Pete ja Kai Immonen rykivät Archipelago Adventuressa kolmanneksi.
Raportti:
Kisassa tuli heikko startti heti muutaman kymmenen minuutin kisaamisen jälkeen kun saavuttiin pyöräilyn loppuun. Epäselvää oli mitä varusteita piti olla ja mitä sai olla uinnissa. Varusteiden vaihtelun jälkeen oltiinkin jo muutama minuutti kärkeä jäljessä kun lopulta veteen päästiin rasteja etsimään. Kun vielä rastit eivät löytyneet kovinkaan nopeasti eroa olikin todennäköisesti jo viitisen minuuttia kärkeen.
Olimme seuraavalle osuudelle valinneet varusteiksi räpylät joka osoittautui vääräksi valinnaksi, ainoa oikea valinta olisi ollut ilmapatja. Myös yksi rasti matkalla tuotti huomattavaa ongelmaa meillä ja muille kärkijoukkueille. Aikaa lienee kulunut vähintään viisi minuuttia sen etsimiseen. Kartalla ollut viiva näytti koordinaativiivalta kun karttakin oli vielä muoviin taitettu niin ettei viivan alaosaa näkynyt. Viiva olikin lopulta metsäautotie. Rastia etsittiin tien väärältä puolelta.
Vaihdossa olimme lopulta seitsemän minuuttia kärkeä perässä.
Seuraavan pyöräsiirtymisen poljimme hiiltomiesten peesissä.
Melonta suoritettiin hienolla järvialueella. Kaitsulla oli elämän toinen kerta kanootissa, ensimmäinen oli muutamaa päivää aikasemmin kun kerran käytiin melontaa kokeilemassa. Melonta sujui kuitenkin mukavasti lukuunottamatta lyhyitä kantoosuuksia missä tappiota kertyi maihinnousuissa ja lähdöissä. Melonnan jälkeen oltiin noustu kolmannelle tilalle yhdessä Putkurin kanssa.
Tässä vaiheessa tuli sitten juotua viimeinen desi juomaa. Energiat oli finaalissa jo 2,5h ennen maalia. Ilmeisesti kisaaminen melontaliivit päällä kulutti nestettä huomattavan paljon.
Lyhyt siirtymä taas pyörillä suunnistuksen alkuun.
Suunnistuksessa Putkuri otti tahtipuikot omiin käsiinsä ja me pysyteltiin tuntumalla. Matkalla ohitettiin Hiiltomiesten toinen joukkue.
Vuorossa taas lyhyt pyöräily seuraavaan questiin, Putkurin 15sek etumatka ajettiin kiinni heti ensimmäisen parin sadan metrin matkalla paremmalla reitinvalinnalla.
Seuraavaksi tultiinkin questiin joka osoittautui paskimmaksi questiksi EVER. Alkuun piti suota tarpoa lounaaseen yhdentoista ojan verran ja kääntyä vasemmalle. Seuraavaksi siirtyä kaksi ojaa oikealle. Seuraavaksi ojan päästä ylittää kaksi ojaa ja jatkaa vasemmalle. Sieltä saatiin leima korttiin. Pyöräilykengillä tarpoessa päkiät oli tulessa ja energiat suolla tarpoamiseen vähissä.
Loppu olikin sitten pyörä myllytystä jossa jouduimme Putkurille antamaan periksi heti koska Kaitsun pyörästä oli etukeula hajonnut. Loppu tultiin siitä huolimatta kohtuu hyvin koska eroa tuli kakkossijaan ainoastaan pari minuuttia.
Kisareitistä jäi loppu questia lukuunottamatta hyvä fiilis. Aikaa meni reilusti enemmän mitä ennakkoon oli lupailtu, mutta kai se kuuluu seikkailun henkeen että vastaan tulee yllättäviä tilanteita.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
torstai 27. elokuuta 2009
Archipelago!
Pete on selvinnyt viimeisimmästä parin kuukauden mittaisesta sairaslomasta. Vuorossa on syys kilpailukauden avaus ehkä hieman kevyin treenipohjin. Kilpailuseurana on Kai "kone" Immonen.
maanantai 24. elokuuta 2009
Pyöräsuunnistusta
Eepo käväisi viikonloppuna Pohjanmaalla ja tarkemmin sanottuna Karijoella pyöräsuunnistuksen SM-viestissä. Viesti on pariviesti, eli kaksi jäsentä ja molemmilla kaksi reilun puolen tunnin osuutta. Rastivarsat (Mika Tervala ja Eepo) voittivat viestin selkeällä erolla seuraaviin joukkueisiin. Tällä kertaa Eepo ei siis onnistunut tyrimään viestiä, kuten viime vuonna kävi. Toiseksi viestissä tuli Lappeen Riento ja kolmanneksi Tuusulan Voima-Veikot.
tiistai 18. elokuuta 2009
EM-Rogaining, Ylläs
Kisaan lähdettiin todella samalla taktiikalla kuin viime vuonna fiaskoksi menneeseen MM-kisaan, tulos tai ulos. Sen verran viime vuodesta oli kuitenkin opittu, että sovimme lämmittelevämme 18 tuntiin asti ja sitten 6 viimeistä tuntia kisataan. Toisin sanoen 18 tunnin kohdalla on oltava hyvässä iskussa. Yhteisiä juoksutreenejä emme ennen kisaa tehneet, mutta sen verran on molemmilla kokemusta, että tiedämme mitä pitää tehdä, jotta jalka liikkuu. Jannen ratkaisu oli kovaa kohtuu pitkään eli reilu 20km ja Eepo lappasi vielä pidempään ei tosin ihan 4min/km vauhtia. Hyviä juoksutreenejä tuli ennen kisaa jonkun verran viime vuotta enemmän.
Ja itse reissuun...
Lähdimme ajelemaan Mikkelistä kohti Yllästä perjantaiaamuna, perillä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme käydä veryttelylenkin mallikartalla. Samalla totesimme, että peruskartalla pitää olla aika tarkkana, kun ihan jokainen maastonmuoto ei siinä näy. Illalla vielä saunomiset ja hyvä ruokailu. Kamavälppäys rajoittui kisaan mukaan otettavien ruokien minimoimiseen, kun juuri mitään pakollista tavaraa ei ollut. Tuulitakin sijasta kannoimme tosin kuoritakkeja, koska luvassa oli sadetta. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, koska kuoritakit oli päällä kisassa 15 tuntia.
Kartat jaettiin kisa-aamuna kello 9:00, jonka jälkeen reitin suunnitteluun oli aikaa kaksi ja puoli tuntia. Heti oli selvää, ettei kaikkia rasteja pysty hakemaan, koska matkaa tulisi yli 160 kilometriä. Saimme mielestämme toteutuskelpoisen reitin hiottua valmiiksi vajaassa parissa tunnissa. Matkaa meille kertyisi noin 145 km. Loppuajan ennen kisaa käytimme syömiseen ja karttojen päällystämiseen. Reittiä tehdessämme päätimme, ettemme kanna vettä mukana kuin yhden pikku pullon per pää. Matkalta vettä tulisi saamaan riittävän useasti.
Hilpeä tunnelma lähtöä odotellessa...
Alkumatka reitistämme oli vauhdikasta kangasta ja tietä. Vedimme rastivälit suunnilleen vuorotellen ja toinen yritti aina toimia jarruna, jottei vauhti ylly liian kovaksi. Alku menikin ihan hyvin ja olimme 40km kohdalla viidessä tunnissa, tuntia nopeammin kuin oli suunniteltu. Sama vauhti jatkui 80km kohdalle asti, jossa olimme 11 tuntia startin jälkeen. Matkalla ehti ripauttaa vettä oikein kunnolla kahdeksan ja puoli kymmenen välissä, rakeitakin oli välillä ilmassa. Pidimme minuutin tauon ja laitoimme kuoritakit päälle heti sateen alkaessa ja silti välillä meinasi vilu iskeä jäseniin. Toinen tauko oli, kun laitoimme housut jalkaan sateen loppuessa. Kaheksan kympin jälkeen alkoi pimeä painaa päälle, se ei menoa haitannut. Lamput repusta päähän ja meno jatkui ennallaan, ylämäet ja metsät käveltiin, muuten juostiin. Yöllä metsää mahtui reitillemme melko paljon, se oli suunniteltua, koska ajattelimme silloin kävelevämme ja vauhtiero kävelyn ja juoksun välissä on metsässä pienin. Sama syy oli valita tiepätkää kisan alkuuun, kun juoksu vielä kulkee. Yö meni hyvin, vaikkakin vauhtimme putosi kuuteen kilometriin tunnissa.
Aamun sarastaessa meno alkoi taas maistua aivan mahtavilla pikku poluilla. Ainut ongema oli, että virheitä alkoi syntymään. Muutama aivan tyhmä pitkäksi veto, 500m ja 1000m rastien ohi, todella helpoissa paikoissa. Molemmat taisi olettaa, että toinen lukee karttaa. Väsymys alkoi siis näkymään. 120km kohdalle saavuimme noin 19 tuntia kisaamisen jälkeen, kello oli siis noin 7 aamulla. Verryttely oli suoritettu. Olimme suunnilleen suunnitellussa aikataulussa, vaikkakin olimme hävinneet aikaisemmin tekemäämme eroa. Seuraava rastiväli meinasi koitua kohtaloksemme. 30 minuutin pummi samaistusvirheen takia, etsimme rastia noin kilometriä liian aikaisin. Onneksi lopetimme kyrvikössä pörräämisen riittävän nopeasti ja päätimme juosta eteen päin vaikka yli 2km päässä olevalle tielle, jos emme muuten saisi kartasta kiinni. Ei tarvinnut ravata kuin 1km ja oikea paikka tuli vastaan. Vuorossa oli kunnon sadattelut ja tilanne arvio rastinoton jälkeen. Totesimme, että aika riittää, kunhan pidämme hyvää vauhtia. Pummeihin ei enää ollut varaa. Loppumatkan eli viimeiset 3,5 tuntia laukoimme tiellä ihan kelpovauhtia tilanteeseen nähden, alla oli kuitenkin jo 20 tuntia jalkalenkkiä.
Virheitä emme enää tehneet, emmekä kävelleet kuin huonot metsäpätkät. Ylämäkijuoksukin tuli taas ohjelmaan pari tuntia ennen maalia. Lopussa teimme yhden pikku muutoksen reittiimme ja saimme sillä yhden pisteen lisää. Loppuharava jäi yhden rastin hauksi Ylläksen huippujen välistä. Se oli samalla viimeinen rasti, jolta laukoimme alamäkeen maalia kohti kuin varsat konsanaan, olevinaan kovaa ja erittäin rumasti. Jalat ei ollut enää ihan kimmoisimmillaan. Maaliin tulimme 18 minuuttia ennen määräajan täyttymistä. Enempää rasteja emme uskaltaneet lähteä yrittämään. Ilman pummeja olisimme varmaan hakeneet lopussa kolme rastia ja 9 pistettä enemmän.
Reittisuunnitelma olisi voinut olla hieman parempi. Top-10 sakissa meillä oli pisin kuljettu reitti per ansaittu piste. Emme olleet tosin reitin tekoa mitenkään harjoitelleetkaan. Onneksi näin pitkässä kisassa voi ns. kengällä paikata reitin puutteita ja aika isojakin pummeja. Tuloksista näkee, että meidän kulkuvauhtimme oli 1 min/kilometri parempi (11.08 min/km) kuin jo hopeallekin sijoittuneella virolaisparilla Eensaar-Eensaar. Linnuntietä (siis rastiväliviivaa) pitkin mitattuna matkaa kertyi 23 tunnin ja 42 minuutin aikana 127,69 km, noin 10 km enemmin kuin hopeaparivaljakolla. Kuljettua reittiä pitkin matkaa tuli reilut 155 km, ilman että mäkiä ja pikku kaarteluja maastossa ottaa huomioon.
Kisasta jäi huomattavasti parempi maku kuin edellisenä vuotena. Tärkeintä oli, että onnistuimme voittamaan itsemme ja tekemään ehjän suorituksen. Kisan aikana muuhun pyrkiminen on aika hankalaa, koska sijoitusta ei tiedä kuin vasta maalissa. Tarkoittaa siis 24 tuntia kyntämistä ja sitten tullaan maaliin ja todetaan, että: "aha, näin meillä meni". Tällä kertaa meillä meni tulosten valossa aika hyvin, vaikka maaliin tullessa ei siltä välttämättä tuntunut.
Treenit jatkuu, kunhan vähän palautellaan kisasta, ja seuraava isompi kisa on seikkailun MM-kisa Portugalissa marraskuussa.
Tulokset top-5 (http://rogaining.fi/uploads/2009/results24h.htm):
1. Multisport.fi 339p FIN
2. Skm! 335p EST Silver Eensaar-Rain Eensaar
3. Adventure Team Finland 326p FIN Seppo Mäkinen-Hannu Oja
4. Brouci 320p CZE Stepan Skripnik-Tomas Udrzal
5. Russia-team-1 305p RUS Borodulin Yury-Kuprienko Denis
-Janne-
Ja itse reissuun...
Lähdimme ajelemaan Mikkelistä kohti Yllästä perjantaiaamuna, perillä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme käydä veryttelylenkin mallikartalla. Samalla totesimme, että peruskartalla pitää olla aika tarkkana, kun ihan jokainen maastonmuoto ei siinä näy. Illalla vielä saunomiset ja hyvä ruokailu. Kamavälppäys rajoittui kisaan mukaan otettavien ruokien minimoimiseen, kun juuri mitään pakollista tavaraa ei ollut. Tuulitakin sijasta kannoimme tosin kuoritakkeja, koska luvassa oli sadetta. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, koska kuoritakit oli päällä kisassa 15 tuntia.
Kartat jaettiin kisa-aamuna kello 9:00, jonka jälkeen reitin suunnitteluun oli aikaa kaksi ja puoli tuntia. Heti oli selvää, ettei kaikkia rasteja pysty hakemaan, koska matkaa tulisi yli 160 kilometriä. Saimme mielestämme toteutuskelpoisen reitin hiottua valmiiksi vajaassa parissa tunnissa. Matkaa meille kertyisi noin 145 km. Loppuajan ennen kisaa käytimme syömiseen ja karttojen päällystämiseen. Reittiä tehdessämme päätimme, ettemme kanna vettä mukana kuin yhden pikku pullon per pää. Matkalta vettä tulisi saamaan riittävän useasti.
Hilpeä tunnelma lähtöä odotellessa...Alkumatka reitistämme oli vauhdikasta kangasta ja tietä. Vedimme rastivälit suunnilleen vuorotellen ja toinen yritti aina toimia jarruna, jottei vauhti ylly liian kovaksi. Alku menikin ihan hyvin ja olimme 40km kohdalla viidessä tunnissa, tuntia nopeammin kuin oli suunniteltu. Sama vauhti jatkui 80km kohdalle asti, jossa olimme 11 tuntia startin jälkeen. Matkalla ehti ripauttaa vettä oikein kunnolla kahdeksan ja puoli kymmenen välissä, rakeitakin oli välillä ilmassa. Pidimme minuutin tauon ja laitoimme kuoritakit päälle heti sateen alkaessa ja silti välillä meinasi vilu iskeä jäseniin. Toinen tauko oli, kun laitoimme housut jalkaan sateen loppuessa. Kaheksan kympin jälkeen alkoi pimeä painaa päälle, se ei menoa haitannut. Lamput repusta päähän ja meno jatkui ennallaan, ylämäet ja metsät käveltiin, muuten juostiin. Yöllä metsää mahtui reitillemme melko paljon, se oli suunniteltua, koska ajattelimme silloin kävelevämme ja vauhtiero kävelyn ja juoksun välissä on metsässä pienin. Sama syy oli valita tiepätkää kisan alkuuun, kun juoksu vielä kulkee. Yö meni hyvin, vaikkakin vauhtimme putosi kuuteen kilometriin tunnissa.
Aamun sarastaessa meno alkoi taas maistua aivan mahtavilla pikku poluilla. Ainut ongema oli, että virheitä alkoi syntymään. Muutama aivan tyhmä pitkäksi veto, 500m ja 1000m rastien ohi, todella helpoissa paikoissa. Molemmat taisi olettaa, että toinen lukee karttaa. Väsymys alkoi siis näkymään. 120km kohdalle saavuimme noin 19 tuntia kisaamisen jälkeen, kello oli siis noin 7 aamulla. Verryttely oli suoritettu. Olimme suunnilleen suunnitellussa aikataulussa, vaikkakin olimme hävinneet aikaisemmin tekemäämme eroa. Seuraava rastiväli meinasi koitua kohtaloksemme. 30 minuutin pummi samaistusvirheen takia, etsimme rastia noin kilometriä liian aikaisin. Onneksi lopetimme kyrvikössä pörräämisen riittävän nopeasti ja päätimme juosta eteen päin vaikka yli 2km päässä olevalle tielle, jos emme muuten saisi kartasta kiinni. Ei tarvinnut ravata kuin 1km ja oikea paikka tuli vastaan. Vuorossa oli kunnon sadattelut ja tilanne arvio rastinoton jälkeen. Totesimme, että aika riittää, kunhan pidämme hyvää vauhtia. Pummeihin ei enää ollut varaa. Loppumatkan eli viimeiset 3,5 tuntia laukoimme tiellä ihan kelpovauhtia tilanteeseen nähden, alla oli kuitenkin jo 20 tuntia jalkalenkkiä.
Virheitä emme enää tehneet, emmekä kävelleet kuin huonot metsäpätkät. Ylämäkijuoksukin tuli taas ohjelmaan pari tuntia ennen maalia. Lopussa teimme yhden pikku muutoksen reittiimme ja saimme sillä yhden pisteen lisää. Loppuharava jäi yhden rastin hauksi Ylläksen huippujen välistä. Se oli samalla viimeinen rasti, jolta laukoimme alamäkeen maalia kohti kuin varsat konsanaan, olevinaan kovaa ja erittäin rumasti. Jalat ei ollut enää ihan kimmoisimmillaan. Maaliin tulimme 18 minuuttia ennen määräajan täyttymistä. Enempää rasteja emme uskaltaneet lähteä yrittämään. Ilman pummeja olisimme varmaan hakeneet lopussa kolme rastia ja 9 pistettä enemmän.
Reittisuunnitelma olisi voinut olla hieman parempi. Top-10 sakissa meillä oli pisin kuljettu reitti per ansaittu piste. Emme olleet tosin reitin tekoa mitenkään harjoitelleetkaan. Onneksi näin pitkässä kisassa voi ns. kengällä paikata reitin puutteita ja aika isojakin pummeja. Tuloksista näkee, että meidän kulkuvauhtimme oli 1 min/kilometri parempi (11.08 min/km) kuin jo hopeallekin sijoittuneella virolaisparilla Eensaar-Eensaar. Linnuntietä (siis rastiväliviivaa) pitkin mitattuna matkaa kertyi 23 tunnin ja 42 minuutin aikana 127,69 km, noin 10 km enemmin kuin hopeaparivaljakolla. Kuljettua reittiä pitkin matkaa tuli reilut 155 km, ilman että mäkiä ja pikku kaarteluja maastossa ottaa huomioon.
Kisasta jäi huomattavasti parempi maku kuin edellisenä vuotena. Tärkeintä oli, että onnistuimme voittamaan itsemme ja tekemään ehjän suorituksen. Kisan aikana muuhun pyrkiminen on aika hankalaa, koska sijoitusta ei tiedä kuin vasta maalissa. Tarkoittaa siis 24 tuntia kyntämistä ja sitten tullaan maaliin ja todetaan, että: "aha, näin meillä meni". Tällä kertaa meillä meni tulosten valossa aika hyvin, vaikka maaliin tullessa ei siltä välttämättä tuntunut.
Treenit jatkuu, kunhan vähän palautellaan kisasta, ja seuraava isompi kisa on seikkailun MM-kisa Portugalissa marraskuussa.
Tulokset top-5 (http://rogaining.fi/uploads/2009/results24h.htm):
1. Multisport.fi 339p FIN
2. Skm! 335p EST Silver Eensaar-Rain Eensaar
3. Adventure Team Finland 326p FIN Seppo Mäkinen-Hannu Oja
4. Brouci 320p CZE Stepan Skripnik-Tomas Udrzal
5. Russia-team-1 305p RUS Borodulin Yury-Kuprienko Denis
-Janne-
sunnuntai 16. elokuuta 2009
EM kultaa Ylläkseltä!
Tiimi otti voiton Ylläksen EM rogaining kilpailusta. Toiseksi sijoittunut Viron maajoukkuemiehistä koostunut parivaljakko hävisi neljä pistettä.
Tarkempi raportti kun miehet ovat päässeet kotiin.
Tarkempi raportti kun miehet ovat päässeet kotiin.
perjantai 14. elokuuta 2009
Tiimi Ylläkselle!
Viikonloppuna käydään Ylläksellä Rogainingin EM kilpailu. Lajissa maastossa on useampi rasti joilla on eri suuruinen pistemäärä. Rasteja voi hakea 24 tunnin ajan ja eniten pisteitä- tai kaikki rastit nopeiten löytänyt joukkue on voittaja. Kilpailuun voi osallistua 2-5 hengen joukkuein.
Tiimi on tulessa kahden hengen joukkueella. Matkaa taittavat viime vuoden tapaan Eepo ja Janne. Taktikka on tietenkin tuttu ja turvallinen "tulos tai ulos". Pyrkimyksenä on koittaa tehdä mahdollisimman kova fyysinen suoritus ilman suurempia suunnistusvirheitä.
Tiimi on tulessa kahden hengen joukkueella. Matkaa taittavat viime vuoden tapaan Eepo ja Janne. Taktikka on tietenkin tuttu ja turvallinen "tulos tai ulos". Pyrkimyksenä on koittaa tehdä mahdollisimman kova fyysinen suoritus ilman suurempia suunnistusvirheitä.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Melontareeni Bengtskäriin!
Viikonloppuna tiimi kävi vetäsemässä melontaharjoituksen Hiittisten ympäri Bengskäriin. Sieltä takaisin "extreme" olosuhteissa Hankoon. Kilometrejä harjoituksesta kehkeytyi 85 kappaletta ja tehokas melonta-aika oli noin 8,5 tuntia.
Löytyiskö tästä sopiva kolo teltalle?
Extreme olosuhteet Benkku-Hanko välillä
Kymppi matkaa Hangon vanhankylän satamaan
Löytyiskö tästä sopiva kolo teltalle?
Extreme olosuhteet Benkku-Hanko välillä
Kymppi matkaa Hangon vanhankylän satamaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
