Lauantaina 8.5. avattiin kotimainen kesäseikkailukausi Lohjalla Spring Adventuren merkeissä. Multisport.fi tiimi osallistui koitokseen Jannen ja Eepon voimin. Pete puolestaan hääri ratamestarina, ja täytyy todeta, että rata olikin varsin onnistunut. Reitin suunnittelussa oli hyödynnetty hyvin mm. Lohjan seudun mainioita maastopyöräilyyn sopivia polkuja ja hienoja harjumaastoja.
Kisa-aamuna tuli vettä kuin aisaa, mutta onneksi sade loppui juuri ennen lähtöä. Lämpötilakin oli selkeästi plussan puolella ja jäätkin olivat lähteneet. Mikäs siinä sitten seikkaillessa.
Ensimmäinen osuus oli melonta kilpailukeskuksena toimineen Kisakallion urheiluopiston viereisellä järvellä. Kaksi rundia järveen ankkuroitujen punaisten kanoottien ympäri, matkaa n. 6 km. Allekirjoittaneen edellisviikonloppuna suunnistusurheillessa* osumaa ottanut kylki rajoitti melontaa sen verran paljon, että tyydyin takaa lähinnä ohjailemaan. Melonnaksi sitä ei kyllä oikein voinut kutsua. Janne sen sijaan lapioi etupenkiltä siihen malliin, että saavuimme vaihtoon toisena parisenkymmentä sekuntia johtavan porukan perässä. Kalustona meillä oli tällä kertaa stealth-ominaisuuksilla varustettu uudenkarhea musta lotjake suoraan kylmän sodan parhailta vuosilta, joka ilmeisesti aiheutti sen verran tutinaa kanssakilpailijoiden pohkeissa, että osa(Woodman3/Ahonen + Vartiamäki) kävi melonnan ohessa takuuvarmasti virkistävällä aamu-uinnilla.
Stealth-kanootti näkyy tässä kuvassa, mutta ei tutkassa.
Melonnan jälkeen toteutui todellinen kauhuskenaario: piti käyttää aivoja. Janne sai kuin saikin lopulta tehtävänä olleen ruutusuunnistuksen koordinaatit ja koodit kohdalleen, emmekä jääneet edes viimeisiksi siinä vaiheessa kisaa. Tehtävä sujui siis aivan yli odotusten. Suuremmat ajanmenetykset vältettiin sillä, että itse en osallistunut tehtävän tekemiseen mitenkään. Kärki tosin ehti karata noin kymmenen minuutin päähän, mutta ei se mitään, kisaa oli vielä reilusti jäljellä.
Seuraava äärimmäisen vaikea n. 20 min suunnistus meni hyvin ja ohitimme matkalla muutaman joukkueen. Sitten hypättiin fillareille, ja nousu kohti kärkikahinoita jatkui. Fillariosuus oli n. 30 minuuttia melko selkeää suoraviivaista paukutusta parilla puskaan piilotetulla rastilla höystettynä.
Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa juoksua ja köysilaskeutuminen kalliolta. Koska etukäteen oli kisaohjeissa sanottu, että osuudella kastuu, niin itse otin homman varman päälle ja valitsin sen köyden, jota pitkin laskeutumalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kuivana. Reunimmaisia köysiä käyttäen eivät olisi edes sukat kastuneet. Varsin kovasta yrityksestä ja cliffhanger -tyyppisestä köysiheijarista huolimatta en onnistunut pääsemään rannalle ilman uimista. Vedestä kivelle raahautuminen ei tosiaankaan parantanut fiiliksiä jo ennestään kipeässä kyljessä.
Janne vie, Eepo vikisee.
Laskeutumishässäkän jälkeen juostiin muutama minuutti takaisin fillareille ja polkaistiin lyhyehkö pyöräosuus, joka oli maustettu pitkospuilla ja lyhyellä mutapolulla. Tällä osuudella saimmekin jo ihmetykseksemme kärjen kiinni ja siirryimme kisan johtoon.
Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa Lohjanharjulla hienossa polkumaastossa juostu muutaman kilometrin suunnistus, jossa emme isoja koukkuja tehneet. Suunnistuksen jälkeen vaihtuivat taas lenkkarit fillareihin ja vuorossa oli kisan pisin osuus, reilun tunnin pyöräily/pyöräsuunnistus. Rastiliput löytyivät sieltä mistä pitikin ja paria reitinvalintaa ja osittain melko rauhallista vauhtia lukuunottamatta meni osuus hyvin. Osuudelle mahtui märkiä ja aika haastaviakin polkuja ja pidempiä asfalttipätkiä. Kokonaisuudessaan varsin hyvä fillarointipätkä seikkailukisoihin. Kilpakumppanit olivat jo jääneet aika reilusti, koska edes edestakaisin ajetuilla pätkillä ei muita joukkueita näkynyt.
Fillarointi päättyi Kisakallioon, eli kilpailukeskukseen, jossa oli vuorossa lyhyt, mutta sitäkin enemmin aivonystyröitä työllistävä suunnistus. Retvakasti sanoin karttaa vilkaistuani Jannelle, että homma on hanskassa, tuu vaan perässä. No, noin 30 sekunnin jälkeen pysähdyttiinkin sitten ihmettelemään, että mikä on, kun ei oikein maasto ja kartta täsmää. Sitten selvisi, että kartta oli peilikuva, eli oikea oli vasemmalla ja toisinpäin. Lopun kisaa seurailinkin sitten taas kiltisti Jannea. Vauhti oli rauhallinen ja välillä käveltiinkin, kun ei muita ihan peräpeilissä ollut hönkimässä. Maaliin tultiin ajassa 4.09:25. Toiseksi kisassa tuli Woodman- niminen joukkue ajassa 4.21:36 (Nurminen, Teivaanmäki) ja kolmanneksi penojen, eli Team Penaltyn reinkarnaatio, eli ScandinavianOutdoorStore.com (Prittinen, Toimela) ajalla 4.25:36.
Vasemmalta: Prittinen+ Toimela (Scandinavian Hunks), Teivaanmäki+ Nurminen (Woodman), Eepo + Janne (Multisport.fi).
Kisa oli hyvin järjestetty ja mikä parasta, alkaa harrastajapohja olla jo aika laaja. Nyt oli mukana 77 joukkuetta, eli aika mukava määrä. Osallistujamäärät jatkavat varmasti nousuaan, jos kisajärjestelyt ovat tätä parasta A-luokkaa.
Allekirjoittaneen kisasuorituksen tähtihetket olivat muutama nakkimakkaran pituinen vetovuoro fillarilla, mutta onneksi Janne oli tapansa mukaan täydessä tikissä ja lopputulos sen ansiosta hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, varsinkin kun palkinnoksi saatiin maailman parhaat maastojuoksukengät, eli La Sportivan Crosslitet, jollaiset oli jalassa jo kisan aikanakin.
Tulokset
täältä.
* Tiomila, Finnspång, Ruotsi, Anttolan Urheilijat, 3.osuus "långa natten", loppusijoitus 57.Teksti:Eepo
Kuvat: Ville Mäkelä
Kuvassa ratamestari Antonio De la Rosa juoksee merikilpikonnaa karkuun.
