Team

Seikkailua Pohjois-Karjalassa - URSAK II

2011-08-28T18:42:00.003+03:00

Janne ja Eepo kävivät Outokummussa kisaamassa Karelian Seikkailu-urheilijat Ry:n, eli Karsun järjestämän seikkailukisan, eli Ursak II:sen. Kisa käytiin hienossa ja lämpimässä kelissä Mustan ja Valkeisen harjualueella Outokummussa. Välillä tosin pistäydyttiin fillarilla vähän kauempanakin.

Kisa koostui puolentoista tunnin suunnistus/uinti-osuudesta hienolla lampi- ja harjualueella, puolentoista tunnin melonnasta samaisella lampialueella, kolmen ja puolen tunnin pyöräilystä ja puolen tunnin rullaluistelusta.

Ensimmäinen osuus, eli suunnistus, jossa välillä uitiin (eli melottiin uimapatjoilla) salmien yli ja saaresta toiseen, oli varsin hieno. Karkasimme siinä heti muilta joukkueilta.

Suunnistus/uintiosuutta seurannessa melonnassa me olimme liikkeellä inkkarikanootilla, vaikka melonnassa olisi voinut käyttää myös kajakkiyksikköjä. Koska kilpailun järjestäjät olivat kertoneet melontaosuuden sisältävän muutamia kannasten ja kivisten purojen ohituksia kanoottia kantaen, päädyimme melomaan inkkarikanootilla, vaikka se onkin melontavauhdiltaan hitaampi kuin nopeat kajakkiyksiköt. Rantautuminen ja takaisin kyytiin hyppääminen ja kantaminen on kuitenkin nopeampaa kuin kajakeilla. Valinta oli varmastikin hyvä, sillä ero takana tuleviin kasvoi melontaosuudella. Erityiskiitokset LUPUS EXTREME seikkailujoukkueelle intiaanikanootin lainasta!

Pyöräilyosuudella saimmekin sitten maistella järjestäjien huumorintajun hedelmiä. Kohokohtana mainittakoon Maarianvaaran laskettelurinteellä suoritettu "quest-suunnistus", jossa ajettiin, kannettiin ja työnnettiin fillareita parhaillaan puolitoistametrisessä vesakossa ylös-alas ja sivurinteeseen. Voimasanojen maltilliselta käytöltä ei säästytty, eikä hirvikärpäsistäkään juuri ollut puutetta. Talutusaikaa taisikin kertyä yhteensä lähes yhtä paljon kuin varsinaista ajoa. Helmi reitti siis, todellista seikkailua. Lämpimät kiitokset tästä mieleenpainuvasta elämyksestä ratamestari Jaakko Leppäselle.

Lopussa oli vielä vajaan puolen tunnin rullaluistelu ja loppuhuipennuksena hyppy 5m hyppytornista järveen. Hyppy tosin suoritettiin ilman rullaluistimia, mitä voi pitää pienenä yllätyksenä.

Meillä kului kisaan aikaa noin 7 tuntia ja seuraavaksi sijoittuneella parivaljakolla Hannu Oja-Seppo Mäkinen (Free Adventure) ilmeisesti reilu tunti enemmin. Kolmanneksi sijoittuneista ei ole tällä hetkellä varmaa tietoa.

Tulokset tulevat joskus tänne.

teksti:Eepo

Geopark Challenge

2011-07-26T17:13:00.004+03:00

Janne, Ville ja Eepo kävivät kisaamassa Rokualla "Suomen merkittävimmässä seikkailu-urheilukilpailussa kesällä 2011", eli Geopark Challengessä. Rokuan Geopark sijaitsee Utajärvellä ja kyseessä on varsin hieno lämpäre männikköistä hiekkaharjumaastoa soiden ja peltojen keskellä. Utajärvi taas sijaitsee noin puolivälissä Kajaania ja Oulua. Kisassa tutustuttiin sekä hienoon harjumaastoon että ympäröiviin suo- ja peltoalueisiinkin. Tulipa sitä pulahdettua ja meloskeltua Oulujoessakin. Reitti oli paikoitellen suhteellisen vaativa, varsinkin kosteahkot suo-osuudet, joissa saimme kunnian aurata uraa takana tulijoille.

Voitimme kisan aika reilulla marginaalilla, eikä ihan ns. laikka punaisena tarvinnut loppuun saakka painaa. Joukkue oli tasainen, emmekä tehneet mitään valtavia virheitä. Tarkempaakin raporttia saattaa tulla, mutta saattaa olla tulemattakin.

Tulokset, top-5, 24 h sarja:
1. Multisport.fi 23:10:00
2. Radio Mega 24:52:00
3. Hiiltomiehet 25:00:00
4. VaarojenMaraton 25:11:00, SEKAJOUKKUE
5. Telemark Team Ørn 28:54:00

Täältä löytyy reittejä.

Kevätkuulumisia

2011-06-20T10:14:00.004+03:00

Tässä lyhyt kooste tiimin jäsenten kevään ja alkukesän aikaisista sekalaisista liikuntasuoritteista.

Multisport Cup 2011
Spring Adventure

Multisport.fi otti voiton Karjaalla 7.5. kisatussa Spring Adventuressa. Tiimin muodostivat Janne.K. Mononen ja Ville Mäkelä.
Tulokset TOP 5.
1)Multisport.fi
2)Team Vaude Matkasport (Viro)
3)Free Adventure
4)KARSU.FI
5)Kettunen/Putkuri

Multisport Cup 2011
No Limit Adventure
Multisport.fi otti voiton myös Nuuksion maisemissa 11.6 kisatussa No Limit Adventuressa. Tiimin muodostivat tällä kertaa lupaavat seikkailujuniorit Petri Forsman ja Ville Niemelä. Kakkossijan nappasi toinen erittäin lupaava tulevaisuuden duo Tommi Putkuri/Markus Kettunen.
Tulokset TOP 5.
1)Multisport.fi
2)Kettunen & Putkuri
3)KARSU.FI
4)Lupus Extreme
5)Team Rastiklinikka

Viro ja Liettua
Suomenlahden eteläpuolellakin on käyty kisaamassa. Pete nappasi kahden virolaiskaverin kanssa voiton Ace X Dream sarjan ensimmäisessä osakilpailussa Tallinnassa 24.4. Tiimin nimi oli Team Vaude Matkasport ja joukkuetoverit Silver Eensaar ja Indrek Teppo. Kisassa oli 88 joukkuetta A-sarjassa.

Toisessa Ace Xdream sarjan kisassa 5.06.2011 oli kaksi joukkuetta viivalla:
A-sarja sijoitus 17. (68 joukkuetta) Team Multisport 1 (Forsman Petri, Mäkelä Ville, Mäkelä Jaakko)

B-sarja sijoitus 13. (160 joukkuetta)Team Multisport 2 (Mika Pasonen, Heikki Hihnala, Mikko Kolemainen)

Liettuan Vilnassa kisattiin 4.6. (eli päivää toista X Dream kisaa ennen) Vilnius Challenge. Siinä tuli seuraavia sijoituksia miesten sarjasta:
Multisport 1. (Mäkelän veljekset) Sija. 4. (28 joukkuetta)
Multisport 2. (Forsman, Hihnala) Sija 6.
Multisport 3. (Pasonen, Kolehmainen) Sija 25.

Muuta liikuntaa:

Extreme Run, Vantaa 21.5.
Janne juoksi viime vuoden tapaan toiseksi tässä 16 km maasto/estejuoksukisassa. Voittajaksi juoksi David Brickhill-Jones.

Suunnistus:
SM-erikoispitkät Ilomantsi 21.5.
Eepolle sijoitus 10. sarjassa H21. Voittaja Petteri Muukkonen.

Lisäksi tiimin jäsenet ovat osallistuneet niin Tiomilaan, Jukolaan ja henkilökohtaisiinkin suunnistuskisoihin.

Hiihto:
Janne hiihti hienosti sijalle 11. Vöyrin SM 15 km kisassa. Voittaja Sami Jauhojärvi.
Myös massahiihdoissa on tiimin jäseniä nähty ainakin Suomessa, Norjassa ja Virossa.

Tulevaa:
Kesän seikkailuissa tullaan ainakin kotimaisessa 24 h kisassa Geo Park Challengessä näkemään tiimin jäseniä viivalla. Kisa on heinäkuun lopussa ja viivalla on kokoonpano Janne, Ville M. ja Eepo.

Käärme puri Peteä, DNF Axalle

2011-04-15T12:01:00.003+03:00

Team Axa från Sverige featuring Pete från Nummela on joutunut keskeyttämään Ecomotion kisan. Käärme puraisi nilkkaan. Mies saatiin vietyä sairalaan, jossa ilmeisesti selvisi, että käärme ei ollut tuhlannut myrkkyjään Peten hikiseen nilkkaan. Mistäs sitä siellä pöpelikössä tietää, ja kuka haluaisi jäädä venailemaan ja kokeilemaan, että ruuttasiko se käärme myrkkyä vai ei?

Ennen käärme-episodia oli ilmeisesti suunnistus tai reitinvalinta tuottanut ongelmia, ja sijoitus oli ollut lievässä laskusuhdanteessa siinä vaiheessa kisaa.

Pete Brasiliassa

2011-04-11T12:58:00.005+03:00

Petri Forsman on tällä hetkellä Brasiliassa kisaamassa Ecomotion kisassa. Pete muodostaa yhdessä läntisen veljeskansamme edustajien Multi-Mikon ja Jari Palosen ja ameriikkalaisen naisen Jarin kanssa Axa Sports Club -joukkueen. Kyllä, se on mahdollista! Jari voi olla sekä mies että nainen!

Mitähän tästäkin kisasta tulee, miettii Pete.

Odotettavissa on yli 600 km ja 3,5 vrk seikkailua melkoisen lämpimissä ja vähälumisissa maisemissa Bahian alueella. Ensimmäinen etappi on 15 mailin merimelonta Solar Duo Hydro 2 -mallisilla tykeillä ja kisa käynnistyy näillä sekunneilla!

Tosta mennään.

Axan pahimmat haastajat lienevät Brasilian ja USA:n voimat yhdistävä Quasar Lontra/SOLE ja Brasilian Oskalunga.

Teksti: Eepo
Linkitetyt kuvat: Kristen Göransson/Sleepmonsters/Team Axa

Umpisessa hangessa

2011-02-14T14:06:00.004+02:00

Pudasjärven Ison-Syötteen lumisissa erämaisemissa hiihdeltiin taas umpihankihiihdon MM-kisat. Jaakko "Jorge" Mäkelä, Jaakko Leppänen, Janne Tuomaala, Markus Paananen ja allekirjoittanut muodostivat Utin Jääkärirykmentin joukkueen. Lauantaina ei meillä oikein osuneet arvaukset lintujen pershöyhenien ja hiustenkihartimien osalta kohdilleen ja napattiin 14 min takamatkaa sunnuntain kiritaipaleelle. Lauantain reitti oli lisäksi naurettavan lyhyt ja melkein kaikki joukkueet kiersivät meidän ketunlenkkejä seuraillen kaikki lisärastit. Näin ei eroja tullut hiihdonkaan avulla. Sunnuntaina saatiin sentään pari joukkuetta ohitettua ja maalissa oltiin kolmansia. Toiseen sijaan olisi ollut kenties pieniä saumoja, mutta kaksi eräsidettä sanoi sopimuksen irti kiritaipaleella ja niiden kanssa säätäessä kului pari minuuttia. Kisa alkaa ikävä kyllä olla enemmin arvaus- ja luonnontuntemuskisa kuin hiihtokisa. Mutta pääseepähän nuotiolle paistamaan poikain kanssa kyrsää ja onhan maisemat ja maastot kyllä kohdallaan tuolla päin Suomea.
Tuloksia tuosta ja tuosta.
Kartta ja viivaa tuosta.
teksti: Eepo

MM kisaraportti

2010-10-13T11:24:00.001+03:00

Vuoden 2010 MM kilpailu käytiin Espanjan Castilla y Leonissa. Kisapaikka oli ollut tiedossa jo kolmisen vuotta ja kisaa silmällä pitäen itsekin kisasin samassa maakunnassa pari vuotta taaksepäin. Janne ja Outi kisasivat siellä viime vuonna. Joukkueemme kolmas jäsen oli Ruotsalainen Martin Flinta, jonka kautta järjestyi myös rahoitus kisaprojektiin - sekä joukkueelle nimi Thule Adventure Team.

Vuosien varrella Antonio de la Rosa on tehnyt mitä upeampia ratoja ympäri Espanjaa sekä myös muutamia Latinalaiseen Amerikkaan. Itse olen päässyt haistelemaan ratamestarityötä Kanarian saarten Hierrolle, Gran Canarialle, kahdesti Andalusiassa ja kertaalleen siis tulevaan kisa-alueeseen. Lisäksi olen aikoinaan kisannut Antonion järjestämässä kisassa Huelvassa.
Tämän vuoden MM kisarata ei itselle, eikä varmasti kellekään muullekaan tuottanut pettymystä. Itse rankkaisin sen kaikkien aikojen listalla TOP3:seen. Muut listan kaksi muuta kisaa olkoon Patagonian Eco Challenge 1999 ja Brasilian Mata Atlantica 2001.

Se mikä tuotti tämän vuoden kisassa pettymyksen oli omituisten aikahyvitysten käyttäminen sekä selvien sakkojen sakottamatta jättäminen. Palkintojenjako tilaisuus oli joukkueiden sijoitusten osalta lähinnä farssi. Adidas tiimi esim. hävitti leimauskorttinsa ja ei pystynyt esittämään neljää leimaa järjestäjille - EI sakkoa. Samainen joukkue hävitti numeroliivinsä heti kisan alussa - EI sakkoa. Blackwater joukkue + useampi muu joukkue jätti käymättä uudella pakollisella rastilla - EI sakkoa. Sijalle 8 sijoittunut ranskalaisjoukkue ei melonnut viimeistä melontaa ja sai silti top10 sijan. Tanskalaiset taistelivat loppuun asti sijoista 5-7. Seremoniassa käteen lyötiin muovilätkä 11 sijan kunniaksi. Tuskin tulokset tulevat jäämään voimaan kaikilta osin.
Ihmetystä tuotti itselle se että järjestäjät mainostivat kisaa sillä ettei kukaan saa lisäinfoa tai pysty hyödyntämään huoltajia tms kisassa. Itse tiesin kisasta kaksi viikkoa aikaisemmin enemmän kuin koskaan mistään kisasta. Kilpailun kaikki vaihtopaikat oli tiedossa, kaikki melontapaikat oli tiedossa, toinen köysipaikka oli tiedossa, suunnistuspaikka oli tiedossa. Vielä kaksi päivää ennen kisaa sain vielä selville kisan ensimmäiset osuudet, tosin sen olin jo voinut päätellä aikaisemmin melko varmasti miten kisa alkaa suurin piirtein. Helppo on näiden tietojen jälkeen heittää kysymys ilmaan, jos minä tiesin näin paljon kisasta, miten paljon tiesivät paikalliset joukkueet????? Voittajaksi selvinnyt Buff Thermocool mm. oli pitänyt alueella viikon mittaisen valmistautumisleirin muutamaa viikkoa ennen kisaa.

Miten tuohon farssiin sitten päädyttiin, tässä raporttia siitä.
Torstaina lähdimme Helsinki-Vantaalta kohti Epsanjaa. Paikalla oli myös Penat (Garmin Adventure) sekä heti uudelleen kastetut Vara Penat (Outdoor Store). Myös Omjakonin ylväät atleettivartaloiset seikkailijat tepastelivat kentällä. Perillä tapasimme myös Flintan joka lensi pelipaikalle suoraan Gothenburgista. Ensimmäinen ilta sujui lähinnä majoittuessa ja lisäinfoa haaliessa. Toinen päivä oli sitten varustetsekkiä. Muutaman huoneessa käynnin jälkeen saatiin kaikki tavaratkin näytettyä. Koiteltiin myös järjestäjän rajoja tietenkin. Kun piti näyttää 12h ruokia, näytin viittä elektrolyytti tablettia. Kaveri sanoi että ei noi riitä. Sanoin että riittää, tässä on itse asiassa voimaa 36 tunniksi. Hieman kakoen kaveri ne hyväksyi. Muutamaa minuuttia myöhemmin heppu tuli kyselee kuiskaten että mitä ne oikeesti onJ
Starttia edeltävä päivä oli tynnyreiden vastaanottamista ja ruokien pakkaamista. Illalla oli sitten briefing, joka oli tällä kertaa yksinkertaisen tehokas. Vastaus lähes joka kysymykseen oli “lukekaa reittikirja, sieltä selviää kaikki”. Illalla sitten kartan piirron alle ja kamat tynnyreihin. Taisi kello käydä jo 01 yöllä kun pää tuli tuikattua tyynyn kylkeen.

Startti aamuna sitten ylös n. klo 7 aikoihin. Tepastelu lähtöpaikalle.

Osuus 1: City suunnistus.
Paukusta liikkeelle ja rentoa juoksua vanhassa kaupungissa. Rasteilla aina vihjeiden ettimistä. Lopussa pieni kämmi kun luulin että pitää palata vielä lähtöön takaisin ennen seuraavan osuuden vaihtoa. Säätäminen vaihdossa alkoi heti tässä vaihdossa. Turpaan heti pari minsaa nopeimmille.

Osuus 2: MTB 75km.
Alussa jouduttiin yksin liikkelle kun kaikki muut noteerattavat kärkijoukkueet karkasivat nopeamman vaihdon ansiosta. Onneksi Blackwater oli tehnyt alkuun heti virheen ja pääsimme peesiin jossa kohta oli mukana myös Adidas. Hyvällä reitinvalinnalla ajoimme kohta kärjen kiinni. Siitä hurmasta ei kauan ehditty nauttimaan kun eturenkaaseen tuli reikä. Nesteet oli sisällä ja rengas paikkaantui, tosin siihen meni varmaan lähemmäs pari minuuttia. Kärjestä alkoi joukkueita tippumaan ja niitä ohittelimme aina kun emme koukkuja tehneet. Vaihdossa eroä kärkeen oli n. 16min.

Osuus3: Suunnistus 12km ja 2x6km.
Aluksi joukkue juoksi yhdessä rogaining radan suunnistajien “taivaassa” Pequirinoksen alueella, täällä olin viimeksi käynyt vuonna 1993. Reitti sujui hyvin ja heti perään lähdettiin pareittain kahdelle 6km lenkille. Muutaman minuutin taivuimme nopeimmalle joukkueelle Silvalle ja eroa lienee ollut n. 28min kärkeen kun poistuimme rikospaikalta.

Osuus4: MTB 76km.
Nyt alkoikin sitten tulemaan vettä taivaalta oikein kunnolla. Kovimmat adventure niilot ajoivat ensimmäisen tunnin alamäkivoittoisen osuuden ilman kuoritakkia hampaat irvessä tyyliin “sen verran kovia ollaan ettei täs mitään takkia tarvi” . No kun päästiin sitten tasaisemmalle ja ylämäkiin ni jostain syystä alkoi takki kelpaamaan Jannelle ja Martillekin. Eihän vesisade 1700m korkeudessa koskaan kylmä ole... Sateen ja mudan takia jarrupalatkin kuluivat ennätysajassa loppuun minulla ja Jannella, hyvin näytti kuitenkin jarrutehoa löytyvän metalli vasten metalliakin tyylillä. Lopussa alkoi sitten turhat haahuilut tien löytämisen kanssa, poliisikin halusi osallistua valinnan tekemiseen. Tehtiin myös muista poikkeava valinta joka oli ilmeisen huono koska tällä osuudella kärki teki eroa aika lailla.

Osuus5: Melonta/Juoksu.
Tässä joukkue jakaantui pareiksi niin että toinen juoksee ensin ja toinen pari meloo. Minä Ja Outi lähdettiin ensin juoksemaan 10km juoksua (pojilla melontaa 8km). Matkalla leivottiin yksi puolen tunnin virhe kun tiet menivät eri tavalla kuin kartassa. Oikea polku nähtiin samalla kun Outi teippasi jalkojaan. Tässä kohdassa näimme myös viimeisen kerran Buffin joukkueen samalla viivalla kanssamme, joka lähti oikeaa polkua ja me väärää. Puoliväliin tultaessa pojat olivat päässeet lepäämään 45min verran. Tästä jatkoimme Outin kanssa kaksikolla melontaa. Homma ei ottanut sujuakseen millään. Itselleni 13km melonta (pojilla juoksua 15km) oli ylivoimaisesti kovin yksittäinen osuus kilpailussa. Kovaan vastatuuleen puskemiseen meni aikaa lähes 3h, josta yhtä rastia etsin saarelta n. 20min. Lopun kapeikossakin alkoi nukahtelu ja päräytimme kerran rantahiekkaan kipparin nukahtaessa rattiin Vaihtoon tultaessa levosta ei ollut tietoakaan kun pojat tulivat heti 5min meidän perään. Tähän sorvasimme sitten ensimmäisen maailmanluokan vaihdon. 1h15min! Pojat olivat myös pummanneet ja osuus oli kaikkea muuta kuin onnistunut.

Osuus6: MTB 63km.
Ennen kisaa oltiin suunniteltu että suoritamme ensimmäisen nukkumisen 20-25 tunnin kohdalla ja sen pituuden piti olla n. 90min. Kun reittikirjat oli saatu käteen alkoikin sitten spekulaatio siitä että ei tarvitse nukkua, vaan mennään köysille asti ja nukutaan siellä “ilmaisen” jonotusajan aikana. Tästä kohdasta tulikin sitten kulminaatiopiste meidän kisalle ja käytännössä kisa pilattiin taas kerran hölmöilyn takia. Osuuden alussa piti nukkua 15min, mutta sekin ilmeisesti lyheni 12min koska Martin oli herätysvastaava ja hän oli päättänyt että aikaa säästetään joka nukkumisessa. Joopajoo. Tässä vaiheessa me ei sitä vielä tiedetty. Koko fillariosuus oli kohtuu kampeamista ja se sisälsi yhden rastin hakemisen noin 20-30min verran sekä pari huonoa reitinvalintaa n. 30min verran.

Osuus7: Rullaluistelu 5km.
Vaihdossa oli vielä useampi joukkue kun sinne tulimme mm. Outry, Blackwater ja Daredevils. Blackwater toteutti voittavaa taktiikkaa ja nukkui ensimmäisenä joukkueena tässä kohdassa 1,5h. Tosin Espanjassa ei paraskaan taktiikka riitä välttämättä voittoon. Tässä kohdassa meidän olisi pitänyt nukkua viimeistään, mutta ei. Nyt tuli Martille kiire kun huomasi että mitalisijat on kädenojennuksen päässä… . Daredevils lähti rullaluistimet jalassa vaihdosta, me taas kengät jalassa juosten ensimmäisen kilometrin. Todella huono valinta, koska takkiin tuli heti tässä puolisen tuntia. Ylös punnerrettiin mäki Jannen vetäessä naru tiukalla Outia.

Osuus8-10: Trek 9km, köydet, Trek 34km.
Vauhti oli todella paskaa ja letka venyi sadan metrin pituiseksi. Vänkäämisen jälkeen pysähdyimme nukkumaan hetkeksi, todella hetkeksi. Vartti piti olla, mutta jengi ponkaisi pystyyn 9min kohdalla Blackwaterin lompsiessa ohi. Vauhti oli rauhallista kävelyä, mutta kuitenkin kellotin että noin 6min/h kovempaa mitä meillä. Hyvä nukkuminen taasJ Köysille päästiin kuitenkin. Tässä kohdassa toinen Suomi tiimi Omjakon oli vetänyt ässän hihasta. Ilman unta hekin matkassa. Sen verran oli jengillä tolkku pois etteivät ymmärtäneet enää kartan korkeuskäyristäkään mitään. Etsivät köysirastia mäen korkeimmalta kohdalta, vaikka sinne piti laskeutua ainakin 300m alaspäin. Kun rasti ei löytynyt jatkoivat he matkaa seuraavalle rastille. Perillä seuraavalla rastilla he sinne muistivat että tämä rasti olikin peruttu. Maailmanluokan pummi. Takaisin radalle ei ollut kuin lyhyt hipaisu 1000m korkean töysyn yli. Kun pummaa kovaa, ei pummaa kauan, vai miten se oli? (pummiin kului ilmeisesti aikaa n. 20 tuntia?) No voivathan pojat sitten tosiaan kehua että olivat todellakin ainoa joukkue joka haki tämän rastin.
Köysirasti oli sitten muuttunut todella surkeaksi pikku narupuuhasteluksi. Alunperin puhuttiin usean köydenmittaisesta jumariosuudesta. Nyt jumareita ei edes käytetty ja lyhyen laskeutumisen hoiti järjestäjä. Jonotusaikaa meille tuli n. tunti. Eli ehdimme siinä vähän lepäämään. Outi tosin ilmoitti ettei pystynyt nukkumaan yhtään. Janne otti suunnistusvastuun harjanteelle. Paineltiin kohti uutta rastipistettä joka sijaitsi jossain kartanreunassa parkkipaikalla. Kun saavuimme oletettuun pisteeseen ihmettelimme kun ei mitään näkynyt. Järjestäjät olivat piirtäneet meidän kisakartan reunaan ympyrän ja sanoivat että se on tuosta vähän eteenpäin kartan ulkopuolella. Lisäksi he antoivat meille toisen kartan tyyliin “by the way” tässä myös tällänen toinen kartta jos tarvitsette. Aattelin siinä vaiheessa et otetaan nyt sit, ei kai se paina liikaa. Maastossa sitten aloimme omaa karttaa ja tätä turistikarttaa vertailemaan. Meni useampi minuutti ennen kuin edes tajusimme miten paljon meidän ja oikea rastikohta poikkeavat toisistaan. Parkkipaikka sijaitsi kisakartan ulkopuolella n. 1,5km. Tämä oli rasti jossa Blackwater ja ainakaan Ruotsin Sweco eivät käyneet. Mitään sanktioita ei rapsahdellut. Rastin hakemiseen meni ainakin 30-45min aikaa.
Täältä matka jatkui kohti CP33 Laguna Grandea kohti. Sweco oli meidän perässä oikaistuaan parkkipaikan. Ostimme ruuan jonka Martti ahmi Abut 20sek jonka jälkeen alkoi kaivamaan muille minigrippejä esiin että työntäisimme ruuan niihin ja lähtisimme kävelemään. Paine nousi kun Sweco oli kannoilla ja pelko tappiosta hiipi otsalohkoon 1,5vrk kisaamisen jälkeen, maaliinhan oli enää loppuvedon matka.
Seuraavalle rastille Laguna Cimeralle valitsimme kiertävän reitin oikealta polkua pitikin, kuten suurin osa joukkueista. Tässä Espanjalaiset Buff ja Kolumbia käyttivät paikallistuntemustaan ja vetivät suorilla mäen yli voittaen ainakin tunnin. Ennen rastia ajauduimme vielä vasemmalle ja saimme aikaiseksi muutaman kymmenen minuutin pummin. Rastille tultaessa sinne tuli myös Kolumbia. Heidän vauhtiin ei sitten ollut mitään jakoja. Meillä oli oma tepasteluvauhti. T11 mennessä eroa Espanjalaisiin tuli tunti lisää. Matkalla tosin löysimme pienen majan jossa nukuimme vartin, tai ainakin tarkoitus oli.

Osuus11: MTB 22km.
Osuus oli siirtymä Barco de Avilaan, jossa oli pakollinen 4h tauko.
Nopeasti suihku ja vähän evästä naamaan. Tämän jälkeen heti nukkumaan. Fiilis olikin hyvä kun heräsi. Vartti ennen starttia fillareille laittamaan takavaihtaja kuntoon joka oli koko alkuajan temppuillut. Rasvat ketjuihin. Lisäksi vaihdoin jarrupalat. Sitten valmiina starttiin. Juuri kun piti lähteä ilmoitti Outi että hänenkin jarruja pitäisi säätää. Näin myöhästyimme lähdöstä heti kärkeen 22min. Ei riittänyt neljäkään tuntia meidän tiimille vaihtoajaksi.

Osuus12: MTB 34km.
Heti kärkeen kylässä lähdin harhailemaan väärään suuntaan, keskittymistä häiritsi aikalailla kun piti katsella taakse tuleeko tiimi perässä vai ei. Viiden minuutin harhailujen jälkeen oikealle reitille. Edessä olikin sitten Adidas joka oli ohi livennyt harhailun aikana. Saimme heidät kiinni ja ajelimme alkumatkan heidän kanssaan. Osuus sisälsi hienoja polkupätkiä. Unet oli selvästi piristänyt joukkuetta.

Osuus13: Kajakki 20km + Trek 8km.
Melottiin 10km suuntaansa ja lakipisteessä oli kaksi suunnistusta. Molemmissa paikoissa piti yhden levätä kajakeilla. Ekaan rantaan jätimme Outin nukkumaan. Osuus sujui ilman kommelluksia ja saavutimme ilmeisesti Tanskalaisia koska lähtivät juuri rannasta meidän palattua sinne. Totesin matkalla että saa nähdä ilmoittaako Outi ettei ole saanut nukuttua. No, niinhän siinä kävi. Pystyi jo arvaamaan että nokka kohti uusia ongelmia ollaan menossa. Toisessa rannassa minä jäin kajakeille ja muut lähtivät lompsimaan. Osuus ei sujunut ollenkaan hyvin. Yksi rasti jäi löytymättä pitkällisen etsimisen jälkeen. Takaisin melonta olikin oleellisesti hitaampi kun jouduimme vastatuuleen ja pimeään. Mutkikkaalla järvellä matka onnistui kuitenkin muistin perusteella melkoisen hyvin, yhtä rantahiekkaan karahtamista lukuun ottamatta.

Osuus14: MTB 38km.
Alussa pientä hapuilua reitin löytymisessä, mutta sitten pääsimme jyvälle. Janne etsi reittiä läpi metsän kun polku hävisi alta. Varsin hyvin se löytyikin koska kohta oltiin taas Adidaksen takaluukussa kiinni. Samoihin aikoihin alkoikin meidän vauhti kuitenkin takuta. Kolme minuuttia pyörittelyä ja minuutti odottelua oli intervallien kesto. Päätimmekin tehdä toisen reitinvalinnan loppuun joka osoittautui ainakin puoli tuntia nopeammaksi kuin alkuperäinen, tuuria oli sitten tässä onneksi. Ohitimme tässä Adidaksen ja Kolumbian. Outi oli niin hapoilla että katselimme lepopaikkaa puoli tuntia ennen vaihtoa. Kaikille mieleistä makuupaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, harvemmin viiden tähden majoitusta aamiaisella on tarjolla jossain puskassa. Matka jatkui kohti vaihtoa ja seuraan liittyi Kolumbia, joiden kanssa loppumatkan taitoimme vaihtoon. Päätimme mennä nukkumaan vaikka taas asiasta oli eriävä mielipide. Tästä ei lepopaikka paranisi. Ainoa häiritsevä tekijä mahdollinen pieni hälinä sisällä. Ulkona taas löytyy mahdollisia häiritseviä tekijöitä tusina. Kylmä, tuuli, kosteus, eläimet, kuuma, aurinko, alusta, ihmiset jne. Päätimme nukkua tunnin. Tunnin kohdalla kun heräsimme tuli Mika “turisti” Pasonen sanomaan ettei Outi ollut alkanut nukkumaan kuin vasta puolen tunnin jälkeen. No siitä sitten jatkoimme vielä puoli tuntia lisää. Tällä välin ehti sitten Kolumbia haihtumaan vartti ennen meitä vaihdosta.

Osuus15-16 Trek6+luistelu8km+Trek27km.
Nyt lähdettiinkin sitten liikkeelle todella heikolla tempolla. Kisan todellinen nollavaihe tuli sitten tähän. Outi oli hinauksessa ja kaikki kamat kannossa. Luistelun loppuun tultaessa Columbia oli tehnyt puoli tuntia lisää eroa ensimmäisen 6km polkukävelyn aikana. Pienen haahuilun jälkeen luistelun lähtökin löytyi. Luistelu oli yhtä tuskaa 13% ylämäkeen kaikkien pakollisten kamojen kanssa. Saavutimme Columbiaa kymmenen minuuttia. Seuraavan trekin alkuun vedimme ekan valinnan suorille ja saavutimme Columbiaa usean kymmenen minuuttia niin että rastilla ero oli enää noin 15min. Tämän jälkeen osuus oli kuitenkin pelkää käpyttelyä pois ja ero kasvoi vaihtoon mennessä taas lähes 1,5h. Matkalla meidät ohitti myös Adidas jättäen meitä lähes 40min. Itsellä alkoi tällä osuudella polvikin vaivaamaan. Lisäksi kurkku oli niin kipeä ettei nestettä voinut nauttia ilman kovaa kipua ja siksi sen nauttiminen jäi melko pieneksi. Vaihdossa olo olikin melko hapekas.

Osuus17: MTB 59km.
Heti osuuden aluksi kurvasimme lähi pizzeriaan pizzaa syömään. Itse loikoilin terassilla oikonaan. Päätimme myös nukkua. Vaihtoehtona olisi ollut taas jo vaihto, nyt pizzeria tai sitten joku paikka metsässä. Vänkäämisen jälkeen päädyimme moottoritie sillan alle. Täällä nukuimme vajaa 2h. Liikkeelle ja heti alkuun pienet 10min kiertelyt kun maastossa oli ylimääräinen ura. Tämän jälkeen saimme hyvin temmon päälle ja ajoimme hyvää vauhtia muita joukkueita saavuttaen ja ohittaen (lyhyellä reitillä olleita). Puolivälissä sitten ei kartta ja maasto täsmännytkään ja leivoimme jokinotkossa taas varmaan puolisen tuntia. Matka jatkui kuitenkin eteenpäin ja kohta kasassa olikin 4-5 joukkuetta jotka punnersivat 600m korkeaa mäkeä ylös. Ei ollut muillakaan ihmeellinen isku. Martti veti kertaalleen suorilta pyöriltä nukahtamisen kyljelleen. Vaihtoon tultiin lopulta.

Osuus18: Trek + köydet 23km.
Taas arvottiin nukkumisen kanssa. Menimme lopulta jonkun koulun eteiseen jossa piti tilaa olla. Nämä unet jäi minulta väliin koska jalkoihin tuli joku tsekki eukko ja en saanut jalkoja ollenkaan suoristettua. Vartin verran siinä makoiltiin kuitenkin. Vauhti ei ollut parantunut yhtään. Lähdimme nousemaan linnalle ja joukkueiden valot takana näkyivät. Vähän ennen linnaan päätimme pysähtyä puoleksi tunniksi. Juuri ennen nukahtamista näin seuraavan joukkueen valot polulla muutaman sata metriä takana. Kohta kun joukkue tuli kohdalle huusi Martti että puoli tuntia mennyt. Mitä hel…!!!! Olipa taas kertaalleen onnistunut nukkuminen. Veikkaan että jopa alle 5min oli tässä kohdassa maksimi lepo aika.
Käpyttelimme ylös linnaan jossa meille sanottiin että aika on poikki ja voimme rauhassa pukea valjaat. Toinen joukkue suorittaa ensin. Martti veti vehkeet kiukulla päälle ja alkoi huutamaan järjestäjää paikalle. Oli sitä mieltä että olemme valmiit aloittamaan vaikka kaikki muut olivat juuri rauhassa vasta varusteita päälle laittamassa. Kun järjestäjää ei paikalle tullut alkoi Martti ravaamaan pitkin linnan käytäviä etsimässä heitä. Kun edellinen joukkue oli valmis tuli sitten järjestäjäkin paikalle. Todella mieltäylentävästä virtsalle haisevasta käytävästä olikin mukava päästä eteenpäin.
Jos oli ensimmäinen köysipiste suuri pettymys, ei tämäkään piste tuottanut kovinkaan montaa pointsia varsinkaan turvallisuudesta. Alapuolella meitä sitten odotti mahtava moottoritie joka oli kylvetty täyteen teräväsärmäistä kiveä. Teimme kuitenkin rinteensuuntaisen reitinvalinnan joka tuntui melko hyvältä ja nopealta. Ainakin edellä laskeutunut joukkue jäi meistä jälkeen lähes kolme kilometriä kun katselimme seuraavan rastin jälkeen laakson toiselle puolelle. Nyt alkoi itsellä taas hieman olla nesteet loppu. Nestettä oli edellisen kerran saanut vaihdossa, siis n. 4h aikaisemmin. Rastimieheltä löytyi kuitenkin desi ja Martilta pari RedBull shottia. Niillä mentiin mäki alas luistelun alkuun luostarin pihaan. Täällä päätettiin nukkua tunti, kun sisätiloihin päästiin. Nukkumisen aikana Tsekit ohitti meidät. Virheelliset väliajat aiheuttivat sen että koitimme heitä ja heidän vartin etumatkaansa saada mäessä kiinni. Todellisuudessa eroa lienee ollut puolisen tuntia. Martti ja Janne vetivät Outin ylös. Hiihto kun ei ihan meikäläisen lajeja ole.
Ylhäällä sitten Swecon huoltaja oli kertomassa että heidän tiimi on kans kohta tulossa. Marttiin se iski kuin tuhat salamaa, paniikki tappiosta hiipi puseroon.
Alas löntystäen vaihtoon missä Tsekit tekivät jo lähtöä. Kisan yksi ainoista hyväksytyistä vaihdoista n. 16min.

Osuus20: MTB 71km.
Ilmassa oli vähän fiilistä että ollaankohan me viimeinen joukkue joka tekee koko rataa. Ketään ei näkynyt ja kuulunut koko osuuden aikana. Hienoo baanaa mentiin taas. Puolivälin jälkeen pysähdyttiin johonkin kyläpahaseen ja jonkun autoilijan avustuksella löytyi se kylän ainoa baarikin. Kokikset ja piiraat naamaan. Martilla oli taas minigripit heti esillä että tungetaan loppu niihin ja menoksi. No, tuskin siinä stopis meni 10min kauempaa. Loppuun asti ilman virheitä, osuusajan oltua yksi nopeimmista.

Osuus21: melonta 16km järvi -> darkzoneen.
Arvoimme kovasti lähtöä onko edes turvallista lähteä väsyneenä melomaan pimeyteen. Kohta kuitenkin Tsekit pöräytti paikalle ja tekivät heti lähtöä. Aloin katsella karttoja ja totesin ettei osuuteen mene kuin noin 2h. Siinä vaiheessa laitoimme hippulat vinkumaan ja lähdimme Tsekkien perään. Kaikki kofeiiniä sisältäneet nautintoaineet tuli pakattua kajakkiin. Tosin ei niitä ollut kuin kolme shottia ja kolme energiapurkkia. Niistäkin lopulta meni puolet järvellä. Suunnistus olisi voinut takuta pahemmankin kerran. Onnistuimme kuitenkin tekemään tälläkin osuudella yhden nopeimmista ajoista vaikka meloimme sen pimeydessä. Muistin perusteella taas (sama järvi kuin aiemmin melonta + suunnistus osuudella) eteenpäin. 50min melonnan jälkeen valot päälle eka kerran kun oletettu olinpaikka (yhden suunnistuksen lähtöpaikka) piti olla vasemmalla puolella. Siinähän se täsmälleen oli 20m päässä!!!! Ei paha. Alkoi suunnistustuuri käymään tällekin joukkueelle tässä kisassa, vai taitoako se oli? Loppumutkat sitten kompassin avulla, karttaan kun ei voinut luottaa koska rannat olivat aivan erilaiset kuin kartassa. Järvi oli tekojärvi ja sen ääriviivat muuttuivat jatkuvasti veden määrän johdosta. Tsekit jäivät tekemään omia valintojaan jonnekin oikealle ja jäivät meille vajaa 10min.
Kanootit kannettiin sitten 400m matka padon toiselle puolelle, missä tapahtui majoittuminen. Muut nukkuivat teltassa ja minä ulkona makuupussissa ja bivyssä. Unta saatiin kunnolla 03-06.30 välinen aika. Tällekin osuudelle tehtiin yksi nopeimmista ajoista vaikka meloimme sen pimeässä.

Osuus21: Melonta 62km.
Loppu melonnasta käytiin sitten joella jonka piti olla virtaamaton. Lähdössä oli vielä pimeää ja ledlenserin (on muuten aika surkea tuikku) valossa tuskin mitään näki. Heti alkuun oli virtaa ja jotain omituisia levälauttoja johon mela tarttui. Matkaan pääsimme ilmeisesti neljäntenä joukkueena, yksi kerrallaan kun mahtui lähtemään kerrallaan kapeasta rannasta. Vajaan puolen tunnin melonnan jälkeen olimme jo kärkijoukkue. Tanskalaiset osoittautuivat varsin surkeiksi melanheiluttajiksi ja tippuivat saman tien vauhdista. Columbia taas tunsi joen ja kertoi mitä uomaa missäkin kannatti vetää. Aamu oli vissiin sen verran lämmin että Janne K Mononekin päätti yhdessä padon ylityksessä virkistäytyä, tosin tuskin omaehtoisesti. Koko loppumatkan lätkyttelimme yhdessä Adidaksen kanssa, Columbian aina välillä liittyessä seuraan jääden taas aina melontaosuuksilla ja saaden kiinni patojen ylityksissä. Martti ja Outi vetivät kaksikolla irtiottovetoja hetkittäin mutta hyytyivät aina viiden minuutin pullistelun jälkeen. Janne ja minä tahkottiin yksiköillä, jotka olivat varsin hyväkulkuisia. Vaihtoon tultiin muutama sata metriä Adidaksen edellä.

Osuus22: Citysuunnistus 4km.
Naurettava kuvasuunnistus kisan loppuun. Toivottavasti tällä osuudella ei ratkaistu yhdenkään joukkueen sijoitusta. Meillä meni osuus kävelyksi kun Jannen polvitaive oli sen verran pahaksi ärtynyt ja juoksu ei enää onnistunut. Maaliin tultiin lopulta ajassa 127h. Viimeiset kaksi vuorokautta mahdollisesti nopeinta vauhtia viimeisen rullaluistelun lähdöstä -> maaliin.

Kisasuoritus oli allekirjoittaneelle todella pettymys. Joukkueen suoritus ala-arvoinen. Suunnistusvirheitä tai väärin “veikattuja” reitinvalintoja tuli varmaan noin 5 tuntia. Virheitä tuli tosin varmaan kaikille muille paitsi Buffille, jolle kaikki oikeat polut ja tiet sattuvat kohdalle kuin Manulle illallinen. Suurempi syy vaisuun suoritukseen oli, taas kerran, ala-arvoistakin ala-arvoisempi vaihtopaikka työskentely. Jos 24 vaihtopaikassa häviää 10min/vaihto on hävitty vaihtoaika 4 tuntia. Sitä voi nyt jälkeenpäin miettiä että jäätiinkö siinä keskiarvossakaan lähellekään edes tuota kymmentä minuuttia. Tuskin.
Nukkuminen oli yhtä pelleilyä läpi kilpailun. Yleensäkin nukkumispaikkakin fyysisesti tuntui olevan jatkuvasti ongelma. Kyllä kisaajan pitää pystyä nukkumaan paikassa kuin paikassa. Jos yksi ei pysty nukkumaan ja se on vielä joukkueen heikoin, voi joukkue heittää hyvästit hyvälle suoritukselle. Joukkueella oli myös omituisia olettamuksia siitä että päivällä ei voi nukkua? vaihtopaikalla ei voi nukkua? Paras ajankohta on päivä!, paras paikka on vaihtopaikka! Päivällä olosuhteet on yleensä lämpimät ja nukkuminen onnistuu ilman kosteutta ja kylmyyttä. Lisäksi paikka nukkumiselle löytyy helposti päivänvalossa. Vaihtopaikalla taas pääsi ainakin tässä kisassa sisään nukkumaan monessa paikassa. Lisäksi silloin on saatavilla eväät helposti ennen ja jälkeen nukkumisen ja matkaan ei tarvitse mukaan ottaa nukkumista varten mitään erityistä. Jos pieni hälinä häiritsee, silloin on taas väärässä paikassa.
Nukkuminen oli varmasti yksi syy myös heikkoihin vaihtoihin. Kyllähän jokainen vaihtoon tullessaan vaihtaa juoksusta pyöräilyyn vermeet niskaan kolmessa minuutissa. Siinä ajassa syökin jo hyvin. Eikö? No näissä kekkereissä meillä meni tuon tyyppiseen vaihtoon luultavasti ka 20-30min. Väsyneenä sitä vaan siirtelee tavaraa paikasta toiseen.
Kisakielikin tuntui tuottavan ongelmia. Viimeksi törmäsin siihen aikoinaan Primal Questissa. Jos yksi joutuu toimimaan tulkkina on tilanne heikko. Selkeästi olisi pitänyt olla yksi kieli esim. englanti. Lopussa en kyllä ymmärtänyt itsekään Martin puheesta mitään. Johtuiko itsestä vai mistä, en tiedä ymmärsikö kukaan mukaan puheesta mitään?
Nyt on peräkkäin tullut tahkottua kolme epäonnistunutta kisaa. Portugali oli menossa täydellistä katastrofia kohti, Costa Rica oli sitä ja nyt ei tämäkään paljon hurraahuutoja aiheuttanut. Jokaisessa kisassa on omat erityispiirteensä ja jos joukkue ei niitä tiedosta ennen kilpailua, on menestyksen hakeminen vaikeaa. Portugalissa oli oma erityinen formaattinsa, jota joukkue ei halunnut ottaa huomioon. Costa Ricassa aivan erityiset olosuhteet joita joukkue ei ottanut huomioon. Nyt Espanjassa selvää oli että vaihdot ratkaisee paljon, nyt ne oli todennäköisesti uran huonoimpia. Blackwater (ent. Nike) näytti taas mallia kisaamisesta muille. Järkevät nukkumiset pitkin kisaa pitivät joukkueen hyvässä vauhdissa läpi kilpailun. Buffin paikallistuntemus tosin oli sitä luokkaa että tuskin sellaista on koskaan millään joukkueella ollut vastaavissa kilpailuissa. Toivottavasti ei enää tulevaisuudessakaan

Palkintoseremoniassa käteen lyötiin vielä kunnianosoitus pitkästä seikkailu-urasta. Siinä vaiheessa kun sen unenpöpperöisenä käteen sai ei oikein edes tajunnut mitä tapahtui. Näin jälkeenpäin voi sanoo et hienolta sellainen tuntuu saada. Suomessa välillä tuntuu että lähinnä yritetään joiltakin tahoilta lyödä puukkoa selkään niin ulkomailla näköjään arvostusta löytyy.
Itse näkisin palkinnon jos ei saavutusten perusteella ansaituksi niin myös osittaisena “Fair Play” palkintona. Niin monta kertaa on kisoissa ennen, jälkeen ja kisan aikana tullut autettua eri tasoisia kisailijoita eri tavoin. Ne on niitä pieniä juttuja jotka monelta jää tekemättä. Tarjota väsyneelle geeli, kokis tai antaa varaosa fillariin. Joillekin harrastelijoille riittää ihan se että heidän kanssaan jauhetaan vaan juttua.
Jos minut tästä palkittiin, kuuluu varmasti osa myös kaikille niille tiimikavereille jotka ovat pitkin maailmaan kiertäneet vuosien saatossa. Varsinkin alkuaikojen joukkueet oli laittamassa askelmerkkejä koko lajille. Ian Adamsson totesi joskus “ensin meillä oli hauskaa, sitten tuli suomalaiset ja meillä ei enää ollut hauskaa” (huom, vapaa suomennos). Toivottavasti ainakin joillakin on senkin jälkeen ollut hauskaaJ

Nummela hiljenee
Pete

Pete palkittiin seikkailu-urasta!!!

2010-10-09T08:27:00.004+03:00

Klo 23.32 paikallista
Silmäpussi Pasonen on herkkä mies. Hän raportoi:
"Kisat ohi ja aivan uskomattomia paikkoja tuli nähtyä, kiitos kaikille jotka mahdollistivat tämän reissun. Oli hienoa saada olla mukana tätä tapahtumaa. Ylitse kaiken, yllätyksenä myös heille itselleen, Mike Kloser ja Petri Forsman palkittiin kaikkien aikojen seikkailu-urheilijoina. Kiistämättä nyt palkittiin maailman kaikkien aikojen parhaat seikkailu-urheilijat. Näitä tunnelmia on harvoin tarjolla..."

Onhan tässä jo aika kauan tullut harrastettua, miettii palkittu seikkailija.

Ai niin, kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin myös tämän kisan raportointi. Tiimin kilpailevat jäsenet kirjoittavat kokemuksistaan kunhan Suomeen pääsevät. Kiitos seurasta, over and out.
t. Eepo ja Silmäpussi Pasonen

Thule seitsemäs

2010-10-09T08:22:00.002+03:00

Lopputulokset top 7:
1.Buff
2.Blackwater
3.Silva
4.Outdry
5. Daredevils (arvaus)
6.Columbia (arvaus)
7.Thule (vahvistettu tieto)

sijat 5 ja 6 arvauksia, koska niitä ei paikallinen kirjeenvaihtaja muistanut.

Thule maalissa!!!

2010-10-08T17:19:00.002+03:00

Maaliin tultiin seuraavassa järjestyksessä
5. Adidas Terrex - 15:57
6. Columbia Megasport 16:03
7. Thule Adventure - 16:05

Lopullinen sijoitus ratkeaa vasta kun odottelut, hyvittelyt ja muut ihmeellisyydet on selvillä.

Tässä kisassa pelkkä maaliin pääsy koko radan kiertäen on jo kova suoritus. Onnittelut.

Kommentteja tulee illalla.

Viimeiset melanvedot ja loppukiri edessä

2010-10-08T15:45:00.003+03:00

Klo 14.45 paikallista aikaa.
Mika Pasonen raportoi:
"Olen täällä joen rannassa. Tuli viime yönä nukuttua ekan kerran tällä viikolla. Kaksi tuntia syvää REM-unta. Nyt oon ihan tikissä. Käytiin just Pablon kanssa bissellä. Vedin 2 tuoppia. Thulen melojen läpsytys kuuluu jo tänne rantaan. Sitten enää parin patsaan kautta maaliin. On tässä tullut aika hyvin jo valmistauduttua, mutta hotelli löytyy vielä."

Thule siis kohta maalissa. Sitten arvotaan sakkojen ja darkzonen kanssa ja viralliset lopputulokset ovat selvillä jo tämän vuoden puolella.

Kuudetta ja viimeistä päivää mennään

2010-10-08T12:38:00.003+03:00

Klo 11:45 paikallista.
Silva on maalissa, kolmantena. Outdry tulee perässä neljänneksi, mutta on vielä joella.
Melonnan alkuun jysähtivät siis kakkosryhmä, eli sijoista 5-8 kamppailevat: Daredevils, Columbia, Thule ja Opava. Onhan siellä se Adidaskin, mutta kun niillä on se sakko tulossa. Kaikki nämä aloittivat joen melomisen siis samaan aikaan aamun valjettua tänään. Yö vietettiin pöpelikössä.

Joella edetään seuraavassa järjestyksessä: Adidas, Columbia, Opava, Daredevils. Meidän poikien trackeri on taas kerran pimeänä, eikä näköhavaintojakaan ole. Todennäköistä on, että he ovat kaikkien näiden edellä, koska ovat suhteellisen hyviä melojia. Erot eivät ole kovin isoja, mutta tässä vaiheessa tuskin kukaan enää nitkahtaa, koska kaikilla on kuitenkin yön lepo siellä pöpelikössä takana.

Loppusijoitus on siis siitä kiinni, mikä on darkzonea koskeva sääntö ja kuinka sitä tulkitaan. Ratamestari ja kisan johtaja Antonio de la Rosa sanoisi tähän varmasti näin: "He he, he he".

Pasonen on taas iskussa. Textmeddelandea pukkaa koko ajan. On selvästi havaittavissa, että vanha kettu vertyy kun tosipaikka on edessä ja kisan kulminaatiopiste lähenee. Silmäpussit roikkuvat vasta polven tasolla ja tanssia voi vielä kuulemma ihan hyvin!

Ei tämä tähänkään lopu. Stay tuned!

ps. Omjakon on jo maalissa. He ajoivat melonnan ohi fillareilla. Hyvä suoritus!

BUFF THERMOCOOL on maailmanmestari

2010-10-07T21:52:00.002+03:00

21.00 paikallista aikaa.
Buff Thermocool ylitti maalilinjan klo 18.47. Maailmanmestarit mallia 2010 jaksoivat siis painaa loppuun asti neljä ja puoli vuorokautta ja pitivät toisena yönä saavuttamansa johdon loppuun asti. Joukkueessa kisasivat Emma Roca, Fran Lopez, Julia Arnau ja Benjamin Midena. Pitkän linjan seikkailu-ura sai siis kruunun kotikisoissa! Benjamin tosin on ranskalainen.

Blackwater tuli toisena maaliin noin 3 tuntia Buffin jälkeen. Viimeisen vuorokauden vaikeudet hidastivat nousua kohti kärkeä, vaikka välillä näyttikin siltä, että Blackwater vie koko homman.

Kolmanneksi tulee Silva, jahka joelta pääsevät huomenna aamulla pois. He jäsähtivät siis jokimelonnan darkzoneen ollessa joella.

Neljänneksi tulee kaikella todennäköisyydellä sijoittumaan Team Outdry - Chiru Bike - Claire&Guit! (ytimekäs nimi, eikö totta). He viettävät myös yön jossain joen varrella. Perässä viidentenä seuraa Columbia-Megasport Awauto (ei tämäkään nimi ihan huono ole), eroa heidän välillään reilut 3 tuntia. Kuudentena tässä vaiheessa Daredevilssit, eroa Columbiaan noin 1,5 tuntia. Sitten tulee lähes peräpeilissä kiinni Adidas, mutta heillä on se viikon sakko plakkarissa. Käytännössä siis sijalla 7. on nyt tsekkiläistiimi Opavanet-Tilak-Merida (voi perhana näitä nimiä), he ovat jääneet tanskalaiszombeista noin kaksi tuntia . He ovat siis tempaisseet meidän poikien ohi. Thule tulee seuraavana, sijalla 8., eroa tsekkeihin ei ole kuin puolisen tuntia.

Tässä vaiheessa on syytä myöntää, että tällä palstalla esitetyt spekulaatiot darkzonen kokoavasta vaikutuksesta lopputuloksia ajatellen ovat olleet perusteettomia. Ehkä. Huhu nimittäin kertoo, että kun joukkue saapuu melonnassa joen alkuun, niin aika otetaan ylös, ja siinä odotettu aika hyvitetään. Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu. Ensinnäkin: miten kohdellaan niitä tiimejä, jotka jo ovat joella, kun pimeä yllättää? Hyvitetäänko heille koko yö? Eli auringonlaskusta auringon nousuun? Mistä tiedetään, että tiimit eivät ole meloneet yöllä? Trakkerit kun on välillä pitäneet vuorokaudenkin mittaisia luovia taukoja. Toiseksi: Oliko tämä hyvitysmenettely kaikilla koko kisan ajan kirkkaana tiedossa. Vähän veikkaan, että ei ollut. Eiköhän sieltä jotkut lopputulokset joka tapauksessa ulosteta. Oikeastaanhan se on ihan sama mitä sijoille 4-100 käy. Top-3 muistetaan, tai oikestaan vain voittajat.

Jos hyvitykset on voimassa, on Thulella haarukassa siis sijat 7-8, ehkä jopa 6. Jos hyvityksiä ei ole, on haarukassa sijat 5-8. Maaliin kuitenkin varmastikin päästään kunnialla ja annetun ajan puitteissa!

Mika Pasonen raportoi: Omjakon on nähty oluella! Penat (eli Garmin) on myös nähty, elossa. Samoin varapenat (Skand.hunksit), elossa. Rannassa kuulemma kiroillaan suomeksi isolla porukalla.

Mika "Silmäpussi" Pasonen jatkaa raporttiaan: "Huollossa kaikki ok. Kuntohuippu lähestyy, ja on huipussaan huomenillalla, sitten katotaan kuka on kuka! Korkeanpaikanleiri täällä onnistui nappiin ja punkkua riitti, samoin konjakkia. Ylikuntoa en pelkää, se on heikkoja varten, tänään vielä treenataan." Loppu raportista sisältää tuotesijoittelua ja sellaista tajunnanvirtaa, että sitä ei ole syytä tällä foorumilla julkaista. Raportti loppuu kuitenkin seuraavasti: "Salamanca here we come!"

Stay tuned! Tätä herkkua on vielä jäljellä.

Uusi päivä, uudet kujeet

2010-10-07T10:58:00.003+03:00

Klo 10.00 paikallista aikaa.
Tilanne on seuraava: Buff ehti joen alkuun ennen darkzonen päättymistä, mutta joutuivat odottamaan vain alle kaksi tuntia aamun sarastusta. Blackwater sen sijaan ei ehtinyt joelle pimeän aikana, joten he eivät siis saaneet Buffia kiinni, eivätkä päässeet levähtämään darkzonen ansiosta. Tällä hetkellä Blackwater on kuitenkin vain reilun tunnin Buffia perässä. Joki kestää tuntikaupalla, joten kärkipaikka voi vielä vaihtua. Blackwaterin vauhtia lienevät ratkaisevasti hidastaneet Nathan Fa'vaen tulehtuneet silmät, joiden vuoksi heppu ei kuulemma näe yhtään mitään. Kiva siinä sitten varmasti oli ajella yön yli fillarilla, varsinkin kun maasto ei välttämättä ollut ihan tasaista asfalttia koko ajan. Lisähidaste Blackwaterilla oli se, että he ryssivät aika pahasti yhden vaihdon. Eilisen fillariosuuden jälkeen jatkettiin matkaa muutaman tunnin trekillä. Kengät olivat kuitenkin pahus sentään päässet unohtumaan pois vaihtotynnyristä. Nathan joutui sitten tepastelemaan koko trekin pohjalliset sukkien sisään tungettuna. Ilman kenkiä siis. Seuraava ylämäkirullaluistelukin meni samoilla jalkineilla, kun ei jalat enää kuulemma mahtuneet luistimiin. Karu meininki.

Takana tulee kolmantena Silva, mutta ratkaisevan oloisesti jääneenä. Heitä seuraa Outdry. Erot joukkueiden välillä ovat monta tuntia tässä vaiheessa. Viidentenä matkaa tekee tällä hetkellä Columbia, joka aika pirtsakasti tempaisi Daredevilssien ohi yön aikana. Mtbo-starbat, eli Daredevilssit, ovat kuulemma aika pahasti tummuneet. Näytti kuulemma siltä kuin olisi ollut lauma tanskalaisia zombeja liikkeellä. Daredevilssit vielä tässä vaiheessa siis kuudentena, mutta sakkaavat pahasti.

Seitsemäntenä niilottaa Adidas, mutta isot sakot niskassa. Ei heistä sen enempää. Sitten tulevatkin Janne.K.Mononen, Pete, Martti ja Outi. Thule on pari tuntia Darea perässä ja Columbiaan on 5 tuntia. Meno oli kuulemma erittäin pirteän oloista, ja ei olisi mikään ihme, jos he ajaisivat vielä Columbiankin kiinni.

Joku asioista selkeästi pahasti pihalla oleva spede oli kirjoittanut tähän blogiin eilen illalla, että edessä olisi viimeinen yö. Näin asia olikin kärjen osalta, mutta jopa kolmantena etenevä Silva saattaa jysähtää darkzoneen tänä yönä. Todennäköisesti he ovat silloin kyllä jo jokiosuudella. Näin homma etenee varmastikin myös Outdryllä. Thule, Columbia ja Daredevilssit todennäköisesti kokoontuvat joen alkuun pimeällä. Ja sitten sijat 5-7 jaetaan käytännössä jokimelonnassa. Siinä luulisi Thulen olevan vahvoilla, onhan Martti sentään kanoottitehtailija ja muillakin heiluu mela ihan kivasti.

Muista suomalaisista on yksi näkähavainto. Penat on nähty. Sijoitukset ja sellaiset on ihan hakusessa.

Mika Pasonen raportoi seuraavaa: "Olen väsynyt ja haluan pois täältä. Olen kyllä henkisesti varautunut viettämään vielä yhden yön näissä hommissa. On pakko." Hän jatkaa: "Silmäpussini ovat nyt jo navan tasolla. Kunnon unet tekisivät tosiaankin eetvarttia. Pitää nyt kai kuitenkin vetää vielä muutama Mahou ja sinnitellä tämä homma kunnialla loppuun."
Ei lisättävää.
Stay tuned.

Viimeistä yötä pukkaa päälle

2010-10-06T22:08:00.008+03:00

Klo 21.20 Paikallista aikaa:

No niin. Nyt on edessä viimeinen yö. Sitten alkaa olla tämä kisa pikkuhiljaa nähty. Ja rankkaahan tämä on ollut, sitä ei käy kieltäminen. Mika Pasonen on esimerkiksi nähnyt vilua, nälkää ja hikisiä ihmisiä ihan riittävästi. Jopa liikaa yhdelle ihmiselle. Tällä hetkellä hän siemailee konjamiinia paikallisessa baarissa, ja on väsynyt mies. Konjamiinia Eepon uuden vauvan kunniaksi tietenkin, ja myös sen kunniaksi, että alkaa tämä tiedonvälitysurakka olla kohta ohi.

Minä olen maljan arvoinen kaveri!

On nimittäin aika rankkaa pysyä viikko valveilla, juoda siinä sivussa sata tölkkiä Mahouta, punkkuakin litratolkulla -vaikka kallista ja laadukasta onkin- ja syödä pelkkiä eläinrasvoja. Ja samalla pitäisi pitää huolta sekä journalismin laadusta että omista linjoista, ja vaikka mistä muusta. Silmäpussitkin kuulemma roikkuu jo leuan alla. Ei voi siis pahemmin kumarrella enää mihinkään suuntaan. Jos ennenkään on kumarreltu. Ja tukkakin on harventunut aika olemattomaksi. Ohut se oli lähtiessäkin, kalju oikeastaan, mutta ei tämä setti sille kyllä hyvää ole tehnyt.

Mikalla on harva hiuslaatu

Itse kisassakin tapahtuu vaikka mitä:
Buff vetää keulilla. Blackwater perässä noin 3,5 tuntia. Buff ajaa nyt fillarilla kohti toiseksi viimeistä etappia eli melontaa. Nike rullailee rullaluistimilla vielä serpenttiinitieä ylös.
Kolmantena länsinaapurin ylpeys, Silva, neljä tuntia Blackwaterista. Sitten seuraa Outdry, reilut 4 tuntia Silvaa perässä. Outdrytä jahtaa tanskalaiset Daredevilssit. Kuulemma jalat on hapokkaassa iskussa, mutta ei näytä ainakaan fillarointia hidastavan. Joukkueessa on kuulemma pari aika menestynyttä pyöräsuunnistajaa, eli lintulauta pyörii ja ketju on sikakireellä, koko ajan vedetään sitä isoa kovaa.

Daredevilssejä puolestaan hiillostaa Columbia, pari tuntia perässä. Sitten tulee perässä Adidas, joka voidaan jättää pois laskuista. He olivat nimittäin hävittäneet leimakorttinsa ja luvassa on noin viikon mittainen sakko. Britit ovat siis maalissa joskus ensi torstaina. Columbiaa puolestaan hiillostelee meidän nyt jo ikioma Thule. Nyt mennään siis sijalla 6. Columbiaan välimatkaa meidän pojilla ja Outilla on noin neljä tuntia. Takana tulevia ei edes kannata noteerata, koska siitähän lähdetään, tai ainakin Pasosen Mika ja Jäppisen Eero lähtevät, että tuumaakaan ei anneta periksi ja tuosta mennään niin että heilahtaa. Thule on hyvässä tikissä ja huumoria löytyy. Nousua on odotettavissa.

Mitä nyt?
Buff jysäyttää melonnan darkzoneen noin 1000% todennäköisyydellä. Nike saa heidät siinä kiinni, eli darkzonen alkamispaikassa on adventurepiknik, joka loppuu auringon nousuun kireissä merkeissä. Melonnassa siis läpsytellään ensin järvellä muutama tunteroinen ja sitten loput jokea. Darkzone koskee siis vain jokea, ja loppuu 7.30 aamulla. Silvalla pitää kiirettä ehtiä loppukiriin mukaan samalta viivalta. Muilla mahikset ehtiä mukaan mitallien jakoon ovat aika heikot, tai olemattomat. Mutta mitä vain voi tapahtua ja it ain't over till the fat lady sings, vai miten sen meni. Vapaasti suomennettuna tuo menee seuraavasti: Homma ei oo ohi enneku Pasonen laulaa we are the champions my friend.

Mites ne "100 % suomalaiset" rummuttaa, jyystää ja paukuttaa?
No, siitähän ei ota pirukaan enää selvää. Homma on mennyt ihan retkeilyksi ja kolmoisvoitto voidaan oikeastaan haudata lopullisesti. Trackerissäkin menee pallukoita ihan missä sattuu. Ota siitä nyt sitten selvää, jos muutama tunti sitten olet vielä ollut synnytysosastolla ilokaasutuutin ääressä. Leaderboardistahan sen voisi tietysti katsoa - ensi viikolla. Kisa kun käydään Espanjassa ja siellä kuulemma homma ja leaderboard toimii kuin junan vessa.

Homefront newsflash

2010-10-06T22:07:00.000+03:00

Poika tuli. Eepolle ja Taijalle siis.

Isoa kovaa luistimilla

2010-10-06T13:40:00.006+03:00

Outi työntää jannea narulla eteenpäin

Petellä on massiiviset reisilihakset

Janne K. Mononen kantaa repussa kaiken varalta Darth Vader miekkaa

Outilla on hienot luistimet
Jopa Martinilla tulee tässä kyydissä lämmin

2010-10-06T11:56:00.003+03:00

Tilanne klo 11:00 paikallista kolmantena päivänä:
-Blackwater enää noin 3,5 h Buffia perässä. Silva seuraa reilu kolme tuntia Nikea perässä.
- Outdry ja Daredevils vielä sijoilla 4 ja 5. Daredevilssillä vaikuttaisi matka painavan.
-Thule karistanut Adidaksen ja Opavan ja ottanut Columbiaa reilusti kiinni. Columbia teki ison koukun trekillä.

Mitä on odotettavissa: Buff, Blackwater, Silva ja todennäköiseti myös Outdry jäsähtävät melonnan darkzoneen ennen kuin kukaan pääsee joelle. Sitten kisa on ihan auki kärjen osalta. Daredevilsseillä tekee tiukkaa ehtiä rantaan ennen kuin kärki siitä jo hyppää aamulla veteen darkzonen jälkeen. Columbia, Thule, Opava ja Adidas eivät nykyisellä vauhdilla ehdi enää edes darkzonen runsaskätisellä avustuksella kärkitaistoon. mutta toisaalta vielä on valoisaa jäljellä ja päivän aikana vauhti on keksimäärin pimeää aikaa parempi. Saa nähdä ehtiikö Thule vielä sanomaan sanansa mitallien jakoon.

Suomen Omjakon hieroskelee kuulemma parasta aikaa virkeitä silmiään ja heräilee pakolliselta tauolta. Vielä ehtii vaikka mihin, vaikka kärki tosin oli samassa paikassa ja tilanteessa noin 30 tuntia sitten (ilman sakkoja). Kotijoukoille siis tiedoksi: Omjakon on hyvässä kunnossa, 110% tikissä, eivätkä he enää ole siellä vuorenharjanteella, missä trackerin viimeinen piste vieläkin luuraa.

Mika Pasonen raportoi rypälemehunhuuruisia raporttejaan ja voi paksusti. Ei syytä huoleen siinäkään suhteessa.

Jannelle maistui uni eilisaamun pakollisella 4 h tauolla.

Tilanne neljännen päivän aamuna

2010-10-06T09:44:00.003+03:00

Kello 08:40 paikallista aikaa.

-Buff johtaa vielä. Silminnäkijähavaintojen mukaan meno alkaa olla aika tahmeaa, mutta tsemppi on kova. Varsinkin eilisiltainen luistelu oli ollut myrkkyä. 700 nousumetriä n. 6 km matkalla kahden ja puolen vuorokauden jyystön jälkeen on varmasti aiheuttanut lämpimiä tunteita ratamestaria kohtaan. Antonio ei silti armahda. Tällä hetkellä vetävät samaista mäkeä loikalla ylös Janne.K.Mononen, Pete, Martti ja Outi. Vaikka meno on Thulella epäilemättä samaa luokkaa kuin Johann Muhleggillä Salt Lake Cityssä, on ero kärkeen kuitenkin jo noin 13 h ja peesihyötyä ei näin ollen juurikaan enää ole. Thule on kisassa tällä hetkellä sijalla 7, eli Adidas Terrex (viime vuoden maailmanmestarijoukkue) on jäänyt vähän jälkeen. Thulen tilanne on pientä väsyä lukuunottamatta kuulemma hyvä, ja kaverit on virkeän oloisia.

-Blackwater on noususuhdanteessa ja kisassa tällä hetkellä toisena, kuitenkin 6 tuntia Buffia perässä.
-Svedupetterit, eli Silva niilottavat kolmantena 7 h 30 min Buffista jääneenä.
-Neljäntenä tulee Outdry-jne., 8 h 30 min keulaa perässä.
-Viidentenä tanskalaisyllättäjä Daredevils, 12 h keulasta.
-Kuudes Columbia, 12,5 h keulasta.
-Seitsemäs meidän lähes ikioma ja 75% aitoa suomalaista lihaa sisältävä Thule. Keulaan siis se 13 h tms.
-Kahdeksantena ja yhdeksäntenä käsi kädessä, ainakin seurannan mukaan, vetävät wassbergiläis-tyylillä rullaluistelumäkeä ylös Adidas ja Tsekkien Opava. Opava on nousukiidossa.

Ennustukset kisan lopusta menevät tällä hetkellä seuraavasti:
-Buff rummuttaa, paukuttaa, niilottaa, ähisee, puhisee, kävelee, pyöräilee ja meloo tämän päivän taistellen unenpuutetta ja tummumista vastaan. Todennäköisesti he kuitenkin ehtivät jokimelontaan, jonka aikana darkzone napsahtaa päälle. Mikäli Buff onnistuu pääsemään joella jonkin matkaa eteenpäin, on kisa käytännössä ratkennut siihen, koska muutkin jotuvat odottamaan. Jos Buff taas tummahtaa niin tummaksi, ettei ehdi jokimelontaan ennen pimeää, on edessä kokoontuminen joen rannassa. Sitten kärkijoukkueet vain melovat kilpaa lähtöluvan aamulla saatuaan. Tämä olisi tietysti ankea loppu ja epäreilua Buffia kohtaan tavallaan, mutta eipä näitä seikkailukisoja kukaan ole kovin reiluiksi väittänytkään.

-Nike noussee lähemmäksi Buffia, ja ei olisi aivan ihme, jos ihme tapahtuisi, eli kärkipaikka vaihtuisi vielä.
-Silva ja Outdry todennäköisesti kisaavat sijasta kolme. Meidän Thulella on toivottavasti myös sanansa tässä sopassa sanottavana, vaikka vauhdin pitäisikin parantua nykyisestä aika paljon. Jotenkin en ihan jaksa uskoa esim. Daredevilssien jaksavan ihan loppuun asti. Mutta olen ollut ennenkin väärässä ja mitä tahansa voi tapahtua vielä. Kisaa on vielä reilusti yli 24h jäljellä!

-Entäpä ne 100% kotimaiset? Ennen kisaa oli vielä mahdollisuudet vaikka kolmoisvoittoon. Nyt alkaa kuitenkin ikävästi vaikuttaa ihan siltä, että enää ei mahiksia juuri ole: Garmin on kärkeä noin 24 h perässä, Omjakon vähintään saman verraan + muutama missattu rasti, ja Scandinavian Outdoorhunks on peruspenamaiseen tyyliin alkanut ilmeisesi oikoa osuuksien ohi.

-Pasosen Mika, tuo laadukkaan seikkailuraportoinnin sanansaattaja, voi kuitenkin hyvin. Unenpuutetta, vilua ja kylmää on koettu, mutta tasapainoinen ruokavalio ja hyvät varusteet ja nesteytys pitävät miehen tikissä varmasti vielä ainakin yhden päivän. Tekstareiden rivien välistä voi kuitenkin vielä lukea, että usko omaan suoritukseen ei ole hiipunut. Eikä tietenkään myöskään Thulen suoritukseen.
Kisa ratkeaa pian, stay tuned!

Kolmas yö alkaa

2010-10-05T22:26:00.002+03:00

Tilanne klo 21.30 paikallista aikaa:
Buff vetää vakuuttavasti kärjessä.
Perässä seuraavat Silva, Blackwater ja Outdry. Järjestyksestä ei tietoa, mutta veikkaan tuota järjestystä. Trackerit ei toimi, yllätys sinänsä. Sitten perässä seuraa Daredevils ja heidän perässään aika lähellä Columbia, Adidas ja Thule.
Adidas on siis ohittanut päivän aikana meidän heput, eli nyt ollaan sijalla 8. Huumoria kuitenkin kuulemma vielä löytyy ja kokemustakin on sen verran, että äijät tiedostavat sen tosiseikan, että kaksi yötä on vielä kisaa jäljellä. Toivottavasti suuntaus sijoitusten suhteen kääntyy noususuhdanteeksi.

Nyt alkaa melonta-trek -osuus olla Thulen osalta pikkuhiljaa takana, ja edessä seuraavaksi fillarointia, jonka jälkeen karu ylämäkiluistelu ja trekki. Siinähän se yö sitten vierähtääkin mukavasti ulkoilun merkeissä. Buff on Thulea noin 9 h 30 min edellä.

Muut suomalaiset tulevat takaa niin kovaa, että rummutus kuuluu Mikkeliin asti. Nyt on iso limppu kehissä ja mennään sitä kuuluisaa isoa kovaa. Paras loikka on päällä, kelläs muullakaan kuin...Team Garminilla. Perässä Scandinaaviset Hunksit ja Omjakon. Tai itseasiassa Omjakonista ei ole tietoa, kun trackeri ei toimi, eikä näkähavaintoja toden totta ole, mutta sen verran pystyy tässä vaiheessa sanomaan, että Peki & al. ovat onnistuneet kipuamaan takaisin sinne vuorelle, jolta ei olisi oikeastaan kannattanutkaan alas harppoa.

Mika Pasonen update: Mika on kantanut järjestäjien köysiä ja oli kuulemma sikamaisen painava reppu. Tästä suivaantunena hän aikoo palkita itsensä rasvaisella ruoalla (esim. pekonilla, kuten aamulla kuulemma kävi), ja juoda päälle höräyksen laatuviiniä (hinta yli 1,5 €/pll). Selvää lipsumista havaittavissa tältä terveiden ruokailutottumuksien airueelta! Ihmekkös tuo, kun joutuu päivätolkulla venailemaan hikisiä ukkoja ja naisia jossain huitsin nevadassa, eikä mitään hajua ole yhtään mistään.
Stay tuned.

Jos joku on pummi...

2010-10-05T13:50:00.005+03:00

...niin tämä on. Ja sen tarjoilee teille Suomen Team Omjakon:"Peki Sorjomen", Herkules, Tume ja Laura tempaisivat väärälle puolelle vuorta. Ylhäältä harjanteelta (2200 m mpy) kuvassa näkyvään nykyiseen olinpaikkaan (700m mpy) on aikaa kulunut vaatimattomasti vajaat 11 tuntia. Ilmeisesti tieto perutusta cp:stä, joka siis olisi sijainnut joukkueen nykyisestä sijainnista reilun kilometrin päässä luoteeseen, ei ole aivan täysin kirkkaana saavuttanut näitä kovan onnen sotureita. Onneksi kisa on kuitenkin vasta puolivälissä, joten ei tällainen noin vuorokauden pikku koukku välttämättä paljon lopputuloksissa paina. Ikävää asiassa on tosin se, että nyt taitaa jäädä yksi rasti välistä, elleivät he palaa takaisin harjanteelle ja koukkaa uutta cp:tä matkan varrelle. Kuvan vasemmassa yläreunassa näkyy se rasti, jonka kautta pitäisi matkan sitten joskus taas jatkua.

Väliaikatietoja

2010-10-05T11:41:00.008+03:00

Tilanne pakollisen 4 h tauon alussa:

1. Buff 01:02 2. silva 04:38 3. outdry 05:29 4. blackwater 05:45 5. deardevils 07:22 6. columbia 08:21 7. thule 09:23 8. adidas 09:46

Blackwaterin suora reitinvalinta yöllä saattoikin olla iso moka, vaikuttaa nimittäin siltä, että he eivät tienneet yhdestä uudesta cp:stä, jonka kautta kaikki muut kärkipään joukkueet kulkivat. Sakko siis napsahtaa jossain vaiheessa. Buff on jo puolivälissä seuraavaa melontaa, Silva sotkee fillarilla kakkosena ja Outdry ja Blackwater ovat myös fillarien päällä. Muut ovat vielä tauolla klo 10.45 paikallista.

Janne, Martti, Outi ja jonkun järjestäjän pää.

Martti ei hyydy.

Outi ei hyydy.

Mika Pasonen voi hyvin. Hän raportoi juuri kaupan kassajonosta tuoreimmat kisauutiset. Mukaan oli tarttunut seuraavaa: 6 tölkkiä Mahou-olutta, suolapähkinöitä ja 2 nektariinia (sorsille syötettäväksi). Laadukas raportointi on eväistä kiinni.

Kolmas aamu sarastaa

2010-10-05T08:56:00.006+03:00

Klo 08.30 paikallista aikaa on tilanne seikkailu-MM:issä se, että Buff paukuttaa johtoasemassa muutaman tunnin turvin. Buff vaikuttaa erittäin vahvalta ja hyvävoimaiselta voittajakandidaatilta tässä vaiheessa kisaa ja joukkueen vahvuus on kunnon ja kokemuksen lisäksi myös paikallistuntemus. Julia kuulemma asuu kilpailualueella.

Pitkän trekin ja sitä seuranneen fillarisiirtymän jälkeen on ohjelmassa pakollinen 4 tunnin tauko. Buff on jo jatkanut matkaa tauolta eteenpäin, ja parhaillaan taukoa viettävät Silva, Outdry, Blackwater ja Daredevils. Thulen trackeri lopetti taas toimintansa ennen kolmea yöllä, jolloin he olivat pari-kolme tuntia Blackwateria perässä. Todennäköisesti sällit saapuvat taukoon tunnin sisällä, sillä Blackwater on siellä jo muutaman tunnin pönöttänyt. Thulelle tauko ajoittuu siis päiväsaikaan, joka ei ole paras mahdollinen tilanne nukkumisen kannalta, mutta eiköhän se uni tule kaikesta huolimatta.

Myös Silva, Outdry, Blackwater ja Daredevils vaikuttavat kaikki olevan aika hyvässä tikissä, eli kova urakka on Thulella edessä, jos meinaa palkintopallille nousta. Kaikki on kuitenkin mahdollista ja tilanne on kuitenkin suhteellisen hyvä, sillä eroa ei vielä aivan valtavasti ole esim. kakkosena olevaan Silvaan.

Tauon jälkeen homma jatkuu taas fillareiden selässä pari-kolme tuntia ja sitten on vuorossa pareitain suoritettava yhdistetty melonta- ja trek -osuus. Tämän jälkeen on vielä vuorossa vaikka mitä, ja koko homma tulee todennäköisesti kulminoitumaan viimeiseen jokimelontaan, jossa on darkzone. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kärkijoukkue tai -joukkueet jäsähtävät darkzoneen, eli pimeällä ei siis saa meloa joessa, niin takaa-ajajat voivat ottaa tuntitolkulla kiinni. Nyt näyttää arvioidun aikataulun valossa siltä, että näin tulee käymään.

Vielä on kisaa jäljellä.

Melko todennäköisetä on, että se joukkue joka ensin hyppää kajakeista kuivalle maalle lopun tunnin mittaiseen city-suunnistukseen, voittaa myös mualimanmestaruuden. Välissä on kuitenkin vielä monta mutkaa ja askelta otettavana, ja kisa jatkunee vielä kärjen osalta vajaat kaksi vuorokautta.

Mitä kuuluu Mika "Terveet elämäntavat kunniaan" Pasoselle, joka pyyteettömästi ja intoa puhisten raportoi jokaisesta käänteestä tässä kiivassa taistossa? No, ensinnäkin sopiva punaviini on löytynyt. Siinä on keltainen etiketti ja hintalapussa seisoo 1, 04 €. Lisäksi hän on juonut yhden kervesan, ihan vain kokemuksen vuoksi, ja muutenkin ravinnut itseään terveellisesti. Unet ovat kuulemma jääneet aika ohuiksi, mutta niin pitääkin jäädä. Onhan kyse sentään seikkailusta ja silmäpussien kuuluukin roikkua! Stay tuned.

ps. Järjestäjien ilmoittama ikävä keskeytysuutinen osoittautui ankaksi. Team Garmin porskuttaa vääjäämättömästi kohti kärkisijoja, ja ei todellakaan ole keskeyttänyt.
ps2. Muut suomalaiset vetävät myös Peter Seliniä lainatakseni ns. isoa kovaa. Omjakon on tällä hetkellä siellä, missä kärkijoukkue olisi voinut olla noin 14 tuntia sitten, jos he olisivat Omjakonin tavoin lähteneet harjanteen päällä sijaitsevalta köysirastilta aivan väärään suuntaan ja kohti väärää laaksoa. Edessä on hikinen urakka takaisin mäen päälle, mutta onhan matkaakin ja kisaakin vielä jäljellä! Eihän reilu tuhat ylimääräistä nousumetriä tunnu tämän tason kestävyysurheilun gladiaattoreilla yhtään missään (taas lainattiin härskisti Peter Seliniä). Scandinavian Hunks on taas pauttiarallaa 19 tuntia keulaa perässä, mutta seurantapallukka liikkuu vielä, ja lujaa! Suomalaisella sisulla eteenpäin!

Toisen illan tilanne...

2010-10-04T22:21:00.003+03:00

...on se, että Buff-Thermocool paukuttaa johdossa. Pari tuntia perässä seuraa toisena Silva. Kolmantena seuraa Outdry-jne. (eli ex-Lafuma) noin neljä tuntia keulasta. Neljäntenä tulee tanskalaisyllättäjä Daredevils heti perässä (tätä kirjoittaessa näyttää kyllä siltä, että Outdry pummaa pimeässä ja Daredevils kuittaa.)

Nike eli Blackwater, joka ohitti uniensa jälkeen meidän sällit (eli Thulen) iltapäivällä vuorelle noustessa, vetää suorempaa reittiä korkeammalla vuorella ja saattaa onnistuessaan nousta suoraan kolmanneksi. Navigointi (eli suomeksi ihan vaan suunnistus) pimeällä ja vuoristossa voi olla noilla kartoilla kohtuullisen haasteellista, mutta puikoissa Nikella on mm. Chris Forne, joka oli mm. MM-suunnistuksissa Trondheimissa tänä vuonna keskimatkalla 21. ja pitkällä 24. Erittäin kokenutta Fa'vaeta taas pidetään yhtenä seikkailukisojen parhaana suunnistajana. Kloserikin on voittanut muutama vuosi takaperin Jenkkilässä pidetyt rogainingin MM-kisat. Hän tuskin kyllä suunnistuksesta tällä kertaa vastaa. Eli kartta pysynee kädessä oikein päin.

Thule siis tällä hetkellä seurannan mukaan kuudentena. Tosin lähelle perään iskeneen tsekkiporukan Opavanet-jne. seurantalaite ei ole näyttänyt mitään pariin tuntiin.

Huonoja uutisia:
-Suomen toivo Team Garmin heitti MM-haaveet nurkkaan ja pyyhkeen kehiin jokin aika sitten.
-Parin vuoden takainen MM-voittaja Orion on keskeyttänyt. Nathan Peterson veti lipat fillarilla ja oli pötkötellyt vartin tajuttomana. Ukko kuitenkin nyt hereillä ja kuulemma "ok". Ilmeisesti loukkantuneen herran oma fillari oli jäänyt matkan varrelle lentomatkalla ja alla oli uudenkarhea ennen kisaa ostettu tykki. Liekö sillä ollut osuutta onnettomuuteen. Viime vuonnahan meidän tiimillä katkesi matka Jannen lippoihin fillarilla. Tarkkana pitää siis olla kun fillarilla sotkee.

Muita havaintoja:
-Suomipoppoo "Peki Sorjomen", Herkules, Tume ja Laura Salmela, eli Omjakon, niilottaa tällä hetkellä hyvissä tarkkailuasemissa vajaa 9 tuntia keulaa perässä.
-Kolmas 100% kotimainen, eli Scandinavian Hunks, sotkee vielä ilmeisesti fillariosuutta, joka kärjen osalta päättyi kymmenisen tuntia sitten.

Kirjeenvaihtajastamme Mika "Turisti" Pasosesta ei ole havaintoja. Mies lienee syömässä ituja ja valmistautumassa huomisiin vaativiin raportointitehtäviin. Stay tuned!

Ensimmäinen vuorokausi takana

2010-10-04T15:40:00.003+03:00

Tilanne nyt kun kisaa on käyty noin 30 tuntia on seuraava: Kärjessä jyystää Buff-Thermocool ja perässä tappituntumalla hönkii Silva. Nämä joukkueet ovat luistelleet pitkää trekkiä edeltävän ylämäkirullaluistelun, ennen kuin muut ovat edes lähteneet kyseiselle osuudelle. Luistelua edeltävässä vaihdossa on tilanne se, että jenkki+kiwi kokoonpano (ex Nike, nykyinen Blackwater) nukkuu ilmeisesti vessassa. Vaihdossa ovat myös ranskalais-kiwi -joukkue, jonka nimi on niin monimutkainen, että en ala sitä tähän kirjoittamaan, mutta puhutaan siis ex-Lafumasta (eli nro 14). Lisäksi vaihdossa on yllättävän korkealla kärkikahinoissa keikkuva tanskalaisjoukkue Daredevils ja heidän jälkeensä sinne saapuivatkin sitten meidän poijjaat ja tyttö, eli Thule.

Thule siis kohtuu hyvissä asemissa sijalla 5 tässä vaiheessa kisaa, klo 15 paikallista aikaa maanantaina. Edessä on nyt seuraavaksi siis ylämäkiluistelua ja pitkä trekki. Trekkiä on kuitenkin lyhennetty huomattavasti, koska keli on kehno. Trekin jälkeen on vuorossa vähän fillaria ja sitten pakollinen 4 h tauko. Tauko sijoittunee huomisen päivään. Yö kulunee siis tepastellessa trekkiosuutta. Lisää tilannetietoa tulee paikan päällä kiihkeää tilannetta seuraavan, roskaruokaa ja olutta vieroksuvan, kirjeenvaihtajamme Mika "Turisti" Pasosen tekstiviestien välityksellä. Stay tuned!

Kisan kulku selvillä, kova reissu tiedossa

2010-10-02T16:31:00.004+03:00

Seikkailu-MM:ien osuudet, niiden järjestys ja arvioidut ajat on julkaistu.

Martin käyttää pitkiä housuja, suomalaiset hurjat vetävät shortseissa!
Peten ja Jannen ilmeet ovat tuimia ja keskittyneitä ennen kisaa. Petellä pilkottaa myös salainen ase sukanvarresta. Mahtaako se olla ratkaiseva tekijä tulevassa taistossa?

MM-kisat edessä, porukka tikissä

2010-09-30T12:26:00.004+03:00

Pete, Janne ja Outi osallistuvat Espanjassa 3.10 alkaviin seikkailu-urheilun MM-kisoihin nimellä Thule Adventure Team. Nimi vaihtui tähän kisaan tiimin neljännen jäsenen mukanaan tuoman sponsorituen myötä. Neljäs jäsen on ruotsalainen Martin Flinta, kovaakin kovempi multisporttiniilo.

Munchenin lentokentältä tavoitettu Janne K. Mononen kertoi, että tiimi on tikissä, kengät vielä jalassa, eikä vaseliiniakaan ole vielä kulunut montaakaan tuubia. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja tiimi valmiina taistelemaan hiki hatussa hyvistäkin sijoituksista. Hyvää sijoitusta saattaa edesauttaa myös se, että Eepo ei ole mukana! Ainakin juttujen taso paranee ja kieli vaihtuu. Se on varma.

Täällä voinee seurata kisan kulua. Täällä taas voi kisaa fiilistellä etukäteen katselemalla huikeaa videota!

Kisassa on mukana myös muuta suomalaisedustusta! Korkein palli on tavoitteena myös Penoilla (Team Penalty Adventure), Scandinavian Outdoorstore.comilla ja Omjakonilla. Jos ei tule nelois- tai vähintäänkin kolmoisvoittoa, niin sitten sitä ei tule.

Costa Ricassa täydellinen epäonnistuminen

2010-08-31T10:21:00.015+03:00

"Kaipaan seikkailua, vaaraa ja vastoinkäymisiä ollakseni onnellinen", sanoi Muumipeikko lähtiessään Nuuska-Muikkusen kanssa vaellukselle. Costa Ricassa olivat kaikki nuo elementit varsin hyvin kasassa, ja Muumikin olisi siis varmasti ollut onnellinen. Samaa ei voi sanoa Peten, Jannen, Outin ja allekirjoittaneen muodostamasta kisanelikosta, sillä kisasuorituksemme oli lähes täydellinen fiasko ja tuloksena keskeytys reilun kahden vuorokauden kisaamisen jälkeen.

Alkuasetelmat

Kisaa edeltävät yöt oltiin keskellä viidakkoa sijaitsevassa hotellissa, jossa kuunneltiin tavanomaiset kisalöpinät, katsottiin järjestäjien käärme-briefing kisaa varten pythoneineen päivineen ja ihmeteltiin sadetta, erikoisen värisiä sammakoita ja uima-altaan viereisessä puussa pönöttävää laiskiaista. Jo ennen kisaa tuli selväksi, että järjestäjien kisa-aikataulu tulee olemaan aivan liian tiukka, johtuen mm. mutaisista teistä, kuivan kauden aikana tehdyistä reittitiedusteluista ja 30 vuotta vanhoista kartoista.

Vielä naurattaa.

Seikkailua
Kisa alkoi noin neljän tunnin raftingillä Rio Sarapiqui -joella, jossa meno oli varsin vauhdikasta ja nautittavaa. Otimme luonnollisesti kärkipaikan haltuumme, osin varmasti nohevan paikallisen perämiehemme ansiosta, ja kenties osin myös melonnan ansiosta. Opas oli mukana ensimmäiset pari tuntia, jonka aikana joki olikin lähes yhtäjaksoista koskea tai virtapaikkaa. Loput pari tuntia oli puuduttavaa tasaista virtaa, jossa koskien sijaan mielenkiinto kiinnittyi lähinnä ympäröivään luontoon ja erityisesti eksoottisiin eläimiin.

Vieläkin naurattaa.

Joen varren puissa elämöi mölyapinoita ja kiipeili iguaaneja. Lisäksi jokeen pulahti edestämme pari kaimaania tai krokotiilia, joista toinen oli ainakin sen verran iso, että ei hirveästi tehnyt mieli uittaa kättään saatikka muita ruuminosia vedessä. Vaihtoon kärjessä ja fillarit alle.

Alamäki alkaa
Fillaroinnin aikana kävi selväksi kaksi asiaa:
1) Suomipoika tummuu kuumuudessa
2) Kartat ovat täysin hanurista

Jos Suomen heinäkuu vastaisi saunan alalauteella istumista ilman löylynheittoa, niin Costa Rican elokuu vastaisi Heinolan MM-kisojen finaalia. Vertaus on ehkä liioiteltu, mutta Heinolassa tuskin oli yhtä paljon mutaa, ja suoritus oli huomattavasti lyhyempi.

Pyöräilyn aikana mm. uimme erään viidakkojoen yli pyörien kanssa paikassa, jossa kartalla kulki kunnollinen tie. Eipä näkynyt tietä. Lisäksi allekirjoittanut onnistui astumaan maa-ampiaisten pesän päälle, ja sai siitä kiitokseksi parikymmentä ampiaisenpistoa. Kyllä säikäytti, mutta onneksi ei pelästymistä kummempaa reaktiota piikityksestä tullut. Pyöräilyosuuden keskellä oli myös varsin hieno "canopy", eli vaijeriliukurata, jossa parhaimmillaan satoja metrejä pitkät vaijerit lennättivät meitä sademetsän siimeksessä puulta toiselle. Pyöräilystä saavuttiin vaihtoon toisella sijalla yhtäaikaa Columbian Bosin kanssa, hieman edellä paineli Ruotsin Explore.

Petellä käy jarrukäsi kuumana.

Vaaraa
Seuraavaksi oli vuorossa trekkauspätkä, jossa oli lisämausteena luvassa kanjonia, eli kanjoneeringia. Heti alkuun pieni pummi, josta selvittiin kolumbialaisten espanjankielentaidoilla talosta neuvoa kysymällä ja pienellä oiolla viidakon läpi. Tässä lienee paikallaan mainita, että viidakon läpi oikominen ei juuri koskaan kannata, paitsi nyt. Siihen perään vielä kävelimme puskaan piilotetusta rastilipusta ohi, seurauksena 20 min pummi. Satoi, oli pimeä ja edessä oli kartalta arvioituna varsin hasardi kanjoniosuus. Kanjonin alkuun saavuttuamme arvioimme kanjonitetsauksen olevan meidän joukkueemme riskinottohalukkuuteen verrattuna liian vaarallinen ja päätimme jättää sen väliin. Kiersimme tietä pitkin takaisin vaihtoon ja hyväksyimme sen tosiasian, että hommasta napsahtaa roima sakko. Sakon suuruus on hitaimman osuuden suorittaneen joukkueen aika kertaa kaksi. Sakon suuruutta emme vielä siinä vaiheessa tienneet, onneksi. Näin jälkikäteen arvioituna ratkaisu oli kuitenkin oikea. Neljä kisaajaa oli loukannut itsensä kyseisellä osuudella ja kaksi joukkuetta joutui sen vuoksi myös keskeyttämään. Kanjoniosuudet ovat ihan ok, jos turvajärjestelyt ovat kunnossa, ei sada ja ei ole pimeää. Sateella voi (kanjonista tosin riippuen) vedenpinta nousta todella nopeasti, ja se voi johtaa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Hölkätessämme vuorelta alas tarpoi vastaan tuttu kaksikko: Heikki "Hercules" Hihnala ja Tuomas "Tume" Hallila. Poikien naamat loistivat tyytyväisyyttä, kun he kertoivat seikkailu-urheilun ruumiillistuman, mannertenvälisen rakkauden suurlähettilään, Sorjosen Pekan joutuneen keskeyttämään mahataudin vuoksi. Herkkules ja Tume jatkoivat kahdestaan koko kisan lopuun. Sitkeitä sällejä.

Vastoinkäymisiä
Matka jatkui fillareilla ja kanjoniosuuden kiertämisen takia kärkipaikalla edeten. Otimme reitinvalinnan varman päälle isompia teitä pitkin, joka oli kenties hyvä valinta, kenties huono - noilla kartoilla on mahdoton sanoa. Aamuyöstä saavuimme vaihtoon, joka sijaitsi hotellilla. Ostimme lämmintä ruokaa ja nukuimme 2 tuntia. Nukkumisen aikana tuli Explore vaihtoon ja jatkoi samantien matkaa nukkumatta. Aamun sarastaessa lähdimme seuraavalle osuudelle, joka näytti kartalta katsottuna varsin simppeliltä tietä pitkin talsimiselta. Ennen kisaa ratamestari Antonio kommentoi osuutta seuraavasti: "No road, he he he he". Ylitimme joen paikallisella yhdestä tukista koverretulla veneellä ja kyselimme paikallisilta jehuilta sujuvalla epsanjankielellä neuvoa polun alkuun. Äärimmäisen mutainen polku löytyikin, mutta se johdatti meidät aivan eri paikkaan kuin mitä kartalta olisi arvannut. Päädyimme noin 4 km etelämmäksi, kuin kartalta olisi voinut päätellä, mutta määrätietoisella haahuilulla ja paikalliselta "maatalon" isännältä suuntia kyselemällä pääsimme loppujen lopuksi kartalle. Sitten olikin edessä muutama tunti kuumaakin kuumempaa tiekävelyä. Kuumuus imi mehuja joukkueesta, taukoja oli pakko pitää, vaatetus keveni ja vaseliinia kului. Vauhti oli heikkoa, mutta heikompaa tultaisiin silti vielä näkemään. Kun joimme kokista paikallisen puodin lattialla, käveli ohitsemme Kolumbian Safety, ja Ranskan Quechua piipahti samaan baariin virkistäytymään.

Kisahame on ensi kevään ulkoilumuotia.

Vaihtoon saavuimme samaan aikaan patonginpurijoiden kanssa ja havaitsimme myös ruotsalaisten olevan vielä vaihtopaikalla lääkintähenkilökunnan juttusilla. Kolumbialaiset olivat myös vielä vaihdossa. Pullat olivat siis kanjoniepisodia lukuunottamatta varsin hyvin uunissa. Kärkijoukkueet olivat kasassa, mutta me olimme nukkuneet kaksi tuntia muita pidempään. Fiilis kohosi ja pimeys alkoi laskeutua. Fillariosuudella ajoimme ja talutimme ankarassa mutavellissä kolumbialaisten ohi, raskalaiset olivat takana ja ruotsalaiset edellä. Yritimme jopa vetää matkalla 15 min unet, mutta noin 3 metrin päässä haukkuva koira teki unista melko kevyet.

Fillariosuuden jälkeen vaihtuivat pyöräkengät lenkkareihin ja edessä oli muutaman tunnin trekki ennen pakollista kahden tunnin taukoa. Ranskalaiset saavuttivat meidät nopeamman vaihdon ansiosta ja lähdimme talsimaan yhtä matkaa. Varsin jännittävän riippusillan löydyttyä viidakon keskeltä ja pari-kolme tuntia myöhemmin saavuimme kärjessä vaihtoon. Matkalla saimme myös katsella tulivuori Arenalin pienimuotoista purkautumista. Costa Ricassa on useita aktiivisia tulivuoria ja Arenal on yksi niistä. Vaihtopaikalla fillareiden ja ihmisten huolellinen vesipesu ja kaksi tuntia unta palloon.

Savuava mäki.

Lisää vastoinkäymisiä
Ruotsalaiset saapuivat n. 40 min meidän jälkeemme vaihtoon, ja lähtivät liikkeelle seuraavalle trekkiosuudelle erittäin lyhyillä unilla. Riskialtis taktiikka, mutta voitto sillä irtosi joka tapauksessa. Itse olimme siis nukkuneet kahdessa yössä neljä tuntia, ja tarkoitus oli olla pelikunnossa vielä kolmantena ja kenties neljäntenä päivänä. Toisin kuitenkin kävi, keskytys lähestyi kaikesta huolimatta.

Liikkeelle lähdimme kolmansina hieman ranskalaisten jälkeen, ja heidän pienen pumminsa johdosta saavutimme heidät melko nopeasti. Tässä vaihessa kun kisaa oli käyty kaksi vuorokautta, alkoi matka todenteolla painaa. Kuumuuden, hiertymien ja heikkoon kuntoon menneiden jalkojen yhteisvaikutus alkoi näkyä ja tuntua. Vauhti tippui entisestään. Lisäksi allekirjoittanut sai muutaman tunnin ajaksi varsin liukkaan ruoansulatuksen, joka ei onneksi kuitenkaan muodostunut sen kummemmaksi ongelmaksi. Joukkueellamme alkoi olla ns. kakkonen silmässä, eli etenemisvauhti tiellä kävellen oli 2 km/h. Ohitimme hienon hotellin, jossa kävimme vetämässä buffet-aamiaiset ja toivoimme lämpimän ruoan tekevän ihmeitä. Jalat olivat kuitenkin osalla menneet sen verran hapoille, että viimeiset 10 km taittuivat pelkillä pohjallisilla. Oli päivänselvää, että vauhti ei tästä tämän kisan aikana enää tulisi parantumaan. Lämpöäkin riitti.

Superlight jungle shoes.

Maitojunalla kotiin

Seuraavalla vaihtopaikalla kysyimme mikä on kanjoneeringistä saatu sakko. 14 tuntia, kuului vastaus. Se oli viimeinen niitti. Keskeytys ja järjestäjien kyydissä pois. Pete ja allekirjoittanut lensivät heti seuraavana aamuna Suomeen, ja Janne ja Outi siirtyivät kisan maaliin rannikolle juhlistamaan menestystä.

Ainakaan Jannea ei enää paljoa naurata.
Kuvassa vasemmalta: Outi, "Herkules", Janne K. Mononen ja Tume.

Kisan voitti noin vuorokauden pitkäksi venyneellä vääntämisellä Team Explore Ruotsista, kakkonen oli Ranskan Quechua ja kolmonen Kolumbian Bosi. Kärkikahinoissa vielä reilussa puolimatkassa ollut Safety keskeytti, kuten aika moni muukin.

Voittajat vasemmalta machetet tanassa: Jari, Ron, Per ja Multi-Mikko.

Analyysi
Suoritus oli surkea ja keskeytys oli meille aivan oikein.

Uuteen nousuun
Seuraavaksi edessä on kuukauden päästä tämän vuoden MM-kisat Espanjassa. Kisa on sama, josta viime vuonna tuloksena oli voitto, eli Bimbache. Allekirjoittanut ei reissuun lähde, koska luvassa on perheenlisäystä juuri samaan aikaan, mutta tilalle tulee Ruotsin lahja kestävyysurheilulle ja multisporttaukselle, Martin Flinta. Kova kisa siis taas tulossa, ja ainakaan kahdesta edellisestä pitkästä kisasta ei voi muuta kuin parantaa. Sen pituinen se.

Teksti: Eepo
Kuvat: AR Costa Rica Race Organisation

Tiimi Costa Ricassa

2010-08-21T15:50:00.003+03:00

Matka Keski-Amerikkaan sujui suitsait sukkelaan Manchesterin, New Yorkin kautta San Joseen. Tulomatkan ainoaksi, vaikkakin varsin merkittavaksi tappioksi joutui laskemaan Outin fillarirungon hajoamisen. Aikaa kotirapuilta hoitellinrapuille kertyi noin 29h.

Ensimmainen perilla olo paiva kuluikin sen jalkeen melko tiiviisti uuden pyoran hankinnassa. Lapierren rungon tilalle paivittyi Meridan Ninety Six. Paaosa palikoista runkoon otettiin vanhasta pyorasta.

Kakkospaiva sujui maailmanluokan tulivuoritrekin parissa. Kaikki hightech kamat mukaan autoon ja parin tunnin ajelu lahes suoria vuoristoteita Volcano Boaksen juurelle. Taalla lahes extreme kokemukseen verrattava trekki huikaisevaa betonoitua polkua pitkin 45min ajan. Vauhti oli parempaa kuin pintakaasu ja maailmanluokka, koska ohitimme matkalla muutaman rollaattorilla liikkuneen mummon. Loppupaiva sujui taas pyoraliikkeessa varusteita hypistellessa.

Positiivikseksi kokemukseksi tahan asti voidaan kirjata pyoraliikeiden korkea taso ja hyva valinnavara.

Toisena paivana satoi rankasti noin kahdeksan tunnin ajan. Kisasta on odotettavaissa kelien puolesta aarimmaisen kostea ja mutainen.

Tanaan siirrymme kohti lahtopaikkaa jossa tapahtuu kisaan rekisteroityminen ja maanantaina aamuna lahto paikallista aikaa klo 07.00 = Suomen aikaan klo 16.00.

Lisaa paivitysta mahdollisesti ennen kisaa tai sitten kun on reitista selvitty.

Pete

Costa Rica tulossa ja kesä vielä menossa

2010-08-02T13:36:00.007+03:00

Tiimin seikkailullinen kohokohta kesäkauden osalta on AR Costa Rica elokuun lopussa. Matkaan suunnataan 18.8 ja kotiin tullaan 30.8. Siinä välissä pitäisi tavaroiden pakkaamisen ja purkamisen, lentokentillä hikoilemisen ja muun seikkailu-urheiluun oleellisesti kuuluvan toiminnan lisäksi tempaista 500 km pitkä seikkailukisa. Matkaan lähtevät Outi, Pete, Janne K. Mononen ja Eepo.
Kuvassa ratamestari Antonio De la Rosa juoksee merikilpikonnaa karkuun.

Lajeista merkittävimmässä roolissa tullee olemaan jalkaisin liikkuminen ja suunnistaminen hyvinkin trooppisissa ja vehreissä olosuhteissa ja pyöräily kivisillä ja mutaisilla pikkuteillä. Kenties pääsemme pulahtamaan myös meressä, joko Tyynessä valtameressä tai sitten Karibian meressä. Lisäksi ohjelmassa on mm. melontaa ja raftingiä. Kaiken kaikkiaan odotettavissa on siis varsin hienoissa maastoissa käytävä suhteellisen hyvätasoinen kilpailu. Kovin voittajasuosikki on maailman paras joukkue Team Nike, joka rutinoituneena ja kovavauhtisena porukkana pärjää keskimäärin kisassa kuin kisassa. Lisäksi Ranskasta on tulossa Quechua, Ruotsista Team Explore, ja unohtamatta tietenkään "Team Multisport Omjakonia" koti-Suomesta, joka varmasti tulee myös jyystämään varsin vakuuttavasti seikkailu-urheilun ruumiillistuman Pekka Sorjosen heiluttaessa tahtipuikkoa.

Kesä on kulunut liikunnallisissa merkeissä, ja tiimin jäsenet ovat ulkoilleet ja jopa kisailleet eri puolilla Suomea. Pete ja Janne kävivät Arctic Circle 24 h kisassa Pallastunturin maastoissa Heinäkuussa. Pete oli liikenteessä Jaakko "White cycling pants" Mäkelän ja Niemelän Villen kanssa Hiiltomiehet nimellä. Sijoitus oli 2. Janne puolestaan kisaili Woodmannin heppujen kanssa, Nurminen ja Teivaanmäki, ja sijoitus oli 3. Voiton vei Free Adventure (Vähämetsä, Oja, Mäkinen). Outi puolestaan otti osaa Hiiltomies-adventureen Valkeakosken maisemissa Mäkelän Jaakon kanssa (Omjakon) ja tulos oli sekasarjan voitto. Eepo puolestaan on sinkoillut metsässä mm. Fin5 rastiviikolla, jossa tuloksena oli h21A sarjan (ei siis E, niinkuin eliitti) sija 7.

Lisäksi kauden kiistattomana kohokohtana ajettiin Heinäkuun alussa järjestyksessään ensimmäinen perinteinen Trans-Pohjois-Karjala maastopyörä etappikisa. Kahden päivän mittaisessa ja pirun pitkässä kisassa ei ollut muita kuin voittajia: Rookie sarja: M. Kettunen, Over 40: P. Forsman, White cycling pants: J. Mäkelä ja Men Open: E. Jäppinen. Jos pitää paarmoista ja poluista, niin ei muuta kuin Möhköön ja sieltä sitten fillarilla Teljoon.

Näissä tunnelmissa siis kohti Väli-Amerikkaa, jossa voi paikallisten paarmojen lisäksi olla metsässä vastassa myös muita ötököitä.

Voitto NoLimit Adventuresta

2010-06-13T10:54:00.005+03:00

Lauantaina 12.6. kisattiin kauden toinen Multisport Cupin osakilpailu Tenholassa Tammisaaren liepeillä. Multisport.fi tiimiä edusti kaksikko Janne ja Eepo. Pete osallistui kisaan Pekka "Limit" Sorjosen kanssa joukkueella Sahtijahtaajat. Kisan reitti oli erittäin onnistunut, pyörällä liikuttiin mukavan vaihtelevasti pikkuteitä ja polkuja pitkin, eikä juostenkaan asfalttia juuri tarvinnut kuluttaa.

Kisa-aamuna sää näytti vielä ikavän märältä ja kolealta. Päätimme silti lähteä puolipitkissä trikoissa ja muutenkin melko vähissä vaatteissa liikkeelle. Onneksi sade lakkasi ja sää puotaantui, ettei tarvinnut kisan aikana uintien jälkeen palella. Kisan loppupuolella oman lisämausteen tosin teki navakka tuuli, jonka voimasta kertoo se, että viimeisellä osuudella pellon reunasta kaatui suuri kuusi melkoisella rytinällä.

Kisan lähtöön oli 6km siirtymä pyörillä, joka toimi hyvänä lämmittelynä. Itse kisa starttasi lyhyellä suunnistuksella viime vuoden SM-yösuunnistuksen maastoissa. Taktiikkamme oli peesata joten kuten maastot tuntevaa Forsmania. Eepolla kun oli viime vuoden kisoista oppia lähinnä pummauksesta. Taktiikka ei pitänyt ihan loppuun asti, kun Donnerin veljekset osoittautuivat osuuden lopulla hieman nopeammiksi vetureiksi. Tulimme vaihtoon toisena ja nopeamman vaihdon jälkeen matka jatkui meloen kärkipaikalla. Melonta sujui helposti, kun tällä kertaa Eepo teki muutakin kuin ohjaili. Melonnan välissä oli mukava coastaleering-osuus, jossa poimittiin rasteja järven rannalta. Nopein tapa oli uida muutama rastiväli. Tällä osuudella Forsman-Sorjonen kaksikko pääsi muutamaksi sekunniksi kärkeen, kun he uivat yhdellä rastivälillä suoraan rastille meidän uidessa lyhyemmän matkaa ja juostessa rantaa pitkin. Komento säilyi kuintenkin meillä rennosti meloen osuuden loppuun.

Jälleen oli vuorossa nopeahko vaihto. Tästä eteen päin alkoi kisaaminen, sillä olimme sopineet, että melonnan loppuun asti vedetään rauhassa tarkkaillen ja sitten aletaan tekemään eroa. Ja niinhän se homma sitten meni. Pyöräilyn alussa oli hieman teknisempää polkua, joka oli aika haastavaa sateen kasteltua kivet ja juurakot. Ainakin allekirjoittanut liikkui 3 baarin rengaspaineiden avulla juurakoista yli milloin mitenkin päin, pystyssä kuitenkin koko ajan. Pyöräily kulki koko osuuden hyvin ja muutama bunkkeriin piilotettu rastikin löytyi helposti. Eepon takajarrukaan ei menoa hidastanut sen jälkeen, kun koko jarrusatula hyppäsi pois paikoiltaan ruuvien pudottua johonkin matkalle.

Pyöräilyn jälkeen oli urheilukentällä quest-tehtävänä 1200m juoksu. Vedimme sen pyöräkengillä aikaan 4:20. Questin jälkeen käytiin lyhyehkö kaupunki suunnistus rullaluistimilla, jonka jälkeen oli edessä kisan päättävä sprinttisuunnistus. Eroa oli takana tuleviin sen verran, että Eepo sai ottaa kartan käteen sprinttisuunnistukseen. Heti ykkösrastin jälkeen Janne sai kuitenkin kartan, ettei se kastunut Eepon tyhjentäessä rakkoaan. Komento siirtyi kuitenkin muutaman rastin jälkeen takaisin Eepolle, kun Janne teki ainakin 20 metrin pummin. Loppuhölkkäilyt maaliin ja voittoa tuulettamaan. Maaliin tultiin ajassa 4.09,59. Toiseksi tuli jo tuttuun tapaan joukkue Woodman 1 (Nurminen, Teivaanmäki) ajalla 4.26,30 ja kolmanneksi kisassa ehti Sahtijahtaajat (Forsman, Sorjonen) 4.32,26.

Voittajana on mukava poseerata.

Kisa oli hyvin järjestetty, mistä kiitokset järjestäjille! Oma suorituksemme oli hyvä, mutta mikä positiivistä, kamppailu kisan kärjessä on selkeästi kiristynyt. Virheisiin ja haavereihin ei ole varaa. Kärjen takanakin kamppailu on kiristynyt, hyvä niin. Uudet kilpailijat ovat toki edelleen tervetulleita.

-Janne-

Multisporttia ja suunnistusta

2010-06-07T09:41:00.004+03:00

Eepo osallistui Ristiinassa 5.6. lauantaina pidettyyn Ristiinan Multisport kisaan Solo-sarjassa. Kisa on todellinen multisport-kisa siinä mielessä, että reitti on merkitty koko matkalta melontaa lukuunottamatta. Melonnassakaan ei kyllä eksymään pääse, sillä reitillä vain kierretään yksi luoto, joka näkyy melonnan lähtöön. Kisa koostui n. 22 km pyöräilystä, n. 4 km melonnasta ja 11 km juoksusta. Tuloksena melko tuulisessa kelissä oli kisan voitto ajalla 1.48:22 ja samalla reittiennätys. Tulokset täällä. Tämä mukava kisatapahtuma jää nyt 10 vuoden jälkeen kuitenkin historiaan, sillä järjestäjät (Timberwolves ry. ) eivät enää ilmeisesti jatka kisan järjestelyjä.

Multisporttauksen jälkeen kokeili Eepo sunnuntaina onneaan myös suunnistuksessa, eli Luumäki-rasteilla. Tulos oli 14. sija, 14.33 voittajalle, eli Jani Mylläriselle, jääneenä. Se on paljon se. Sarja oli h21a ja matka 11.7 km. "Pitkä päätyyn ja perään" -taktiikka puri kuitenkin paremmin Luumäen soilla ja mäillä, kuin edellisenä viikonloppuna Suonenjoen Vasaman kevätkansallisissa ja astetta haastavimmissa suunnistusmaastoissa. Siellä sijoitus oli 28. (H21a, 42 osallistujaa, matka 10,51 km) ja ero voittajaan Antti Nurmoseen 21.03. Se on tosi paljon se. Taitosuunnistajana itseään pitävä E. Jäppinen kellotti Suonenjoella jäätävät kaksi ensimmäistä rastiväliä, ollen kakkosrastin jälkeen 20 sekuntia toiseksi viimeistä väliaikaa perässä.

Ensi viikonloppuna voivatkin Eepo ja Janne sitten syytellä toisiaan, jos suunnistus ei suju, sillä ohjelmassa on No Limit Adventure Tammisaaren liepeillä. Kilpailun johtaja Mika "Turisti" Pasonen on luvannut menestyjille palkinnoksi sahtia, joten panoksista ei ainakaan ole puutetta.

Kesän kohokohdaksi on Multisport.fi tiimille varmistunut elokuun loppupuolella Costa Ricassa kisailtava AR Costa Rica, (AR niinkuin Adventure Race). Kyseessä on non-stop tyyppinen muutaman päivän huitaisu, ilmeisen hienoissa ja eksoottisissa maastoissa. Mukaan on lähdössä peruskokoonpano: Pete, Janne, Outi ja Eepo. Viivalla Costa Ricassa nähdään ilmeisestikin myös muuta suomalaisedustusta, seikkailu-urheilun ruumiillistuman Pekka Sorjosen johdattamana!

Janne kakkoseksi Extreme Runissa

2010-05-24T11:10:00.003+03:00

Janne juoksi, möyri ja tetsasi Vantaalla 22.5. järjestetetyssä Extreme Runissa sijalle 2.
Kelpo suoritus Jannelta, sillä nopeammin 15 km radasta selviytyi vain Jani Lakanen, joka on huhujen mukaan joskus menestynyt myös suunnistuskisoissa, mm. maailmanmestaruuden arvoisesti.

Tapansa mukaan Janne. K. Mononen aloitti pintakaasulla, eikä ensimmäisen 5 km rundin jälkeen ollut kuin 30 sekunnin keulassa. Lakanen kuitenkin paineli varsin vauhdikkaana juoksijana toisella kierroksella ohi, mutta muita ei Janne sentään päästänyt edelleen. Kisan pääorganisaattorina toimi muuten eräs Suomen seikkailu-urheilun pioneereistä, eli Hirvisen Mika.

Tulokset, 10 kärki:

EXTREME RUN 2010, VANTAA
TULOKSET 15 km
KILPASARJA
Rank	#	Name	team	Time	Behind
1	313	Jani Lakanen	Vaajakosken Terä	1.01.52
2	22	Janne Mononen		1.03.29	+ 1.36,6
3	29	Juha Hellstén		1.04.49	+ 2.56,4
4	331	Jouni Kahelin	Vaajakosken Terä	1.05.03	+ 3.10,7
5	1135	Mikko Tyni		1.06.50	+ 4.57,3
6	276	Aki Uutela	RC Golden Bollocks	1.08.13	+ 6.20,9
7	2046	Jevgeni Vasilijev		1.08.29	+ 6.36,7
8	51	Samuli Salmenoja		1.08.32	+ 6.39,3
9	268	Pasi Silvennoinen		1.08.45	+ 6.52,3
10	569	Tommi Nietosjärvi		1.10.39	+ 8.46,1

Spring Adventuresta voitto

2010-05-10T08:44:00.010+03:00

Lauantaina 8.5. avattiin kotimainen kesäseikkailukausi Lohjalla Spring Adventuren merkeissä. Multisport.fi tiimi osallistui koitokseen Jannen ja Eepon voimin. Pete puolestaan hääri ratamestarina, ja täytyy todeta, että rata olikin varsin onnistunut. Reitin suunnittelussa oli hyödynnetty hyvin mm. Lohjan seudun mainioita maastopyöräilyyn sopivia polkuja ja hienoja harjumaastoja.

Kisa-aamuna tuli vettä kuin aisaa, mutta onneksi sade loppui juuri ennen lähtöä. Lämpötilakin oli selkeästi plussan puolella ja jäätkin olivat lähteneet. Mikäs siinä sitten seikkaillessa.

Ensimmäinen osuus oli melonta kilpailukeskuksena toimineen Kisakallion urheiluopiston viereisellä järvellä. Kaksi rundia järveen ankkuroitujen punaisten kanoottien ympäri, matkaa n. 6 km. Allekirjoittaneen edellisviikonloppuna suunnistusurheillessa* osumaa ottanut kylki rajoitti melontaa sen verran paljon, että tyydyin takaa lähinnä ohjailemaan. Melonnaksi sitä ei kyllä oikein voinut kutsua. Janne sen sijaan lapioi etupenkiltä siihen malliin, että saavuimme vaihtoon toisena parisenkymmentä sekuntia johtavan porukan perässä. Kalustona meillä oli tällä kertaa stealth-ominaisuuksilla varustettu uudenkarhea musta lotjake suoraan kylmän sodan parhailta vuosilta, joka ilmeisesti aiheutti sen verran tutinaa kanssakilpailijoiden pohkeissa, että osa(Woodman3/Ahonen + Vartiamäki) kävi melonnan ohessa takuuvarmasti virkistävällä aamu-uinnilla.

Stealth-kanootti näkyy tässä kuvassa, mutta ei tutkassa.

Melonnan jälkeen toteutui todellinen kauhuskenaario: piti käyttää aivoja. Janne sai kuin saikin lopulta tehtävänä olleen ruutusuunnistuksen koordinaatit ja koodit kohdalleen, emmekä jääneet edes viimeisiksi siinä vaiheessa kisaa. Tehtävä sujui siis aivan yli odotusten. Suuremmat ajanmenetykset vältettiin sillä, että itse en osallistunut tehtävän tekemiseen mitenkään. Kärki tosin ehti karata noin kymmenen minuutin päähän, mutta ei se mitään, kisaa oli vielä reilusti jäljellä.

Seuraava äärimmäisen vaikea n. 20 min suunnistus meni hyvin ja ohitimme matkalla muutaman joukkueen. Sitten hypättiin fillareille, ja nousu kohti kärkikahinoita jatkui. Fillariosuus oli n. 30 minuuttia melko selkeää suoraviivaista paukutusta parilla puskaan piilotetulla rastilla höystettynä.

Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa juoksua ja köysilaskeutuminen kalliolta. Koska etukäteen oli kisaohjeissa sanottu, että osuudella kastuu, niin itse otin homman varman päälle ja valitsin sen köyden, jota pitkin laskeutumalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kuivana. Reunimmaisia köysiä käyttäen eivät olisi edes sukat kastuneet. Varsin kovasta yrityksestä ja cliffhanger -tyyppisestä köysiheijarista huolimatta en onnistunut pääsemään rannalle ilman uimista. Vedestä kivelle raahautuminen ei tosiaankaan parantanut fiiliksiä jo ennestään kipeässä kyljessä.

Janne vie, Eepo vikisee.

Laskeutumishässäkän jälkeen juostiin muutama minuutti takaisin fillareille ja polkaistiin lyhyehkö pyöräosuus, joka oli maustettu pitkospuilla ja lyhyellä mutapolulla. Tällä osuudella saimmekin jo ihmetykseksemme kärjen kiinni ja siirryimme kisan johtoon.

Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa Lohjanharjulla hienossa polkumaastossa juostu muutaman kilometrin suunnistus, jossa emme isoja koukkuja tehneet. Suunnistuksen jälkeen vaihtuivat taas lenkkarit fillareihin ja vuorossa oli kisan pisin osuus, reilun tunnin pyöräily/pyöräsuunnistus. Rastiliput löytyivät sieltä mistä pitikin ja paria reitinvalintaa ja osittain melko rauhallista vauhtia lukuunottamatta meni osuus hyvin. Osuudelle mahtui märkiä ja aika haastaviakin polkuja ja pidempiä asfalttipätkiä. Kokonaisuudessaan varsin hyvä fillarointipätkä seikkailukisoihin. Kilpakumppanit olivat jo jääneet aika reilusti, koska edes edestakaisin ajetuilla pätkillä ei muita joukkueita näkynyt.

Fillarointi päättyi Kisakallioon, eli kilpailukeskukseen, jossa oli vuorossa lyhyt, mutta sitäkin enemmin aivonystyröitä työllistävä suunnistus. Retvakasti sanoin karttaa vilkaistuani Jannelle, että homma on hanskassa, tuu vaan perässä. No, noin 30 sekunnin jälkeen pysähdyttiinkin sitten ihmettelemään, että mikä on, kun ei oikein maasto ja kartta täsmää. Sitten selvisi, että kartta oli peilikuva, eli oikea oli vasemmalla ja toisinpäin. Lopun kisaa seurailinkin sitten taas kiltisti Jannea. Vauhti oli rauhallinen ja välillä käveltiinkin, kun ei muita ihan peräpeilissä ollut hönkimässä. Maaliin tultiin ajassa 4.09:25. Toiseksi kisassa tuli Woodman- niminen joukkue ajassa 4.21:36 (Nurminen, Teivaanmäki) ja kolmanneksi penojen, eli Team Penaltyn reinkarnaatio, eli ScandinavianOutdoorStore.com (Prittinen, Toimela) ajalla 4.25:36.

Vasemmalta: Prittinen+ Toimela (Scandinavian Hunks), Teivaanmäki+ Nurminen (Woodman), Eepo + Janne (Multisport.fi).

Kisa oli hyvin järjestetty ja mikä parasta, alkaa harrastajapohja olla jo aika laaja. Nyt oli mukana 77 joukkuetta, eli aika mukava määrä. Osallistujamäärät jatkavat varmasti nousuaan, jos kisajärjestelyt ovat tätä parasta A-luokkaa.

Allekirjoittaneen kisasuorituksen tähtihetket olivat muutama nakkimakkaran pituinen vetovuoro fillarilla, mutta onneksi Janne oli tapansa mukaan täydessä tikissä ja lopputulos sen ansiosta hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, varsinkin kun palkinnoksi saatiin maailman parhaat maastojuoksukengät, eli La Sportivan Crosslitet, jollaiset oli jalassa jo kisan aikanakin.

Tulokset täältä.

* Tiomila, Finnspång, Ruotsi, Anttolan Urheilijat, 3.osuus "långa natten", loppusijoitus 57.

Teksti:Eepo
Kuvat: Ville Mäkelä

Sawo Rogaining (6h) ja Võhandu Marathon 100km melontakisa Virossa

2010-04-19T08:54:00.002+03:00

Lauantaina 17.4 melottiin Virossa 100 km pitkä Võhandu Marathon. Maaliin kisassa pääsi yhteensä 268 paria tai soolokisaajaa reilusta 300 sadasta osallistuneesta, eli kyseessä on osanottajamäärällä mitattuna melkoisen suosittu tapahtuma, kuten muutkin kestävyysurheilutapahtumat Virossa tuppaavat olemaan.

Pete ja Outi ottivat osaa kisan inkkarisarjaan (C2), ja kalustona oli Acron Whitewater. Maaliin Multisport-parivaljakko pääsi ajalla 10.20:19, joka oikeutti C2 Mix, eli sekasarjan voittoon. Nopeimmin satasen läpsyttelivät liettualainen pari Dubauskas/Butrimavicius kajakkikaksikolla aikaan 7.58:31, eli n. 12,5 km/h keskinopeudella. Hyvää vauhtia siis, vaikka jokimelonnasta onkin kyse. Reitti oli kuulemma erittäin hieno, ja pääosin virtaavaa ja mutkittelevaa jokea. Suomalaisista nopeimmin satkun meloivat pari Soivio/Hihnala sarjassa C2Men aikaan 9.37:15, jolla irtosi inkkarisarjan voitto. Tulokset täältä.

Janne ja Eepo puolestaan kävivät Varkaudessa juoksemassa 6 tunnin Sawo Rogainingin. Rogaining on suunnistuksen muoto, jossa on kartta täynnä eriarvoisia rasteja (kartta), ja eniten pisteitä kerännyt ja määräaikaan mennessä maaliin saapunut voittaa.

Varkauden kisa oli käytännössä 6h korttelisuunnistus, muutamilla metsäpätkillä höystettynä. Suurin osa ajasta ja matkasta juostiin siis tietä pitkin, ja asvalttiakin oli matkalla ehkä n. 30 km, yhteensä juoksumatkaa äijille kertyi reilu 60 kilometriä. Tuloksena erittäin kipeät jalat ja kisan voitto. Tulokset täältä. Valmistautuminen kisaan oli talven jäljiltä erittäin huono, lähes olematon. Jannella kyseessä oli kevään kolmas juoksulenkki, eikä Eepollakaan ollut kuin muutama lyhyt sutaisu enemmin alla. Meno oli tuskaista ja jalat jäykät jo n. 15 minuutin jälkeen, mutta vanhoilla pohjilla saatiin sentään jotenkuten köpöteltyä. Maaliin saavuttiin ajassa 5.39:49, eli vielä olisi ollut hyvin aikaa hakea yksi rasti maalin läheltä. Jalat olivat siinä vaiheessa kuitenkin sitä mieltä, että on parempi siirtyä maalin kautta suihkuun.

Näissä jäykissä tunnelmissa kohti uusia seikkailuja.

Vohandu Maraton ja Rogainingia!

2010-04-15T22:43:00.002+03:00

Viikonloppuna Pete a Outi kisaavat Virossa Vohandu kanootti maratonilla. Saman kokoluokan kisaa on turha hakea ihan lähimaastoista. Kalustoa on startissa yli kolmesataa ja osallistujia noin 600 henkeä.

Täältä lisää: http://www.vohandumaraton.ee/ sivuilta löytyy online seurantakin.

Eepo, Janne ja Ville M tahkoavat Savossa kuuden tunnin rogining kilpailun.

Talven hiihtosatoa ja kevään suunnitelmia

2010-03-29T11:14:00.004+03:00

Hiihtoa:
Tiimin virallinen hiihtoniilo Janne K. Mononen hiihti kevään viimeisissä SM-kisoissa Kontiolahdella 50 km pertsalla sijalle 27. Raskas rata ja todellinen vesikeli pitivät huolen siitä, että aikaeroja syntyi. Janne jäi voittaja Ville Nousiaiselle reilut 9 minuuttia.

Janne hiihti myös Finlandia hiihdon 50 km perinteisellä ja Pirkan 90 km perinteisellä. Finlandiassa sijoitus oli 17. ja eroa kärkeen (Kari Varis) tuli reilut 7 minuuttia. Pirkan hiihdossa sijoitus oli 2., ja eroa kärkeen (Aki Ijäs) tuli nelisen minuuttia. Kolin x-wiimassa edellisviikonloppuna Eepon kanssa kuntoaan herkistellyt Mäkelän Ville oli Pirkassa kolmas, lähes tavoittaen Jannen lopussa. Poikien välille tuli eroa kokonaiset 11 sekuntia. Janne ei turhia matkalla passaillut, vaan hiihti noin puolet matkasta yksin muilta karussa. Tämä ei taida olla 90 km hiihtokisassa se varmin taktiikka menestyksen kannalta. Ville puolestaan niilotti maaliskuussa Vuokattihiihdon 60 km perinteisellä sijalle 9., 7,5 minuuttia kärkeä hitaammin.

Jannella tuli myös tukku muita startteja, mm. Keuruun SM-kisoista tammikuulta sprintistä sija 31. ja ehkä eniten ansaittua huomiota herättäneenä suorituksena Helsingin seudun hiihdon maakuntaviestin hiihtäminen yhden miehen kokoonpanolla. "Monomies" hiihti maakuntaviestin B-sarjassa (vapaat yhteisöt) 5 osuuksisen viestisuorituksen yksin, kilpailun ulkopuolella tosin. Aika olisi kyllä riittänyt kyseisen sarjan voittoon. Portugalissa marraskuussa telottu olkapää ei siis ainakaan intoa mieheltä vienyt.

Eepo puolestaan hiihti Keski-Suomi hiihdossa tammikuussa 50 km perinteistä ja sijoitus oli 7., 6 minuuttia voittajalle Jarmo Rissaselle jääneenä. Pogostan hiihdossa maaliskuussa Eepo tuli lauantaina 52 km perinteisellä maaliin neljäntenä, vajaat kolme minuuttia voittajaa Atte Seppästä hitaammin. Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, Eepo hiihti Pogostan 58 km:llä (vapaa) maaliin viidentenä kaksi minuuttia voittajalle Alexey Mazuroville jääneenä. Molempina päivinä jyystäneiden kokonaisajassa oli Eepo selkeästi nopein. Maakuntaviestissä Eepo hiihti Mikkelin kakkosjoukkueessa, mutta osuuden nopeimman ajan (M yl, pertsa 6 km).

Tulevia seikkailuja:
Nyt kun on talvi kohta takana ja hiihdot hiihdelty, alkaa taas kesäisempi seikkailukausi 2010.
Kauden kaksi tärkeintä kisaa tulevat olemaan Explore Sweden heinäkuussa ja tietysti ykköstavoitteena Bimbache (MM-kisa) syys-lokakuun vaihteessa. Kokoonpanot eivät vielä ole täysin selvät, mutta eiköhän noissa aika pitkälti samat naamat tule olemaan kuin aikaisemminkin.

Lisäksi keväällä Janne ja Pete edistävät lajia kisajärjestäjinä kotimaisen Multisport-cupin kisoissa. Kenties jotain vähän lyhyempiä kisoja tullaan myös käymään, mutta Explore Sweden ja Bimbache tulevat kuitenkin olemaan pitkinä non-stop kisoina ne eniten resursseja ja lomapäiviä syövät kisat.

Koska talvi on sujunut kaikilta suhteellisen hyvin ja ainakaan vielä ei kukaan ole onnistunut itseään pahemmin rikkomaan, näyttää tässä vaiheessa siltä, että lähtökohdat tuleviin koitoksiin ovat vähintään yhtä hyvät kuin viime vuonna.

Kolin X-Wiima 2010

2010-03-01T08:42:00.004+02:00

Multisport-tiimi kävi launtaina kahlaamassa voiton Kolilla järjestetyssä X-Wiima –kilpailussa. Eepo ja Mäkelän Ville onnistuivat kukistamaan toiseksi tulleet Karsun pojat, Leppäsen Jaakon ja Auvisen Mikon, vain muutaman minuutin erolla.

Ratametsuri oli onnistunut luomaan Kolin mahtaviin maisemiin todella hyvän reitin, joka piti sisällään vaihtelevan annoksen talvisia aktiviteetteja. Lajit jakaantuivat sopivassa suhteessa pyöräilyyn, hiihtoon, lumikenkäilyyn ja potkukelkkailuun. Lisäksi kisassa hyödynnettiin alueelta löytyvän ratsutallin palveluita pienen ratsastustehtävän merkeissä.

Kilpailu koostui neljästä etapista, joiden välillä käytiin Kolin koululla vaihtamassa varusteita. Ensimmäiselle etapille kukin joukkue sai tehdä valinnan lähteäkö liikkeelle suksilla vai fillareilla. Päätimme lähteä suksilla, joka osoittautui kuitenkin hieman hitaammaksi vaihtoehdoksi. Toiselle etapille lähdettäessä olimme noin 5 minuuttia kärkeä jäljessä. Pyöräilyä ja lumikenkäilyä sisältäneen etapin aikana siirryimme kärkeen ja saimme tehtyä seuraaviin pientä hajurakoakin. Etapilla ollut ratsastustehtävä hoitui Eepolta niin mallikkaasti, että on syytä epäillä miehen käyneen ratsutallilla aiemminkin.

Kolmas etappi jakaantui hiihtoon ja lumikenkäilyyn. Hiihto-osuudet kuljettiin hoidettuja uria pitkin, kun taas lumikengillä edettiin vaihtelevimmissa olosuhteissa. Kolin alue on saanut omansa tämän vuoden lumisateista, ja sen huomasivat ennen kaikkea reidet. Pohjattomassa hangessa hinaaminen on hapokasta touhua, vaikka jalassa olisivat lumikengät. Etappi kiersi Räsävaaran huipun kautta takaisin Kolin kylälle ja sieltä vaihtopaikalle. Tämän etapin jälkeen eroa kakkoseen oli jotakuinkin 10 min.

Viimeinen etappi oli kilpailun pisin ja piti sisällään pyöräilyä, potkukelkkailua ja lumikenkäilyä. Ensimmäinen tehtävä oli siirtyä pyörillä Lieksaan menevän jäätien alkuun, josta otettiin potkukelkat alle. Potkukelkkoja jouduttiin odottamaan kuitenkin noin viisi minuuttia, koska järjestäjä saapui hieman myöhässä rastille. Potkukelkkapätkälle oli sijoitettu kaksi rastia, joiden hakeminen ei onnistunut pelkästään kelkalla potkuttelemalla. Osuudella toive kuivista sukista haihtui savuna ilmaan ja pelko pyöräilyssä jäätyvistä varpaista hiipi puseroon. Potkukelkkailun jälkeen oli jäljellä enää siirtymä Kolin huipulle, jossa odotti lyhyehkö lumikenkäsuunnistus. Meidän tapauksessa lyhyestä lumikenkäsuunnistuksesta tuli tuplasti pidempi lumikenkäharhailu, jonka aikana Karsu ajoi meidät kiinni. Perinteinen seikkailujormahan etsii rastia aina mäen korkeimmalta kohdalta ja niin teimme mekin. Tällä kertaa rastit eivät kuitenkaan olleet aivan huipuilla, joten saimme kiertää jokaisen huipun kahteen kertaan ennen kuin löysimme rastit.

Maaliin saavuimme pari minuuttia Karsun jälkeen, mutta nousimme ykköseksi potkukelkkaodotuksesta saamiemme hyvitysminuuttien turvin. Saavutettu voitto ei oikein tuntunut voitolta, koska emme olleet ykkösinä maalissa. Yhdessä Karsun poikien (Leppänen, Auvinen) kanssa päätimme jakaa palkinnot, koska emme oikein osanneet päättää kuka oikeasti oli paras. Allekirjoittaneen kisasuoritus ei jättänyt montaa hyvää muistoa. Kulku oli yhtä hyvää kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen semifinaaliottelu Vancouverissa, mikä puolestaan aiheutti sen, että Eepo joutui odottelemaan liiankin kanssa. Nopeammalla etenemisellä lopun pummailu olisi voitu helposti kuitata.

Kilpailu itsessään oli todella mainio. Rata hyödynsi erinomaisesti alueen vaativaa maastoa ja tarjosi komeita maisemia. Turha puttailu oli jätetty muihin kisoihin, ja radasta oli laadittu selkeä ja suoraviivainen. Suosittelemme!

-Ville

Tulokset täältä.

Umpihangesta mualimanmestaruus

2010-02-16T10:01:00.002+02:00

Utin jääkärirykmentin joukkue hiihteli taas voittoon Umpihankihiihdon MM-kisoissa. Latua availemassa olivat Hannu Hakkarainen, Janne Tuomaala, Markus Paananen, Tuukka Turkka ja Eepo.

Sunnuntain kiritaipaleelle pääsivät pojat kansan urhokkaan 4 minuuttia kärjessä lähteneiden Kiinteistöneliö ja Nahjukset -nimisten joukkueiden perässä. Ero Kiinteistöneliöön saatiin ajettua kuitenkin kiinni noin 8 km umpihankikiritaipaleen puolivälissä, eikä voitosta tarvinnut käydä loppukirikamppailua. Nahjuksia ei matkalla näkynyt. Kärkikolmikko maalissa oli: Utti, Kiinteistöneliö ja Suomen Sotilas.

Keli oli tänä vuonna melkoisen raskas hiihdellä, sillä pehmeä lumihanki ei liiemmin tarjonnut mahdollisuuksia edetä pompputasuria saatikka luisteluhiihtotekniikkaa hyväksikäyttäen. Keli oli kuitenkin aivan loistava ja maisematkin hienot, niin mikäs siinä oli hiihdellessä. Lauantain neljällä tehtävärastilla oli mukana sekä onnea ja hyviä arvauksia että epäonnea ja huonoja arvauksia. Ensiapu ja painon arviointi menivät hyvin, mutta sauvanheitto meni metsään ja pöllöjen tunnistus vielä tiheämpään metsään.

Kisan tuloksia löytyy täältä ja väliaikoja täältä.
Tästä kun klikkaa, niin näkyy kun lumi pöllyää.
Tapahtuman sivut löytyvät täältä.

teksti: Eepo

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki

2010-02-11T10:30:00.002+02:00

Näin runoili Aaro Hellaankoski. Ja näinhän asia myös on.
Pudasjärveläinen umpihanki kutsuu taas 12-14.2 puoleensa Umpihankihiihdon MM-kisojen merkeissä. Eepo pääsee taas tarpomaan hankeen Utin jääkärirykmentin joukkueessa, kavereinaan Hannu Hakkarainen, Tuukka Turkka, Janne Tuomaala ja Markus Paananen.

Odotettavissa on puolisen metriä lähes pohjia myöten upottavaa pehmeää hankea, sillä suojakelit eivät ole liiemmin olleet pilaamassa lumihangen pehmeitä ominaisuuksia tänä talvena.

Vuoden 2010 uusiin kujeisiin kilpailussa kuuluu toinen yöpyminen metsässä entisen yhden sijaan ja repun vähimmäispainorajoitus (8 kg). Tämä tarkoittaa noin 6 kg:n ylimääräistä makkara-annosta joka jampalle. Tiedossa siis ruokia myöten kokonaisvaltainen hiihto- ja eräretkielämys yhdistettynä sunnuntain noin tunnin mittaiseen hikiseen jyystöön umpihankikiritaipaleella.

Vähältä piti ettei hangesta olisi viikonloppuna pilkottanut myös Petri Forsmanin pipo. Mies tuli kuitenkin viime hetkillä järkiinsä ja perui osanottonsa Suomen Sotilas -nimisestä kokoonpanosta. Ilmeisesti kotirintamalla oli tärkeämpiä taistoja tiedossa.

7 Cerros Medellin kisaraportti

2010-01-29T15:41:00.001+02:00

Toinen kisapäivä oli selkeästi pidempi kuin ensimmäisen päivän kaupunkikisa. Kisaan lähdettiin takaa-ajoasemista, koska ensimmäisenä päivänä saatu tunnin sakko pudotti tiimin 8:ksi vaikka maaliin tultiin ensimmäisenä. Kuulimme tunnin sakosta vasta ensimmäisen kisapäivän iltana, syytä emme tosin silloin vielä tienneet.

Toinen kisapäivä (ja tuleva yö) alkoi lauantai-aamuna mäkiautoilulla. Mäkiautoilua oli noin 20 minuuttia ja se meni tiimiltä suht hyvin. Aikaisempien tietojen mukaan mäkiautoilussa pitäisi ottaa rauhallisesti, jotta ylimääräisiltä raajojen menetyksiltä vältyttäisiin. Paikalliset ovat ilmeisesti hiukan rauhoittuneet mäkiautoilutaidoiltaan ja tiimi tuli aivan kärjessä trekin alkuun. Trekki oli lyhyt siirtymätrekki pyoräetapin alkuun. Tiimi tuli vaihtoon hyvissä asemissa.

Pyoräilyosuus alkoi hyvin ja edettiin kärjen kanssa samaa vauhtia. Jyrkkien ja kivisten nousujen vuoksi vetotyökalut olivat kovilla. Ensin irtosi vetokoukku ja sitten katkesi vetonauha, joten niiden fiksaamisessa meni hiukan aikaa. Pyöräetapilla tehtiin myös noin 10 minuutin pummi, jonka aikana kärki pääsi jonkin verran karkuun. Pyöräilyetapilla nähtiin ehkä adventurekisojen jyrkin pyöränousu. Monta tiimiä oli kasassa jokiuomassa tiheässä risukossa eikä ylös päässyt kunnolla edes pyörää kantamalla. Tiimi joutui jonottamaan omaa vuoroaan könytä ylös.

Pyöräetapin jälkeen lähdettiin trekkipätkälle. Kokonaisuutena trekki oli todella hieno. Ensimmäinen puolikas noustiin kärrypolkuja pitkin vuoriston yläosaan, jonka jälkeen reitti kulki lähes alppimaisemassa jokilaaksossa puroja ylitellen. Hieno pätkä.

Trekin jälkeen oli taas pyöräetappi. Etappi piti sisällään pitkän yhtajaksoisen nousun. Ennen nousua laskettiin jokiuomaan alas rastille. Sen jälkeen alettiin pyöräillä ylös vuorelle ja nousu kesti noin 2,5 tuntia. Nousun jälkeen lasketeltiin vauhdilla alas Medellinin kaupungin läheisyyteen. Pyöräilyn aikana tuli pimeä. Etapin lopussa pyörailtiin hiukan myos kaupungin ruuhkassa ja jyrkillä kaduilla. Outi teki uhkarohkean syöksyn kohti isoa risteystä päin punaisia, mutta pääsi ehjin nahoin risteyksen yli. Matka jatkui vaihtoalueelle ja pyöräilyetapin jälkeen oli taas trekkipätkä. Tässä vaiheessa sijoitus 2. ja tiimi eteni yhdessa Patagonian ja Tatoo 360 kanssa. Trekkipätkän alkuosa tapahtui kaupungissa sijaitsevalla kukkulalla, jossa pienimittakaavaisella kartalla haettiin noin 25 rastia yhdeltä kukkulalta. Patagonia ja me teimme omaa suunnistusta, ja etenimme lähes samanaikaisesti. Tatoo 360 seurasi meidän tiimiä eikä suunnistanut lainkaan. Heillä oli kartta taskussa. Kukkulasuunnistuksen jälkeen trekkipätkä jatkui ylös vuorille ja lähdimme koko kööri samaan aikaan nousemaan kohti vuoren huippua. Patagonia suunnisti edelleen omaa suunnistusta, mutta Tatoo 360 seurasi meitä kuin nälkäiset hyttyset juhannusyönä eivätkä viitsineet kaivaa omaa karttaa taskustaan. Luottivat meidän ratkaisuihin. Trekin aikana nousimme erittäin jyrkkää rinnettä ylös, ja nousuun menikin joku tovi aikaa. Patagonia pääsi ennen meitä rastille, paikallisina olivat löytäneet jonkun paremman reitin.

Trekki jatkui vaihtoon, jota seurasi pyöräilyosuus. Osuus kulki pienillä poluilla ja urilla, ja Tatoo 360 seurasi meitä yhä. Reitti oli mäkistä, tosin mäet ja laskut olivat selkeästi lyhyempiä kuin edellisellä pyöräetapilla. Pyöräilyetapilla oli yksi rasti, jota etsimme n. 50 minuuttia. Kun rastia ei meinannut löytyä niin Pekka komensi myös meitä seuraanneen tiimin rastin etsintöihin. Ei ollut mikään ihme, ettei rastia heti löytynyt: se nimittäin löytyi maasta tiheästä pusikosta, eikä otsavalon keila siihen siksi osunut. Tatoo 360 ei pärjännyt meille erittäin kivikkoisissa alamäissä, mutta pysähtyessämme etsimään rastia he saivat meidät taas kiinni.

Pyöräilyetappi loppui melontapaikalle. Melontaa oli odotusten mukaan vähän. Melonta tapahtui pienellä järvellä siten, että järven rannalla sijaitsi kolme nuotiopaikkaa. Tiimin piti edetä nuotiopaikalta toiselle yksin ja kaksin meloen ja tiimin jäseniä vuorotellen nuotiolta toiselle siirtäen. Siirrot tapahtuivat siten, että jokaisella nuotiopaikalla kävi tiimin jäsenet vuorollaan. Kun kaikki tiimin jäsenet olivat lähtörannalla niin matka pääsi jatkumaan trekkipätkällä. Tatoo 360 oli edelleen tiiiviisti tiimin kannoilla ja tällä kertaa heidän karttansa oli jo repussa. Alkoi menemään hermo koko touhuun. He eivät tienneet missä olivat ja siksi teimmekin pienen harhautuksen. Tiheässä pusikossa olleen rastin kyllä leimasimme, mutta niin ettei meitä seurannut tiimi sitä nähnyt. Tiimi seurasi kuitenkin meitä vielä ainakin tunnin mäkisessä maastossa vuoren yläosassa kulkevalla reitillä, ja vasta sen jälkeen he alkoivat ihmetellä puuttuisiko meiltä jokin rasti välistä... Kun kyseessä oli kisa palkintosijoista niin emme halunneet tehdä hyväntekeväisyyttä ja päästää heitä sijoituksille meidän suunnistuksen vuoksi. Lopulta he jäivät ihmettelemään olinpaikkaansa kartalla vuoren yläosaan meidän jo aloittaessa laskeutumisen alas kaupunkiin. Aloitettuamme laskeutumisen kaupunkiin, aurinko oli noussut. Leimasimme rastin rinteen puolessa välissä olevalla koululla ja jatkoimme alaspäin. Alue, jossa kuljimme, oli hieman epäilyttävä ja jatkoimme alas Rio Medellinin varrelle, josta rullaluistelupätkä alkaisi. Tulimme rullaluistelun vaihtoon kolmantena joukkueena. Luvassa oli n. 13 km rullaluistelua autoilta suljetulla tiellä. Sitä pääsi luistelemaan nopeasti pyöräilijöiden lomassa, ja tiimi luistelikin kisan pohjat ko. pätkällä. Enää oli jäljellä neljän kilometrin juoksu rullaluistinvehkeiden kanssa. Juoksimme kisakeskukseen reippaasti ja olimme maalissa noin 9.30 aamulla. Kisan kokonaispituudeksi tuli meille rapiat 31 tuntia.

Saimme tunnin sakon lisäksi vielä puolen tunnin sakon, koska tiimin jäsenien välillä oli enemmän kuin 100 metriä etäisyyttä. Etäisyyttä oli ehkä noin 150 metriä, joten kisajärjestäjät olivat hyvin tiukkoja etäisyyksistä. Puolessatoista tunnissa oli paljon kiinniottamista. Lisäksi rastien pummailuun ja hakemiseen meni ylimääräisiä ratkaisevia minuutteja ja tiimi sijoittui lopulta kolmanneksi kisassa. Tiimin sijoitus kuultiin vasta palkintojenjakotilaisuudessa, hiukan ennen varsinaisen tilaisuuden alkua. Paikalliset Safety ja Patagonia sijoittuivat ensimmäiseksi ja toiseksi. Sakkojen määrän suhteen meillä oli vielä mahdollisuus palkintosijoihin, verrattuna erääseen toiseen tiimiin, joka sai sakkoa ruhtinaalliset viisi tuntia...

Kisan jälkeen alkoi palautuminen, söimme hyvin ja rentouduimme hotellin uima-altaalla. Jaakko lähti Italiaan päivää ennen Outin ja Villen kotiin lähtöä, Pekka jäi vielä virkistäytymään Kolumbiaan noin viikoksi muiden lähdettyä kotiin.

Kisamaastot olivat kaiken kaikkiaan hienot, jylhät ja jyrkät, kisakokemusta tuli lisää ja uusia tuttavuuksia monia, sillä kolumbialaiset ovat hyvin vieraanvaraista ja mukavaa sakkia! Kisan medianäkyvyys oli aivan eri luokkaa kuin eurooppalaisissa, saatika suomalaisissa kisoissa. Kisaa ja meidän tiimiä kuvattiin lähes taukoamatta, ja televisiossa ja lehdissä kirjoitettiin tapahtumasta joka päivä siellä ollessamme. Ville antoi hyvällä espanjankielen taidolla tiimin puolesta lukuisia lehti- ja televisiohaastatteluita. Kun Kolumbiassa tehdään kisaa niin se tehdään näköjään isosti!

Outi

Taantumaa Medellinissä...tiimi tipahti kolmanneksi.

2010-01-25T09:42:00.003+02:00

Kolumbiasta tihkuvat tiedot kertovat, että Team Multisport.fi ei pystynyt lupaavasta alusta huolimatta laittamaan riittävästi kapuloita paikallisen Safety-nimisen joukkueen rattaisiin. Lopputuloksissa tiimi on kolmas. Laajempi kisaraportti ilmestyy tänne lähiaikoina.

Pekka valmistautuu kisaan.

Ensimmäinen kisapäivä takana, tiimi kärjessä!

2010-01-23T13:06:00.000+02:00

Kolumbian kirjeenvaihtaja ja joukkueen naisjäsen Outi Seppä raportoi Medellinin helteestä:

Taman paivan etappi starttasi aamulla noin seitseman maissa vajaa 10 minuutin makiautoilulla. Kohtuuasemissa noin 10. paajoukon takana. Autoilun jalkeen oli 5 km suunnistus kukkulalla, sijoitus nousi neljanneksi. Sen jalkeen pienen siirtymisen jalkeen seuraavaan suunnistukseen, about 10 km, meni mukiin ja oltiin karjessa.

Taas lyhyt siirtyminen "velodromille", jossa 25 kierrosta ja 40 km meni vahan alakanttiin (ei taysin optimisuoritus, Villella vatsavaivoja ja kunnon maastorenkaat alla, kun paikalliset veti samaa rataa 23 millisilla! Ihan kiva ero.

Pyorailysta lahdettiin 2. lyhyelle juoksuosuudelle, joka loppui jousiammuntaan ja sen jalkeen mentiin luistellen laskeutumiseen ja ilmakkoammuntaan. Jousiammunta oli Pekan heinia ja ilmakkoammunta Outin heinia. Molemmat ampuivat taydet! Veljekset ei vetaneet ihan puhtaasti.

Rullaluistelussa piti ottaa rauhallisesti liikenteen vuoksi, mutta silti siirryttiin karkeen. Rullaluistelu loppui ja taas juostiin joku adventuremaki ylos rastille. Siirtyman kautta juostiin uimarastille, jossa piti sukellella altaan pohjalle palapeli viiden metrin syvyyteen.

Kokovartalokrampit kaikilla!

Uinnin jalkeen oli nice afternoon run along rio Medellinin kokaiinirivieralla. Sitten tulikin jo maali. Paivan nopein aika oli meidan noin 6h pari minuuttia paikallista Safetya ennen, mutta sijoituksista ei ole talla hetkella tietoa ammuntojen pisteenlaskun vuoksi.

Paivan ainut pummi, noin 10 min., tuli luisteluosuuden jalkeisella juoksupatkalla, jossa juostiin noin kaksi kilsaa ylimaaraista.

Tiimi on viettanyt iltapaivaa hotellilla ja ravintolassa syoden, kohta mennaan taas syomaan.

Kovaa kisaa Kolumbiassa

2010-01-19T10:11:00.002+02:00

Team Multisport.fi osallistuu Kolumbian Medellinissä käytävään 7 Cerros Medellin kisaan. Matkaan saatiin täysin viime vuodesta vaihtunut kokoonpano: Outi Seppä, Pekka Sorjonen, Jaakko Mäkelä ja Ville Mäkelä. Myös itse kisa on hieman ilmeisesti muuttunut aikaisemmista ja nyt on ohjelmassa kaksi pidempää päivää edellisen vuoden kolmen hieman lyhyemmän päivän sijaan.

Paikalta puuttuvat aikaisempina vuosina kärkikahinoissa mukana olleet ruotsalaisjoukkueet, joten nyt ei ainakaan niiden kyykyttämistä päästä juhlistamaan. Harmi. Viime vuonna tiimi tuli kisassa toiseksi ja kisan voiton vei paikallinen joukkue, erittäin pitkälti tosin paikallistuntemuksen siivittämänä. Toivottavasti tänä vuonna olisi menestys enemminkin kiinni fysiikasta ja taidosta, eikä niinkään kartalla näkymättömien polkujen käyttämisestä, kuten viime vuonna.

Kelit Suomessa viime aikoina eivät ole ihan 100 % vastanneet Kolumbian helteitä, mutta onneksi mukana on myös Jaakko "Jorge" Mäkelä, joka on viime kuukaudet hionut kuntoaan ja mäkikirejään Italian dolomiittien maisemissa.

Kolumbiaa siirretty!

2009-11-25T21:24:00.003+02:00

Päivässä ehtii tapahtumaan paljon. Puoli vuorokautta järjestäjiltä tuleen yhteysviestin jälkeen tulee toinen. Toisessa viestissä kerrotaan kisan siirtyneen alkuvuoteen 2010. Näin joukkue ei kisailemaan lähdekään muutaman viikon kuluttua.

Kisa on kuitenkin tiimin seuraava koitos heti ensi vuoden alkupäivinä.

7 Cerros Medellin Kolumbia

2009-11-24T17:20:00.002+02:00

Loukkaantumisen ja kaikennäköisten työ- ja perhekiireiden takia Kolumbian joukkue muokkautu melko erinäköiseksi kuin alunperin oli tarkoitus olla. Matkaan lähtevät nyt:
Pekka Sorjonen, Outi Seppä, Jaakko Mäkelä ja Pekka Väätäinen

Kisasivut löytyvät:
http://www.7cerrosmedellin.com/

Yhteenveto Portugalin MM-kisoista 2009

2009-11-17T10:58:00.004+02:00

Multisport.fi tiimin kisa katkesi toisen kisapäivän illalla Jannen kaatumiseen pyörällä. Kivikkoisessa alamäessä eturengas lipsahti ja tuloksena oli näyttävät lipat ja solisluun pään murtuminen. Mitään realistista mahdollisuutta kisan jatkamiseen ei ollut, sillä Janne ei pystynyt tekemään kädellä yhtään mitään ja taisi se olla vähän kipeäkin. Kiitokset kaikille paikalle osuneille tiimeille: Team Finland, Helly Hansen, Lundhags, ketkä yrittivät tilanteessa auttaa. Onnettomuuspaikalta taluttelimme läheiseen kylään, josta järjestäjät noutivat meidät ihmisten ilmoille.

Kisa alkoi meiltä järkevään tahtiin, eikä alkuvauhti ollut liian kovaa omaan tasoomme nähden, kuten monilla muilla joukkueilla tulosten valossa näytti olevan, vaan olimme tarkkailuasemissa kärjen tuntumassa. Ekan stagen sijoitus taisi olla 4., vaikka tulimme vasta sijalla 5. sen osuuden maaliin. Onnettomuushetkellä olimme jonkin verran kärkiporukoita perässä, mutta kisahan oli vasta alussa, eli eroja olisi 100% varmasti tullut lisää suuntaan ja toiseen.

Suomalaismenestys näissä kisoissa jäi aika vaatimattomaksi ja parhaasta sijoituksesta vastasivat sitkeällä ja ajoittain myös erittäin viihdyttävällä suorituksella "Penat" eli Scandinavian Outdoorstore.com, loppusijoitus 19. Team Finland heitti pyyhkeen kehään vähän meidän jälkeemme, syynä akillesjännevamma.

Jos joku kisa kannattaa keskyttää, niin se on juuri tämä. Jotain positiivista siis tässäkin asiassa. Kisaformaatti oli täysin epäonnistunut ja suoraan sanoen naurettava. Emme kuulleet kenenkään varteenotettavan joukkueen formaattia kehuvan, vaikka joissain kisaraporteissa näin on sanottu.

Sääntöjä arvottiin vielä kisan loppumisenkin jälkeen ja cut-offit olivat käytännössä merkityksettömiä. Oikominen, säkä ja huonon fyysisen suorituskyvyn pakottamana tehdyt rastien väliinjättämiset osoittautuivat kisan lopputulosten kannalta joidenkin joukkueiden sijoituksen kannalta hyviksi asioiksi. Näinhän asian ei todellakaan kuuluisi olla. Toivon mukaan tällainen pelleily tässä lajissa loppuu. Kisat ovat aivan liian rasittavia ja panokset ajan- ja rahankäytön sekä fyysisen rasituksen osalta sen verran suuria, että tälläista farssia ei pysty millään lailla perustelemaan. Lisäksi urheilullinen taso tippuu väistämättä, jos samanlaisia puttailukisoja järjestetään, varsinkaan MM-kisojen tittelillä!

Loppuajan Portugalissa vietimme sekalaista ulkoliikuntaa harrastaen ja virkistäytyen.

Ensi vuonna katsotaan uudestaan ja ainakin Espanjan MM-kisat tulevat olemaan aivan eri luokan karkelot kuin nämä.

Vuoden 2009 kujeisiin kuuluu vielä 7 Cerros Medellin Kolumbiassa, mutta sinne lähteminen on vähän epävarmaa, sillä Janne.K. Mononen on olkapääremontissa ja Eepo puolustamassa isänmaata.

Kiitokset vielä universumin ylivoimaisesti parhaalle huoltokaksikolle Jaakko "Jorge" Mäkelälle ja Mika "Turisti" Pasoselle.

Teksti:Eepo

keskeytys

2009-11-09T22:11:00.003+02:00

21.55 tulleen tiedon mukaan Janne on kaatunut pyörällä ja ilmeisesti olkapää/käsi on mennyt sijoiltaan-> Ohjaustangosta kiinni pitäminen on täysin mahdotonta. Ensiapu ryhmä on menossa paikalle. Mitään vakavampaa ei ole tapahtunut, mutta kisa päättyi tiimiltä siihen.

2. osuus

2009-11-09T20:10:00.002+02:00

20.10 (+2GT) Toista osuutta ollaan paineltu nyt n. 10 h ja taakse on jäänyt 45 km trekki, jossa nousua tuli vajaa 4 km vertikaalia. Nopean huollon (n. 2 h sitten) jälkeen Team Multisport lähti survomaan reilun satasen pyöräosuutta (nousua tulossa vajaa 6 km). Seuranta ei odotusten mukaisesti ole juurikaan päivän mittaan toiminut. Mitä nyt satunnaisia tietoa on valunut niin ennakkoon kovat joukkueet ovat hakeneet kaikki trekkipätkällä tarjolla olleet rastit. Mukana kuvioissa ovat ainakin Team Multisport, Team Finland, Buff Coolmax, Nike, Orion ,Quechua, Lundhags.

Iso osa joukkueista on sinkoillut sinne tänne ja varmaan kukaan ei pysty sanomaan virallisia tuloksia ennen kuin lauantai-iltana (jos edes silloinkaan). Seurannan mukaan näytti, että ainakin muutama joukkue haki bonusrastin, mutta jättivät kuitenkin pakollisen rastin väliin???
Kukaan ei voi vielä tässä vaiheessa varmasti tietää onko bonusrastien hakemisessa mitään järkeä. mm muutama joukkue Tsekeistä, Rankasta ja Puolasta voi olla lopputuloksissa korkealla kun keräävät rasteja valikoidusti.

Pyöräilyosuuden alku on näyttänyt, että nyt alkaa eroja kenties syntyä. Pari ekaa tuntia puolustava MM Orion ja Multisport ovat edenneet tasatahtia. Näyttäisi, että ainakin osa keulilla olleista joukkueista olisi hieman joutunut antamaan etumatkaa kaksikolle. Team Niken seuranta ei tällä hetkellä toimi.

1. osuus/prologi

2009-11-08T18:20:00.006+02:00

Oma paikka haltuun heti paukusta!!

Ensimmäinen osuus alkaa olla takana päin. Vielä muutama km pyöräilyä ja 5 km trekki ja Team Multisport on päivän maalissa. Lundhags (SWE) on ollut yksi päivän nopeimmista bonusrastin ansainneista ja siihen eroa on tullut n. 20 min-25 min. Seuranta ei ole ollut käytössä 12 joukkueen osalta, joten tarkkoja tuloksia ja sijoituksia on tässä vaiheessa mahdoton sanoa. Palataan tuloksien osalta myöhemmin asiaan.

edit: Tieto kertoi, että sijoitus olisi ollut päivän etapilla 5. Tärkeintä on kuitenkin tässä vaiheessa, että kaikki on vielä mahdollista ja eka päivä saatiin pakettiin ilman isompia ongelmia. Huomenna 8.00 paikallista aikaa alkaa varsinainen non stop- kilpailu ja sen ennakoidaan kestävän aina la-aamuun asti. Ensimmäinen cut off kilpailijoilla on vastassa ke 15.30. Taktiikan luonti bonus-rastien suhteen on varmasti todella vaikeaa, kun käytännössä matkan etenemisen arvioiminen voi olla mahdotonta 2 vrk eteenpäin.Ylitettävän on kuitenkin vuoria ja ties mitä.

edit 2. Lopullinen sijoitus hienosti 4. edellä 3 ruotsalaisjoukkuetta, kärkeen 20 min.

Eepo jibbailee:

http://www.sleepmonsters.com/racereport.php?page_action=gal&gallery_id=1509&race_id=7511&offset=16

Startti on tapahtunut

2009-11-08T13:00:00.003+02:00

Ja heti alkuun tuli mielenkiintoisia epävirallisia uutisia. n. 15 joukkuetta (ei yhtään etukäteen vahvaa joukkueita) on skipannut heti 1. osuuden alussa tapahtuvan "hässäkkä kaupungilla" tehtävän. Tästä on tietojen mukaan luvassa yksi vapaaehtoinen CP ja 15 joukkuetta päätti lähteä suoraan rullaluistelemaan rannikkoa pitkin kohti länttä/pohjoista.

Ennakkotunnelmia III

2009-11-08T11:42:00.003+02:00

Kaiken pitäisi olla valmista 15 min päästä tapahtuvaan starttiin. Eilen illalla oli ohjelmassa karttojen jaot ja päälle joukkueille varmasti "mielenkiintoinen" briefing. Karttoja tuli jakoon lähteistä riippuen 59-74 kpl/joukkue. Tämä varmaan osaltaan varmisti sen, että viime yö kului monelta taktiikkaa luoden.

Merkittävä "varma" tieto kertoo, että odotusaikoja ei kisan aikana hyvitetä. Normaalisti tämä ei juurikaan kärkijoukkueita haittaa, mutta tällä kertaa kisan erilainen kisan konsepti voi tuoda siihen muutoksen. Koska lähes varmaa on, että kaikki joukkueet joutuvat käyttämään eri osuuksiin varatun ajan lähes kokonaan (kärki hakee vapaaehtoisia rasteja). Osuuksien loppupuolella voidaan törmätä tilanteeseen,että lisärasteja hakeneet joukkueet saapuvat köysi- yms tehtäviin häntäpäässä ja joutuvat odottamaan heikompien joukkueiden suorituksia. Vielä kun usein monet häntäpään joukkueet ovat kokemattomimpia köysitehtävissä voi jonot muodostua pitkiksi. Toivottavasti näin ei käy.

Toivotaan kaikille tsemppiä ja pidetään peukkuja pystyssä, että TOP 10 tuloslista muodostuisi kovista joukkueista, jotka sinne taitojen ja kunnon perusteella kuuluukin.

Ennakkotunnelmia II

2009-11-07T17:48:00.003+02:00

Vajaa vuorokausi kilpailun starttiin ja kaikki alkaa pikku hiljaa olemaan valmista. Pyörät saatiin lopulta perille ja yhteen pyörään tehtiin perusteellinen huoltokin keskiö- ja laakerinvaihtoineen. Huoltokamat ja energiat on saatu pussitettua ja pakattua. Lämpötila on tänään ollut +18 C ja samaa tasoa on luvattu myös lähipäiville. Joitain sadekuuroja voi olla huomenna odotettavissa.

Ja kuten kuvasta näkyy niin keskittyminen on n. 100 % luokkaa.

Ennakkotunnelmia I

2009-11-05T16:47:00.001+02:00

Kisan konsepti on herättänyt etukäteen paljon tunteita, koska se poikkeaa paljon ”normaali” seikkailukilpailuista. Kerättävänä on niin pakollisia kuin vapaaehtoisiakin rasteja. Jokaisen viiden osuuden aikana yrittää joukkueet kerätä mahdollisimman paljon pisteitä hakemalla pakollisia rasteja ja lisäksi vapaaehtoisia. Osuuksien maaliin pitää saapua kuitenkin aina tietyn ajan sisällä. Jos annettu aika ylittyy, niin koko seuraava osuus jää joukkueelta väliin. Eli toisin sanoen, jos ei ehdi ajoissa osuuksien maaliin, niin kisa on kärkikahinoiden osalta ohi. Osa joukkueista menee varmasti kovallakin riskillä, koska tiedostavat, että riskitön suoritus ei riitä kärkisijoille.

Kilpailu alkaa sunnuntaina kello 12.00 suomen aikaa 60 km mittaisella prologilla, jossa lajeista käydään läpi pyöräily, trekkaus, kiipeily ja trikke/luistelu. Kokonaisnousua saadaan mukavasti kerättyä 1,7 km, mikä toimiikin hyvänä lämmittelynä varsinaiselle 1. osuudelle, mikä alkaa maanantaiaamun kuluessa. 1. osuus tuleekin olemaan etukäteen ajatellen fyysisesti todella rankka. Trekkausta ja pyöräilyä sisältävä etappi sisältää kokonaisnousua 172 km matkalla kunnioitettavat lähes 11 km. Järjestäjät ennakoivat tähän etappiin kuluvan aikaa vajaan vuoro-kauden, mikä kuulostaa etukäteen todella kovalta ajalta, vaikka pyöräilyn osuus onkin reilut 100km. Mainittu kokonaisnousu tarkoittaakin käytännössä keskimäärin 500m nousua jokaiselle vuorokauden tunnille. Osuus päättyy vuoren huipulle, koska seuraavan osuuden alkuun harrastetaan Downhill pyöräilyä. 1. Osuuden aikana vapaaehtoisia rasteja on pakollisten 14 rastin lisäksi tarjolla 3 kpl . Erot joukkuiden välillä tulevat varmasti nousemaan jo suhteellisen isoksi vaikkakin vapaaehtoiset rastit tasoittavat joukkueiden välisiä aikaeroja jonkin verran.

Team Multisport lähtee Portugaliin taistelemaan kärkisijoista. Kevään Bimbachen maailmancup-kisan voitto loi varmasti uskoa omaan tekemiseen. Myös Team Finland ja Scandinavian Outdoor Store (Team Penalty) iskevät kiilaa muun maailman joukkueiden sekaan. Lisäksi suomalais-edustusta nähdään kahden muun joukkueen riveissä. Suomalaisten lisäksi kilpailuun on starttaamassa myös iso liuta muita kymppisakkiin tähyäviä joukkueita. Mukana lähtöviivalla ovat esim. puolustava maailmanmestari OrionHealth(NZL), puolustava Portugalin XPD-kisan voittaja Outdoor experiences (FRA), aina kova Team Nike (USA), Ruotsin kovakuntoiset Team Lundhags, FJS ja Explore Sweden, etukäteen vahvat ranskalaiset Quechua ja Ertips, suomalaisväriä sisältävä Buff Thermocool ja viime vuonna Portugalissa toiseksi tullut Navigator (Poland).

Viimeisimmän tiedon mukaan ensimmäisiä haasteita on tullut heti vastaan. Yksikään keskiviikkona portugaliin lentänyt suomalainen ei vielä ole omaa pyöräänsä vastaanottanut. Finnairin iltakone saattaa tänään jo tuoda helpotuksen ainakin osalle porukasta.

Portugal MM-kisat

2009-11-04T11:30:00.004+02:00

MM-kisat lähestyvät ja tiimimme huoltojoukot pyrkivät välittämään näille sivuille väliaika- ym. tietoja useamman kerran päivässä kunhan joukkueet saadaan ensin matkaan. Kaikki innostuneet tervetuloa seuraamaan seikkailu-urheilun vuoden huipentumaa alkaen tulevana sunnuntaina.

Varusteista

2009-11-03T10:32:00.004+02:00

Niin tulevissa Portugalin MM-kisoissa, kuin myös muissa seikkailukarkeloissa on oikeilla varustevalinnoilla mahdollisuus tehdä hommasta vähän nautittavampaa. Joukkueen jäsenillä on SM- ja MM-tasolla kokemusta myös muista lajeista, kuin seikkailukisoista ja näidenkin kokemusten valossa ollaan romppeita haarukoitu. Tärkeintä on luotettavuus ja käyttökelpoisuus niissä olosuhteissa, joissa varustetta käytetään. Lisäksi kevyt paino on tietysti hyvä asia. Erityisesti käyttökelpoisuus kisaolosuhteissa rajaa joitakin hienoja ja superkevyitä rensseleitä pois. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka liian kevyttä tekoa olevat renkaat maastopyöräilyyn.

Tässä tärkeimpiä poimintoja varusteista:
- Reput: Osprey Talon 33 ja 22. Vahvaa tekoa ja hyvä kantaa, hyvät taskut. On olemassa vähän kevyempiäkin, mutta tuskin tähän käyttötarkoitukseen paremmin soveltuvia. Esim. 200 gr kevyempi reppu voi olla selässä jo paljon huonompi, varsinkin juostessa. Ottaa vaikka pari desiä vähemmin sitten juotavaa mukaan, jos paino pelottaa.

-Fillarit: Vanhat koetellut sotaratsut, eli Lapierre x-control 310. Ei mikään superkevyt, mutta erinomainen ajaa pitkää siivua ja menee hyvin myös isommissa röykyissä. Edessä ja takana 10 cm joustoa. Alumiinirunko ja perustoimiva shimanon voimansiirto ovat ns. pomminvarmoja valintoja.

-Kypärä: Cratonin fillarikypärät kestävät vähän ronskimpaakin käyttöä ja pysyvät päässä hyvin, vaikka päällä olisi lamppu keikkumassa. Lisäksi säätö on helppoa hanskatkin kädessä, kun välillä on pipo tai buff-huivi välissä pitämässä kuupan lämpimänä.

-Kengät: La Sportivan crosslitet ovat melko matalat ja tukevat juosta maastossa, mutta tarjoavat kuitenkin jonkinlaista iskunvaimennustakin. Lisäksi päkiän kohta on melko leveä, mikä on kurttuisille jalkapohjille hyvä asia. Kuivuu myös suhtellisen nopeasti. Pohja voisi tosin olla hivenen kovempi, jos selässä on iso reppu ja maasto pahaa kivikkoa. Jotkut meistä käyttävät pohjiin ruuvattavia nastoja, jolloin pito on lähes nastarin tasoa. Toisille taas riittää pelkkä kumin tarjoama pito, joka sekään ei ole huono.

-Kuoriasut: Berghausin kevyt kuoritakki ja pitkillä vetskareilla varustetut kuorihousut gore-paclitestä ovat osoittautuneet hyviksi silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee. Muutenhan ne ovat repussa.

-Muissa vaatteissa luotetaan kevyisiin ja nopeasti kuivuviin Nonamen ja Onewayn trikoisiin ja juoksupaitoihin ja Harvest pyöräilypaitoihin ja ajohousuihin (descenten tekemät=hyvät). Lämpimämpää vaatetta on mukana Craftin valmistamien ProJob fleece paitojen muodossa. Hanskoina käytetään Yokon kevyitä ajohanskoja, jotka on hyvät myös kaikessa muussa touhussa, kuten mm. melonnassa, jos kädet on kurtussa ja rakkoja alkaa tulla.

-Valoa pimeään tuovat Lupinen lamput, joista käytössä on 3 Wilmaa ja 1 Tesla. Valoteho riittää erittäin hyvin kaikissa olosuhteissa ja käytännössä vain yhden tarvitsee kerralla tohottaa isommalla kuin minimiteholla. Mukana kannossa on myös pienempi ledilamppu, eli Petzlin luotettava Tikka xp.

Tiimi valmistautuu Portugalin MM-kisoihin

2009-11-02T09:49:00.002+02:00

Outi, Pete, Janne ja Eepo valmistautuvat ensi sunnuntaina Portugalissa alkaviin seikkailu-urheilun MM-kisoihin. Edessä on n. 5 vrk reipashenkistä non-stop ulkoilua keskisen Portugalin maalaismaisemissa, vuorenrinteillä ja vesistöissä. kenties myös Atlantissa käydään pulahtamassa tai ainakin melomassa, koska kisakeskus sijaitsee meren rannalla Estorilissa.

Kilpailun taso tulee olemaan kova, kuten MM-kisoissa olettaa saattaa. Kisaformaatti sen sijaan on surkea. Kilpailu on jaettu viiteen eri osuuteen, mitaltaan n. 7-30 tuntia. Jokaisen viiden osuuden aikana yrittää joukkue kerätä mahdollisimman paljon pisteitä hakemalla pakollisia rasteja ja lisäksi vapaaehtoisia. Osuuksien maaliin pitää saapua kuitenkin aina tietyn ajan sisällä. Jos ajasta myöhästyy, niin koko seuraava osuus jää joukkueelta väliin. Eli toisin sanoen, jos ei ehdi ajoissa osuuksien maaliin, niin kisa on sitten kärkikahinoiden osalta ohi.

Kisaformaatti on kiva sellaisille joukkueille, joilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia kiertää koko rataa läpi ennen kuin pitäisi jo lentää kotiin. Voi siis lampsia pakollisten rastien kautta ja poimia parhaat osuudet ja helpoimmat pisteet radalta. MM-kisoihin tämä viiteen osuuteen jaettu "rogaining" tyyppinen meininki sen sijaan ei välttämättä sovi, koska taktikointi, puhdas säkä ja paikallistuntemus tulevat näyttelemään erittäin suurta osaa lopputulosten muodostumisessa. Onkin erittäin todennäköistä, että tuloslistan kärkipäässä tullaan näkemään sellaisia joukkueita, joilla ei pitäisi sinne olla fyysisen suorituskyvyn puolesta mitään asiaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Ikävä kuitenkin on vanhaa kunnon kisasysteemiä, jossa tulos mitataan kellolla, eikä pisteillä. Tässä on lähtö ja tuolla on maali, ensimmäinen perillä voittaa! Niinhän sen pitäisi mennä.

Yksi asia on kuitenkin varma: Vauhti pitää olla kohdallaan koko kisan läpi, ja isoihin virheisiin ei ole varaa, jos mielii menestyä. Tiimin jäsenten harjoittelu on sujunut joitain viime hetken sairastumisia lukuunottamatta aika hyvin. Olettaa saattaa, että jos ennen kisaa ei iske sika-nuha tai joku muu ikävyys, niin fyysisen suorituskyvyn tai lajien hallinnan puolesta ei ole esteitä menestymiselle.

Outi mm. voitti Kolilla juostun Vaarojen maratonin muutama viikko sitten ja on panostanut juoksun lisäksi kesällä ahkerasti melontaan. Janne puolestaan on aina kunnossa ja mies kävi mm. Ramsaussa tekemässä reippaan puoleisen harjoitusleirin pari viikkoa sitten. Hinauskuntoa Janne on hakenut mm. juoksulenkeillä rengas hinauksessa ja reppu selässä. Pete on selättänyt jalkavaivat ja vauhtiakin on alkanut taas löytyä kestävyyden lisäksi. Taktista silmää Petellä löytyy kokemuksen myötä ja onhan sitä kokemusta tuolta Portugalistakin muutaman vuoden takaisen voiton verran. Eepo puolestaan on harjoitellut hinausta fillarilla lastenvaunut perässä ja reppu selässä on tullut tehtyä muutakin kuin ajettua jopolla töihin.

Huoltohommissa mukana ovat Jaakko Mäkelä ja Mika Pasonen. Molemmat pelimiehiä, joilla on kokemusta kisaamisesta. Huollon onnistuminen on tärkeää, ja jos nämä ukot eivät siinä onnistu, niin sitten ei onnistu kukaan.

Kisassa on mukana myös kaksi muuta suomalaispoppoota: Scandinavian outdoor store ja "Team Finland". Kisaa ja suomalaisten kulkua voi seurailla mm. kisan nettisivuilla ja sleepmonsterin sivuilla.

Raportti X-Kaadosta

2009-10-05T08:35:00.003+03:00

Vihdissä kisailtiin lauantaina 3.10. perinteinen X-Kaato, joka oli samalla kauden viimeinen multisport-cupin kisa. Multisport.fi kisaparin muodostivat tällä kertaa Janne ja Eepo. Etukäteen annettujen tietojen ja säätiedotusten valossa oli odotettavissa jäätävän kylmä kisa, jossa olisi monta lyhyehköä osuutta ja alussa hankalaa suunnistusta pimeällä järvellä.

Lähtö tapahtui mönkijän perässä juosten klo 5 aamulla rapsakassa pikkupakkasessa. Ohjeena oli juosta mönkijän perässä ja leimata vastaantulevat rastit. Mittaa juoksulla ei ollut kuin ehkä 10 minuuttia, mutta muut joukkueet eivät silti oikein pysyneet kannassamme ja saimme Jannen kanssa helposti muutaman sadan metrin keulan. Pääsimme siis juoksua seuranneen parin minuutin fillarilla tapahtuneen siirtymän jälkeen keulassa melontaan, kuten oli etukäteen vähän ajateltukin.

Melontakalustona meilla oli ihan perusmallinen muovinen retki-inkkari, joka oli myös hieman kiero (mm. pudonnut Peten auton katolta vauhdissa) . Kaluston suhteen ei siis hirveästi ollut ainakaan etua muihin nähden. Etukäteen ajateltiin, että ihan kaikkia sekunnin murto-osia ei tarvitse näissä karkeloissa ruveta kaluston kanssa pois höyläämään. Lisäksi arveltiin erilaista raahaamista ja rantautumisia yms. olevan ohjelmassa, joissa tavallinen muovipulkka on hyvä.

Melonta alkoi pikku raahauksen jälkeen kapeassa joessa, josta siirryttiin lyhyen kannon jälkeen erittäin matalalle järvelle, jonka pinta-alasta suurin osa oli heinikkoa. Pääsimme särkemään ohutta jääriitettä, kun poimimme kärjessä pari ekaa rastia heinätupsujen takaa. Oli siis ihan sopivan vilpoinen melontakeli. Suunnistus oli erittäin hankalaa ja näkyvyys ajoittain sumunkin takia heikko. Muut seurasivat ekat pari rastia vain meitä, kuten arvata saattoi. Sitten alkoikin todellinen pummaus. Kolmas järvirasti ei sitten enää löytynytkään ja käytännössä kaikki joukkueet kerääntyivät harhailemaan samaa rastia etsien. Järvellä sojotti kanootteja hujan hajan ja kukaan ei varmastikaan tiennyt tarkkaa sijaintiaan, rasteista puhumattakaan. Me löysimme kyllä kaksi seuravaa rastia -vahingossa- mutta yksi jäi välistä pois. Löysimme loppujen lopulta sen viimeisen välistä jääneen rastinkin ja jouduimme sitten luonnollisesti käymään ne loputkin rastit toiseen kertaan, mutta oikeassa järjestyksessä. Aamu alkoi sarastaa ja vähän vilukin alkoi olla, koska minkäänlaista vauhtia ei rasteja etsiessä voinut pitää. Tässä vaiheessa oli porukka jo harvennut, eli emme olleet enää lähelläkään kärkeä. Melonnan lopussa vielä pikku puska-fighting kanoottia raahaten ja takaisin lähtöpaikkaan samaa jokea pitkin, kuin mitä alussa melottiin toiseen suuntaan. Kaikenkaikkiaan melontaosuudella tarvittiin enemmin hyvää tuuria kuin urheilullisia kykyjä.

Kisa jatkui fillarilla. Muuten osuus meni suhteellisen hyvin, mutta lähdimme oikomaan umpimetsään väärässä kohdassa ja päädyimme pitkän ja hitaan taluttelun jälkeen ehkä kilometrin väärään paikkaan väärän pellon laitaan. Kaikki joukkueet, jotka olimme alussa fillarilla ohittaneet, olivat taas edellämme. Sanoin Jannelle tässä vaiheessa kisaa, että "tämä kisa taisi olla tässä". Olin väärässä.

Fillaroinnin jälkeen kisa jatkui juoksuosuudella, jossa piti piirtää ulkoilupolku suunnistuskarttaan opastaulun mukaisesti ja seurata kyseistä polkua. Rastien piti tulla vastaan, jos pysyi oikealla polulla. Onnistuimme kuitenkin tyrimään tälläkin osuudella, koska polun merkintä maastossa ja kartamme eivät oikein täsmänneet jostain syystä. Meiltä jäi yksi rasti väliin, vaikka sitä emme tosin tienneet kuin vasta maaliin tultuamme. Juoksun loppupuolella oli "quest" -tehtävä, jossa toisen jäsenen piti laskeutua köyttä pitkin kalliolta veteen, uida parikymmentä metriä ja könytä takaisin lähtöpaikkaan. Minä uin ja oli aivan törkeän kylmä, olihan kuitenkin pakkasta. En ymmärrä miksi tällaista pitää kilpailijoilla teettää.

Juoksun jälkeen jatkettiin fillarilla. En vaihtanut vaatteita ollenkaan, vaan jatkoin märissä vehkeissä ja tietysti ilman pipoa. Näin ei mennyt vaihtoon aikaa ja pääsimme kärjessä matkaan, kun muut jäivät vaihtelemaan pikkuhousujaan vaihtoon. Se oli virhe. Tuloksena oli totaalinen jäätyminen ajoviiman ja pikkupakkasen seurauksena. Reisi oli kohmeessa ja trikoot jäässä. Näpikin karahtivat sen verran kohmeeseen, että kun saavuimme seuraavan suunnistusosuuden vaihtoon, oli pakko työntää sormet suuhun lämpenemään, että sai edes kengännauhat solmittua.

Hyisen fillaroinnin jälkeen oli siis vuorossa suunnistusta, joka oli varsin hieno ja melko urbaanissa maastossa Vihdin keskustassa (ilmeisesti). Osuus meni hyvin, vaikka olo ja kulku oli melko jähmeä. Kiirettä ei ollut.

Juoksun jälkeen hypättiin taas fillareiden selkään ja ajeltiin melko rauhassa parin rastin kautta viimeiseen vaihtoon, josta matka jatkui taas suunnistaen jalkapelillä.

Viimeinen suunnistus oli vanhahkolla suunnistuskartalla hienossa maastossa, jossa rastit olivat ikivanhoissa juoksuhaudoissa piilossa. Osuus meni suhteellisen hyvin, vaikka ihan sukkana emme lippuja löytäneetkään. Mitään kiirettä ei ollut ja maaliin tultiin aika reilussa johdossa ennen seuraavia joukkueita. Toiseksi nopeiten reitin suorittivat Tommi ja Seppo "Team Finlandista" ja kolmantena maaliin saapui ilmeisesti Woodman -niminen parivaljakko.

Lopputulosten laskemiseen meni järjestäjiltä aika kauan, johtuen leimojen puuttumisista ja niistä seuraavista sakoista sekä erilaisista tasoituspisteistä ja oikomisista. Lopputulos oli se, että 15 minuutin sakosta ja kaikista harhailuista huolimatta me voitimme, toiseksi tuli Woodman ja kolmanneksi sekapareille annettavan suuren hyvityksen johdosta Omjakon. "Team Finland" tipahti neljänneksi.

Allekirjoittanut kävi myös nolaamassa itsensä yösuunnistuksen SM-kisoissa Tammisaaressa. Karsinnassa perjantai-iltana liput löytyivät kohtuullisesti, mutta B-finaali kutsui silti. Lauantaina illalla vesisateessa juostu finaali olikin sitten osaltani lähinnä surkuhupaisaa harhailua. Jättiläismäiset pummit, itselleni liian vaikeat suunnistustehtävät ja keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen lähes täydellinen puute johtivat häntäpään sijoitukseen. Onneksi pääsin peesailemalla metsästä pois, ennenkuin tuli todella kylmä. Kenties viiden tunnin seikkailukisa yhdistettynä kahden tunnin yöuniin karsinnan ja finaalin välissä myös vaikutti asiaan.

Teksti: Eepo

X-Kaadosta voitto

2009-10-04T20:55:00.002+03:00

Janne ja Eepo voittivat kotimaiset seikkailukisat tältä kaudelta päättäneen X-Kaadon. Tarkempaa raporttia lähiaikoina. Eepon yösuunnistuksista sen sijaa ei odotetusti jäänyt jälkipolville juurikaan positiivista kerrottavaa.

X-Kaato haarukassa

2009-10-01T11:23:00.003+03:00

Eepo ja Janne lähtevät Vihdin takamaille X-Kaatoon testaamaan Suomen tason.

Eepolle kisa toimii suunnistusten välissä välipalana. Perjantaina ensin SM yö kilpailujen karsinta Tammisaaressa. Lauantai aamulla X-Kaato ja lauantai illalla vielä SM finaali, A tai B.

Eepo 13 vaaran maratonin voittoon!

2009-09-19T15:00:00.004+03:00

Eepo voitti elämänsä ensimmäisen juoksukilpailun Vuokatissa. Kyseessä oli 13 vaaran maraton, jonka pituus tosin oli 20km, reitti kulki 13 vaaran yli ja reitillä oli yhteisnousua noin 900 metriä. Ihan sileän kisasta ei siis ollut kyse, eikä maastopohja ole ihan sileä vaan kisareitti kulki UKK vaellusreittiä pitkin, jossa juurakkoa, kivikkoa ja nousuja on tarjolla vähintään riittävästi. Sehän vain sopii adventurekyntäjälle.
Kilpailun voitto oli matkalla jo vaakalaudalla, kun Eepo hieman pummaili tuntemattomalla ja melko huonosti merkatulla reitillä. Takaa tullut hiihtäjä Kari Varis sai Eepon melkein kiinni, mutta loppujen lopuksi vanha tosi asia piti taas paikkansa eli, kun kunto on kohdallaan, voi virheet paikata jalalla.

Kilpailun tulokset
1. Eero Jäppinen
2. Kari Varis
3. Teemu Köngäs
Tarkemmin täällä

Pete lisääntyi

2009-09-18T10:50:00.002+03:00

Pete on saanut vaimonsa Paulan kanssa uuden perheenjäsenen. Uuden poikavauvan myötä pääsee Pete nyt paremmin harjoittelemaan seikkailukisoissa oleellisia taitoja, kuten valvomista, hanurin rasvausta ja väsyneenä urheilua. Onnittelut koko perheelle.

Melontaa ja suunnistusta

2009-09-13T17:03:00.003+03:00

Outi panostaa vahvasti useille suomalaisseikkailijoille akilleen kantapääksi osoittautuneeseen lajiin, eli melontaan. Viikko sitten Tuusulassa käydyissä sekaparien maratonmatkan sm-kisoissa sijoittui Outin kokeneen parinsa Markku Savolaisen kanssa sijalle 9. Matkaa oli 15 km ja aikaa kului 1.09.03. Kärki tuli maaliin 8 minuuttia ennen MeMa:n parivaljakkoa. Melko reipasta melontavauhtia siis. Samanlaisiin vauhteihin jos pystyisi pidemmille seikkailukisoille tyypillisillä päällä istuttavilla s(h)it-on-top kajakeilla, niin ei olisi ainakaan melontaosuuksilla huolen häivää. Ikävä kyllä seikkailukisojen melontakalusto harvoin antaa hyville melontajoukkueille mahdollisuuksia repiä isoja eroja. Ne lotjat ei vaan kulje, vaikka miten kauhoisi.

Eepo puolestaan osallistui kuluneella viikolla sotilaiden sm-suunnistuksissa partiosuunnistukseen Suur-Savon reserviläisjoukkueessa. Viime vuotinen voitto tässä yö- ja päiväsuunnistusosuuksista ja ammunnan ja kranaatinheiton sisältävästä kiritaipaleesta koostuvassa kilpailussa vaihtui neljänteen sijaan. Suur-Savon joukkueella (kapteeni Risto Haikonen, vääpelikörmy Mikko Väisänen, vänrikki Jere Pajunen ja yliluutnantti Eepo) olikin kenkä syönnillään suunnistusosuuksilla, tuloksena suunnistusosuuksien nopein yhteenlaskettu aika. Sihti sen sijaan ei todellakaan ollut kohdillaan -10 hutia 12:sta laukauksesta- ja miehet tippuivat ansaitusti pois palkintopallilta. Maasto oli varsinkin yösuunnistukseen melko haastavaa ja tekijämiehetkin tekivät aikamoisia pummeja. Täällä voi käydä katselemassa joukkueiden reittejä ja rastien jakoja. Eepon pummeja voi katsella sekä yö (parina vääpeli Väisänen) - että päiväosuudella C suursavo r2 nimellä.

"Tour de Päitsi"

2009-09-06T21:25:00.003+03:00

Perjantain ja lauantain välisenä yönä kävivät Pete, Outi, Janne ja Eepo ajamassa tiimin oman Tour de Päitsin Lahti-Orimattila-Nastola-Heinola -akselilla. Ratasuunnittelu oli vähintäänkin maailmanluokkaa, sillä karttojen ja reitin takana oli Hollolan suuri mies ja pyöräsuunnistuksen grand old man Mika Tervala.
Yön saldo oli reilut pari sataa kilometriä ja yksi hajonnut fillari. Hajonneesta fillarista johtuen jäi lenkki suunniteltua lyhyemmäksi, mutta olihan tuossakin jo vähän ajamista. Eipä muuten hirveästi muita ihmisiä näkynyt öisillä poluilla ja teillä, vaikka kuutamokin oli varsin hieno.

Penareeniä pukkaa!

2009-09-03T22:39:00.002+03:00

Viikonloppuna pyöräilyrintamalla tapahtuu. Tampereella poljetaan tour de tampere ja helsingissä tour de helsinki.

Tiimi pistää kuitenkin pyöräilyn potenssiin kaksi ja ottaa viikonlopun tapahtumille varaslähdön tour de päitsi merkeissä. Pe - La välisenä yönä tehdään todellinen penareeni Lahden ympäristössä.

Archipelagossa kolmanneksi

2009-08-30T10:07:00.002+03:00

Pete ja Kai Immonen rykivät Archipelago Adventuressa kolmanneksi.

Raportti:
Kisassa tuli heikko startti heti muutaman kymmenen minuutin kisaamisen jälkeen kun saavuttiin pyöräilyn loppuun. Epäselvää oli mitä varusteita piti olla ja mitä sai olla uinnissa. Varusteiden vaihtelun jälkeen oltiinkin jo muutama minuutti kärkeä jäljessä kun lopulta veteen päästiin rasteja etsimään. Kun vielä rastit eivät löytyneet kovinkaan nopeasti eroa olikin todennäköisesti jo viitisen minuuttia kärkeen.
Olimme seuraavalle osuudelle valinneet varusteiksi räpylät joka osoittautui vääräksi valinnaksi, ainoa oikea valinta olisi ollut ilmapatja. Myös yksi rasti matkalla tuotti huomattavaa ongelmaa meillä ja muille kärkijoukkueille. Aikaa lienee kulunut vähintään viisi minuuttia sen etsimiseen. Kartalla ollut viiva näytti koordinaativiivalta kun karttakin oli vielä muoviin taitettu niin ettei viivan alaosaa näkynyt. Viiva olikin lopulta metsäautotie. Rastia etsittiin tien väärältä puolelta.
Vaihdossa olimme lopulta seitsemän minuuttia kärkeä perässä.
Seuraavan pyöräsiirtymisen poljimme hiiltomiesten peesissä.
Melonta suoritettiin hienolla järvialueella. Kaitsulla oli elämän toinen kerta kanootissa, ensimmäinen oli muutamaa päivää aikasemmin kun kerran käytiin melontaa kokeilemassa. Melonta sujui kuitenkin mukavasti lukuunottamatta lyhyitä kantoosuuksia missä tappiota kertyi maihinnousuissa ja lähdöissä. Melonnan jälkeen oltiin noustu kolmannelle tilalle yhdessä Putkurin kanssa.
Tässä vaiheessa tuli sitten juotua viimeinen desi juomaa. Energiat oli finaalissa jo 2,5h ennen maalia. Ilmeisesti kisaaminen melontaliivit päällä kulutti nestettä huomattavan paljon.
Lyhyt siirtymä taas pyörillä suunnistuksen alkuun.
Suunnistuksessa Putkuri otti tahtipuikot omiin käsiinsä ja me pysyteltiin tuntumalla. Matkalla ohitettiin Hiiltomiesten toinen joukkue.
Vuorossa taas lyhyt pyöräily seuraavaan questiin, Putkurin 15sek etumatka ajettiin kiinni heti ensimmäisen parin sadan metrin matkalla paremmalla reitinvalinnalla.
Seuraavaksi tultiinkin questiin joka osoittautui paskimmaksi questiksi EVER. Alkuun piti suota tarpoa lounaaseen yhdentoista ojan verran ja kääntyä vasemmalle. Seuraavaksi siirtyä kaksi ojaa oikealle. Seuraavaksi ojan päästä ylittää kaksi ojaa ja jatkaa vasemmalle. Sieltä saatiin leima korttiin. Pyöräilykengillä tarpoessa päkiät oli tulessa ja energiat suolla tarpoamiseen vähissä.
Loppu olikin sitten pyörä myllytystä jossa jouduimme Putkurille antamaan periksi heti koska Kaitsun pyörästä oli etukeula hajonnut. Loppu tultiin siitä huolimatta kohtuu hyvin koska eroa tuli kakkossijaan ainoastaan pari minuuttia.

Kisareitistä jäi loppu questia lukuunottamatta hyvä fiilis. Aikaa meni reilusti enemmän mitä ennakkoon oli lupailtu, mutta kai se kuuluu seikkailun henkeen että vastaan tulee yllättäviä tilanteita.

Archipelago!

2009-08-27T23:05:00.002+03:00

Pete on selvinnyt viimeisimmästä parin kuukauden mittaisesta sairaslomasta. Vuorossa on syys kilpailukauden avaus ehkä hieman kevyin treenipohjin. Kilpailuseurana on Kai "kone" Immonen.

Pyöräsuunnistusta

2009-08-24T10:05:00.002+03:00

Eepo käväisi viikonloppuna Pohjanmaalla ja tarkemmin sanottuna Karijoella pyöräsuunnistuksen SM-viestissä. Viesti on pariviesti, eli kaksi jäsentä ja molemmilla kaksi reilun puolen tunnin osuutta. Rastivarsat (Mika Tervala ja Eepo) voittivat viestin selkeällä erolla seuraaviin joukkueisiin. Tällä kertaa Eepo ei siis onnistunut tyrimään viestiä, kuten viime vuonna kävi. Toiseksi viestissä tuli Lappeen Riento ja kolmanneksi Tuusulan Voima-Veikot.

EM-Rogaining, Ylläs

2009-08-18T10:55:00.008+03:00

Kisaan lähdettiin todella samalla taktiikalla kuin viime vuonna fiaskoksi menneeseen MM-kisaan, tulos tai ulos. Sen verran viime vuodesta oli kuitenkin opittu, että sovimme lämmittelevämme 18 tuntiin asti ja sitten 6 viimeistä tuntia kisataan. Toisin sanoen 18 tunnin kohdalla on oltava hyvässä iskussa. Yhteisiä juoksutreenejä emme ennen kisaa tehneet, mutta sen verran on molemmilla kokemusta, että tiedämme mitä pitää tehdä, jotta jalka liikkuu. Jannen ratkaisu oli kovaa kohtuu pitkään eli reilu 20km ja Eepo lappasi vielä pidempään ei tosin ihan 4min/km vauhtia. Hyviä juoksutreenejä tuli ennen kisaa jonkun verran viime vuotta enemmän.

Ja itse reissuun...
Lähdimme ajelemaan Mikkelistä kohti Yllästä perjantaiaamuna, perillä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme käydä veryttelylenkin mallikartalla. Samalla totesimme, että peruskartalla pitää olla aika tarkkana, kun ihan jokainen maastonmuoto ei siinä näy. Illalla vielä saunomiset ja hyvä ruokailu. Kamavälppäys rajoittui kisaan mukaan otettavien ruokien minimoimiseen, kun juuri mitään pakollista tavaraa ei ollut. Tuulitakin sijasta kannoimme tosin kuoritakkeja, koska luvassa oli sadetta. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, koska kuoritakit oli päällä kisassa 15 tuntia.

Kartat jaettiin kisa-aamuna kello 9:00, jonka jälkeen reitin suunnitteluun oli aikaa kaksi ja puoli tuntia. Heti oli selvää, ettei kaikkia rasteja pysty hakemaan, koska matkaa tulisi yli 160 kilometriä. Saimme mielestämme toteutuskelpoisen reitin hiottua valmiiksi vajaassa parissa tunnissa. Matkaa meille kertyisi noin 145 km. Loppuajan ennen kisaa käytimme syömiseen ja karttojen päällystämiseen. Reittiä tehdessämme päätimme, ettemme kanna vettä mukana kuin yhden pikku pullon per pää. Matkalta vettä tulisi saamaan riittävän useasti.
Hilpeä tunnelma lähtöä odotellessa...

Alkumatka reitistämme oli vauhdikasta kangasta ja tietä. Vedimme rastivälit suunnilleen vuorotellen ja toinen yritti aina toimia jarruna, jottei vauhti ylly liian kovaksi. Alku menikin ihan hyvin ja olimme 40km kohdalla viidessä tunnissa, tuntia nopeammin kuin oli suunniteltu. Sama vauhti jatkui 80km kohdalle asti, jossa olimme 11 tuntia startin jälkeen. Matkalla ehti ripauttaa vettä oikein kunnolla kahdeksan ja puoli kymmenen välissä, rakeitakin oli välillä ilmassa. Pidimme minuutin tauon ja laitoimme kuoritakit päälle heti sateen alkaessa ja silti välillä meinasi vilu iskeä jäseniin. Toinen tauko oli, kun laitoimme housut jalkaan sateen loppuessa. Kaheksan kympin jälkeen alkoi pimeä painaa päälle, se ei menoa haitannut. Lamput repusta päähän ja meno jatkui ennallaan, ylämäet ja metsät käveltiin, muuten juostiin. Yöllä metsää mahtui reitillemme melko paljon, se oli suunniteltua, koska ajattelimme silloin kävelevämme ja vauhtiero kävelyn ja juoksun välissä on metsässä pienin. Sama syy oli valita tiepätkää kisan alkuuun, kun juoksu vielä kulkee. Yö meni hyvin, vaikkakin vauhtimme putosi kuuteen kilometriin tunnissa.

Aamun sarastaessa meno alkoi taas maistua aivan mahtavilla pikku poluilla. Ainut ongema oli, että virheitä alkoi syntymään. Muutama aivan tyhmä pitkäksi veto, 500m ja 1000m rastien ohi, todella helpoissa paikoissa. Molemmat taisi olettaa, että toinen lukee karttaa. Väsymys alkoi siis näkymään. 120km kohdalle saavuimme noin 19 tuntia kisaamisen jälkeen, kello oli siis noin 7 aamulla. Verryttely oli suoritettu. Olimme suunnilleen suunnitellussa aikataulussa, vaikkakin olimme hävinneet aikaisemmin tekemäämme eroa. Seuraava rastiväli meinasi koitua kohtaloksemme. 30 minuutin pummi samaistusvirheen takia, etsimme rastia noin kilometriä liian aikaisin. Onneksi lopetimme kyrvikössä pörräämisen riittävän nopeasti ja päätimme juosta eteen päin vaikka yli 2km päässä olevalle tielle, jos emme muuten saisi kartasta kiinni. Ei tarvinnut ravata kuin 1km ja oikea paikka tuli vastaan. Vuorossa oli kunnon sadattelut ja tilanne arvio rastinoton jälkeen. Totesimme, että aika riittää, kunhan pidämme hyvää vauhtia. Pummeihin ei enää ollut varaa. Loppumatkan eli viimeiset 3,5 tuntia laukoimme tiellä ihan kelpovauhtia tilanteeseen nähden, alla oli kuitenkin jo 20 tuntia jalkalenkkiä.

Virheitä emme enää tehneet, emmekä kävelleet kuin huonot metsäpätkät. Ylämäkijuoksukin tuli taas ohjelmaan pari tuntia ennen maalia. Lopussa teimme yhden pikku muutoksen reittiimme ja saimme sillä yhden pisteen lisää. Loppuharava jäi yhden rastin hauksi Ylläksen huippujen välistä. Se oli samalla viimeinen rasti, jolta laukoimme alamäkeen maalia kohti kuin varsat konsanaan, olevinaan kovaa ja erittäin rumasti. Jalat ei ollut enää ihan kimmoisimmillaan. Maaliin tulimme 18 minuuttia ennen määräajan täyttymistä. Enempää rasteja emme uskaltaneet lähteä yrittämään. Ilman pummeja olisimme varmaan hakeneet lopussa kolme rastia ja 9 pistettä enemmän.

Reittisuunnitelma olisi voinut olla hieman parempi. Top-10 sakissa meillä oli pisin kuljettu reitti per ansaittu piste. Emme olleet tosin reitin tekoa mitenkään harjoitelleetkaan. Onneksi näin pitkässä kisassa voi ns. kengällä paikata reitin puutteita ja aika isojakin pummeja. Tuloksista näkee, että meidän kulkuvauhtimme oli 1 min/kilometri parempi (11.08 min/km) kuin jo hopeallekin sijoittuneella virolaisparilla Eensaar-Eensaar. Linnuntietä (siis rastiväliviivaa) pitkin mitattuna matkaa kertyi 23 tunnin ja 42 minuutin aikana 127,69 km, noin 10 km enemmin kuin hopeaparivaljakolla. Kuljettua reittiä pitkin matkaa tuli reilut 155 km, ilman että mäkiä ja pikku kaarteluja maastossa ottaa huomioon.

Kisasta jäi huomattavasti parempi maku kuin edellisenä vuotena. Tärkeintä oli, että onnistuimme voittamaan itsemme ja tekemään ehjän suorituksen. Kisan aikana muuhun pyrkiminen on aika hankalaa, koska sijoitusta ei tiedä kuin vasta maalissa. Tarkoittaa siis 24 tuntia kyntämistä ja sitten tullaan maaliin ja todetaan, että: "aha, näin meillä meni". Tällä kertaa meillä meni tulosten valossa aika hyvin, vaikka maaliin tullessa ei siltä välttämättä tuntunut.

Treenit jatkuu, kunhan vähän palautellaan kisasta, ja seuraava isompi kisa on seikkailun MM-kisa Portugalissa marraskuussa.

Tulokset top-5 (http://rogaining.fi/uploads/2009/results24h.htm):
1. Multisport.fi 339p FIN
2. Skm! 335p EST Silver Eensaar-Rain Eensaar
3. Adventure Team Finland 326p FIN Seppo Mäkinen-Hannu Oja
4. Brouci 320p CZE Stepan Skripnik-Tomas Udrzal
5. Russia-team-1 305p RUS Borodulin Yury-Kuprienko Denis

-Janne-

EM kultaa Ylläkseltä!

2009-08-16T21:18:00.002+03:00

Tiimi otti voiton Ylläksen EM rogaining kilpailusta. Toiseksi sijoittunut Viron maajoukkuemiehistä koostunut parivaljakko hävisi neljä pistettä.

Tarkempi raportti kun miehet ovat päässeet kotiin.

Tiimi Ylläkselle!

2009-08-14T22:10:00.002+03:00

Viikonloppuna käydään Ylläksellä Rogainingin EM kilpailu. Lajissa maastossa on useampi rasti joilla on eri suuruinen pistemäärä. Rasteja voi hakea 24 tunnin ajan ja eniten pisteitä- tai kaikki rastit nopeiten löytänyt joukkue on voittaja. Kilpailuun voi osallistua 2-5 hengen joukkuein.

Tiimi on tulessa kahden hengen joukkueella. Matkaa taittavat viime vuoden tapaan Eepo ja Janne. Taktikka on tietenkin tuttu ja turvallinen "tulos tai ulos". Pyrkimyksenä on koittaa tehdä mahdollisimman kova fyysinen suoritus ilman suurempia suunnistusvirheitä.

Melontareeni Bengtskäriin!

2009-08-02T21:48:00.004+03:00

Viikonloppuna tiimi kävi vetäsemässä melontaharjoituksen Hiittisten ympäri Bengskäriin. Sieltä takaisin "extreme" olosuhteissa Hankoon. Kilometrejä harjoituksesta kehkeytyi 85 kappaletta ja tehokas melonta-aika oli noin 8,5 tuntia.

Löytyiskö tästä sopiva kolo teltalle?

Extreme olosuhteet Benkku-Hanko välillä

Kymppi matkaa Hangon vanhankylän satamaan

Tiimi kolasi No Limitin!

2009-06-07T10:58:00.002+03:00

Tämän vuoden No Limit oli tiimin selvää hallintaa muutamista pienistä virheistä huolimatta. Voittoon päästiin tällä kertaa nuoruuden innolla, kokemuksella ja pienellä paikallistuntemuksellakin.

Raportti:
Kello soittaa kotona 05.45, loistavaa kisata lähellä niin ei tarvitse kukonlaulun aikoihin heräillä. Kanootti Vihtijoen varteen, missä muutkin jo säätävät kalustoaan rantaan. Vauhdikkaita pelejä tuntuu joukkueilla olevan jatkuvasti enemmän ja enemmän käytössä. Tässä kisassa tosin huippukalustosta ei saisi parasta irti...

Kisapaikalla säädetään sitten loput kamat kohdileen Jannen kanssa. Suurempaa säätöä ei ole ja hyvä se. Lähtöönkin ehditään ilman suurempaa kiirettä.

Kisa:
Alkuun lyhyt pyöräily Salmin ulkoilualueen laskettelurinteelle. Päätämme lähteä liikkeelle juoksukengillä niin vältämme yhden kengän vaihdon lyhyen pyöräilyn jälkeen. Startin jälkeen lähdemme ajelemaan ja puoli minuuttia startin jälkeen muistankin sopivasti että Otalammen tiestössä on tapahtunut muutoksia ja osa niistä ei ole kartalle päivitteyä. Käännymme kartassa olevalle väylälle ja saamme ainoastaan kourallisen tiimeistä peräämme. Kohta kannassa on Hiiltomiesten tiimi laskettelurinteelle asti. DownHill pyöräilyn jälkeen saamme hieman eroa suunnistuksen alkuun ja pääsemme juoksuun parin minuutin erolla seuraavaan tiimiin.

Maasto onkin minulle tuttua vuodelta 1992 kun olin suunnistuksen maailman cup kisassa täällä toinen. Selvästä kotikenttä edusta johtuen päätinkin antaa kartan Jannelle;) Oikeasti annoin kartan Jannelle jarruksi. Janne loikotti edellä ja minä perässä. Perässä tulo onnistuikin hyvin tasaisella ja alamäessa, mutta ylämäkien kapuamistaito oli hukkunut johonkin tai sitten se ei ollut pysynyt yllä kevään noin kymmenen juoksulenkin voimalla. Pienten kiirtelyjen ja kaartelujen päätteeksi Woodman ja Buff ajoivatkin meidät kiinni juoksun loppuun.

Seuraavalle pyöräosuudelle lähdimme yhdessä Woodmanin kanssa. Nurmisen Jouni kyseli ennen starttia onko turvesuo tuttu. Ei ollut ja syykin selvisi pehmeässä suossa tarpoessa. Eihän kukaan tuolla viitsi vapaaehtoisesti liikkua. Suon jälkeen Woodman lisäsi hieman vauhtia ja jouduin sitkuttamaan tiukasti Jannen kannassa että pääsimme peräluukkuun kiinni. Kohta Woodman teki kuitenkin pienen virheen ja saimme noin minuutin edun heihin, joka alkoi kasvamaan tasaisesti. Pyöräily tuntui koko ajan hyvin nihkeältä mutta eron kasavaminen sai kuitenkin yrittämään parastaan. Pyöräilyn lopussa etumatka oli ilmeisesti kasvanut jo seitsemään minuuttiin.

Kevään aikana olen kertaalleen Vihtijoella melonut ja tiesin sen hyvin mutkikkaaksi. Pohdimmekin vakavasti josko olisimme kantaneet kanootin rastille ja takaisin. Päätimme kuitenkin luopua siitä kun aloimme muistelemaan kuinka paljon lasikuituinen kalustomme painaa. Kanoottikärryillä kärräily olisi ollut kannattavaa, niitä ei ollut tullut mukaan. Kalustomme ei kyllä muutenkaan sopinut tälle joelle pituutensa tähden kovin hyvin, kun se on peräti 6,5m pitkä. Ohjailu oli vaivalloista ja hidasta tiukoissa mutkissa, varsinkin ylävirtaan meloessa kun virta painoi etupäätä kohti ulkokaarretta. Mennentullen kannoimme yhden pidemmän mutkan, joka tosin saattoi olla virhe koska kanootista poistuminen ja sinne meno veivät kuitenkin sen verran aikaa joka kerta. Melonnan jälkeen etumatka oli pysynyt suurinpiirtein samana takana tuleviin.

Melonnan jälkeen hyppäsimme taas satulaan ja muutaman rastin kautta poljimme vaihtoon.

Vaihdossa otimme rogaining kartan esille. Aikaa meillä oli 1h11min. Uskoimme vielä siinä vaiheessa että pyörällä saattaisimme ehtiä hakemaan kaikki rastit. Lähdimme alkuun lähimmälle rastille ja siitä sitten lähimmän metsäalueen rasteille. Maasto oli kuitenkin sen verran ektosontaa että aikaa ja tupakkia kului yllinkyllin fillaria raahatessa. Näiden neljän rastin jälkeen oli jo selvä ettei kaikkia rasteja ehditä millään hakea. Haimme yhden rastin vielä linjan juuresta teiden välistä ja tämän jälkeen aloimme pohtimaan muutoksia reitille kun olimme ajaneet rastilta pohjoisemmalle tielle. Tielle ajo oli ensimmäinen virhe jossa aikaa kului hukkaan minuutteja. Tämän jälkeen nokitimme vielä toisella virheellä käymällä pitkospuurastilla. Tämä rasti olisi heti pitänyt jättää välistä koska se oli liian hidas hakea. Arviolta näissä kahdessa virheessä aikaa kului hukkaan vähintään 10min. Tämä johti lopulta siihen että meiltä jäi ainakin kolme helppoa rastia hakematta joihin olisimme tarvinneet yhteensä n. 10-15 min lisäaikaa. Maaliin tulimme ilmeisesti n. 5min ennen maksimiaikaa.

Rasteja keräsimme yhteensä 10kpl kun seraavat olivat niitä saaneet kasaan 7kpl. Rogaining hölmöilyllä annoimme vielä mahdollisuuden muille, mutta he ei eivät sitä hyödyntäneet.

Janne porskutti koko kisan vahvasti ja minä sinnittelin perässä. Kunto ei kevään heikon harjoittelun takia ole kovin erikoinen. Nyt on tarkoitus koittaa saada hieman treeniä alle ja koittaa pääsät hyvään syyskuntoon. Jannelle seuraavaksi on vuorossa AC24 ja minulla ilmeisesti Hiiltoadventure.

No Limit huomenna!

2009-06-05T23:13:00.001+03:00

Janne ja Pete rallattelee huomenna No Limit Adventure kisassa. Tulokset ja rapsa kisan jälkeen sivuille.

Bimbache Extrem 2009 kisaraportti

2009-05-25T12:37:00.017+03:00

Tiimin alkukauden päätavoitteena oli menestyminen Bimbache Extrem kisassa Pohjois-Espanjassa. Paikalla olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Euroopan menestyneimmät joukkueet ja myös pari omilla mantereillaan menestynyttä porukkaa mm. Australiasta ja Etelä-Afrikasta. Suhteellisen hyvän vauhdin ansiosta irtosi kisasta reilun kolmen vuorokauden taaperruksen jälkeen voitto useamman tunnin marginaalilla seuraaviin joukkueisiin. Seuraavaksi käyn läpi joukkueemme kisaamista ja tunnelmia vaihe vaiheelta. Ajat ja matkat voivat heittää paljonkin, sillä raportti pohjautuu täysin allekirjoittaneen hataraan muistiin.

Ennen kisaa:
Kisapaikalle saavuimme myöhään lauantai-iltana, kun itse kisa alkoi maanantai-aamuna. Vaikka väliin mahtuu yksi kokonainen vuorokausi, niin tämäntyyppisessä pitkässä seikkailukisassa on säätämistä ja virittämistä aina ihan riittävästi kisaa edeltäville päiville. Kun kaikki kamat kuitenkin saapuivat perille joukkueen mukana ja etukäteen oli jokainen hieman valmistautunut varusteiden jakamiseen kilpailujärjestäjien antamiin huoltotynnyreihin, niin mitään kummempaa kiirettä ei tällä kertaa saatu aikaiseksi. Ruoat hankittiin pääsääntöisesti periaatteella "Candy and Chocolate" 25 min markettipysähdyksen aikana bussimatkalla lentokentältä kisapaikalle. Kartat ja reittisuunnitelmatkin saatiin valmiiksi ihan ajoissa, joten nukkumaankin ehti ihan mukavasti ennen kisa-aamua. Oman haasteensa kamojen säätämiselle toi se, että järjestäjien antamat tynnyrit olivat melkoisen pieniä. Taisimme olla ainoa joukkue, joka sai kaikki romut mahtumaan tynnyreihin, mukaan lukien mm. luola-ja kanjoniosuudelle tarkoitetut vuokratut märkäpuvut. Luolakypärät painavine lamppuineen eivät tynnyreihin mahtuneet, joten päädyimme luistelemaan ensimmäisen osuuden ne päässä.

1. Etappi: Rullaluistelu, n. 40 min.

Ilman sen kummempia irtiottoyrityksiä jäivät kaikki muut joukkueet taaksemme tällä käytännössä kokonaan ylämäkeen luistellulla osuudella. Ruotsalaiset olivat lähimpänä takana, mutta hyvällä yhteistyöllä saimme pienen eron aikaan. Suomalaiset ovat aina perinteisesti olleet rullaluisteluosuuksilla aika hyviä, varsinkin, jos mukana on sauvat ja reitillä on myös nousua, kuten nyt.

2. Etappi: Trek n. 4 tuntia.

Trekkiin lähdimme kohtalaisella sykkeellä ruotsalaisen Team Exploren kanssa, joka suoriutui vaihdosta hieman ripeämmin. Takaa tuli myös ranskalainen Team Vibram Sport2000. Tarkan suunnistuksen ja melko reippaan vauhdin ansiosta tulimme vaihtoon heti ranskalaisten kannassa, eli kärkikahinoissa. Trekki kulki aika ilmavissa maisemissa ja nousumetrejäkin riitti. Välillä kyllä sai kiemurrella tiheässä pusikossakin ja saimme näin esimakua tulevista puska-fightingeistä.

3. Etappi: Luola+Kanjoni yht. n. 2h. (neutraali etappi, eli aikaa suoritukseen oli 2h, nopeudella ei muuten ollut merkitystä)

Trekin jälkeen vaihdoimme märkäpuvut päälle ja juoksimme muutaman sadan metrin päähän luolan suuaukolle. Ranskalaiset menivät luolaan märkäpuvut kainalossa, joka oli meistä hieman arveluttavaa, koska ohjeissa oli sanottu, että luolaan ei saa mennä ilman märkäpukua. Näin he siis hyötyivät pukujen pukemiseen kuluneen ajan verran, eli n. 5 min. Tämä hieman tietysti siinä vaiheessa kyrsi, mutta ei enää torstaiaamuna kisan maalissa. Ohitimme ranskalaiset luolassa, kun he pukivat märkäpukujaan ajan ollessa pysähdyksissä. Itse luola oli aivan upea. Maan alla edettiin pientä jokea pitkin uiden, kävellen, kiipeillen ja möyrien. Vesi oli viileää, mutta koska päällä oli paksu neopreenipuku, niin hommasta pystyi jopa nauttimaan. Luola oli ehdottomasti kisan kohokohta ja yksi hienoimmista etapeista, jolla allekirjoittanut on koskaan ollut. Luolan loputtua jatkui kanjoni, jossa parin köysilaskeutumisen jälkeen alkoi taas aika juosta. Pienen joen yli kahlaamisen jälkeen päästiin juoksemaan muutama kilometri asfalttitietä pitkin seuraavaan vaihtoon. Ennen vaihtoa otimme pienet kahlaukset tai uinnit vielä rotkon pohjalla kulkeneen joen yli oikaisten.

4. Etappi: Maastopyöräily n. 6,5 h.

Maastopyöräily kulki enimmäkseen ajokelpoisia uria pitkin, mutta välillä irtokivisyys ja jyrkkyys pakottivat porukan talutushommiin. Hyvällä yhteistyöllä ja onnistuneilla reitinvalinnoilla saimmekin tehtyä lisää eroa takana tuleviin porukoihin. Pekka heitti yhdet kunnon lipat, mutta muuten matka eteni sujuvasti. Tiimin käytössä olevat Lapierre täysjoustot ovat aivan mainiot seikkailukisapyörät. Luotettavat osat, pehmeä jousto ja suhteellisen loivat kulmat takaavat vakaan menon reppu selässä huonoillakin urilla.

5. Etappi: Melonta+Suunnistus. n. 3 h yhteensä.

Tällä osuudella jakaannuttiin kahteen osaan, toisen parin (Pekka ja Outi) aloittaessa suunnistaen toinen pari (Janne ja Eepo) meloi. Keskellä etappia oli vaihto lajien vaihtuessa toisinpäin. Pimenevässä illassa aloitetulla etapilla tuli toiselle parille sekä etapin keskellä olleessa vaihdossa että etapin lopussa odottelua, johtuen toisen parin kiinnostuksesta paikallisen maaston ja vesistöjen tutkimiseen myös kilpailun kannalta välttämättömintä tutustumista enemmän. Koko sessiosta päästiin kuitenkin ensimmäisenä eteenpäin.

6. Etappi: Maastopyöräily n. 8 h.

Fillareilla lähdettiin taas sotkemaan pääsääntöisesti ajokelpoisia uria pitkin, mutta mahtui matkalle myös seikkailukilpailuille tyypillistä pyörän tönäämistä aivan riittävästi. Etapin alkuvaiheessa tutustuimme myös erään paikallisen tuppukylän tie- ja polkutarjontaan melko kattavasti, ennenkuin oikea ura vihdoin löytyi. Kisakartta oli myös muualla aika epäselvä, mutta aina se oikeakin reitti loppujen lopulta löytyi. Sujuvalla yhteistoiminnalla ja varmoilla reitinvalinnoilla saimme taas tehtyä lisää eroa takanatuleviin porukoihin. Aamun valjetessa oli ilma melkoisen viileä, kun laskettelimme alas korkeammilta vuorilta. Kuorivaatteille oli käyttöä.

7. Etappi: Melonta n. 2,5 h.

Melko verkkaisen vaihdon jälkeen oli vuorossa melontaa. Käytössä oli yksi ilmatäytteinen kanootti ja yksi päälläistuttava muovikanootti - melkoisia ruuhia molemmat. Alussa oli jonkin matkaa jokea pitkin, pari koskea ja muutama joen yllä melojia vaaniva puu. Ilman suuria kommelluksia jatkui matka isoa järveä pitkin varsin näyttävissä maisemissa. Melonta sujui kohtuullisesti, vaikka toinen pari yrittikin kiemurtelullaan tiputtaa takana tulevaa kanoottia peesistä. Liekö nukkumatilla ollut osuutta asiassa?

8. Etappi: Rafting, n. 3 h.

Melonnan jälkeen raahasimme kanootin järveltä ylös tienvarteen ja jatkoimme matkaa jalkaisin kohti raftingjokea. Ilma oli mainio ja tunnelma hyvä, kun läpsyttelimme mukavasti virtaavaa jokea alaspäin. Joki oli meidän taitotasollemme juuri sopiva, eli helppo. Mukavaa puuhaa, kun jokikin virtasi ja matka eteni. Välillä kannettiin parin padon ohi.

9. Etappi: Trek, n. 8 h.

Seuraavaksi olikin vuorossa taas jalkaosuus. Tiesimme, että eroa oli takana tuleviin jo vähän saatu tehtyä, mutta myös sen, että ennen pimeää olisi hyvä edetä mahdollisimman pitkälle pahimpien pusikoiden ja jyrkkien rinteiden ohi. Tässä myös onnistuttiin. Etapin loppupuolella oli muutama sata metriä erittäin hidaskulkuista puskaa melkoisen jyrkässä rinteessä. Hidaskulkuinen tarkoittaa tässä tapauksessa n. 30min/250 m. Eli hidasta. Etapin lopussa yksi varmisteleva reitinvalinta pienellä extranousulla maustettuna ja asfalttietietä juosten kohti neljän tunnin pakollista taukoa. Kisassa oli siis yksi neljän tunnin pakollinen lepotauko. Meille se sattui parhaaseen mahdolliseen aikaan, toisena yönä juuri pimeän tulon jälkeen. Evästä napaan, kuivaa päälle ja makuupusseihin pönöttämään, kolme korkeushyppypatjalle ja yksi makuualustalle.

10. Etappi: Rullaluistelu n. 1 h.

Makoisten kahden ja puolen tunnin mittaisten unien jälkeen pääsimme liikkeelle vain pari minuuttia pitkäksi venähtäneeltä tauolta. Loivaa ja hyväpintaista asfalttiylämäkeä oli mukava luistella, varsinkin, kun lähtiessämme luistelemaan tuli seuraava joukkue vasta taukopaikalle. Keulaa oli siis n. 4 tuntia. Ei paha.

11. Etappi: Trek n. 12 h

Tämä pitkä trekki oli kisan ”kuningasosuus” ja kisan lopputuloksen kannalta potentiaalisesti ratkaiseva. Lähdimme trekkiin reippaalla vauhdilla, mutta heti alussa ajauduimme erittäin epäselvästä risteyksestä väärään laaksoon. Pimeässä on erittäin vaikea erottaa etäisyyksiä ja ympäröivien vuorten mittasuhteita, koska ainoastaan ääriviivat piirtyvät taivasta vasten. Niinpä päädyimme tetsaamaan paikoitellen melkoisen tiheässä pusikossa ja jyrkähköillä rinteillä n. kahden tunnin pummin. Arvio on oikea, koska katsoimme kellosta ajan, kun saavuimme laakson perukoille ja aloitimme jyrkemmän nousun kohti satulaa, joka osoittautuikin sitten vääräksi. Päivän valjettua saimme kuitenkin itsemme paikannettua ja siirryttyä viereisen laakson päähän satulapisteeseen, jossa rastilippu meitä odottelikin. Hyvät joukkueet erottaa huonoista paitsi vauhti, niin myös kyky nollata epämieluisa tilanne ja jatkaa kisaa entistä paremmalla sykkeellä. Teimmekin niin ja hyvän yhteistyön ja onnistuneen suunnistuksen ansiosta matka eteni suhteellisen reippaasti. Loppuosuus oli maisemien puolesta erittäin hieno, ilmavia harjanteita ja syviä jokilaaksoja. Alun virheestä johtuen jäimme osuuden nopeimmalle porukalle yhden tunnin. Joukkueemme kenkä oli siis n. yhden tunnin verran muita kevyempi tälläkin osuudella.

12. Etappi: Maastopyöräily, n. 6 tuntia.

Koska edellinen osuus oli mennyt vähän erilailla kuin oli suunniteltu, niin päätimme tällä osuudella pitää vauhdin niin korkealla kuin se tässä vaiheessa kisaa on mahdollista. Emme halunneet nimittäin takaa-ajajien saavan sellaista vaikutelmaa, että olisimme jotenkin tummumassa. Niinhän ei ollutkaan, vaan voimia oli jäljellä ja tunnelma hyvä. Iskimme porukalla hyvin ylämäet ja suunnistimme tarkkaan. Tuloksena oli luonnollisesti etapin nopein aika ja taas pieni lisämarginaali takana taapertaviin joukkueisiin. Espanjan paras tiimi, Buff, joutui keskeyttämään kisan tällä osuudella yhden jäsenen kaaduttua fillarilla loukaten itseään. Pyöräilyn jälkeinen vaihto oli säälittävän hidas (yli 50 min) johtuen siitä, että kaikki tarvittavat romppeet eivät olleet paikalla meidän saapuessa vaihtoon. Hidas vaihto huomioiden oli fillarivauhtimme siis erittäin hyvää muihin verrattuna vielä tässä vaiheessa kisaa.

13. Etappi: Rullaluistelu. n. 2h

Matka jatkui illan pimetessä rullaluistellen. Mitään vauhdin hurmaa ei liiemmin päässyt kokemaan, sillä n. 12 km matkallaoli reilut 500 nousumetreiä. Voimasanojen, yleisen manauksen ja tehokkaan yhteistoiminnan säestyksellä pääsimme kuitenkin osuuden loppuun ja aloittamaan viimeisen pidemmän jalkaosuuden.

14. Etappi: Trek, n. 5 h

Kymmenisen minuutin ylämäkitamppauksen jälkeen päätimme vetäistä pienet nokoset. Kyseessä oli lähinnä varotoimi suunnistuksen sujuvuuden varmistamiseksi. Noin kymmenisen minuuttia maassa pötköllään ja porukka oli lähes yhtä tuoretta kuin Pekan Suomesta roudaamat lihapiirakat, jotka olivat muutaman päivän saaneet mureutua vaihtotynnyreissä. Janne veti sikeitä koko ajan (tarkalleen ottaen 13 min), mutta allekirjoittaneella aika kului rattoisasti kelloa tarkkaillen. No, pääasia on, että kartta pysyy oikein päin kädessä oikealla miehellä. Muilla ei ole niin väliä. Trekki sujuikin loppuun melkoisen leppoisissa tunnelmissa, eikä kiirehtimiseen enää ollutkaan mitään syytä. Kisan jälkeen kuulimme, että ranskalaisjoukkue, jossa vahvistuksena oli yksi australialainen, oli turvautunut erään jäsenen polvien kipeytymisen johdosta melko epätavalliseen etenemismuotoon: kottikärryihin. Tästä tuskin kukaan viitsi protestia alkaa väsäämään. Ruotsalaiset olivat nousseet muiden turoillessa tällä osuudella kilpailussa toiseksi.

15. Etappi. Melonta n. 2 h

Melonnan alussa oli muutama sata metriä matalaa jokea, jossa sai välillä edetä kanoottia raahaten. Loppumatka olikin sitten isoa järveä ja matka eteni tiukassa lähituntumassa edeten kahden kanootin voimin aika mukavasti. Nukkumatti yritti taas tulla hiekoittamaan silmiämme, mutta kun viimeinen vaihto lähestyi, niin vireystilakin parani samaa tahtia päivän lämpenemisen kanssa.

16. Etappi + maali: Suunnistus ja trek, n. 3 h

Viimeinen osuus oli rogainingtyyppinen suunnistus erikoiskartalla. Kartantekijä oli ilmeisesti kiskonut ennen kartoitushommia muutaman tonkallisen sangriaa. Siinä määrin epämääräinen kartta nimittäin oli. Tässä vaiheessa saivat kaikki halukkaat luvan kokeilla suunnistusta, ja hauskaahan se oli - lähinnä kuitenkin muiden kustannuksella. Suunnistuksen lopuksi vielä parin kilsan ylimääräinen pikku koukero rastimiehen puutteellisten ohjeiden vuoksi ja asfalttitietä kohti läheistä mantelikakulta tuoksuvaa kaupunkia ja maalia. Maaliin tultiin huikaisevalla köysiliu’ulla kaupungin keskusaukion laidalla sijaitsevan kirkon tornista. Kuohujuomien suihkuttelu, pakolliset haastattelut ja viereiseen ravintolaan syömään. Se oli siinä, eikä seuraavia ihan perässä näkynyt. Itse asiassa eroa oli kaikesta lopun pelleilystä huolimatta n. viisi ja puoli tuntia.

Yhteenveto:

Joukkueemme onnistui tekemään suunnistuksellisesti aika puhtaan suorituksen, vaikka normitilanteessa suunnistusvastuun ottava Pete olikin jäänyt kotiin kannustamaan. Janne hoiti homman oikein mallikkaasti. Outi puolestaan oli tasainen ja varma menijä niin pyörällä kuin jalkaisinkin ja varsinkin korvien väli tuntuisi soveltuvan näihin kisoihin melko hyvin. Pekka taas vanhana kehäkettuna toi mukaan malttia ja kokemusta ja hoiti roolinsa niin hyvin, kuin parin viikon valmistautumisella vain pystyy. Omaa suoritustani saavat arvioida muut.

Joukkueen yhteenlaskettu vauhti oli ainakin tällä kertaa riittävä vaikka vastassa oli menestyneitä porukoita. Pystyimme myös pitämään keskittymisen ja ripeyden jotenkuten riittävänä koko kisan ajan, eikä suurempia vammoja tai pahoja kolotuksia tullut kenellekään. Totuus on kuitenkin se, että perusvauhdin tulee vielä nousta tästä huomattavasti ja kaikkien lajien lajitekniikat tulee jokaisen joukkueen jäsenen saada riittävän korkealle tasolle, jotta pystyy pitämään menestyksestä kiinni myös jatkossa. Kun mukana ovat kaikki maailman parhaat joukkueet ja kun kyseiset joukkueet vielä onnistuvat kisoissa keskimäärin aika usein, niin on myös meidän vauhtimme parannuttava. Hyvällä liikkeellä voi myös korjata mahdollisia matkan aikana sattuvia pikku pummeja ja vastoinkäymisiä. Jannea lainatakseni oli suorituksemme kuitenkin tällä kertaa ”at least better than others.”

Teksti: Eepo

Tiimi voitti Bimbache Extrem kilpailun!

2009-05-21T21:31:00.003+03:00

Todennäköisesti Euroopan tämän vuoden toiseksi kovatasoisin kilpailu (tasokkain lienee Portugalissa syksyllä järjestettävä MM kilpailu) on päättynyt tiimin ylivoimaiseen voittoon. Tiimi ylitti maalilinjan klo 10.57 Espanjan aikaa. Toisena maalilinjan ylitti näyttävän nousun lopussa tehnyt Ruotsin Team Explore. Tappiota kertyi kärkeen kuitenkin peräti 5h32min.

Onnittelut Jannelle, Eepolle Pekalle ja Outille. Kisaraportti ilmestyy sivuille kilpailun jälkeen.

12h maaliin!

2009-05-20T21:05:00.002+03:00

Kilpailunjohtaja Antonio de La Rosan hetki sitten antaman raportin mukaan maaliin on matkaa vielä noin 12 tuntia. Tilanne tällä hetkellä:

1. Multisport.fi
2. Lafuma -4h
3. Buff -5.30h
4. Maccain
5. Explore

Pitkä yö vielä edessä. Voittajaa odotellaan maaliin tällä hetkellä klo 09.00 Suomen aikaa

Kärki karkaa, kärki karkaa...

2009-05-20T20:18:00.003+03:00

Ei hätää, tiimi kulkee selvässä johtoasemassa noin viisi - seitsemän tuntia ennen maalia. Epävirallisten tietojen mukaan johto on yli neljä tuntia lähimpään kilpailijaan Ranskan Lafumaan ja Espanjan Buff Coolmax tiimiin.

Puolen yön jälkeen selviää ottako Suomi tiimi neljännen kerran ykköstilan Bimbache Extreme kilpailussa kautta aikojen!

2009-05-19T22:29:00.001+03:00

Tiimi oli fressissä kunnossa ennen starttia

Tiimi käskyttää Espanjassa!

2009-05-19T17:46:00.002+03:00

Tiimi näyttää kuka on kingi ja vetää edelleen eroa muihin kilpakumppaneihin. Noin 30h kisaamisen jälkeen tiimi on kärjessä noin 2h erolla Ranskan Lafumaan ja Buff Coolmax on kärjestä 2,5 tuntia. Tällä hetkellä matkaa pakolliseen neljän tunnin taukoon on noin neljä tuntia.

Tulkoset seitsemän tunnin kisaamisen jälkeen!

2009-05-18T18:46:00.000+03:00

Times of the teams who had pass trought transition number three
1ºMultisport.Fi (6h.57')
2ºTeam Vibram Lafuma Sport2000 (7h.14')
3ºTeam Explore (7h.21')
4ºSport Nature Ville-la-Grand (7h.55')
5º McCain Adventure Addicts (8h.01')
6º Haglöfs-Yaencontré.com (8h.12')
7º Blackheart.com.au (8h.21')

Tiimi rokkaa Epsanjassa!

2009-05-18T18:07:00.001+03:00

Tiimi on aloittanut kisan hienosti Bimbache Extreme kilpailussa. Kahdeksan tunnin kisaamisen jälkeen tiimi on kärjessä yhdessä Ranskalaisen Lafuman 2000 kanssa.

Tiimi valmiina pelipaikalla

2009-05-18T00:23:00.002+03:00

Maanantaina alkava kisa sisältää seuraavat osuudet:

Section 1: Inlines 8 km
Section 2: Trekking 17 km
Section 3: Caves/Canyoneering 7 km
Section 4: MTB 51 km
Section 5: Kayak / Trekking 9+5 km / Trekking / Kayak 5+7 km
Section 6: MTB 49 km
Section 7: Kayak 18 km
Section 8: Trekking / repelling 2 km
Section 9: Rafting 22 km
Section 10: Trekking 36 km
Here it will be a 4 hours mandatory stop for all teams…
Section 11: Inlines 11 km
Section 12: Trekking 39 km (2700 meters of altitude)
Section 13: MTB 61 km
Section 14: Inlines 12 km
Section 15: Trekking 17 km
Section 16: Kayak 11 km
Section 17: Orienteering 9 kmFinish

Bimbacheen...

2009-05-15T21:31:00.003+03:00

Huomenna lähtee kone kohti Espanjaa.
Lauantai menee matkustaessa, sunnuntaina on kama tsekit ja avajaiset ja illalla saadaan kartat.
Maanantaiaamuna onkin sitten jo kisan startti.
Kisaa voi seurata täältä http://www.meridianoraid.com/raid/bimbache09/en/the_raid.html
Tietoa tulee tänne kunhan kisa on ohi.

Seikkailu- ja melontakauden avaus

2009-05-04T09:36:00.004+03:00

Kevät etenee, jäät lähtevät ja seikkailijat kirmaavat ulos laitumille.

Kevään ensimmäinen Multisport Cupin kisa, Spring Adventure, käytiin vapun jälkeisenä lauantaina. Ratamestarointi oli vähintäänkin maailmanluokkaa, sillä kyseistä tehtävää hoiti Janne.K.Mononen. Häikäisevän hienoksi kehuttua rataa Sipoossa kiersivät vauhdikkaimmin Mäkelän veljekset, eli Omjakon, ja sekasarjankin voitto meni Omjakon nimiselle kokoonpanolle. Espanjaan ja Bimbache Extremeen Multisport.fi tiimin kanssa suuntaava Outi oli myös testaamassa kevätkuntoaan, ja hyvältähän se vaikutti. Outi nimittäin oli tuossa sekasarjan voiton korjanneessa joukkueessa ja huhujen mukaan isku oli sen verran hyvä, että kovempaakin olisi tarvittaessa päässyt. Parin viikon päästä taso sitten mitataan kansainvälisissä kinkereissä. Myös Pete oli keräämässä kokemusta kyseisessä kisassa. Kokemusta tuli, mutta kärkisijat menivät muille porukoille.

Eepo ja Markus "Kettu Repolainen" Kettunen ottivat sunnuntaina puolestaan Pieksämäen suunnalla mittaa itsestään ja Naarajoen melontareitistä jo perinteeksi muodostuneessa Naarajoki River Rallyssä. Viime vuotinen kutsukisa järjestettiin ennen jäiden lähtöä, joka teki hommasta melko haastavan ja vilpoisen. Nyt aika oli kuitenkin kullannut muistot, tunto palannut sormiin ja mielen vallannut positiivinen kevätmieli. Ajoitus olikin täydellinen. Jäät lähtivät nimittäin juurikin samana päivänä ja osittain melonnan aikana. Pojat eivät jään sulattamiseen muuten varsinaisesti osallistuneet, paitsi paikoitellen hieman pilkkomalla jäätä pienemmiksi palasiksi. Melontaolosuhteet olivat ilman puolesta kesäiset ja Ketun uudistunut kalustokin osoittautui varsin kilpailukykyiseksi. Voittajatkin saatiin selville: M35 K. Kettunen, M E.Jäppinen.

Espanjaan lähtevä porukka vaikuttaa siis olevan kutakuinkin kunnossa. Pekka "Iso-P" Sorjonen suorittaa harjoitteluaan salassa ja hänen touhuistaan ei ole kuin satunnaisia kuulohavaintoja. Huoleen ei silti ole syytä. Iso-P on aina kunnossa.

Kevättä rinnassa ja pipi jalassa

2009-04-24T09:47:00.003+03:00

Alkukauden päätavoitteeseen, eli Bimbache Extremeen Espanjassa, suunnataan uudistuneella kokoonpanolla. Peten korvaa joukkueessa Pekka Sorjonen. Pekka on kokenut kehäkettu ja tuttu mies useimmille suomalaisille seikkailu-urheilijoille. Pekan vahvuudet ovat monipuolinen lajiosaaminen, suhteellisen kova fyysinen kunto ja erittäin katu-uskottava ulkoinen habitus. Peten poisjäänti johtuu pitkään vaivanneesta pohjevaivasta, joka estää täysipainoiseen kisaiskuun pääsemisen Bimbacheen mennessä. Suunnistuspuoli kärsinee tästä kokoonpanon vaihdosta hivenen, mutta kyllä kartta pysyy kädessä muillakin - joukkueesta nimittäin löytyy vähintään kolme henkeä, jotka ovat suunnistuksessa täydellisesti onnistuessaan lähes piirikunnallista oravapolkutasoa.

No, treeni jatkuu. Janne, Outi ja Pete nykäisivät pääsiäisen aikoihin useamman tunnin yhteistreenin, joka osoitti, että vauhti riittää kärkikahinoihin ihan hyvin. Erityisesti fillarilla on vauhti kohdallaan. Myös muuten ovat treenit onnistuneet keskimäärin aika mukavasti. Tässä vaiheessa vuotta onkin tärkeintä taas herätellä esiin eri lajiominaisuudet mm. melontaan ja pyöräilyyn. Jäiden lähtöä siis odotellaan. Eepo puolestaan oli pääsiäisen aikaan viikon Ylläksellä harjoittelemassa hinaamista. Nyt tosin hinattava oli pieni vauva, eikä iso adventureköriläs tai adventurepirkko. Myös Ruotsin ja Skånen Perstorpissa on Eepo nähty juoksevan kartta rullalla pitkin pimeää metsää. Ilmeisesti kyseessä on ollut Tiomila -suunnistusviesti.

Janne on ratamestarina kevään kotimaisen seikkailukauden avauksessa, Spring Adventuressa. Kisa käydään Sipoossa 2.5. ja luvassa on valtavan mahtava elämys ja hieno rata.
Näissä tunnelmissa siis kohti tulevia koitoksia.

Viva La Espana - Bimbache Extreme 2009

2009-03-25T12:45:00.006+02:00

Kevään 2009 tärkeimmäksi koitokseksi on tiimille varmistunut luoteisessa Keski-Espanjassa toukokuun puolivälissä käytävä Bimbache Extreme. Kyseessä on noin kolmen vuorokauden mittainen nonstop -tyyppinen seikkailurutistus, jossa myös kilpailun taso on suunnilleen parasta mitä Euroopassa on tarjolla.

Viime vuonna tummuimme ja etsimme rasteja päätyen sijalle 3., ja ei tuota sijoitusta nyt ainakaan huonontamaan ole tarkoitus lähteä. Uutta maustetta touhuun antaa myös uusi nainen, Outi Seppä. Outi on ns. pitkän -tai ainakin keskipitkän- linjan seikkailijanainen, jolla on kokemusta ja menestystä ihan mukavasti myös kansainvälisiltä adventureareenoilta. Jää nähtäväksi kuinka Pete, Janne ja Eepo pysyvät Outin perässä.

Luvassa on paljon mäkeä ja monipuolinen lajivalikoima. Alueella on mm. Picos de Europa vuorijono lumihuippuineen ja useita jokia. Lajeina on perinteisten jalkapatikan, fillaroinnin ja melonnan lisäksi myös rullaluistelua, kanjonissa ja luolissa möyrimistä köysikikkailuineen ja raftingiä, eli koskenlaskua kumilautalla.

Kuvassa Eepo huuhtoo hikiä viimevuotisen kisan kanjoniosuudella. Osuus oli kostea ja kylmä, mutta onneksi erittäin lyhyt.

Seikkailua Kolilla, hiihtoa Pirkanhiihdossa ja potkukelkkailua Kuopiossa.

2009-03-02T08:48:00.004+02:00

Viikonvaihde 28.2.-1.3 oli Multisport-tiimin jäsenille menestyksekäs niin hiihtoladuilla kuin seikkailurintamallakin.

Pirkan hiihto:
Janne osoitti nahkeasti sujuneen hiihtokauden alun jälkeen olevansa todellinen hiihto-niilo ja voitti perinteisen Pirkan hiihdon ja vieläpä sillä oikealla, eli perinteisellä tyylillä. Yhdeksänkymppiä on miesten matka, eikä Jannekaan siitä ilman havereita selviytynyt. Sauvan remmi nimittäin katkesi, ja mies joutui jyystämään jonkun aikaa ilman lenkkiä vain sauvasta puristaen. Huoltojoukot kuitenkin antoivat uuden lenkin ja matka jatkui ilman sen suurempia murheita. "Kapula" toimi ja tasatyöntökin kuulemma kulki ihan mukavasti. Voitto oli jaettu ykkössija ajalla 4.55.39. Toinen voittaja oli Antti Peltonen, joka on muutama viikko takaperin nähty myös Pudasjärven umpihangessa möyrimässä ja katkomassa sauvojaan. Latu oli Pirkassa sen verran ummessa, että matkalla ei kuulemma karkuun voinut päästä, ja niinpä Janne jätti homman loppuvedon varaan, kokeiltuaan ensin kerran pientä nykäisyä kisan loppupuolella. Maaliviivan puutteessa jouduttiin siis ykkössija jakamaan. Kisassa esiintyi kärkipäässä myös muita suuria seikkailijoita mm. Mäkelän veljekset Ville ja Jaakko sijoilla 4. ja 6. ja Ville Nieminen sijalla 5. Yhdeksänkymppiä alkaa ilmeisesti olla sellainen matka, että vähän hitaampikäyntisempikin adventurediesel ehtii lämmetä.

Ketkupolkka:
Potkua Pirkkaan Janne haki edellisenä viikonloppuna Kuopiosta, jossa laji ei ollut hiihto, vaan potkukelkkailu. Kisa oli Finland Ice Marathon, matka 100km ja sijoitus toinen. Voittoon potkutteli Kai Immonen ajalla 4:01:03. Janne jäi 42 sekuntia. Kuulemma ainoa paikka mikä kipeytyy, kun nykäisee 100 km potkukelkalla, on kädet. Kertooko tämä käsien huonosta kunnosta, vai pakaralihasten ilmiömäisestä iskusta?

Talviseikkailu Kolilla:
Eepo ja Kettumarkus Kettunen puolestaan kävivät seikkailemassa Kolilla käydyssä X-Wiima seikkailukisassa. Hienoissa kansallismaisemissa käydyssä kisassa ei ainakaan kärsitty lumenpuutteesta, eikä myöskään mäkiä oltu turhaan yritelty radansuunnittelussa vältellä. Tuskin menee arvio pieleen, jos sanoo, että ei ole koskaan ollut yhden päivän seikkailukisassa Suomessa yhtä paljon nousumetrejä.

Kisa alkoi potkukelkkailulla, jossa parilla oli tosin vain yksi kelkka. Alamäet siis yritettiin mennä kaksi päällä ja ylämäet ja tasaiset toinen juoksi. Alkukiihdytyksen ja erittäin näyttävän kaatumisen jälkeen onnistuivat Eepo ja Kettu pummaamaan oikeastaan ensimmäisessä mahdollisessa paikassa noin 5 minuuttia, ja päätyivät potkukelkalla reiluun polvensyvyiseen umpihankeen. Reippaalla matkavauhdilla saatiin ero kuitenkin nopeasti kurottua umpeen ja komento säilyikin sitten kisan loppuun asti.

Potkurijuoksun jälkeen ajeltiin fillarilla, hakien välillä lumikengät jalassa rasteja syvemmältä metsästä. Lumikengät kulkivat siis repussa fillarilla ajettaessa. Fillari/lumikenkäilyosuuden jälkeen hypättiin suksille ja hiihdettiin Kolin hienoja ja melkoisen vaativaprofiilisia hiihtolatuja. Hiihtoreitille mahtui myös Pielisen jäätä, lumista tietä ja lumikenkäuraa umpisessa hangessa. On muuten jännää hommaa, kun ainoa tapa hidastaa vauhtia alamäessä on heittää lipat tai laskea kyykyssä ja jarruttaa käsillä. Poikien reitinvalinta oli umpihankiosuudella ainakin jälkikäteen ajalteltuna vähintäänkin tyhmä. Hiihdon jälkeen oli vielä vuorossa lumikenkäsuunnistus Kolin päällä, jota järjestäjät kuitenkin lyhensivät, jotta pimeä ei yllättäisi kilpalijoita. Etukäteisarvio kisan voittoajasta oli 5 h, ja Eepo ja Kettu käyttivät siihen 6h 14 min, vaikka rataa oli lyhennetty. Talvella voi meno olla hidasta ja matka tekee tehtävänsä joukkueiden välisten aikaerojen suhteen.

Talvisissa seikkailuissa on erityispiirteenä se, että jos kärki esim. lumikenkäilyssä availee uraa, niin takana tulevat pääsevät erittäin paljon helpommalla. Niin myös tällä kertaa, mutta onneksi se ei ollut tällä kertaa ratkaisevassa osassa, vaikka Eepolla ja Markuksella alkoikin välillä vähän reisi painamaan ja mehut loppumaan tai jäätymään. Ilmeisesti alkoi reisi painaa ja mehut olla jäässä muillakin, koska vain kakkoseksi tullut joukkue Etana, eli Pekka Väätäinen ja Olli Miettinen, pysyivät jotenkuten loppuun asti kahinoissa mukana häviten voittajille n. 26 min. Hekään eivät tosin ehtineet aivan koko reittiä suorittaa läpi ennen radan sulkemista, vaan todellisena loppuhuipennuksena ollut liukurispektaakkeli jäi heiltä väliin. Pekka on kestävyysurheilun sekatyömies ja Olli harrastaa pyöräilyä (xc-sm 2. -08). Kolmanneksi tuli pari Terho Anttu, Antti Nygård (MPKK 1).
Kiitokset järjestäjille järjestelyistä - kerrankin oli riittävästi mäkeä.

Voitto umpihangesta + hisu-uutinen

2009-02-09T11:06:00.005+02:00

Eepo oli mukana voittamassa Umpihankihiihdon MM-kultaa viikonloppuna Syötteen maisemissa Pudasjärvellä. Joukkue oli UTJR 1 (Utin Jääkärirykmentti) ja muut kaverit olivat Hannu Hakkarainen, Pekka Väätäinen ja Jaakko Mäkelä, joista kukin on myös seikkailukisoja kisaillut.

Kaksipäiväisen kisan reitti oli sopivan raskas saamaan erojakin aikaan, sillä vain kolme joukkuetta ja yksi soolokisaaja hiihtivät lauantain kaikki lisärastit, vaikka Utin pojat aukaisivatkin latua käytännössä koko matkan, ainakin kauimmaisten lisärastien osalta. Ladunavaajan rooli luonnollisesti lankeaa sille joukkueelle, joka ensimmäisenä maastossa liikkuu. Muut vain seurailevat, jos oikean uran sattuvat löytämään. Lauantaina hiihtoa tuli noin yhdeksän tuntia ja matkaa kertyi reilut 52 km, eli hiihtonopeus on "vähän" latuhiihtoa verkkaisempaa.

Lopulliset sijoitukset ratkaisi kuitenkin reilun tunnin mittainen umpihankikiritaival sunnuntaina, jossa Utin joukkue hiihti kiinni ja ohitti ensimmäisenä päivänä täydet pisteet tehtävärasteilta saaneen Pilpasuon pallon joukkueen, joka pääsi matkaan 8 min etumatkan turvin. Kiriosuudella on siis edellämenneiden hiihtäjien urien käyttö kielletty. Onneksi kisa ratkaistiin loppupeleissä kuitenkin hiihtämällä, eikä tehtävärasteilla ansaituilla sakkominuuteilla.

Kuva kiritaipaleen lähdöstä:
http://www.pudasjarvi.fi/galleria/tapahtumat/umppari_2009/pages/_MG_7541.htm

GPS-seurantaohjelman lataamalla saa reitit näkyviin. Hieno ohjelma, kannattaa testata. http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=o

HISU newsflash: Kettu Kettunen oli Jämillä käydyissä hiihtosuunnistuksen SM-kisoissa M35 sarjassa seitsemäs. Pariin oikomisyrityseen oli tuhrautunut sen verran aikaa, että paremmat sijoitukset menivät muille miehille. Vihtavuoren Pamauksen viestisijoitus oli sama, eli 7., mutta K. Kettunen tuli avausosuudelta toisena vaihtoon aivan toisen seikkailijan, eli Ville Niemisen, tuntumassa. Olosuhteet olivat hyvät.

Hanget korkeat nietokset

2009-02-05T10:52:00.003+02:00

Eepo osallistuu helmikuun 7-8 päivä käytäviin Umpihankihiihtokisoihin Pudasjärvellä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitkään piirikunnallisen tason pippalot, vaan MM-kisat. Urheilullisesta tasosta vetäköön jokainen omat johtopäätöksensä.

Kyseinen tapahtuma koostuu lauantain retkiosuudesta, jossa hiihdellään ja suunnistetaan päivä kiertäen pakollisia tehtävärasteja ja keräten lisärasteja. Hiihtoajalla ei ole lauantaina merkitystä, kunhan on vain tavoiteaikaan mennessä yöpaikalla. Yötä ollaan maastossa nuotion ääressä ja niillä kamoilla ja eväillä, mitä on kantanut mukana.

Mualimanmestaruus ratkotaan sitten sunnuntaina n. 6 km pikataipaleella, johon lähdetään takaa-ajona lauantain pistesakkominuuttien mukaan. Pikataipaleen erikoisuus on jokaisen kärkipään joukkueen perässä hiihtävä "perässähiihtäjä", jonka tehtävänä on valvoa että jokainen porukka tosiaankin avaa omaa uraa umpihankeen. Saa nähdä näkyykö perämiestä enää maalissa. Muut joukkueen jäsenet ovat Pekka Väätäinen, Jaakko Mäkelä ja Hannu Hakkarainen ja joukkue on Utin jääkärirykmentti, eli varustus ja henki on isänmaallinen.

Kettu Kettunen iskee latu-uraa sauvoilla viikonloppuna Jämillä käytävissä hiihtosuunnistuksen SM-kisoissa, M-35 sarjassa. Ainakin maaston puolesta Jämillä on odotettavissa hieno kisatapahtuma. Ja kun mieskin on kuulemma aivan hirveässä iskussa, niin on suoranainen ihme, jos Kettu ei ole tulosluettelossa kärkipäässä.

Jenni puolestaan hiihtää ihan perinteistä latuhiihtoa reilun 40 km:n Savoniahiihdossa Mikkelissä.

Lopuksi vielä Aaro Hellaankosken sanoiksi pukema totuus:
"Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki."

Eipäs lähdetäkään Viroon

2009-01-23T09:56:00.002+02:00

Janne.K. Mononen on sairastunut ankaraan flunssaan ja joutuu lepäilemään sekä Marcialongan että Viron reissujen yli. Näin ollen eivät myöskään Eepo ja Mikael lähde Viroon, koska riittävän "kevytkenkäisen" ja suoritusvarman joukkuetoverin värvääminen olisi kenties ylitsepääsemättömän hankalaa näin pitkään suunnistuskisaan näin lyhyellä aikataululla. Harmitus on suuri.

Viron reissu lähestyy

2009-01-21T13:50:00.002+02:00

Multisport.fi joukkue kisailee Virossa Nike Winter Xdream kisassa 1.2. kokoonpanolla Janne Mononen, Eero Jäppinen ja Mikael Donner. Mikael on uusi vahvistus tiimin kisailukokoonpanossa ja tuo kehiin suunnistustaitoa, kokemusta ja kovaa kuntoa. Mikael on nimittäin voittanut mm. suunnistuksen normaalimatkan Suomen mestaruuden vuonna -96 ja senkin jälkeen pärjännyt aika mukavasti.

Taso kisassa on kova. Etukäteen kovin vastus lienee virolaisista suunnistajista koottu EKJ SK -tiimi (Kraas, Nõmm, Kärner). Yhteensä kolmen hengen joukkueita on ilmoittautunut pari viikkoa ennen kisaa jo 165 kpl, eli ei metsässä ihan yksin tarvitse tetsailla.

Liikkumismuoto on kisassa vapaa: juosten, hiihtäen, fillarilla, potkukelkalla tai ihan millä vain haluaa, kunhan siinä ei ole moottoria. Viime vuonna mentiin vain juosten, mutta nyt ehkä keksitään jotain uutta - tai sitten ei. Aikaa voittajilta kuluu etukäteistietojen mukaan n. 4,5 tuntia, eli jos koko matkan meinaa juosta, niin mistään ihan kevyestä pikku lenkurasta ei ole kyse.

Kisan sivut: http://www.xdream.ee/

Hiihtoa ja sekalaista ulkoilua

2009-01-12T12:42:00.003+02:00

Vuosi 2009 on alkanut tiimin jäsenillä hiihtopainotteisesti, muuta harjoittelua kuitenkaan unohtamatta.

Viikonloppuna Jämillä käydyissä SM-hiihdoissa oli Laura kovassa iskussa ja saavutti naisten yhdistelmähiihdossa (7,5 perinteinen + 7,5 vapaa) erinomaisen 6. sijan. Myös 10 km pertsa kulki mallikkaasti: 9. sija. Sprintissä sijoitus oli 22.

Jenni oli naisten 1o km pertsalla 43.

Janne puolestaan oli sekä sprintissä että 15 km pertsalla 65. Yhdistelmähiihdossa (15 km p + 15 km v) sijoitus oli 50. Jannen isku ei ollut samaa luokkaa kuin aikaisempina vuosina. Syy lienee hiihtokilometrien vähyys mm. lumiolosuhteista johtuen ja kenties hiihtoharjoittelu ei muutenkaan ole ollut aivan optimaalista. Suurin yksittäinen syy lienee kuitenkin se, että tuloslistalla etupuolella olevat hiihtivät kovempaa. Janne lähtee seuraavaksi Italiaan näyttämään spagetinsyöjille kaapin paikkaa. Dolomiittien hienoissa maisemissa hiihdetään nimittäin 25 .1. 70 km mittainen ja kovatasoinen pitkänmatkan klassikko Marcialonga.

Eepo puolestaan kokeili itselleen uutta kilpailulajia, eli hiihtosuunnistusta. Kangasniemellä 3. ja 4. pv tammikuuta käydyistä karkeloista ei paljon jäänyt jälkipolville positiivista kerrottavaa ja tulos oli henkilökohtaisessa kisassa vähintäänkin surkea. Sijoitus oli 26., kun maaliin pääsi 29 hiihtelijää. Olosuhteet olivat lumen määrän puolesta melko kesäiset. Hiihtosuunnistus vaatii taidon ja kunnon lisäksi "kouliintunutta suksikalustoa", suksenpohjia säälimätöntä asennetta ja taitoa laskea ja juosta risukossa sukset jalassa. Samantyyppisiä elementtejä löytyy myös monista seikkailukisoista, eli ollaan väärässä paikassa väärät varusteet mukana ja pikkuisen saattaa homma välillä jopa ns. kyrsiä. Surkean suunnistuksen lisäksi onnistui Eepo mm. kadottamaan emittinsä matkalla. Parisprinttiviestissä oli Anttolan urheilijoiden joukkue Risto Haikonen+Eepo vähän parempi ja sijoitus oli 7/19, ei vähiten Riston ansiosta.

Markus "Kettu" Kettusta sen sijaan eivät Kangasniemen heikohkot lumiolosuhteet paljoa ketuttaneet. Tuloksena M35 sarjan suvereeni kakkossija. Viestissä Vihtavuoren Pamauksen pari Kettunen-Kettunen (Markus ja Heikki, ei sukua toisilleen, tiettävästi) kuitenkin taipui sijalle 14.

Suksilla liikkumisen lisäksi varsinkin Mikkelin osaston (Eepo) yhtenä harjoitusmuotona on ollut luistelu ja tarkemmin sanottuna retkiluistelu. Lajin nimitys on kuitenkin hämäävä, sillä ainakaan tiimin jäsenten kohdalla ei kyse ole mistään retkeilystä, vaan pekkakoskelamaisesta tykityksestä. No, ei kai nyt sentään. Välillä on hyvä ottaa vähän kevyemmin ja nautiskella luonnon tarjoamista ulkoliikuntamahdollisuuksista ilman, että jokaiseen mäkeen tykittää ihan täysillä. Varsinkaan kun mäkiä ei jäällä kovin paljoa ole. Joka tapauksessa on luonnonjäällä luistelu hieno tapa harrastaa liikuntaa ja nähdä ympäristöä vähän uudesta näkövinkkelistä. Ne harvat päivät, jolloin lajia voi harrastaa, kannattaakin hyödyntää. Saimaalla sopivia kelejä riitti n. viikon ajan.

Seuraava ponnistus joukkueena tulee olemaan Viron Xdream seikkailukisa helmikuun ensimmäinen viikonloppu, joka tulee käytännössä olemaan 4,5 tunnin suunnistuskisa, tosin rastit saa hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä. Joukkueen muodostamisessa on kuitenkin ilmennyt pieniä ongelmia, sillä Pete ei pääse lähtemään reissuun. Saa nähdä millä kokoonpanolla viimevuotista kakkossijaa lähdetään parantamaan, vai lähdetäänkö ollenkaan.

2008-12-31T13:41:00.005+02:00

HYVÄÄ JA VAUHDIKASTA

SEIKKAILU VUOTTA 2009!

Toivottaa koko multisport.fi jengi

Kauden 2008 tulokset!

2008-12-31T13:31:00.003+02:00

Winter X-Dream 2. sija (Viro)
MC 1. Winter Adventure 1. sija (sekasarja)
X-Dream 1. sija (sekasarja) (Viro)
MC 2. Spring Adventure 1. sija (sekasarja)
Bimbache Extreme (Euroopan mestaruuskilpailu) 3. sija (Espanja)
MC 3. No Limit Adventure 1. sija (sekasarja)
MC 4. Endurance Quest 1. sija (sekasarja)
MC 5. Archipelago Adventure 1. sija
Ruotsin Mestaruuskilpailu 1. sija (Ruotsi)
MC 6. X-Kaato 1. sija
7 Cerros Medellin 2. sija (Kolumbia)

Lisäksi tiimin jäsenet kisasivat muissa tiimeissä:
Arcticcircle24h 1. sija (Janne)
Bugarent 2. sija (Janne) (Espanja)
Wulong Mountain Quest 17. sija (Pete&Jenni) (Kiina)
Zunyi Outdoor Challenge 10. sija (Pete&Jenni) (Kiina)
MM kilpailu Brasilia kesk. (Pete) (Brasilia)
7 Cerros Medellin 3. sija (Pete) (Kolumbia)

Kausi 2009

2008-12-18T13:28:00.003+02:00

Kauden suunnittelu on kovassa vauhdissa. Ohjelmaan pyritään taas saamaan 3-5 kansainvälistä kisaa.
Kauden alku tapahtuu kuitenkin jo reilu kuukauden kuluttua Virossa talvi X-Dream kisan merkeissä, kuten viime vuonnakin. Viime vuonna tuliaisina oli toinen sija 27 sek voittajalle jääneenä.
http://www.xdream.ee/

7 Cerros Medellin day 3

2008-12-10T18:12:00.006+02:00

Päivän pituudeksi oli ilmoitettu n.14 tuntia. Kun aamulla saatiin taas kartat käteen 5.30, oli järjestäjän aika-arvioon uskominen hankalaa. Reitti vaikutti melkolailla pitkältä. Safety oli keulilla 14 min meitä edellä. Nyt oli siis iskettävä vauhdilla.
Päivä alkoi lyhyehköllä mäkiautoilulla, minkä tiimi suoritti turvallisen varmasti vajaan minuutin kärkeä hitaammin. Vaihdossa lyötiin luistimet jalkaan ja edessä oli 5km luistelu, 1,5km juoksu, 8km luistelu ja 1km juoksu. Heti alkumatkasta napattiin piikkipaikka ja luisteltiin rennosti muilta karkuun. Vaihdossa eroa seuraavaan eli Peten tiimiin oli muutama minuutti. Perään 5km kaupunkisuunnistus, jossa eroa saatiin tehtyä hiukan lisää. Peten tiimi jäi tässä vaiheessa yhden jäsenen vatsaongelmien takia.
Suunnistuksen jälkeen saatiin pyörät alle ja lähettiin kiipeämään Medellinin keskustasta kohti viereistä "mäkeä". Eepo pisteli menemään keulilla alun jyrkkään mäkeen Suvia hinaten sen verran vauhdilla, että Janne ja Markus oli hätää kärsimässä. Reilun kympin pyöräilyn jälkeen eroa seuraavaan oli 20 min.

Vaihtopaikalla piti olla huolto, mutta huoltajat ei ollut vielä ehtineet paikalle, koska kaikki huoltoautot liikkuivat yhdessä letkassa. Muutaman minuutin kyselyn jälkeen päätimme lähteä pyöräkengät jalassa kohti melonnan alkua. Huotoautokaravaani tuli meitä vastaan juuri ennen melonnan alkua. Vaihto suoritettiin lennosta, mutta jouduimme edelleen odottamaan meloja 9 min, joka aika luvattiin hyvittää. Melonassa oli käytössä yksi kajakki, jossa sai meloa 2 kerrallaan.

Ensimmäinen 600 m oli joen uomaa, jossa nopeimmaksi tavaksi osottautui heti, että kaksi meloo ja kaksi kahlaa virkistävässä vedessä. Joen jälkeen oli kaksi lyhyttä n. 800 m ja 200 m rastiväliä järvellä. Tässä siis piti viedä yksijäsen kerrallaan rastille ja meloa takaisin hakemaan seuraavaa. Melonta meni hyvin ja siitä jatkettiin 10km juoksulla pyöräilyn vaihtoon. Pyöräily oli myös n.10km, josta suurin osa alamäkeen. Pari kilometriä alamäestä oli pyörän roudaamista kivikossa. Useampi kilometri tultiin alas myös nättiä jyrkkää pikku polkua. Lopussa muutaman sadan metrin nousu vaihtopaikalle. Johto oli säilynyt suunnilleen samana eli Peten tiimi tuli noin 25 min päässä takana.
Edessä oli parinkympin trekki. Alussa vähän huono reitti valinta pienempää tietä pitkin, jossa otettiin pataan viitisen minuuttia, mutta muuten jalka liikkui kevyesti. Trekin toisella rastivälillä tuli sitten pataan oikein kunnolla ja tässä tuli kisan ratkaisu. Kartassa menee yksi polku 2,5 km rastivälillä, jossa nousua reilu 500 m. Lähdimme sitä kulkemaan päätyen viidakkoon. Päätimme tehdä rankan ratkaisun ja kiertää noin 7 km ylimääräistä tietä pitkin. Polun etsintään tuhraantui 25 min ja Peten porukka tuli vastaan, kun lähdimme eteen päin. Petellä oli itsevarma ilme päällä, kun he lähtivät suuntaan josta emme polkua löytäneet. No ei hekään polkua siitä kohtaa löytäneet, mutta Pete tiesi parin vuoden takaa, että jostain polku menee, koska he olivat samalla välillä hävinneet paikalliselle Safety tiimille 45min. Nytkin kävi niin, että Safety tuli takaa ja pelasti Peten porukan, joka seurasi Safetyä kartassa näkymätöntä polkua pitkin. Seuraavalla rastilla olimme 20 min Safetyä ja Explorea perässä eli pataan tuli Explorerilta 45 min ja Safetyltä vielä enemmän. Trekin kolmannella rastilla saimme kärjen kiinni, kun he etsivät rastia, jota ei kuitenkaan löytynyt. Päätimme yhdessä jatkaa matkaa seuraavalle rastille, jossa selvitämme tilanteen, kun kännykkä ei etsintä paikalla kuulunut. Rastilla ei selvyyttä saatu, mutta arvelu oli, että rastiväli on hylättävä. Peli vaikutti menetetyltä, koska matkaa päivän maaliin oli enää kympin verran. Lähdimme vielä kimpassa laputtamaan 4 km kohti seuraavaa rastia, kun käsityksemme oli, että aika lasketaan vasta sieltä eteen päin. Saimme tietää rastilla, että lopussa ollut melonta Rio Medellinin likavedessä oli onneksi peruutettu ja maaliin jatkettiin juosten. Rastilla oli laskeutuminen, jonka vedimme lentäen ja jatkoimme siitä samalla tahdilla kohti maalia. Päivän voitto sentään tuli 6 km loppurykäisyllä, mutta kokonaistuloksissa Safety jäi 7 min edelle. Päivän kokonais kesto oli lopulta tuloksissa 13 tuntia, mutta siitä puuttuu kahdella hylätyllä rastivälillä käytetty noin 2,5 tuntia.
Onhan toinen sija ihan ok, mutta paljon jäi harmittamaan, ettei nopein joukkue voittanut, vaan kisa ratkaistiin paikallistuntemuksella. Kuvia ym. juttua kisasta löytyy järjestäjien sivuilta: www.7cerrosmedellin2008.com

7 Cerros Medellin day 2

2008-12-07T03:38:00.005+02:00

Päivän pituudeksi luvattiin aamulla 6h, mitä oli vaikea uskoa ensimmäisen ylipitkän etapin jälkeen...
Koko päivän toiminta oli viritetty Medellinin miljoona kaupungin keskustaan. Päivä sopi tiimille koska suunnistusta oli ohjelmassa lähes koko ajan.
Päviä aloitettiin n. 1km rattaiden työnnöllä.

Kolme kisailijaa istui kyydissä ja yksi työnsi, työntäjää sai tietenkin vaihdella. Osuuden jälkeen oli vuorossa neljä "hajonta luuppia". Järjestäjät antoivat joukkueille A-D reitin käytäväksi. Jokaisen luupin rastilla oli lyhyt tehtävä. Noin yhteismitaltaan 12km osuudesta selvittiin toisena n. 3min Peten tiimiä jäljessä.
Matka jatkui edelleen juoksulla kohti "mahtavat" maisemat tarjonneelle köysilaskeutumiselle. Kahden kerrostalon välissä laskeuduttiin talojen sisäpihalle n. 30-40m matka.
Ero Peten tiimiin oli kutistunut osuuden jälkeen. 2min. Lyhyt juoksu korkean mäen päälle mistä alkoi erikoissuunnistus. Peten tiimi otti huonon valinnan mäen päälle ja oli suunnistuksen alussa 3min jäljessä.
Matkaa taitettiin rauhallisesti ristiin rastiin pieneen puistoon tehtyä rataa suunnistaen. Peten tiimi teki muutaman paremman valinnan ja ero oli kärkeen n. 10min osuuden jälkeen.
Suunnistuksesta ajettiin sitten päivän ainoa fillariosuus n. 5km seuraavaan vaihtoon. Vaihdon jälkeen oli taas muutama erikoistehtävä tarjolla.

Ensin juostiin uimaaltaltaalle missä tehtävänä oli liukumäki, köysirissa ja laattojen lasku altaan pohjassa. Uimaaltaalta matka jatkui armeijan esteradalle, mikä ei ihan kaikkein turvallisemmasta päästä ollut. Kun molemmat tehtävät oli suoritettu, päästiinkin luistelemaan n. 7km. Tiukkoja tilanteita sisältänyt luistelu liikenteen seassa päättyi seinäkiipeily rastille. Yhden piti kiivetä ja Eepo kiipesi seinän ylös.
Matka jatkui luistellen hieman enemmän tiukkoja tilanteita sisältäneen liikenteen seassa kohti seuraavaa rastia. Rastilla matka jatkui kilometrin juoksulla seuraavaan vaihtoon.
Seuraava osuus oli lyhyt juoksu ison mäen päälle missä kunnioitettiin muutama viikko taaksepäin menehtyneen Wilmar "Reno" Henaon muistoa. Mäen päältä ajeltiinkin sitten alas mäkiautolla. Ero kärkeen oli kasvanut ja oli tässä vaiheessa n. 17-18min. Neljän kilometrin juoksun jälkeen asetelmat eivät juurikaan muuttuneet. Peten tiimi oli maalissa ensin mutta, ei ollut kiipeilyseinää ylös asti päässyt. Otteita oli jäänyt käyttämättä n. 5-7. Jokaisesta käytetystä otteesta sai -3min vähennystä. Tiimi siis mahdollisesti otti etappivoiton, tai sitten Peten tiimi. Kokonaistuloksista ei tässä vaiheessa ole tietoa.
Huomenna kisaa jatketaan kisan päättävällä pitkällä etapilla. Luvattu on 14h, mutta nähtäväksi jää miten pitkä siitä muodostuu.

7 Cerros Medellin day 1

2008-12-07T03:18:00.004+02:00

Ensimmäisen etapin luvattiin olevan 8h, kärki tosin kaasutti maaliin n. kymmenessä tunnissa. Päivä koostui 15km mäkiautoilusta, 40km trekistä ja 30km pyöräylystä (...pyöräntyönnöstä).

Tiimi otti autoilun rauhallisesti varoen pahempia vautioita, joita tässä lajissa oli kyllä tarjolla. Vaihtoon n. 3-4min kärjen perässä.

Osuuden alku loivaan ylämäkeen juoksua. Kohta tiimi oli yhdessä Peten Ruotsalaisen Primatravel/Explorein kanssa. Viisaat päät lyötiin yhteen ja kaasutettiin juoksun ensimmäinen rasti 5km pitkäksi. Muutama sata metriä tuli myös ylimääräistä kiipeilyä. Kaiken vaivan jälkeen lopulta päästiin juoksun ykkösrastille jonne olisi ollut juoksun alusta matkaa n. 20min;). Kärkeen eroa olikin sitten tässä vaiheessa jo 50min, sijoituksen ollessa huonoimmalla kolmanneksella.

Matkaa alettiin kuitenkin taittamaan sinnikkäästi. Heti kohta alkuun tuli selväksi ettei päivästä tulla selviämään luvatussa ajassa. Trekissä nousua tuli yhteensä kolmisen tuhatta nousumetriä ja tietenkin suurinpiirtein saman verran laskua. Vilkku päällä matkaa tehtiin ja ero kärkeen supistui muutamalla minuutilla joka rastilla.

Osuuden vaihtoon päästiin viidentenä n. 30min kärjen jälkeen. Peten tiimi oli tässä vaiheessa n. 10min edellä.

Koska kisa venyi luvatusta tunneilla ei pyöräilyyn oltu osattu varautua lampuin. Jannekin teki matkaa pikku ledillä, muut vähän suuremmilla ledeillä. Osuuden alussa aikaa tuhraantui minuutteja kun ensimmäinen rasti oli muutaman korttelin väärässä paikassa (tästä on ilmeisesti tulossa jotain aika kompensaatioita). Peten tiimi oli myös rastia hieronnut urakalla ja kohta isoon ylämäkeen polki kolme tiimiä yhdessä, kolmannen ollessa Espanjan Castilla y Leon, Tie muuttui tunnin polkemisen jälkeen niin jyrkäksi ettei ajaminen enää onnistunut ja kohta myös niin kiviseksi että pyöränkin raahaaminen oli nihkeää.

20min ennen huippua Peten tiimin yksi kaveri pyörtyi väsymyksestä ja matka jatkui yksin Espanjalaisten hyydyttyä jo aiemmin. Kohta kivisyys muuttuikin sitten välillä polviin asti upottavaksi mutavelliksi, missä matkaa taitettiin sitkeästi puolisen tuntia ylös ja alaspäin.

Maaliin tiimi tuli kolmantena n. 50min osuuden nopeinta Kolumbia Safety tiimiä jäljessä.
Toinen oli Kolumbian Bosi joka oli vain minuutteja edellä. Petenkin tiimi pääsi maaliin n. 20min jäljessä. Toinen etappi onkin sitten pelkkää cityseikkailua.

...ja Kolumbiaan

2008-12-02T11:47:00.002+02:00

Kaiken hässäkän ja viime hetken muutosten takia Petenkin suuntaa Kolumbiaan. Tosin Ruotsalaisen tiimin kanssa. Team Explorerin matka Abu Dhabiin kariutui tiimi kapteenin sairastuttua Brasilian jälkeen viidakkotautiin.

Kisa alkaa Medellinin kaupungissa perjantaina. Osuudet ovat 8h / 8h ja 14h. Kotiin kaikkien on tarkoitus palata keskiviikkona 10.12 klo 16.