Tiimi kolasi No Limitin!

Tämän vuoden No Limit oli tiimin selvää hallintaa muutamista pienistä virheistä huolimatta. Voittoon päästiin tällä kertaa nuoruuden innolla, kokemuksella ja pienellä paikallistuntemuksellakin.

Raportti:
Kello soittaa kotona 05.45, loistavaa kisata lähellä niin ei tarvitse kukonlaulun aikoihin heräillä. Kanootti Vihtijoen varteen, missä muutkin jo säätävät kalustoaan rantaan. Vauhdikkaita pelejä tuntuu joukkueilla olevan jatkuvasti enemmän ja enemmän käytössä. Tässä kisassa tosin huippukalustosta ei saisi parasta irti...

Kisapaikalla säädetään sitten loput kamat kohdileen Jannen kanssa. Suurempaa säätöä ei ole ja hyvä se. Lähtöönkin ehditään ilman suurempaa kiirettä.

Kisa:
Alkuun lyhyt pyöräily Salmin ulkoilualueen laskettelurinteelle. Päätämme lähteä liikkeelle juoksukengillä niin vältämme yhden kengän vaihdon lyhyen pyöräilyn jälkeen. Startin jälkeen lähdemme ajelemaan ja puoli minuuttia startin jälkeen muistankin sopivasti että Otalammen tiestössä on tapahtunut muutoksia ja osa niistä ei ole kartalle päivitteyä. Käännymme kartassa olevalle väylälle ja saamme ainoastaan kourallisen tiimeistä peräämme. Kohta kannassa on Hiiltomiesten tiimi laskettelurinteelle asti. DownHill pyöräilyn jälkeen saamme hieman eroa suunnistuksen alkuun ja pääsemme juoksuun parin minuutin erolla seuraavaan tiimiin.

Maasto onkin minulle tuttua vuodelta 1992 kun olin suunnistuksen maailman cup kisassa täällä toinen. Selvästä kotikenttä edusta johtuen päätinkin antaa kartan Jannelle;) Oikeasti annoin kartan Jannelle jarruksi. Janne loikotti edellä ja minä perässä. Perässä tulo onnistuikin hyvin tasaisella ja alamäessa, mutta ylämäkien kapuamistaito oli hukkunut johonkin tai sitten se ei ollut pysynyt yllä kevään noin kymmenen juoksulenkin voimalla. Pienten kiirtelyjen ja kaartelujen päätteeksi Woodman ja Buff ajoivatkin meidät kiinni juoksun loppuun.

Seuraavalle pyöräosuudelle lähdimme yhdessä Woodmanin kanssa. Nurmisen Jouni kyseli ennen starttia onko turvesuo tuttu. Ei ollut ja syykin selvisi pehmeässä suossa tarpoessa. Eihän kukaan tuolla viitsi vapaaehtoisesti liikkua. Suon jälkeen Woodman lisäsi hieman vauhtia ja jouduin sitkuttamaan tiukasti Jannen kannassa että pääsimme peräluukkuun kiinni. Kohta Woodman teki kuitenkin pienen virheen ja saimme noin minuutin edun heihin, joka alkoi kasvamaan tasaisesti. Pyöräily tuntui koko ajan hyvin nihkeältä mutta eron kasavaminen sai kuitenkin yrittämään parastaan. Pyöräilyn lopussa etumatka oli ilmeisesti kasvanut jo seitsemään minuuttiin.

Kevään aikana olen kertaalleen Vihtijoella melonut ja tiesin sen hyvin mutkikkaaksi. Pohdimmekin vakavasti josko olisimme kantaneet kanootin rastille ja takaisin. Päätimme kuitenkin luopua siitä kun aloimme muistelemaan kuinka paljon lasikuituinen kalustomme painaa. Kanoottikärryillä kärräily olisi ollut kannattavaa, niitä ei ollut tullut mukaan. Kalustomme ei kyllä muutenkaan sopinut tälle joelle pituutensa tähden kovin hyvin, kun se on peräti 6,5m pitkä. Ohjailu oli vaivalloista ja hidasta tiukoissa mutkissa, varsinkin ylävirtaan meloessa kun virta painoi etupäätä kohti ulkokaarretta. Mennentullen kannoimme yhden pidemmän mutkan, joka tosin saattoi olla virhe koska kanootista poistuminen ja sinne meno veivät kuitenkin sen verran aikaa joka kerta. Melonnan jälkeen etumatka oli pysynyt suurinpiirtein samana takana tuleviin.

Melonnan jälkeen hyppäsimme taas satulaan ja muutaman rastin kautta poljimme vaihtoon.

Vaihdossa otimme rogaining kartan esille. Aikaa meillä oli 1h11min. Uskoimme vielä siinä vaiheessa että pyörällä saattaisimme ehtiä hakemaan kaikki rastit. Lähdimme alkuun lähimmälle rastille ja siitä sitten lähimmän metsäalueen rasteille. Maasto oli kuitenkin sen verran ektosontaa että aikaa ja tupakkia kului yllinkyllin fillaria raahatessa. Näiden neljän rastin jälkeen oli jo selvä ettei kaikkia rasteja ehditä millään hakea. Haimme yhden rastin vielä linjan juuresta teiden välistä ja tämän jälkeen aloimme pohtimaan muutoksia reitille kun olimme ajaneet rastilta pohjoisemmalle tielle. Tielle ajo oli ensimmäinen virhe jossa aikaa kului hukkaan minuutteja. Tämän jälkeen nokitimme vielä toisella virheellä käymällä pitkospuurastilla. Tämä rasti olisi heti pitänyt jättää välistä koska se oli liian hidas hakea. Arviolta näissä kahdessa virheessä aikaa kului hukkaan vähintään 10min. Tämä johti lopulta siihen että meiltä jäi ainakin kolme helppoa rastia hakematta joihin olisimme tarvinneet yhteensä n. 10-15 min lisäaikaa. Maaliin tulimme ilmeisesti n. 5min ennen maksimiaikaa.

Rasteja keräsimme yhteensä 10kpl kun seraavat olivat niitä saaneet kasaan 7kpl. Rogaining hölmöilyllä annoimme vielä mahdollisuuden muille, mutta he ei eivät sitä hyödyntäneet.

Janne porskutti koko kisan vahvasti ja minä sinnittelin perässä. Kunto ei kevään heikon harjoittelun takia ole kovin erikoinen. Nyt on tarkoitus koittaa saada hieman treeniä alle ja koittaa pääsät hyvään syyskuntoon. Jannelle seuraavaksi on vuorossa AC24 ja minulla ilmeisesti Hiiltoadventure.

No Limit huomenna!

Janne ja Pete rallattelee huomenna No Limit Adventure kisassa. Tulokset ja rapsa kisan jälkeen sivuille.

Bimbache Extrem 2009 kisaraportti

Tiimin alkukauden päätavoitteena oli menestyminen Bimbache Extrem kisassa Pohjois-Espanjassa. Paikalla olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Euroopan menestyneimmät joukkueet ja myös pari omilla mantereillaan menestynyttä porukkaa mm. Australiasta ja Etelä-Afrikasta. Suhteellisen hyvän vauhdin ansiosta irtosi kisasta reilun kolmen vuorokauden taaperruksen jälkeen voitto useamman tunnin marginaalilla seuraaviin joukkueisiin. Seuraavaksi käyn läpi joukkueemme kisaamista ja tunnelmia vaihe vaiheelta. Ajat ja matkat voivat heittää paljonkin, sillä raportti pohjautuu täysin allekirjoittaneen hataraan muistiin.

Ennen kisaa:
Kisapaikalle saavuimme myöhään lauantai-iltana, kun itse kisa alkoi maanantai-aamuna. Vaikka väliin mahtuu yksi kokonainen vuorokausi, niin tämäntyyppisessä pitkässä seikkailukisassa on säätämistä ja virittämistä aina ihan riittävästi kisaa edeltäville päiville. Kun kaikki kamat kuitenkin saapuivat perille joukkueen mukana ja etukäteen oli jokainen hieman valmistautunut varusteiden jakamiseen kilpailujärjestäjien antamiin huoltotynnyreihin, niin mitään kummempaa kiirettä ei tällä kertaa saatu aikaiseksi. Ruoat hankittiin pääsääntöisesti periaatteella "Candy and Chocolate" 25 min markettipysähdyksen aikana bussimatkalla lentokentältä kisapaikalle. Kartat ja reittisuunnitelmatkin saatiin valmiiksi ihan ajoissa, joten nukkumaankin ehti ihan mukavasti ennen kisa-aamua. Oman haasteensa kamojen säätämiselle toi se, että järjestäjien antamat tynnyrit olivat melkoisen pieniä. Taisimme olla ainoa joukkue, joka sai kaikki romut mahtumaan tynnyreihin, mukaan lukien mm. luola-ja kanjoniosuudelle tarkoitetut vuokratut märkäpuvut. Luolakypärät painavine lamppuineen eivät tynnyreihin mahtuneet, joten päädyimme luistelemaan ensimmäisen osuuden ne päässä.

1. Etappi: Rullaluistelu, n. 40 min.

Ilman sen kummempia irtiottoyrityksiä jäivät kaikki muut joukkueet taaksemme tällä käytännössä kokonaan ylämäkeen luistellulla osuudella. Ruotsalaiset olivat lähimpänä takana, mutta hyvällä yhteistyöllä saimme pienen eron aikaan. Suomalaiset ovat aina perinteisesti olleet rullaluisteluosuuksilla aika hyviä, varsinkin, jos mukana on sauvat ja reitillä on myös nousua, kuten nyt.

2. Etappi: Trek n. 4 tuntia.

Trekkiin lähdimme kohtalaisella sykkeellä ruotsalaisen Team Exploren kanssa, joka suoriutui vaihdosta hieman ripeämmin. Takaa tuli myös ranskalainen Team Vibram Sport2000. Tarkan suunnistuksen ja melko reippaan vauhdin ansiosta tulimme vaihtoon heti ranskalaisten kannassa, eli kärkikahinoissa. Trekki kulki aika ilmavissa maisemissa ja nousumetrejäkin riitti. Välillä kyllä sai kiemurrella tiheässä pusikossakin ja saimme näin esimakua tulevista puska-fightingeistä.

3. Etappi: Luola+Kanjoni yht. n. 2h. (neutraali etappi, eli aikaa suoritukseen oli 2h, nopeudella ei muuten ollut merkitystä)

Trekin jälkeen vaihdoimme märkäpuvut päälle ja juoksimme muutaman sadan metrin päähän luolan suuaukolle. Ranskalaiset menivät luolaan märkäpuvut kainalossa, joka oli meistä hieman arveluttavaa, koska ohjeissa oli sanottu, että luolaan ei saa mennä ilman märkäpukua. Näin he siis hyötyivät pukujen pukemiseen kuluneen ajan verran, eli n. 5 min. Tämä hieman tietysti siinä vaiheessa kyrsi, mutta ei enää torstaiaamuna kisan maalissa. Ohitimme ranskalaiset luolassa, kun he pukivat märkäpukujaan ajan ollessa pysähdyksissä. Itse luola oli aivan upea. Maan alla edettiin pientä jokea pitkin uiden, kävellen, kiipeillen ja möyrien. Vesi oli viileää, mutta koska päällä oli paksu neopreenipuku, niin hommasta pystyi jopa nauttimaan. Luola oli ehdottomasti kisan kohokohta ja yksi hienoimmista etapeista, jolla allekirjoittanut on koskaan ollut. Luolan loputtua jatkui kanjoni, jossa parin köysilaskeutumisen jälkeen alkoi taas aika juosta. Pienen joen yli kahlaamisen jälkeen päästiin juoksemaan muutama kilometri asfalttitietä pitkin seuraavaan vaihtoon. Ennen vaihtoa otimme pienet kahlaukset tai uinnit vielä rotkon pohjalla kulkeneen joen yli oikaisten.

4. Etappi: Maastopyöräily n. 6,5 h.

Maastopyöräily kulki enimmäkseen ajokelpoisia uria pitkin, mutta välillä irtokivisyys ja jyrkkyys pakottivat porukan talutushommiin. Hyvällä yhteistyöllä ja onnistuneilla reitinvalinnoilla saimmekin tehtyä lisää eroa takana tuleviin porukoihin. Pekka heitti yhdet kunnon lipat, mutta muuten matka eteni sujuvasti. Tiimin käytössä olevat Lapierre täysjoustot ovat aivan mainiot seikkailukisapyörät. Luotettavat osat, pehmeä jousto ja suhteellisen loivat kulmat takaavat vakaan menon reppu selässä huonoillakin urilla.

5. Etappi: Melonta+Suunnistus. n. 3 h yhteensä.

Tällä osuudella jakaannuttiin kahteen osaan, toisen parin (Pekka ja Outi) aloittaessa suunnistaen toinen pari (Janne ja Eepo) meloi. Keskellä etappia oli vaihto lajien vaihtuessa toisinpäin. Pimenevässä illassa aloitetulla etapilla tuli toiselle parille sekä etapin keskellä olleessa vaihdossa että etapin lopussa odottelua, johtuen toisen parin kiinnostuksesta paikallisen maaston ja vesistöjen tutkimiseen myös kilpailun kannalta välttämättömintä tutustumista enemmän. Koko sessiosta päästiin kuitenkin ensimmäisenä eteenpäin.

6. Etappi: Maastopyöräily n. 8 h.

Fillareilla lähdettiin taas sotkemaan pääsääntöisesti ajokelpoisia uria pitkin, mutta mahtui matkalle myös seikkailukilpailuille tyypillistä pyörän tönäämistä aivan riittävästi. Etapin alkuvaiheessa tutustuimme myös erään paikallisen tuppukylän tie- ja polkutarjontaan melko kattavasti, ennenkuin oikea ura vihdoin löytyi. Kisakartta oli myös muualla aika epäselvä, mutta aina se oikeakin reitti loppujen lopulta löytyi. Sujuvalla yhteistoiminnalla ja varmoilla reitinvalinnoilla saimme taas tehtyä lisää eroa takanatuleviin porukoihin. Aamun valjetessa oli ilma melkoisen viileä, kun laskettelimme alas korkeammilta vuorilta. Kuorivaatteille oli käyttöä.

7. Etappi: Melonta n. 2,5 h.

Melko verkkaisen vaihdon jälkeen oli vuorossa melontaa. Käytössä oli yksi ilmatäytteinen kanootti ja yksi päälläistuttava muovikanootti - melkoisia ruuhia molemmat. Alussa oli jonkin matkaa jokea pitkin, pari koskea ja muutama joen yllä melojia vaaniva puu. Ilman suuria kommelluksia jatkui matka isoa järveä pitkin varsin näyttävissä maisemissa. Melonta sujui kohtuullisesti, vaikka toinen pari yrittikin kiemurtelullaan tiputtaa takana tulevaa kanoottia peesistä. Liekö nukkumatilla ollut osuutta asiassa?

8. Etappi: Rafting, n. 3 h.

Melonnan jälkeen raahasimme kanootin järveltä ylös tienvarteen ja jatkoimme matkaa jalkaisin kohti raftingjokea. Ilma oli mainio ja tunnelma hyvä, kun läpsyttelimme mukavasti virtaavaa jokea alaspäin. Joki oli meidän taitotasollemme juuri sopiva, eli helppo. Mukavaa puuhaa, kun jokikin virtasi ja matka eteni. Välillä kannettiin parin padon ohi.

9. Etappi: Trek, n. 8 h.

Seuraavaksi olikin vuorossa taas jalkaosuus. Tiesimme, että eroa oli takana tuleviin jo vähän saatu tehtyä, mutta myös sen, että ennen pimeää olisi hyvä edetä mahdollisimman pitkälle pahimpien pusikoiden ja jyrkkien rinteiden ohi. Tässä myös onnistuttiin. Etapin loppupuolella oli muutama sata metriä erittäin hidaskulkuista puskaa melkoisen jyrkässä rinteessä. Hidaskulkuinen tarkoittaa tässä tapauksessa n. 30min/250 m. Eli hidasta. Etapin lopussa yksi varmisteleva reitinvalinta pienellä extranousulla maustettuna ja asfalttietietä juosten kohti neljän tunnin pakollista taukoa. Kisassa oli siis yksi neljän tunnin pakollinen lepotauko. Meille se sattui parhaaseen mahdolliseen aikaan, toisena yönä juuri pimeän tulon jälkeen. Evästä napaan, kuivaa päälle ja makuupusseihin pönöttämään, kolme korkeushyppypatjalle ja yksi makuualustalle.

10. Etappi: Rullaluistelu n. 1 h.

Makoisten kahden ja puolen tunnin mittaisten unien jälkeen pääsimme liikkeelle vain pari minuuttia pitkäksi venähtäneeltä tauolta. Loivaa ja hyväpintaista asfalttiylämäkeä oli mukava luistella, varsinkin, kun lähtiessämme luistelemaan tuli seuraava joukkue vasta taukopaikalle. Keulaa oli siis n. 4 tuntia. Ei paha.

11. Etappi: Trek n. 12 h

Tämä pitkä trekki oli kisan ”kuningasosuus” ja kisan lopputuloksen kannalta potentiaalisesti ratkaiseva. Lähdimme trekkiin reippaalla vauhdilla, mutta heti alussa ajauduimme erittäin epäselvästä risteyksestä väärään laaksoon. Pimeässä on erittäin vaikea erottaa etäisyyksiä ja ympäröivien vuorten mittasuhteita, koska ainoastaan ääriviivat piirtyvät taivasta vasten. Niinpä päädyimme tetsaamaan paikoitellen melkoisen tiheässä pusikossa ja jyrkähköillä rinteillä n. kahden tunnin pummin. Arvio on oikea, koska katsoimme kellosta ajan, kun saavuimme laakson perukoille ja aloitimme jyrkemmän nousun kohti satulaa, joka osoittautuikin sitten vääräksi. Päivän valjettua saimme kuitenkin itsemme paikannettua ja siirryttyä viereisen laakson päähän satulapisteeseen, jossa rastilippu meitä odottelikin. Hyvät joukkueet erottaa huonoista paitsi vauhti, niin myös kyky nollata epämieluisa tilanne ja jatkaa kisaa entistä paremmalla sykkeellä. Teimmekin niin ja hyvän yhteistyön ja onnistuneen suunnistuksen ansiosta matka eteni suhteellisen reippaasti. Loppuosuus oli maisemien puolesta erittäin hieno, ilmavia harjanteita ja syviä jokilaaksoja. Alun virheestä johtuen jäimme osuuden nopeimmalle porukalle yhden tunnin. Joukkueemme kenkä oli siis n. yhden tunnin verran muita kevyempi tälläkin osuudella.

12. Etappi: Maastopyöräily, n. 6 tuntia.

Koska edellinen osuus oli mennyt vähän erilailla kuin oli suunniteltu, niin päätimme tällä osuudella pitää vauhdin niin korkealla kuin se tässä vaiheessa kisaa on mahdollista. Emme halunneet nimittäin takaa-ajajien saavan sellaista vaikutelmaa, että olisimme jotenkin tummumassa. Niinhän ei ollutkaan, vaan voimia oli jäljellä ja tunnelma hyvä. Iskimme porukalla hyvin ylämäet ja suunnistimme tarkkaan. Tuloksena oli luonnollisesti etapin nopein aika ja taas pieni lisämarginaali takana taapertaviin joukkueisiin. Espanjan paras tiimi, Buff, joutui keskeyttämään kisan tällä osuudella yhden jäsenen kaaduttua fillarilla loukaten itseään. Pyöräilyn jälkeinen vaihto oli säälittävän hidas (yli 50 min) johtuen siitä, että kaikki tarvittavat romppeet eivät olleet paikalla meidän saapuessa vaihtoon. Hidas vaihto huomioiden oli fillarivauhtimme siis erittäin hyvää muihin verrattuna vielä tässä vaiheessa kisaa.

13. Etappi: Rullaluistelu. n. 2h

Matka jatkui illan pimetessä rullaluistellen. Mitään vauhdin hurmaa ei liiemmin päässyt kokemaan, sillä n. 12 km matkallaoli reilut 500 nousumetreiä. Voimasanojen, yleisen manauksen ja tehokkaan yhteistoiminnan säestyksellä pääsimme kuitenkin osuuden loppuun ja aloittamaan viimeisen pidemmän jalkaosuuden.

14. Etappi: Trek, n. 5 h

Kymmenisen minuutin ylämäkitamppauksen jälkeen päätimme vetäistä pienet nokoset. Kyseessä oli lähinnä varotoimi suunnistuksen sujuvuuden varmistamiseksi. Noin kymmenisen minuuttia maassa pötköllään ja porukka oli lähes yhtä tuoretta kuin Pekan Suomesta roudaamat lihapiirakat, jotka olivat muutaman päivän saaneet mureutua vaihtotynnyreissä. Janne veti sikeitä koko ajan (tarkalleen ottaen 13 min), mutta allekirjoittaneella aika kului rattoisasti kelloa tarkkaillen. No, pääasia on, että kartta pysyy oikein päin kädessä oikealla miehellä. Muilla ei ole niin väliä. Trekki sujuikin loppuun melkoisen leppoisissa tunnelmissa, eikä kiirehtimiseen enää ollutkaan mitään syytä. Kisan jälkeen kuulimme, että ranskalaisjoukkue, jossa vahvistuksena oli yksi australialainen, oli turvautunut erään jäsenen polvien kipeytymisen johdosta melko epätavalliseen etenemismuotoon: kottikärryihin. Tästä tuskin kukaan viitsi protestia alkaa väsäämään. Ruotsalaiset olivat nousseet muiden turoillessa tällä osuudella kilpailussa toiseksi.

15. Etappi. Melonta n. 2 h

Melonnan alussa oli muutama sata metriä matalaa jokea, jossa sai välillä edetä kanoottia raahaten. Loppumatka olikin sitten isoa järveä ja matka eteni tiukassa lähituntumassa edeten kahden kanootin voimin aika mukavasti. Nukkumatti yritti taas tulla hiekoittamaan silmiämme, mutta kun viimeinen vaihto lähestyi, niin vireystilakin parani samaa tahtia päivän lämpenemisen kanssa.

16. Etappi + maali: Suunnistus ja trek, n. 3 h

Viimeinen osuus oli rogainingtyyppinen suunnistus erikoiskartalla. Kartantekijä oli ilmeisesti kiskonut ennen kartoitushommia muutaman tonkallisen sangriaa. Siinä määrin epämääräinen kartta nimittäin oli. Tässä vaiheessa saivat kaikki halukkaat luvan kokeilla suunnistusta, ja hauskaahan se oli - lähinnä kuitenkin muiden kustannuksella. Suunnistuksen lopuksi vielä parin kilsan ylimääräinen pikku koukero rastimiehen puutteellisten ohjeiden vuoksi ja asfalttitietä kohti läheistä mantelikakulta tuoksuvaa kaupunkia ja maalia. Maaliin tultiin huikaisevalla köysiliu’ulla kaupungin keskusaukion laidalla sijaitsevan kirkon tornista. Kuohujuomien suihkuttelu, pakolliset haastattelut ja viereiseen ravintolaan syömään. Se oli siinä, eikä seuraavia ihan perässä näkynyt. Itse asiassa eroa oli kaikesta lopun pelleilystä huolimatta n. viisi ja puoli tuntia.

Yhteenveto:

Joukkueemme onnistui tekemään suunnistuksellisesti aika puhtaan suorituksen, vaikka normitilanteessa suunnistusvastuun ottava Pete olikin jäänyt kotiin kannustamaan. Janne hoiti homman oikein mallikkaasti. Outi puolestaan oli tasainen ja varma menijä niin pyörällä kuin jalkaisinkin ja varsinkin korvien väli tuntuisi soveltuvan näihin kisoihin melko hyvin. Pekka taas vanhana kehäkettuna toi mukaan malttia ja kokemusta ja hoiti roolinsa niin hyvin, kuin parin viikon valmistautumisella vain pystyy. Omaa suoritustani saavat arvioida muut.

Joukkueen yhteenlaskettu vauhti oli ainakin tällä kertaa riittävä vaikka vastassa oli menestyneitä porukoita. Pystyimme myös pitämään keskittymisen ja ripeyden jotenkuten riittävänä koko kisan ajan, eikä suurempia vammoja tai pahoja kolotuksia tullut kenellekään. Totuus on kuitenkin se, että perusvauhdin tulee vielä nousta tästä huomattavasti ja kaikkien lajien lajitekniikat tulee jokaisen joukkueen jäsenen saada riittävän korkealle tasolle, jotta pystyy pitämään menestyksestä kiinni myös jatkossa. Kun mukana ovat kaikki maailman parhaat joukkueet ja kun kyseiset joukkueet vielä onnistuvat kisoissa keskimäärin aika usein, niin on myös meidän vauhtimme parannuttava. Hyvällä liikkeellä voi myös korjata mahdollisia matkan aikana sattuvia pikku pummeja ja vastoinkäymisiä. Jannea lainatakseni oli suorituksemme kuitenkin tällä kertaa ”at least better than others.”

Teksti: Eepo

Tiimi voitti Bimbache Extrem kilpailun!

Todennäköisesti Euroopan tämän vuoden toiseksi kovatasoisin kilpailu (tasokkain lienee Portugalissa syksyllä järjestettävä MM kilpailu) on päättynyt tiimin ylivoimaiseen voittoon. Tiimi ylitti maalilinjan klo 10.57 Espanjan aikaa. Toisena maalilinjan ylitti näyttävän nousun lopussa tehnyt Ruotsin Team Explore. Tappiota kertyi kärkeen kuitenkin peräti 5h32min.

Onnittelut Jannelle, Eepolle Pekalle ja Outille. Kisaraportti ilmestyy sivuille kilpailun jälkeen.

12h maaliin!

Kilpailunjohtaja Antonio de La Rosan hetki sitten antaman raportin mukaan maaliin on matkaa vielä noin 12 tuntia. Tilanne tällä hetkellä:

1. Multisport.fi
2. Lafuma -4h
3. Buff -5.30h
4. Maccain
5. Explore

Pitkä yö vielä edessä. Voittajaa odotellaan maaliin tällä hetkellä klo 09.00 Suomen aikaa

Kärki karkaa, kärki karkaa...

Ei hätää, tiimi kulkee selvässä johtoasemassa noin viisi - seitsemän tuntia ennen maalia. Epävirallisten tietojen mukaan johto on yli neljä tuntia lähimpään kilpailijaan Ranskan Lafumaan ja Espanjan Buff Coolmax tiimiin.

Puolen yön jälkeen selviää ottako Suomi tiimi neljännen kerran ykköstilan Bimbache Extreme kilpailussa kautta aikojen!

Tiimi oli fressissä kunnossa ennen starttia