Eepo osallistui Ristiinassa 5.6. lauantaina pidettyyn Ristiinan Multisport kisaan Solo-sarjassa. Kisa on todellinen multisport-kisa siinä mielessä, että reitti on merkitty koko matkalta melontaa lukuunottamatta. Melonnassakaan ei kyllä eksymään pääse, sillä reitillä vain kierretään yksi luoto, joka näkyy melonnan lähtöön. Kisa koostui n. 22 km pyöräilystä, n. 4 km melonnasta ja 11 km juoksusta. Tuloksena melko tuulisessa kelissä oli kisan voitto ajalla 1.48:22 ja samalla reittiennätys. Tulokset täällä. Tämä mukava kisatapahtuma jää nyt 10 vuoden jälkeen kuitenkin historiaan, sillä järjestäjät (Timberwolves ry. ) eivät enää ilmeisesti jatka kisan järjestelyjä.
Multisporttauksen jälkeen kokeili Eepo sunnuntaina onneaan myös suunnistuksessa, eli Luumäki-rasteilla. Tulos oli 14. sija, 14.33 voittajalle, eli Jani Mylläriselle, jääneenä. Se on paljon se. Sarja oli h21a ja matka 11.7 km. "Pitkä päätyyn ja perään" -taktiikka puri kuitenkin paremmin Luumäen soilla ja mäillä, kuin edellisenä viikonloppuna Suonenjoen Vasaman kevätkansallisissa ja astetta haastavimmissa suunnistusmaastoissa. Siellä sijoitus oli 28. (H21a, 42 osallistujaa, matka 10,51 km) ja ero voittajaan Antti Nurmoseen 21.03. Se on tosi paljon se. Taitosuunnistajana itseään pitävä E. Jäppinen kellotti Suonenjoella jäätävät kaksi ensimmäistä rastiväliä, ollen kakkosrastin jälkeen 20 sekuntia toiseksi viimeistä väliaikaa perässä.
Ensi viikonloppuna voivatkin Eepo ja Janne sitten syytellä toisiaan, jos suunnistus ei suju, sillä ohjelmassa on No Limit Adventure Tammisaaren liepeillä. Kilpailun johtaja Mika "Turisti" Pasonen on luvannut menestyjille palkinnoksi sahtia, joten panoksista ei ainakaan ole puutetta.
Kesän kohokohdaksi on Multisport.fi tiimille varmistunut elokuun loppupuolella Costa Ricassa kisailtava AR Costa Rica, (AR niinkuin Adventure Race). Kyseessä on non-stop tyyppinen muutaman päivän huitaisu, ilmeisen hienoissa ja eksoottisissa maastoissa. Mukaan on lähdössä peruskokoonpano: Pete, Janne, Outi ja Eepo. Viivalla Costa Ricassa nähdään ilmeisestikin myös muuta suomalaisedustusta, seikkailu-urheilun ruumiillistuman Pekka Sorjosen johdattamana!
maanantai 7. kesäkuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
Janne kakkoseksi Extreme Runissa
Janne juoksi, möyri ja tetsasi Vantaalla 22.5. järjestetetyssä Extreme Runissa sijalle 2.
Kelpo suoritus Jannelta, sillä nopeammin 15 km radasta selviytyi vain Jani Lakanen, joka on huhujen mukaan joskus menestynyt myös suunnistuskisoissa, mm. maailmanmestaruuden arvoisesti.
Tapansa mukaan Janne. K. Mononen aloitti pintakaasulla, eikä ensimmäisen 5 km rundin jälkeen ollut kuin 30 sekunnin keulassa. Lakanen kuitenkin paineli varsin vauhdikkaana juoksijana toisella kierroksella ohi, mutta muita ei Janne sentään päästänyt edelleen. Kisan pääorganisaattorina toimi muuten eräs Suomen seikkailu-urheilun pioneereistä, eli Hirvisen Mika.
Tulokset, 10 kärki:
Kelpo suoritus Jannelta, sillä nopeammin 15 km radasta selviytyi vain Jani Lakanen, joka on huhujen mukaan joskus menestynyt myös suunnistuskisoissa, mm. maailmanmestaruuden arvoisesti.
Tapansa mukaan Janne. K. Mononen aloitti pintakaasulla, eikä ensimmäisen 5 km rundin jälkeen ollut kuin 30 sekunnin keulassa. Lakanen kuitenkin paineli varsin vauhdikkaana juoksijana toisella kierroksella ohi, mutta muita ei Janne sentään päästänyt edelleen. Kisan pääorganisaattorina toimi muuten eräs Suomen seikkailu-urheilun pioneereistä, eli Hirvisen Mika.
Tulokset, 10 kärki:
| EXTREME RUN 2010, VANTAA | |||||
| TULOKSET 15 km | |||||
| KILPASARJA | |||||
| Rank | # | Name | team | Time | Behind |
| 1 | 313 | Jani Lakanen | Vaajakosken Terä | 1.01.52 | |
| 2 | 22 | Janne Mononen | 1.03.29 | + 1.36,6 | |
| 3 | 29 | Juha Hellstén | 1.04.49 | + 2.56,4 | |
| 4 | 331 | Jouni Kahelin | Vaajakosken Terä | 1.05.03 | + 3.10,7 |
| 5 | 1135 | Mikko Tyni | 1.06.50 | + 4.57,3 | |
| 6 | 276 | Aki Uutela | RC Golden Bollocks | 1.08.13 | + 6.20,9 |
| 7 | 2046 | Jevgeni Vasilijev | 1.08.29 | + 6.36,7 | |
| 8 | 51 | Samuli Salmenoja | 1.08.32 | + 6.39,3 | |
| 9 | 268 | Pasi Silvennoinen | 1.08.45 | + 6.52,3 | |
| 10 | 569 | Tommi Nietosjärvi | 1.10.39 | + 8.46,1 | |
maanantai 10. toukokuuta 2010
Spring Adventuresta voitto
Lauantaina 8.5. avattiin kotimainen kesäseikkailukausi Lohjalla Spring Adventuren merkeissä. Multisport.fi tiimi osallistui koitokseen Jannen ja Eepon voimin. Pete puolestaan hääri ratamestarina, ja täytyy todeta, että rata olikin varsin onnistunut. Reitin suunnittelussa oli hyödynnetty hyvin mm. Lohjan seudun mainioita maastopyöräilyyn sopivia polkuja ja hienoja harjumaastoja.
Kisa-aamuna tuli vettä kuin aisaa, mutta onneksi sade loppui juuri ennen lähtöä. Lämpötilakin oli selkeästi plussan puolella ja jäätkin olivat lähteneet. Mikäs siinä sitten seikkaillessa.
Stealth-kanootti näkyy tässä kuvassa, mutta ei tutkassa.
Melonnan jälkeen toteutui todellinen kauhuskenaario: piti käyttää aivoja. Janne sai kuin saikin lopulta tehtävänä olleen ruutusuunnistuksen koordinaatit ja koodit kohdalleen, emmekä jääneet edes viimeisiksi siinä vaiheessa kisaa. Tehtävä sujui siis aivan yli odotusten. Suuremmat ajanmenetykset vältettiin sillä, että itse en osallistunut tehtävän tekemiseen mitenkään. Kärki tosin ehti karata noin kymmenen minuutin päähän, mutta ei se mitään, kisaa oli vielä reilusti jäljellä.
Seuraava äärimmäisen vaikea n. 20 min suunnistus meni hyvin ja ohitimme matkalla muutaman joukkueen. Sitten hypättiin fillareille, ja nousu kohti kärkikahinoita jatkui. Fillariosuus oli n. 30 minuuttia melko selkeää suoraviivaista paukutusta parilla puskaan piilotetulla rastilla höystettynä.
Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa juoksua ja köysilaskeutuminen kalliolta. Koska etukäteen oli kisaohjeissa sanottu, että osuudella kastuu, niin itse otin homman varman päälle ja valitsin sen köyden, jota pitkin laskeutumalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kuivana. Reunimmaisia köysiä käyttäen eivät olisi edes sukat kastuneet. Varsin kovasta yrityksestä ja cliffhanger -tyyppisestä köysiheijarista huolimatta en onnistunut pääsemään rannalle ilman uimista. Vedestä kivelle raahautuminen ei tosiaankaan parantanut fiiliksiä jo ennestään kipeässä kyljessä.
Janne vie, Eepo vikisee.
Laskeutumishässäkän jälkeen juostiin muutama minuutti takaisin fillareille ja polkaistiin lyhyehkö pyöräosuus, joka oli maustettu pitkospuilla ja lyhyellä mutapolulla. Tällä osuudella saimmekin jo ihmetykseksemme kärjen kiinni ja siirryimme kisan johtoon.
Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa Lohjanharjulla hienossa polkumaastossa juostu muutaman kilometrin suunnistus, jossa emme isoja koukkuja tehneet. Suunnistuksen jälkeen vaihtuivat taas lenkkarit fillareihin ja vuorossa oli kisan pisin osuus, reilun tunnin pyöräily/pyöräsuunnistus. Rastiliput löytyivät sieltä mistä pitikin ja paria reitinvalintaa ja osittain melko rauhallista vauhtia lukuunottamatta meni osuus hyvin. Osuudelle mahtui märkiä ja aika haastaviakin polkuja ja pidempiä asfalttipätkiä. Kokonaisuudessaan varsin hyvä fillarointipätkä seikkailukisoihin. Kilpakumppanit olivat jo jääneet aika reilusti, koska edes edestakaisin ajetuilla pätkillä ei muita joukkueita näkynyt.
Fillarointi päättyi Kisakallioon, eli kilpailukeskukseen, jossa oli vuorossa lyhyt, mutta sitäkin enemmin aivonystyröitä työllistävä suunnistus. Retvakasti sanoin karttaa vilkaistuani Jannelle, että homma on hanskassa, tuu vaan perässä. No, noin 30 sekunnin jälkeen pysähdyttiinkin sitten ihmettelemään, että mikä on, kun ei oikein maasto ja kartta täsmää. Sitten selvisi, että kartta oli peilikuva, eli oikea oli vasemmalla ja toisinpäin. Lopun kisaa seurailinkin sitten taas kiltisti Jannea. Vauhti oli rauhallinen ja välillä käveltiinkin, kun ei muita ihan peräpeilissä ollut hönkimässä. Maaliin tultiin ajassa 4.09:25. Toiseksi kisassa tuli Woodman- niminen joukkue ajassa 4.21:36 (Nurminen, Teivaanmäki) ja kolmanneksi penojen, eli Team Penaltyn reinkarnaatio, eli ScandinavianOutdoorStore.com (Prittinen, Toimela) ajalla 4.25:36.
Vasemmalta: Prittinen+ Toimela (Scandinavian Hunks), Teivaanmäki+ Nurminen (Woodman), Eepo + Janne (Multisport.fi).
Kisa oli hyvin järjestetty ja mikä parasta, alkaa harrastajapohja olla jo aika laaja. Nyt oli mukana 77 joukkuetta, eli aika mukava määrä. Osallistujamäärät jatkavat varmasti nousuaan, jos kisajärjestelyt ovat tätä parasta A-luokkaa.
Allekirjoittaneen kisasuorituksen tähtihetket olivat muutama nakkimakkaran pituinen vetovuoro fillarilla, mutta onneksi Janne oli tapansa mukaan täydessä tikissä ja lopputulos sen ansiosta hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, varsinkin kun palkinnoksi saatiin maailman parhaat maastojuoksukengät, eli La Sportivan Crosslitet, jollaiset oli jalassa jo kisan aikanakin.
Tulokset täältä.
* Tiomila, Finnspång, Ruotsi, Anttolan Urheilijat, 3.osuus "långa natten", loppusijoitus 57.
Teksti:Eepo
Kuvat: Ville Mäkelä
Kisa-aamuna tuli vettä kuin aisaa, mutta onneksi sade loppui juuri ennen lähtöä. Lämpötilakin oli selkeästi plussan puolella ja jäätkin olivat lähteneet. Mikäs siinä sitten seikkaillessa.
Ensimmäinen osuus oli melonta kilpailukeskuksena toimineen Kisakallion urheiluopiston viereisellä järvellä. Kaksi rundia järveen ankkuroitujen punaisten kanoottien ympäri, matkaa n. 6 km. Allekirjoittaneen edellisviikonloppuna suunnistusurheillessa* osumaa ottanut kylki rajoitti melontaa sen verran paljon, että tyydyin takaa lähinnä ohjailemaan. Melonnaksi sitä ei kyllä oikein voinut kutsua. Janne sen sijaan lapioi etupenkiltä siihen malliin, että saavuimme vaihtoon toisena parisenkymmentä sekuntia johtavan porukan perässä. Kalustona meillä oli tällä kertaa stealth-ominaisuuksilla varustettu uudenkarhea musta lotjake suoraan kylmän sodan parhailta vuosilta, joka ilmeisesti aiheutti sen verran tutinaa kanssakilpailijoiden pohkeissa, että osa(Woodman3/Ahonen + Vartiamäki) kävi melonnan ohessa takuuvarmasti virkistävällä aamu-uinnilla.
Stealth-kanootti näkyy tässä kuvassa, mutta ei tutkassa.Melonnan jälkeen toteutui todellinen kauhuskenaario: piti käyttää aivoja. Janne sai kuin saikin lopulta tehtävänä olleen ruutusuunnistuksen koordinaatit ja koodit kohdalleen, emmekä jääneet edes viimeisiksi siinä vaiheessa kisaa. Tehtävä sujui siis aivan yli odotusten. Suuremmat ajanmenetykset vältettiin sillä, että itse en osallistunut tehtävän tekemiseen mitenkään. Kärki tosin ehti karata noin kymmenen minuutin päähän, mutta ei se mitään, kisaa oli vielä reilusti jäljellä.
Seuraava äärimmäisen vaikea n. 20 min suunnistus meni hyvin ja ohitimme matkalla muutaman joukkueen. Sitten hypättiin fillareille, ja nousu kohti kärkikahinoita jatkui. Fillariosuus oli n. 30 minuuttia melko selkeää suoraviivaista paukutusta parilla puskaan piilotetulla rastilla höystettynä.
Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa juoksua ja köysilaskeutuminen kalliolta. Koska etukäteen oli kisaohjeissa sanottu, että osuudella kastuu, niin itse otin homman varman päälle ja valitsin sen köyden, jota pitkin laskeutumalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kuivana. Reunimmaisia köysiä käyttäen eivät olisi edes sukat kastuneet. Varsin kovasta yrityksestä ja cliffhanger -tyyppisestä köysiheijarista huolimatta en onnistunut pääsemään rannalle ilman uimista. Vedestä kivelle raahautuminen ei tosiaankaan parantanut fiiliksiä jo ennestään kipeässä kyljessä.
Janne vie, Eepo vikisee.Laskeutumishässäkän jälkeen juostiin muutama minuutti takaisin fillareille ja polkaistiin lyhyehkö pyöräosuus, joka oli maustettu pitkospuilla ja lyhyellä mutapolulla. Tällä osuudella saimmekin jo ihmetykseksemme kärjen kiinni ja siirryimme kisan johtoon.
Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa Lohjanharjulla hienossa polkumaastossa juostu muutaman kilometrin suunnistus, jossa emme isoja koukkuja tehneet. Suunnistuksen jälkeen vaihtuivat taas lenkkarit fillareihin ja vuorossa oli kisan pisin osuus, reilun tunnin pyöräily/pyöräsuunnistus. Rastiliput löytyivät sieltä mistä pitikin ja paria reitinvalintaa ja osittain melko rauhallista vauhtia lukuunottamatta meni osuus hyvin. Osuudelle mahtui märkiä ja aika haastaviakin polkuja ja pidempiä asfalttipätkiä. Kokonaisuudessaan varsin hyvä fillarointipätkä seikkailukisoihin. Kilpakumppanit olivat jo jääneet aika reilusti, koska edes edestakaisin ajetuilla pätkillä ei muita joukkueita näkynyt.
Vasemmalta: Prittinen+ Toimela (Scandinavian Hunks), Teivaanmäki+ Nurminen (Woodman), Eepo + Janne (Multisport.fi).Kisa oli hyvin järjestetty ja mikä parasta, alkaa harrastajapohja olla jo aika laaja. Nyt oli mukana 77 joukkuetta, eli aika mukava määrä. Osallistujamäärät jatkavat varmasti nousuaan, jos kisajärjestelyt ovat tätä parasta A-luokkaa.
Allekirjoittaneen kisasuorituksen tähtihetket olivat muutama nakkimakkaran pituinen vetovuoro fillarilla, mutta onneksi Janne oli tapansa mukaan täydessä tikissä ja lopputulos sen ansiosta hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, varsinkin kun palkinnoksi saatiin maailman parhaat maastojuoksukengät, eli La Sportivan Crosslitet, jollaiset oli jalassa jo kisan aikanakin.
Tulokset täältä.
* Tiomila, Finnspång, Ruotsi, Anttolan Urheilijat, 3.osuus "långa natten", loppusijoitus 57.
Teksti:Eepo
Kuvat: Ville Mäkelä
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Sawo Rogaining (6h) ja Võhandu Marathon 100km melontakisa Virossa
Lauantaina 17.4 melottiin Virossa 100 km pitkä Võhandu Marathon. Maaliin kisassa pääsi yhteensä 268 paria tai soolokisaajaa reilusta 300 sadasta osallistuneesta, eli kyseessä on osanottajamäärällä mitattuna melkoisen suosittu tapahtuma, kuten muutkin kestävyysurheilutapahtumat Virossa tuppaavat olemaan.
Pete ja Outi ottivat osaa kisan inkkarisarjaan (C2), ja kalustona oli Acron Whitewater. Maaliin Multisport-parivaljakko pääsi ajalla 10.20:19, joka oikeutti C2 Mix, eli sekasarjan voittoon. Nopeimmin satasen läpsyttelivät liettualainen pari Dubauskas/Butrimavicius kajakkikaksikolla aikaan 7.58:31, eli n. 12,5 km/h keskinopeudella. Hyvää vauhtia siis, vaikka jokimelonnasta onkin kyse. Reitti oli kuulemma erittäin hieno, ja pääosin virtaavaa ja mutkittelevaa jokea. Suomalaisista nopeimmin satkun meloivat pari Soivio/Hihnala sarjassa C2Men aikaan 9.37:15, jolla irtosi inkkarisarjan voitto. Tulokset täältä.
Janne ja Eepo puolestaan kävivät Varkaudessa juoksemassa 6 tunnin Sawo Rogainingin. Rogaining on suunnistuksen muoto, jossa on kartta täynnä eriarvoisia rasteja (kartta), ja eniten pisteitä kerännyt ja määräaikaan mennessä maaliin saapunut voittaa.
Varkauden kisa oli käytännössä 6h korttelisuunnistus, muutamilla metsäpätkillä höystettynä. Suurin osa ajasta ja matkasta juostiin siis tietä pitkin, ja asvalttiakin oli matkalla ehkä n. 30 km, yhteensä juoksumatkaa äijille kertyi reilu 60 kilometriä. Tuloksena erittäin kipeät jalat ja kisan voitto. Tulokset täältä. Valmistautuminen kisaan oli talven jäljiltä erittäin huono, lähes olematon. Jannella kyseessä oli kevään kolmas juoksulenkki, eikä Eepollakaan ollut kuin muutama lyhyt sutaisu enemmin alla. Meno oli tuskaista ja jalat jäykät jo n. 15 minuutin jälkeen, mutta vanhoilla pohjilla saatiin sentään jotenkuten köpöteltyä. Maaliin saavuttiin ajassa 5.39:49, eli vielä olisi ollut hyvin aikaa hakea yksi rasti maalin läheltä. Jalat olivat siinä vaiheessa kuitenkin sitä mieltä, että on parempi siirtyä maalin kautta suihkuun.
Näissä jäykissä tunnelmissa kohti uusia seikkailuja.
Pete ja Outi ottivat osaa kisan inkkarisarjaan (C2), ja kalustona oli Acron Whitewater. Maaliin Multisport-parivaljakko pääsi ajalla 10.20:19, joka oikeutti C2 Mix, eli sekasarjan voittoon. Nopeimmin satasen läpsyttelivät liettualainen pari Dubauskas/Butrimavicius kajakkikaksikolla aikaan 7.58:31, eli n. 12,5 km/h keskinopeudella. Hyvää vauhtia siis, vaikka jokimelonnasta onkin kyse. Reitti oli kuulemma erittäin hieno, ja pääosin virtaavaa ja mutkittelevaa jokea. Suomalaisista nopeimmin satkun meloivat pari Soivio/Hihnala sarjassa C2Men aikaan 9.37:15, jolla irtosi inkkarisarjan voitto. Tulokset täältä.
Janne ja Eepo puolestaan kävivät Varkaudessa juoksemassa 6 tunnin Sawo Rogainingin. Rogaining on suunnistuksen muoto, jossa on kartta täynnä eriarvoisia rasteja (kartta), ja eniten pisteitä kerännyt ja määräaikaan mennessä maaliin saapunut voittaa.
Varkauden kisa oli käytännössä 6h korttelisuunnistus, muutamilla metsäpätkillä höystettynä. Suurin osa ajasta ja matkasta juostiin siis tietä pitkin, ja asvalttiakin oli matkalla ehkä n. 30 km, yhteensä juoksumatkaa äijille kertyi reilu 60 kilometriä. Tuloksena erittäin kipeät jalat ja kisan voitto. Tulokset täältä. Valmistautuminen kisaan oli talven jäljiltä erittäin huono, lähes olematon. Jannella kyseessä oli kevään kolmas juoksulenkki, eikä Eepollakaan ollut kuin muutama lyhyt sutaisu enemmin alla. Meno oli tuskaista ja jalat jäykät jo n. 15 minuutin jälkeen, mutta vanhoilla pohjilla saatiin sentään jotenkuten köpöteltyä. Maaliin saavuttiin ajassa 5.39:49, eli vielä olisi ollut hyvin aikaa hakea yksi rasti maalin läheltä. Jalat olivat siinä vaiheessa kuitenkin sitä mieltä, että on parempi siirtyä maalin kautta suihkuun.
Näissä jäykissä tunnelmissa kohti uusia seikkailuja.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Vohandu Maraton ja Rogainingia!
Viikonloppuna Pete a Outi kisaavat Virossa Vohandu kanootti maratonilla. Saman kokoluokan kisaa on turha hakea ihan lähimaastoista. Kalustoa on startissa yli kolmesataa ja osallistujia noin 600 henkeä.
Täältä lisää: http://www.vohandumaraton.ee/ sivuilta löytyy online seurantakin.
Eepo, Janne ja Ville M tahkoavat Savossa kuuden tunnin rogining kilpailun.
Täältä lisää: http://www.vohandumaraton.ee/ sivuilta löytyy online seurantakin.
Eepo, Janne ja Ville M tahkoavat Savossa kuuden tunnin rogining kilpailun.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Talven hiihtosatoa ja kevään suunnitelmia
Hiihtoa:
Tiimin virallinen hiihtoniilo Janne K. Mononen hiihti kevään viimeisissä SM-kisoissa Kontiolahdella 50 km pertsalla sijalle 27. Raskas rata ja todellinen vesikeli pitivät huolen siitä, että aikaeroja syntyi. Janne jäi voittaja Ville Nousiaiselle reilut 9 minuuttia.
Janne hiihti myös Finlandia hiihdon 50 km perinteisellä ja Pirkan 90 km perinteisellä. Finlandiassa sijoitus oli 17. ja eroa kärkeen (Kari Varis) tuli reilut 7 minuuttia. Pirkan hiihdossa sijoitus oli 2., ja eroa kärkeen (Aki Ijäs) tuli nelisen minuuttia. Kolin x-wiimassa edellisviikonloppuna Eepon kanssa kuntoaan herkistellyt Mäkelän Ville oli Pirkassa kolmas, lähes tavoittaen Jannen lopussa. Poikien välille tuli eroa kokonaiset 11 sekuntia. Janne ei turhia matkalla passaillut, vaan hiihti noin puolet matkasta yksin muilta karussa. Tämä ei taida olla 90 km hiihtokisassa se varmin taktiikka menestyksen kannalta. Ville puolestaan niilotti maaliskuussa Vuokattihiihdon 60 km perinteisellä sijalle 9., 7,5 minuuttia kärkeä hitaammin.
Jannella tuli myös tukku muita startteja, mm. Keuruun SM-kisoista tammikuulta sprintistä sija 31. ja ehkä eniten ansaittua huomiota herättäneenä suorituksena Helsingin seudun hiihdon maakuntaviestin hiihtäminen yhden miehen kokoonpanolla. "Monomies" hiihti maakuntaviestin B-sarjassa (vapaat yhteisöt) 5 osuuksisen viestisuorituksen yksin, kilpailun ulkopuolella tosin. Aika olisi kyllä riittänyt kyseisen sarjan voittoon. Portugalissa marraskuussa telottu olkapää ei siis ainakaan intoa mieheltä vienyt.
Eepo puolestaan hiihti Keski-Suomi hiihdossa tammikuussa 50 km perinteistä ja sijoitus oli 7., 6 minuuttia voittajalle Jarmo Rissaselle jääneenä. Pogostan hiihdossa maaliskuussa Eepo tuli lauantaina 52 km perinteisellä maaliin neljäntenä, vajaat kolme minuuttia voittajaa Atte Seppästä hitaammin. Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, Eepo hiihti Pogostan 58 km:llä (vapaa) maaliin viidentenä kaksi minuuttia voittajalle Alexey Mazuroville jääneenä. Molempina päivinä jyystäneiden kokonaisajassa oli Eepo selkeästi nopein. Maakuntaviestissä Eepo hiihti Mikkelin kakkosjoukkueessa, mutta osuuden nopeimman ajan (M yl, pertsa 6 km).
Tulevia seikkailuja:
Nyt kun on talvi kohta takana ja hiihdot hiihdelty, alkaa taas kesäisempi seikkailukausi 2010.
Kauden kaksi tärkeintä kisaa tulevat olemaan Explore Sweden heinäkuussa ja tietysti ykköstavoitteena Bimbache (MM-kisa) syys-lokakuun vaihteessa. Kokoonpanot eivät vielä ole täysin selvät, mutta eiköhän noissa aika pitkälti samat naamat tule olemaan kuin aikaisemminkin.
Lisäksi keväällä Janne ja Pete edistävät lajia kisajärjestäjinä kotimaisen Multisport-cupin kisoissa. Kenties jotain vähän lyhyempiä kisoja tullaan myös käymään, mutta Explore Sweden ja Bimbache tulevat kuitenkin olemaan pitkinä non-stop kisoina ne eniten resursseja ja lomapäiviä syövät kisat.
Koska talvi on sujunut kaikilta suhteellisen hyvin ja ainakaan vielä ei kukaan ole onnistunut itseään pahemmin rikkomaan, näyttää tässä vaiheessa siltä, että lähtökohdat tuleviin koitoksiin ovat vähintään yhtä hyvät kuin viime vuonna.
Tiimin virallinen hiihtoniilo Janne K. Mononen hiihti kevään viimeisissä SM-kisoissa Kontiolahdella 50 km pertsalla sijalle 27. Raskas rata ja todellinen vesikeli pitivät huolen siitä, että aikaeroja syntyi. Janne jäi voittaja Ville Nousiaiselle reilut 9 minuuttia.
Janne hiihti myös Finlandia hiihdon 50 km perinteisellä ja Pirkan 90 km perinteisellä. Finlandiassa sijoitus oli 17. ja eroa kärkeen (Kari Varis) tuli reilut 7 minuuttia. Pirkan hiihdossa sijoitus oli 2., ja eroa kärkeen (Aki Ijäs) tuli nelisen minuuttia. Kolin x-wiimassa edellisviikonloppuna Eepon kanssa kuntoaan herkistellyt Mäkelän Ville oli Pirkassa kolmas, lähes tavoittaen Jannen lopussa. Poikien välille tuli eroa kokonaiset 11 sekuntia. Janne ei turhia matkalla passaillut, vaan hiihti noin puolet matkasta yksin muilta karussa. Tämä ei taida olla 90 km hiihtokisassa se varmin taktiikka menestyksen kannalta. Ville puolestaan niilotti maaliskuussa Vuokattihiihdon 60 km perinteisellä sijalle 9., 7,5 minuuttia kärkeä hitaammin.
Jannella tuli myös tukku muita startteja, mm. Keuruun SM-kisoista tammikuulta sprintistä sija 31. ja ehkä eniten ansaittua huomiota herättäneenä suorituksena Helsingin seudun hiihdon maakuntaviestin hiihtäminen yhden miehen kokoonpanolla. "Monomies" hiihti maakuntaviestin B-sarjassa (vapaat yhteisöt) 5 osuuksisen viestisuorituksen yksin, kilpailun ulkopuolella tosin. Aika olisi kyllä riittänyt kyseisen sarjan voittoon. Portugalissa marraskuussa telottu olkapää ei siis ainakaan intoa mieheltä vienyt.
Eepo puolestaan hiihti Keski-Suomi hiihdossa tammikuussa 50 km perinteistä ja sijoitus oli 7., 6 minuuttia voittajalle Jarmo Rissaselle jääneenä. Pogostan hiihdossa maaliskuussa Eepo tuli lauantaina 52 km perinteisellä maaliin neljäntenä, vajaat kolme minuuttia voittajaa Atte Seppästä hitaammin. Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, Eepo hiihti Pogostan 58 km:llä (vapaa) maaliin viidentenä kaksi minuuttia voittajalle Alexey Mazuroville jääneenä. Molempina päivinä jyystäneiden kokonaisajassa oli Eepo selkeästi nopein. Maakuntaviestissä Eepo hiihti Mikkelin kakkosjoukkueessa, mutta osuuden nopeimman ajan (M yl, pertsa 6 km).
Tulevia seikkailuja:
Nyt kun on talvi kohta takana ja hiihdot hiihdelty, alkaa taas kesäisempi seikkailukausi 2010.
Kauden kaksi tärkeintä kisaa tulevat olemaan Explore Sweden heinäkuussa ja tietysti ykköstavoitteena Bimbache (MM-kisa) syys-lokakuun vaihteessa. Kokoonpanot eivät vielä ole täysin selvät, mutta eiköhän noissa aika pitkälti samat naamat tule olemaan kuin aikaisemminkin.
Lisäksi keväällä Janne ja Pete edistävät lajia kisajärjestäjinä kotimaisen Multisport-cupin kisoissa. Kenties jotain vähän lyhyempiä kisoja tullaan myös käymään, mutta Explore Sweden ja Bimbache tulevat kuitenkin olemaan pitkinä non-stop kisoina ne eniten resursseja ja lomapäiviä syövät kisat.
Koska talvi on sujunut kaikilta suhteellisen hyvin ja ainakaan vielä ei kukaan ole onnistunut itseään pahemmin rikkomaan, näyttää tässä vaiheessa siltä, että lähtökohdat tuleviin koitoksiin ovat vähintään yhtä hyvät kuin viime vuonna.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Kolin X-Wiima 2010
Multisport-tiimi kävi launtaina kahlaamassa voiton Kolilla järjestetyssä X-Wiima –kilpailussa. Eepo ja Mäkelän Ville onnistuivat kukistamaan toiseksi tulleet Karsun pojat, Leppäsen Jaakon ja Auvisen Mikon, vain muutaman minuutin erolla.
Ratametsuri oli onnistunut luomaan Kolin mahtaviin maisemiin todella hyvän reitin, joka piti sisällään vaihtelevan annoksen talvisia aktiviteetteja. Lajit jakaantuivat sopivassa suhteessa pyöräilyyn, hiihtoon, lumikenkäilyyn ja potkukelkkailuun. Lisäksi kisassa hyödynnettiin alueelta löytyvän ratsutallin palveluita pienen ratsastustehtävän merkeissä.
Kilpailu koostui neljästä etapista, joiden välillä käytiin Kolin koululla vaihtamassa varusteita. Ensimmäiselle etapille kukin joukkue sai tehdä valinnan lähteäkö liikkeelle suksilla vai fillareilla. Päätimme lähteä suksilla, joka osoittautui kuitenkin hieman hitaammaksi vaihtoehdoksi. Toiselle etapille lähdettäessä olimme noin 5 minuuttia kärkeä jäljessä. Pyöräilyä ja lumikenkäilyä sisältäneen etapin aikana siirryimme kärkeen ja saimme tehtyä seuraaviin pientä hajurakoakin. Etapilla ollut ratsastustehtävä hoitui Eepolta niin mallikkaasti, että on syytä epäillä miehen käyneen ratsutallilla aiemminkin.
Kolmas etappi jakaantui hiihtoon ja lumikenkäilyyn. Hiihto-osuudet kuljettiin hoidettuja uria pitkin, kun taas lumikengillä edettiin vaihtelevimmissa olosuhteissa. Kolin alue on saanut omansa tämän vuoden lumisateista, ja sen huomasivat ennen kaikkea reidet. Pohjattomassa hangessa hinaaminen on hapokasta touhua, vaikka jalassa olisivat lumikengät. Etappi kiersi Räsävaaran huipun kautta takaisin Kolin kylälle ja sieltä vaihtopaikalle. Tämän etapin jälkeen eroa kakkoseen oli jotakuinkin 10 min.
Viimeinen etappi oli kilpailun pisin ja piti sisällään pyöräilyä, potkukelkkailua ja lumikenkäilyä. Ensimmäinen tehtävä oli siirtyä pyörillä Lieksaan menevän jäätien alkuun, josta otettiin potkukelkat alle. Potkukelkkoja jouduttiin odottamaan kuitenkin noin viisi minuuttia, koska järjestäjä saapui hieman myöhässä rastille. Potkukelkkapätkälle oli sijoitettu kaksi rastia, joiden hakeminen ei onnistunut pelkästään kelkalla potkuttelemalla. Osuudella toive kuivista sukista haihtui savuna ilmaan ja pelko pyöräilyssä jäätyvistä varpaista hiipi puseroon. Potkukelkkailun jälkeen oli jäljellä enää siirtymä Kolin huipulle, jossa odotti lyhyehkö lumikenkäsuunnistus. Meidän tapauksessa lyhyestä lumikenkäsuunnistuksesta tuli tuplasti pidempi lumikenkäharhailu, jonka aikana Karsu ajoi meidät kiinni. Perinteinen seikkailujormahan etsii rastia aina mäen korkeimmalta kohdalta ja niin teimme mekin. Tällä kertaa rastit eivät kuitenkaan olleet aivan huipuilla, joten saimme kiertää jokaisen huipun kahteen kertaan ennen kuin löysimme rastit.
Maaliin saavuimme pari minuuttia Karsun jälkeen, mutta nousimme ykköseksi potkukelkkaodotuksesta saamiemme hyvitysminuuttien turvin. Saavutettu voitto ei oikein tuntunut voitolta, koska emme olleet ykkösinä maalissa. Yhdessä Karsun poikien (Leppänen, Auvinen) kanssa päätimme jakaa palkinnot, koska emme oikein osanneet päättää kuka oikeasti oli paras. Allekirjoittaneen kisasuoritus ei jättänyt montaa hyvää muistoa. Kulku oli yhtä hyvää kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen semifinaaliottelu Vancouverissa, mikä puolestaan aiheutti sen, että Eepo joutui odottelemaan liiankin kanssa. Nopeammalla etenemisellä lopun pummailu olisi voitu helposti kuitata.
Kilpailu itsessään oli todella mainio. Rata hyödynsi erinomaisesti alueen vaativaa maastoa ja tarjosi komeita maisemia. Turha puttailu oli jätetty muihin kisoihin, ja radasta oli laadittu selkeä ja suoraviivainen. Suosittelemme!
-Ville
Tulokset täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
