Kaiken pitäisi olla valmista 15 min päästä tapahtuvaan starttiin. Eilen illalla oli ohjelmassa karttojen jaot ja päälle joukkueille varmasti "mielenkiintoinen" briefing. Karttoja tuli jakoon lähteistä riippuen 59-74 kpl/joukkue. Tämä varmaan osaltaan varmisti sen, että viime yö kului monelta taktiikkaa luoden.
Merkittävä "varma" tieto kertoo, että odotusaikoja ei kisan aikana hyvitetä. Normaalisti tämä ei juurikaan kärkijoukkueita haittaa, mutta tällä kertaa kisan erilainen kisan konsepti voi tuoda siihen muutoksen. Koska lähes varmaa on, että kaikki joukkueet joutuvat käyttämään eri osuuksiin varatun ajan lähes kokonaan (kärki hakee vapaaehtoisia rasteja). Osuuksien loppupuolella voidaan törmätä tilanteeseen,että lisärasteja hakeneet joukkueet saapuvat köysi- yms tehtäviin häntäpäässä ja joutuvat odottamaan heikompien joukkueiden suorituksia. Vielä kun usein monet häntäpään joukkueet ovat kokemattomimpia köysitehtävissä voi jonot muodostua pitkiksi. Toivottavasti näin ei käy.
Toivotaan kaikille tsemppiä ja pidetään peukkuja pystyssä, että TOP 10 tuloslista muodostuisi kovista joukkueista, jotka sinne taitojen ja kunnon perusteella kuuluukin.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
lauantai 7. marraskuuta 2009
Ennakkotunnelmia II
Vajaa vuorokausi kilpailun starttiin ja kaikki alkaa pikku hiljaa olemaan valmista. Pyörät saatiin lopulta perille ja yhteen pyörään tehtiin perusteellinen huoltokin keskiö- ja laakerinvaihtoineen. Huoltokamat ja energiat on saatu pussitettua ja pakattua. Lämpötila on tänään ollut +18 C ja samaa tasoa on luvattu myös lähipäiville. Joitain sadekuuroja voi olla huomenna odotettavissa.
Ja kuten kuvasta näkyy niin keskittyminen on n. 100 % luokkaa.
torstai 5. marraskuuta 2009
Ennakkotunnelmia I
Kisan konsepti on herättänyt etukäteen paljon tunteita, koska se poikkeaa paljon ”normaali” seikkailukilpailuista. Kerättävänä on niin pakollisia kuin vapaaehtoisiakin rasteja. Jokaisen viiden osuuden aikana yrittää joukkueet kerätä mahdollisimman paljon pisteitä hakemalla pakollisia rasteja ja lisäksi vapaaehtoisia. Osuuksien maaliin pitää saapua kuitenkin aina tietyn ajan sisällä. Jos annettu aika ylittyy, niin koko seuraava osuus jää joukkueelta väliin. Eli toisin sanoen, jos ei ehdi ajoissa osuuksien maaliin, niin kisa on kärkikahinoiden osalta ohi. Osa joukkueista menee varmasti kovallakin riskillä, koska tiedostavat, että riskitön suoritus ei riitä kärkisijoille.
Kilpailu alkaa sunnuntaina kello 12.00 suomen aikaa 60 km mittaisella prologilla, jossa lajeista käydään läpi pyöräily, trekkaus, kiipeily ja trikke/luistelu. Kokonaisnousua saadaan mukavasti kerättyä 1,7 km, mikä toimiikin hyvänä lämmittelynä varsinaiselle 1. osuudelle, mikä alkaa maanantaiaamun kuluessa. 1. osuus tuleekin olemaan etukäteen ajatellen fyysisesti todella rankka. Trekkausta ja pyöräilyä sisältävä etappi sisältää kokonaisnousua 172 km matkalla kunnioitettavat lähes 11 km. Järjestäjät ennakoivat tähän etappiin kuluvan aikaa vajaan vuoro-kauden, mikä kuulostaa etukäteen todella kovalta ajalta, vaikka pyöräilyn osuus onkin reilut 100km. Mainittu kokonaisnousu tarkoittaakin käytännössä keskimäärin 500m nousua jokaiselle vuorokauden tunnille. Osuus päättyy vuoren huipulle, koska seuraavan osuuden alkuun harrastetaan Downhill pyöräilyä. 1. Osuuden aikana vapaaehtoisia rasteja on pakollisten 14 rastin lisäksi tarjolla 3 kpl . Erot joukkuiden välillä tulevat varmasti nousemaan jo suhteellisen isoksi vaikkakin vapaaehtoiset rastit tasoittavat joukkueiden välisiä aikaeroja jonkin verran.
Team Multisport lähtee Portugaliin taistelemaan kärkisijoista. Kevään Bimbachen maailmancup-kisan voitto loi varmasti uskoa omaan tekemiseen. Myös Team Finland ja Scandinavian Outdoor Store (Team Penalty) iskevät kiilaa muun maailman joukkueiden sekaan. Lisäksi suomalais-edustusta nähdään kahden muun joukkueen riveissä. Suomalaisten lisäksi kilpailuun on starttaamassa myös iso liuta muita kymppisakkiin tähyäviä joukkueita. Mukana lähtöviivalla ovat esim. puolustava maailmanmestari OrionHealth(NZL), puolustava Portugalin XPD-kisan voittaja Outdoor experiences (FRA), aina kova Team Nike (USA), Ruotsin kovakuntoiset Team Lundhags, FJS ja Explore Sweden, etukäteen vahvat ranskalaiset Quechua ja Ertips, suomalaisväriä sisältävä Buff Thermocool ja viime vuonna Portugalissa toiseksi tullut Navigator (Poland).
Viimeisimmän tiedon mukaan ensimmäisiä haasteita on tullut heti vastaan. Yksikään keskiviikkona portugaliin lentänyt suomalainen ei vielä ole omaa pyöräänsä vastaanottanut. Finnairin iltakone saattaa tänään jo tuoda helpotuksen ainakin osalle porukasta.
Kilpailu alkaa sunnuntaina kello 12.00 suomen aikaa 60 km mittaisella prologilla, jossa lajeista käydään läpi pyöräily, trekkaus, kiipeily ja trikke/luistelu. Kokonaisnousua saadaan mukavasti kerättyä 1,7 km, mikä toimiikin hyvänä lämmittelynä varsinaiselle 1. osuudelle, mikä alkaa maanantaiaamun kuluessa. 1. osuus tuleekin olemaan etukäteen ajatellen fyysisesti todella rankka. Trekkausta ja pyöräilyä sisältävä etappi sisältää kokonaisnousua 172 km matkalla kunnioitettavat lähes 11 km. Järjestäjät ennakoivat tähän etappiin kuluvan aikaa vajaan vuoro-kauden, mikä kuulostaa etukäteen todella kovalta ajalta, vaikka pyöräilyn osuus onkin reilut 100km. Mainittu kokonaisnousu tarkoittaakin käytännössä keskimäärin 500m nousua jokaiselle vuorokauden tunnille. Osuus päättyy vuoren huipulle, koska seuraavan osuuden alkuun harrastetaan Downhill pyöräilyä. 1. Osuuden aikana vapaaehtoisia rasteja on pakollisten 14 rastin lisäksi tarjolla 3 kpl . Erot joukkuiden välillä tulevat varmasti nousemaan jo suhteellisen isoksi vaikkakin vapaaehtoiset rastit tasoittavat joukkueiden välisiä aikaeroja jonkin verran.
Team Multisport lähtee Portugaliin taistelemaan kärkisijoista. Kevään Bimbachen maailmancup-kisan voitto loi varmasti uskoa omaan tekemiseen. Myös Team Finland ja Scandinavian Outdoor Store (Team Penalty) iskevät kiilaa muun maailman joukkueiden sekaan. Lisäksi suomalais-edustusta nähdään kahden muun joukkueen riveissä. Suomalaisten lisäksi kilpailuun on starttaamassa myös iso liuta muita kymppisakkiin tähyäviä joukkueita. Mukana lähtöviivalla ovat esim. puolustava maailmanmestari OrionHealth(NZL), puolustava Portugalin XPD-kisan voittaja Outdoor experiences (FRA), aina kova Team Nike (USA), Ruotsin kovakuntoiset Team Lundhags, FJS ja Explore Sweden, etukäteen vahvat ranskalaiset Quechua ja Ertips, suomalaisväriä sisältävä Buff Thermocool ja viime vuonna Portugalissa toiseksi tullut Navigator (Poland).
Viimeisimmän tiedon mukaan ensimmäisiä haasteita on tullut heti vastaan. Yksikään keskiviikkona portugaliin lentänyt suomalainen ei vielä ole omaa pyöräänsä vastaanottanut. Finnairin iltakone saattaa tänään jo tuoda helpotuksen ainakin osalle porukasta.
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Portugal MM-kisat
MM-kisat lähestyvät ja tiimimme huoltojoukot pyrkivät välittämään näille sivuille väliaika- ym. tietoja useamman kerran päivässä kunhan joukkueet saadaan ensin matkaan. Kaikki innostuneet tervetuloa seuraamaan seikkailu-urheilun vuoden huipentumaa alkaen tulevana sunnuntaina.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Varusteista
Niin tulevissa Portugalin MM-kisoissa, kuin myös muissa seikkailukarkeloissa on oikeilla varustevalinnoilla mahdollisuus tehdä hommasta vähän nautittavampaa. Joukkueen jäsenillä on SM- ja MM-tasolla kokemusta myös muista lajeista, kuin seikkailukisoista ja näidenkin kokemusten valossa ollaan romppeita haarukoitu. Tärkeintä on luotettavuus ja käyttökelpoisuus niissä olosuhteissa, joissa varustetta käytetään. Lisäksi kevyt paino on tietysti hyvä asia. Erityisesti käyttökelpoisuus kisaolosuhteissa rajaa joitakin hienoja ja superkevyitä rensseleitä pois. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka liian kevyttä tekoa olevat renkaat maastopyöräilyyn.
Tässä tärkeimpiä poimintoja varusteista:
- Reput: Osprey Talon 33 ja 22. Vahvaa tekoa ja hyvä kantaa, hyvät taskut. On olemassa vähän kevyempiäkin, mutta tuskin tähän käyttötarkoitukseen paremmin soveltuvia. Esim. 200 gr kevyempi reppu voi olla selässä jo paljon huonompi, varsinkin juostessa. Ottaa vaikka pari desiä vähemmin sitten juotavaa mukaan, jos paino pelottaa.
-Fillarit: Vanhat koetellut sotaratsut, eli Lapierre x-control 310. Ei mikään superkevyt, mutta erinomainen ajaa pitkää siivua ja menee hyvin myös isommissa röykyissä. Edessä ja takana 10 cm joustoa. Alumiinirunko ja perustoimiva shimanon voimansiirto ovat ns. pomminvarmoja valintoja.
-Kypärä: Cratonin fillarikypärät kestävät vähän ronskimpaakin käyttöä ja pysyvät päässä hyvin, vaikka päällä olisi lamppu keikkumassa. Lisäksi säätö on helppoa hanskatkin kädessä, kun välillä on pipo tai buff-huivi välissä pitämässä kuupan lämpimänä.
-Kengät: La Sportivan crosslitet ovat melko matalat ja tukevat juosta maastossa, mutta tarjoavat kuitenkin jonkinlaista iskunvaimennustakin. Lisäksi päkiän kohta on melko leveä, mikä on kurttuisille jalkapohjille hyvä asia. Kuivuu myös suhtellisen nopeasti. Pohja voisi tosin olla hivenen kovempi, jos selässä on iso reppu ja maasto pahaa kivikkoa. Jotkut meistä käyttävät pohjiin ruuvattavia nastoja, jolloin pito on lähes nastarin tasoa. Toisille taas riittää pelkkä kumin tarjoama pito, joka sekään ei ole huono.
-Kuoriasut: Berghausin kevyt kuoritakki ja pitkillä vetskareilla varustetut kuorihousut gore-paclitestä ovat osoittautuneet hyviksi silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee. Muutenhan ne ovat repussa.
-Muissa vaatteissa luotetaan kevyisiin ja nopeasti kuivuviin Nonamen ja Onewayn trikoisiin ja juoksupaitoihin ja Harvest pyöräilypaitoihin ja ajohousuihin (descenten tekemät=hyvät). Lämpimämpää vaatetta on mukana Craftin valmistamien ProJob fleece paitojen muodossa. Hanskoina käytetään Yokon kevyitä ajohanskoja, jotka on hyvät myös kaikessa muussa touhussa, kuten mm. melonnassa, jos kädet on kurtussa ja rakkoja alkaa tulla.
-Valoa pimeään tuovat Lupinen lamput, joista käytössä on 3 Wilmaa ja 1 Tesla. Valoteho riittää erittäin hyvin kaikissa olosuhteissa ja käytännössä vain yhden tarvitsee kerralla tohottaa isommalla kuin minimiteholla. Mukana kannossa on myös pienempi ledilamppu, eli Petzlin luotettava Tikka xp.
Tässä tärkeimpiä poimintoja varusteista:
- Reput: Osprey Talon 33 ja 22. Vahvaa tekoa ja hyvä kantaa, hyvät taskut. On olemassa vähän kevyempiäkin, mutta tuskin tähän käyttötarkoitukseen paremmin soveltuvia. Esim. 200 gr kevyempi reppu voi olla selässä jo paljon huonompi, varsinkin juostessa. Ottaa vaikka pari desiä vähemmin sitten juotavaa mukaan, jos paino pelottaa.
-Fillarit: Vanhat koetellut sotaratsut, eli Lapierre x-control 310. Ei mikään superkevyt, mutta erinomainen ajaa pitkää siivua ja menee hyvin myös isommissa röykyissä. Edessä ja takana 10 cm joustoa. Alumiinirunko ja perustoimiva shimanon voimansiirto ovat ns. pomminvarmoja valintoja.
-Kypärä: Cratonin fillarikypärät kestävät vähän ronskimpaakin käyttöä ja pysyvät päässä hyvin, vaikka päällä olisi lamppu keikkumassa. Lisäksi säätö on helppoa hanskatkin kädessä, kun välillä on pipo tai buff-huivi välissä pitämässä kuupan lämpimänä.
-Kengät: La Sportivan crosslitet ovat melko matalat ja tukevat juosta maastossa, mutta tarjoavat kuitenkin jonkinlaista iskunvaimennustakin. Lisäksi päkiän kohta on melko leveä, mikä on kurttuisille jalkapohjille hyvä asia. Kuivuu myös suhtellisen nopeasti. Pohja voisi tosin olla hivenen kovempi, jos selässä on iso reppu ja maasto pahaa kivikkoa. Jotkut meistä käyttävät pohjiin ruuvattavia nastoja, jolloin pito on lähes nastarin tasoa. Toisille taas riittää pelkkä kumin tarjoama pito, joka sekään ei ole huono.
-Kuoriasut: Berghausin kevyt kuoritakki ja pitkillä vetskareilla varustetut kuorihousut gore-paclitestä ovat osoittautuneet hyviksi silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee. Muutenhan ne ovat repussa.
-Muissa vaatteissa luotetaan kevyisiin ja nopeasti kuivuviin Nonamen ja Onewayn trikoisiin ja juoksupaitoihin ja Harvest pyöräilypaitoihin ja ajohousuihin (descenten tekemät=hyvät). Lämpimämpää vaatetta on mukana Craftin valmistamien ProJob fleece paitojen muodossa. Hanskoina käytetään Yokon kevyitä ajohanskoja, jotka on hyvät myös kaikessa muussa touhussa, kuten mm. melonnassa, jos kädet on kurtussa ja rakkoja alkaa tulla.
-Valoa pimeään tuovat Lupinen lamput, joista käytössä on 3 Wilmaa ja 1 Tesla. Valoteho riittää erittäin hyvin kaikissa olosuhteissa ja käytännössä vain yhden tarvitsee kerralla tohottaa isommalla kuin minimiteholla. Mukana kannossa on myös pienempi ledilamppu, eli Petzlin luotettava Tikka xp.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Tiimi valmistautuu Portugalin MM-kisoihin
Outi, Pete, Janne ja Eepo valmistautuvat ensi sunnuntaina Portugalissa alkaviin seikkailu-urheilun MM-kisoihin. Edessä on n. 5 vrk reipashenkistä non-stop ulkoilua keskisen Portugalin maalaismaisemissa, vuorenrinteillä ja vesistöissä. kenties myös Atlantissa käydään pulahtamassa tai ainakin melomassa, koska kisakeskus sijaitsee meren rannalla Estorilissa.
Kilpailun taso tulee olemaan kova, kuten MM-kisoissa olettaa saattaa. Kisaformaatti sen sijaan on surkea. Kilpailu on jaettu viiteen eri osuuteen, mitaltaan n. 7-30 tuntia. Jokaisen viiden osuuden aikana yrittää joukkue kerätä mahdollisimman paljon pisteitä hakemalla pakollisia rasteja ja lisäksi vapaaehtoisia. Osuuksien maaliin pitää saapua kuitenkin aina tietyn ajan sisällä. Jos ajasta myöhästyy, niin koko seuraava osuus jää joukkueelta väliin. Eli toisin sanoen, jos ei ehdi ajoissa osuuksien maaliin, niin kisa on sitten kärkikahinoiden osalta ohi.
Kisaformaatti on kiva sellaisille joukkueille, joilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia kiertää koko rataa läpi ennen kuin pitäisi jo lentää kotiin. Voi siis lampsia pakollisten rastien kautta ja poimia parhaat osuudet ja helpoimmat pisteet radalta. MM-kisoihin tämä viiteen osuuteen jaettu "rogaining" tyyppinen meininki sen sijaan ei välttämättä sovi, koska taktikointi, puhdas säkä ja paikallistuntemus tulevat näyttelemään erittäin suurta osaa lopputulosten muodostumisessa. Onkin erittäin todennäköistä, että tuloslistan kärkipäässä tullaan näkemään sellaisia joukkueita, joilla ei pitäisi sinne olla fyysisen suorituskyvyn puolesta mitään asiaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Ikävä kuitenkin on vanhaa kunnon kisasysteemiä, jossa tulos mitataan kellolla, eikä pisteillä. Tässä on lähtö ja tuolla on maali, ensimmäinen perillä voittaa! Niinhän sen pitäisi mennä.
Yksi asia on kuitenkin varma: Vauhti pitää olla kohdallaan koko kisan läpi, ja isoihin virheisiin ei ole varaa, jos mielii menestyä. Tiimin jäsenten harjoittelu on sujunut joitain viime hetken sairastumisia lukuunottamatta aika hyvin. Olettaa saattaa, että jos ennen kisaa ei iske sika-nuha tai joku muu ikävyys, niin fyysisen suorituskyvyn tai lajien hallinnan puolesta ei ole esteitä menestymiselle.
Outi mm. voitti Kolilla juostun Vaarojen maratonin muutama viikko sitten ja on panostanut juoksun lisäksi kesällä ahkerasti melontaan. Janne puolestaan on aina kunnossa ja mies kävi mm. Ramsaussa tekemässä reippaan puoleisen harjoitusleirin pari viikkoa sitten. Hinauskuntoa Janne on hakenut mm. juoksulenkeillä rengas hinauksessa ja reppu selässä. Pete on selättänyt jalkavaivat ja vauhtiakin on alkanut taas löytyä kestävyyden lisäksi. Taktista silmää Petellä löytyy kokemuksen myötä ja onhan sitä kokemusta tuolta Portugalistakin muutaman vuoden takaisen voiton verran. Eepo puolestaan on harjoitellut hinausta fillarilla lastenvaunut perässä ja reppu selässä on tullut tehtyä muutakin kuin ajettua jopolla töihin.
Huoltohommissa mukana ovat Jaakko Mäkelä ja Mika Pasonen. Molemmat pelimiehiä, joilla on kokemusta kisaamisesta. Huollon onnistuminen on tärkeää, ja jos nämä ukot eivät siinä onnistu, niin sitten ei onnistu kukaan.
Kisassa on mukana myös kaksi muuta suomalaispoppoota: Scandinavian outdoor store ja "Team Finland". Kisaa ja suomalaisten kulkua voi seurailla mm. kisan nettisivuilla ja sleepmonsterin sivuilla.
Kilpailun taso tulee olemaan kova, kuten MM-kisoissa olettaa saattaa. Kisaformaatti sen sijaan on surkea. Kilpailu on jaettu viiteen eri osuuteen, mitaltaan n. 7-30 tuntia. Jokaisen viiden osuuden aikana yrittää joukkue kerätä mahdollisimman paljon pisteitä hakemalla pakollisia rasteja ja lisäksi vapaaehtoisia. Osuuksien maaliin pitää saapua kuitenkin aina tietyn ajan sisällä. Jos ajasta myöhästyy, niin koko seuraava osuus jää joukkueelta väliin. Eli toisin sanoen, jos ei ehdi ajoissa osuuksien maaliin, niin kisa on sitten kärkikahinoiden osalta ohi.
Kisaformaatti on kiva sellaisille joukkueille, joilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia kiertää koko rataa läpi ennen kuin pitäisi jo lentää kotiin. Voi siis lampsia pakollisten rastien kautta ja poimia parhaat osuudet ja helpoimmat pisteet radalta. MM-kisoihin tämä viiteen osuuteen jaettu "rogaining" tyyppinen meininki sen sijaan ei välttämättä sovi, koska taktikointi, puhdas säkä ja paikallistuntemus tulevat näyttelemään erittäin suurta osaa lopputulosten muodostumisessa. Onkin erittäin todennäköistä, että tuloslistan kärkipäässä tullaan näkemään sellaisia joukkueita, joilla ei pitäisi sinne olla fyysisen suorituskyvyn puolesta mitään asiaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Ikävä kuitenkin on vanhaa kunnon kisasysteemiä, jossa tulos mitataan kellolla, eikä pisteillä. Tässä on lähtö ja tuolla on maali, ensimmäinen perillä voittaa! Niinhän sen pitäisi mennä.
Yksi asia on kuitenkin varma: Vauhti pitää olla kohdallaan koko kisan läpi, ja isoihin virheisiin ei ole varaa, jos mielii menestyä. Tiimin jäsenten harjoittelu on sujunut joitain viime hetken sairastumisia lukuunottamatta aika hyvin. Olettaa saattaa, että jos ennen kisaa ei iske sika-nuha tai joku muu ikävyys, niin fyysisen suorituskyvyn tai lajien hallinnan puolesta ei ole esteitä menestymiselle.
Outi mm. voitti Kolilla juostun Vaarojen maratonin muutama viikko sitten ja on panostanut juoksun lisäksi kesällä ahkerasti melontaan. Janne puolestaan on aina kunnossa ja mies kävi mm. Ramsaussa tekemässä reippaan puoleisen harjoitusleirin pari viikkoa sitten. Hinauskuntoa Janne on hakenut mm. juoksulenkeillä rengas hinauksessa ja reppu selässä. Pete on selättänyt jalkavaivat ja vauhtiakin on alkanut taas löytyä kestävyyden lisäksi. Taktista silmää Petellä löytyy kokemuksen myötä ja onhan sitä kokemusta tuolta Portugalistakin muutaman vuoden takaisen voiton verran. Eepo puolestaan on harjoitellut hinausta fillarilla lastenvaunut perässä ja reppu selässä on tullut tehtyä muutakin kuin ajettua jopolla töihin.
Huoltohommissa mukana ovat Jaakko Mäkelä ja Mika Pasonen. Molemmat pelimiehiä, joilla on kokemusta kisaamisesta. Huollon onnistuminen on tärkeää, ja jos nämä ukot eivät siinä onnistu, niin sitten ei onnistu kukaan.
Kisassa on mukana myös kaksi muuta suomalaispoppoota: Scandinavian outdoor store ja "Team Finland". Kisaa ja suomalaisten kulkua voi seurailla mm. kisan nettisivuilla ja sleepmonsterin sivuilla.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Raportti X-Kaadosta
Vihdissä kisailtiin lauantaina 3.10. perinteinen X-Kaato, joka oli samalla kauden viimeinen multisport-cupin kisa. Multisport.fi kisaparin muodostivat tällä kertaa Janne ja Eepo. Etukäteen annettujen tietojen ja säätiedotusten valossa oli odotettavissa jäätävän kylmä kisa, jossa olisi monta lyhyehköä osuutta ja alussa hankalaa suunnistusta pimeällä järvellä.
Lähtö tapahtui mönkijän perässä juosten klo 5 aamulla rapsakassa pikkupakkasessa. Ohjeena oli juosta mönkijän perässä ja leimata vastaantulevat rastit. Mittaa juoksulla ei ollut kuin ehkä 10 minuuttia, mutta muut joukkueet eivät silti oikein pysyneet kannassamme ja saimme Jannen kanssa helposti muutaman sadan metrin keulan. Pääsimme siis juoksua seuranneen parin minuutin fillarilla tapahtuneen siirtymän jälkeen keulassa melontaan, kuten oli etukäteen vähän ajateltukin.
Melontakalustona meilla oli ihan perusmallinen muovinen retki-inkkari, joka oli myös hieman kiero (mm. pudonnut Peten auton katolta vauhdissa) . Kaluston suhteen ei siis hirveästi ollut ainakaan etua muihin nähden. Etukäteen ajateltiin, että ihan kaikkia sekunnin murto-osia ei tarvitse näissä karkeloissa ruveta kaluston kanssa pois höyläämään. Lisäksi arveltiin erilaista raahaamista ja rantautumisia yms. olevan ohjelmassa, joissa tavallinen muovipulkka on hyvä.
Melonta alkoi pikku raahauksen jälkeen kapeassa joessa, josta siirryttiin lyhyen kannon jälkeen erittäin matalalle järvelle, jonka pinta-alasta suurin osa oli heinikkoa. Pääsimme särkemään ohutta jääriitettä, kun poimimme kärjessä pari ekaa rastia heinätupsujen takaa. Oli siis ihan sopivan vilpoinen melontakeli. Suunnistus oli erittäin hankalaa ja näkyvyys ajoittain sumunkin takia heikko. Muut seurasivat ekat pari rastia vain meitä, kuten arvata saattoi. Sitten alkoikin todellinen pummaus. Kolmas järvirasti ei sitten enää löytynytkään ja käytännössä kaikki joukkueet kerääntyivät harhailemaan samaa rastia etsien. Järvellä sojotti kanootteja hujan hajan ja kukaan ei varmastikaan tiennyt tarkkaa sijaintiaan, rasteista puhumattakaan. Me löysimme kyllä kaksi seuravaa rastia -vahingossa- mutta yksi jäi välistä pois. Löysimme loppujen lopulta sen viimeisen välistä jääneen rastinkin ja jouduimme sitten luonnollisesti käymään ne loputkin rastit toiseen kertaan, mutta oikeassa järjestyksessä. Aamu alkoi sarastaa ja vähän vilukin alkoi olla, koska minkäänlaista vauhtia ei rasteja etsiessä voinut pitää. Tässä vaiheessa oli porukka jo harvennut, eli emme olleet enää lähelläkään kärkeä. Melonnan lopussa vielä pikku puska-fighting kanoottia raahaten ja takaisin lähtöpaikkaan samaa jokea pitkin, kuin mitä alussa melottiin toiseen suuntaan. Kaikenkaikkiaan melontaosuudella tarvittiin enemmin hyvää tuuria kuin urheilullisia kykyjä.
Kisa jatkui fillarilla. Muuten osuus meni suhteellisen hyvin, mutta lähdimme oikomaan umpimetsään väärässä kohdassa ja päädyimme pitkän ja hitaan taluttelun jälkeen ehkä kilometrin väärään paikkaan väärän pellon laitaan. Kaikki joukkueet, jotka olimme alussa fillarilla ohittaneet, olivat taas edellämme. Sanoin Jannelle tässä vaiheessa kisaa, että "tämä kisa taisi olla tässä". Olin väärässä.
Fillaroinnin jälkeen kisa jatkui juoksuosuudella, jossa piti piirtää ulkoilupolku suunnistuskarttaan opastaulun mukaisesti ja seurata kyseistä polkua. Rastien piti tulla vastaan, jos pysyi oikealla polulla. Onnistuimme kuitenkin tyrimään tälläkin osuudella, koska polun merkintä maastossa ja kartamme eivät oikein täsmänneet jostain syystä. Meiltä jäi yksi rasti väliin, vaikka sitä emme tosin tienneet kuin vasta maaliin tultuamme. Juoksun loppupuolella oli "quest" -tehtävä, jossa toisen jäsenen piti laskeutua köyttä pitkin kalliolta veteen, uida parikymmentä metriä ja könytä takaisin lähtöpaikkaan. Minä uin ja oli aivan törkeän kylmä, olihan kuitenkin pakkasta. En ymmärrä miksi tällaista pitää kilpailijoilla teettää.
Juoksun jälkeen jatkettiin fillarilla. En vaihtanut vaatteita ollenkaan, vaan jatkoin märissä vehkeissä ja tietysti ilman pipoa. Näin ei mennyt vaihtoon aikaa ja pääsimme kärjessä matkaan, kun muut jäivät vaihtelemaan pikkuhousujaan vaihtoon. Se oli virhe. Tuloksena oli totaalinen jäätyminen ajoviiman ja pikkupakkasen seurauksena. Reisi oli kohmeessa ja trikoot jäässä. Näpikin karahtivat sen verran kohmeeseen, että kun saavuimme seuraavan suunnistusosuuden vaihtoon, oli pakko työntää sormet suuhun lämpenemään, että sai edes kengännauhat solmittua.
Hyisen fillaroinnin jälkeen oli siis vuorossa suunnistusta, joka oli varsin hieno ja melko urbaanissa maastossa Vihdin keskustassa (ilmeisesti). Osuus meni hyvin, vaikka olo ja kulku oli melko jähmeä. Kiirettä ei ollut.
Juoksun jälkeen hypättiin taas fillareiden selkään ja ajeltiin melko rauhassa parin rastin kautta viimeiseen vaihtoon, josta matka jatkui taas suunnistaen jalkapelillä.
Viimeinen suunnistus oli vanhahkolla suunnistuskartalla hienossa maastossa, jossa rastit olivat ikivanhoissa juoksuhaudoissa piilossa. Osuus meni suhteellisen hyvin, vaikka ihan sukkana emme lippuja löytäneetkään. Mitään kiirettä ei ollut ja maaliin tultiin aika reilussa johdossa ennen seuraavia joukkueita. Toiseksi nopeiten reitin suorittivat Tommi ja Seppo "Team Finlandista" ja kolmantena maaliin saapui ilmeisesti Woodman -niminen parivaljakko.
Lopputulosten laskemiseen meni järjestäjiltä aika kauan, johtuen leimojen puuttumisista ja niistä seuraavista sakoista sekä erilaisista tasoituspisteistä ja oikomisista. Lopputulos oli se, että 15 minuutin sakosta ja kaikista harhailuista huolimatta me voitimme, toiseksi tuli Woodman ja kolmanneksi sekapareille annettavan suuren hyvityksen johdosta Omjakon. "Team Finland" tipahti neljänneksi.
Allekirjoittanut kävi myös nolaamassa itsensä yösuunnistuksen SM-kisoissa Tammisaaressa. Karsinnassa perjantai-iltana liput löytyivät kohtuullisesti, mutta B-finaali kutsui silti. Lauantaina illalla vesisateessa juostu finaali olikin sitten osaltani lähinnä surkuhupaisaa harhailua. Jättiläismäiset pummit, itselleni liian vaikeat suunnistustehtävät ja keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen lähes täydellinen puute johtivat häntäpään sijoitukseen. Onneksi pääsin peesailemalla metsästä pois, ennenkuin tuli todella kylmä. Kenties viiden tunnin seikkailukisa yhdistettynä kahden tunnin yöuniin karsinnan ja finaalin välissä myös vaikutti asiaan.
Teksti: Eepo
Lähtö tapahtui mönkijän perässä juosten klo 5 aamulla rapsakassa pikkupakkasessa. Ohjeena oli juosta mönkijän perässä ja leimata vastaantulevat rastit. Mittaa juoksulla ei ollut kuin ehkä 10 minuuttia, mutta muut joukkueet eivät silti oikein pysyneet kannassamme ja saimme Jannen kanssa helposti muutaman sadan metrin keulan. Pääsimme siis juoksua seuranneen parin minuutin fillarilla tapahtuneen siirtymän jälkeen keulassa melontaan, kuten oli etukäteen vähän ajateltukin.
Melontakalustona meilla oli ihan perusmallinen muovinen retki-inkkari, joka oli myös hieman kiero (mm. pudonnut Peten auton katolta vauhdissa) . Kaluston suhteen ei siis hirveästi ollut ainakaan etua muihin nähden. Etukäteen ajateltiin, että ihan kaikkia sekunnin murto-osia ei tarvitse näissä karkeloissa ruveta kaluston kanssa pois höyläämään. Lisäksi arveltiin erilaista raahaamista ja rantautumisia yms. olevan ohjelmassa, joissa tavallinen muovipulkka on hyvä.
Melonta alkoi pikku raahauksen jälkeen kapeassa joessa, josta siirryttiin lyhyen kannon jälkeen erittäin matalalle järvelle, jonka pinta-alasta suurin osa oli heinikkoa. Pääsimme särkemään ohutta jääriitettä, kun poimimme kärjessä pari ekaa rastia heinätupsujen takaa. Oli siis ihan sopivan vilpoinen melontakeli. Suunnistus oli erittäin hankalaa ja näkyvyys ajoittain sumunkin takia heikko. Muut seurasivat ekat pari rastia vain meitä, kuten arvata saattoi. Sitten alkoikin todellinen pummaus. Kolmas järvirasti ei sitten enää löytynytkään ja käytännössä kaikki joukkueet kerääntyivät harhailemaan samaa rastia etsien. Järvellä sojotti kanootteja hujan hajan ja kukaan ei varmastikaan tiennyt tarkkaa sijaintiaan, rasteista puhumattakaan. Me löysimme kyllä kaksi seuravaa rastia -vahingossa- mutta yksi jäi välistä pois. Löysimme loppujen lopulta sen viimeisen välistä jääneen rastinkin ja jouduimme sitten luonnollisesti käymään ne loputkin rastit toiseen kertaan, mutta oikeassa järjestyksessä. Aamu alkoi sarastaa ja vähän vilukin alkoi olla, koska minkäänlaista vauhtia ei rasteja etsiessä voinut pitää. Tässä vaiheessa oli porukka jo harvennut, eli emme olleet enää lähelläkään kärkeä. Melonnan lopussa vielä pikku puska-fighting kanoottia raahaten ja takaisin lähtöpaikkaan samaa jokea pitkin, kuin mitä alussa melottiin toiseen suuntaan. Kaikenkaikkiaan melontaosuudella tarvittiin enemmin hyvää tuuria kuin urheilullisia kykyjä.
Kisa jatkui fillarilla. Muuten osuus meni suhteellisen hyvin, mutta lähdimme oikomaan umpimetsään väärässä kohdassa ja päädyimme pitkän ja hitaan taluttelun jälkeen ehkä kilometrin väärään paikkaan väärän pellon laitaan. Kaikki joukkueet, jotka olimme alussa fillarilla ohittaneet, olivat taas edellämme. Sanoin Jannelle tässä vaiheessa kisaa, että "tämä kisa taisi olla tässä". Olin väärässä.
Fillaroinnin jälkeen kisa jatkui juoksuosuudella, jossa piti piirtää ulkoilupolku suunnistuskarttaan opastaulun mukaisesti ja seurata kyseistä polkua. Rastien piti tulla vastaan, jos pysyi oikealla polulla. Onnistuimme kuitenkin tyrimään tälläkin osuudella, koska polun merkintä maastossa ja kartamme eivät oikein täsmänneet jostain syystä. Meiltä jäi yksi rasti väliin, vaikka sitä emme tosin tienneet kuin vasta maaliin tultuamme. Juoksun loppupuolella oli "quest" -tehtävä, jossa toisen jäsenen piti laskeutua köyttä pitkin kalliolta veteen, uida parikymmentä metriä ja könytä takaisin lähtöpaikkaan. Minä uin ja oli aivan törkeän kylmä, olihan kuitenkin pakkasta. En ymmärrä miksi tällaista pitää kilpailijoilla teettää.
Juoksun jälkeen jatkettiin fillarilla. En vaihtanut vaatteita ollenkaan, vaan jatkoin märissä vehkeissä ja tietysti ilman pipoa. Näin ei mennyt vaihtoon aikaa ja pääsimme kärjessä matkaan, kun muut jäivät vaihtelemaan pikkuhousujaan vaihtoon. Se oli virhe. Tuloksena oli totaalinen jäätyminen ajoviiman ja pikkupakkasen seurauksena. Reisi oli kohmeessa ja trikoot jäässä. Näpikin karahtivat sen verran kohmeeseen, että kun saavuimme seuraavan suunnistusosuuden vaihtoon, oli pakko työntää sormet suuhun lämpenemään, että sai edes kengännauhat solmittua.
Hyisen fillaroinnin jälkeen oli siis vuorossa suunnistusta, joka oli varsin hieno ja melko urbaanissa maastossa Vihdin keskustassa (ilmeisesti). Osuus meni hyvin, vaikka olo ja kulku oli melko jähmeä. Kiirettä ei ollut.
Juoksun jälkeen hypättiin taas fillareiden selkään ja ajeltiin melko rauhassa parin rastin kautta viimeiseen vaihtoon, josta matka jatkui taas suunnistaen jalkapelillä.
Viimeinen suunnistus oli vanhahkolla suunnistuskartalla hienossa maastossa, jossa rastit olivat ikivanhoissa juoksuhaudoissa piilossa. Osuus meni suhteellisen hyvin, vaikka ihan sukkana emme lippuja löytäneetkään. Mitään kiirettä ei ollut ja maaliin tultiin aika reilussa johdossa ennen seuraavia joukkueita. Toiseksi nopeiten reitin suorittivat Tommi ja Seppo "Team Finlandista" ja kolmantena maaliin saapui ilmeisesti Woodman -niminen parivaljakko.
Lopputulosten laskemiseen meni järjestäjiltä aika kauan, johtuen leimojen puuttumisista ja niistä seuraavista sakoista sekä erilaisista tasoituspisteistä ja oikomisista. Lopputulos oli se, että 15 minuutin sakosta ja kaikista harhailuista huolimatta me voitimme, toiseksi tuli Woodman ja kolmanneksi sekapareille annettavan suuren hyvityksen johdosta Omjakon. "Team Finland" tipahti neljänneksi.
Allekirjoittanut kävi myös nolaamassa itsensä yösuunnistuksen SM-kisoissa Tammisaaressa. Karsinnassa perjantai-iltana liput löytyivät kohtuullisesti, mutta B-finaali kutsui silti. Lauantaina illalla vesisateessa juostu finaali olikin sitten osaltani lähinnä surkuhupaisaa harhailua. Jättiläismäiset pummit, itselleni liian vaikeat suunnistustehtävät ja keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen lähes täydellinen puute johtivat häntäpään sijoitukseen. Onneksi pääsin peesailemalla metsästä pois, ennenkuin tuli todella kylmä. Kenties viiden tunnin seikkailukisa yhdistettynä kahden tunnin yöuniin karsinnan ja finaalin välissä myös vaikutti asiaan.
Teksti: Eepo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
