24 tuntia tepastelua

Johdanto
Rogainingin eli 24 tunnin (piste)suunnistuksen MM-kisat vm. 2012 käytiin 31.8.-1.9.Tsekeissä. Kilpailun keskuspaikka oli Prebuz niminen kylä, joka on Tsekin pienin virallinen kylä. Kilpailualue oli luoteis-Tsekeissä Saksan rajan tuntumassa ja kisassa liikuttiinkin rajan molemmin puolin. Rogainingissahan on kyse siitä, että kilpailuajan puitteissa, joka oli tässä tapauksessa siis 24 tuntia, haetaan maastosta niin monta rastia kuin ehditään, tai pikemminkin niin monta pistettä kuin ehditään. Rastit ovat nimittäin eri arvoisia, ja  esim. tässä MM-kisassa rastien arvot vaihtelivat välillä 3-9 pistettä per rasti. Sitten maalissa järjestäjät laskevat eri joukkueiden pisteet yhteen ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Suomalaisittain kilpailun nimi voisi siis olla pistesuunnistus. Kisamuodon hyvä puoli on se, että matka ei yleensä lopu kesken. Huono puoli taas on se, että kisan aikana ei ole mitään tietoa siitä miten kisa menee. Eli vuorokausi naputellaan menemään ja sitten maalissa todetaan, että jaahas, tultiin näköjään sijalle xx. Kisat käydään pareittain, ilmeisesti turvallisuussyistä. Kisoissa on yleensä maali/lähtöalueella ruokaa tarjolla kisan aikana, mutta käytännössä kaikki tarvittavat eväät ja muut rensselit kulkevat mukana koko ajan. Siten ei tarvitse tehdä ylimääräisiä mutkia matkaan.

Alkuasetelmat
Eepon parina kisaan osallistui kokenut seikkailija Ylivieskan Kuulan Jukka Pinola, mies joka harrasti rogainingia vielä ennen tätä kisaa. Lähtökohdat kisaan olivat aika kyseenalaiset. Puutteellisen ja liian vähäisen harjoittelun lisäksi ennen kisaa arvelluttivat Jukan välilevyongelmat. Lisäksi Eepo sairastui jämäkkään flunssaan pari päivää ennen kisaa, ja vielä kisa-aamunakin arvottiin, että kannattaako kipeänä lähteä hankkimaan lisäongelmia juoksemalla 24 tuntia sateessa pitkin metsiä. Paikan päälle Tsekkeihin saavuttiin luonnollisesti niin myöhään kuin mahdollista, eli kisaa edeltävänä iltana.

Kisa-aamuna täräytettiin kisapaikalle, eli prebuzilaiselle pellolle ja havaittiin auton ikkunasta, että maastohan on sitten melko mäkistä. Kartat saatiin kouraan pienen jonottelun jälkeen klo 9.45, jonka jälkeen alkoi tuuriin ja ns. perstuntumaan perustuva reitin suunnittelu. Aikaa siihen oli reilu 2 tuntia, koska kisa alkoi klo 12. Etukäteen olimme kotona leikanneet 100 km pitkän pätkän lankaa, jolla pystyimme suurinpiirtein arvioimaan suunnittelemamme reitin pituutta. Luonnollisesti lanka oli venyvää villasukkalankaa, ja mittaustarkkuus oli arviolta noin +- 20 km, tai jotain sinne päin.  Jonkinlainen reitti saatiin kuitenkin piirrettyä ja matkaa vaikutti tulevan linnuntietä noin 120 km +- mahdollinen virhemarginaali. Mittauksen jälkeen teimme vielä muutamia muutoksia suunniteltuun ja mitattuun reittiin, ja näin ollen lähdimme siis matkaan ilman kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa saatikka käsitystä minkälaista maasto oikeasti on. Koska reittiä suunnitellessa tuli kylmä, keli näytti sateiselta ja olo oli sellainen, että saattaisi olla melko karu reissu edessä, tunki allekirjoittanut vielä ennen lähtöä varapaidan reppuun ja pisti hikoilun maksimoimiseksi sadehousut jalkaan heti startista. Molemmat oli liikaa.

Toteutus
Kisassa laputimme menemään tasaista vauhtia suosien aika pitkiäkin kiertoja ja pomminvarmoja reitinvalintoja. Muutaman rastin lisäsimme matkalla ohjelmaan ja pari rastia jouduimme vastaavasti lopussa jättämään pois. Suunnistus meni aika mukavasti, ottaen huomioon, että emme kumpikaan ole mitään varsinaisia mestarisuunnistajia. Ehkäpä kartan 1: 40 000 mittakaava ja 10 metrin käyräväli tosin hieman tasoittavat eroa oikeasti taitavien suunnistajien ja tällaisten niilojen välillä. Vauhti ja olo olivat ainakin allekirjoittaneen osalta kaukana normitasosta, mutta näissä kinkereissä riittää, kun ei väsy. Yöllä teimme pari virhettä, toinen oli suoranainen pummi (n. 15-20 min rastille nro 40) ja toinen lähinnä huolimaton ajautuminen väärälle reitille (n. 15 min rastille nro 51). Lisäksi tietysti muutama pikku koukero, mutta niitä ei lasketa. Jaksoimme lopussakin pitää kohtuullisen reipasta tahtia yllä, vaikka olimme täydellisen pelisilmän puutteessa jättäneet kilpailualueen raskaimmat maastot aivan loppuun. Maalissa olimme noin vartin ennen määräaikaa, ja totesimme kisan menneen lähtökohdat huomioiden jopa vähän yläkanttiin.

Matkalla kohti ensimmäistä rastia!

Tulos
Pisteitä keräsimme 3650, joka oli 20 pistettä vähemmin kuin voittajien eli virolaisten Eensaarten veljesten keräämät pisteet. Saimme siis MM-hopeaa. Koska lopputuloksissa jostain syystä rastien pistemäärät kerrotaan kymmenellä (en tiedä miksi, ehkä se on hienompaa kun saa enemmin pisteitä) ja jokainen rasti oli näin ollen vähintään 30 pisteen arvoinen, hävisimme voittajille alle yhden rastin verran.

Rastiväliaikojen perusteella voi jälkikäteen todeta, että etenimme keskimäärin kisan parasta vauhtia. Linnuntietä matkaa tuli 115,88 km, ja kartalta mitattuna meidän kulkemaamme reittiä pitkin matkaa tuli 162 km. Aikaa jäi lopussa jäljelle reilut 15 min. Voittajien linnuntietä kulkema matka oli 114,78km ja heillä jäi aikaa noin 2 minuuttia. Hävisimme kisan siis tavallaan jo ennen starttia reittiä suunnitellessa, vaikkakin ilman pummeja olisimme kyllä ehtineet poimia voittoon vaadittavat lisäpisteet tälläkin reittisuunnittelulla. Kolmanneksi tullut venäläispari eteni linnuntietä 106,42 km. Ero kolmanneksi tulleisiin ja siitä alaspäin tulosluettelossa on siis tasaisen vauhdin taktiikalla jo parin tunnin luokkaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä mainita, että kyseessä ei todellakaan ole kisa, jossa pisimmän matkan tepastellut pari voittaa, vaan menestymiseen vaaditaan jalkojen lisäksi myös kohtalainen annos tuuria, joka jostain syystä tuntuu olevan taitavilla suunnistajilla yleensä aika hyvä. Kisassa oli mukana myös useita muita suomalaispareja, joista Hannu Oja- Sepi Mäkinen voittivat miesten juniorikoukkupolvisarjan ollen kokonaistuloksissa sijalla 6. Vavan veljekset Mikko ja Marko tulivat avoimessa sarjassa sijalle 10.

Palkinnoksi mitalit, diplomit ja 4 pulloa olutta!

Perästä kuului
Palkintojen jaon jälkeen ajoimme ns. samoilla silmillä Prahaan, jossa ilta, yö ja seuraava päivä sujuivat pahoin voiden. Saimme molemmat nimittäin melko mojovat p-taudit. Ilmeisesti tuli kisassa juotua väärästä ojasta ja vedenpuhdistusainekin taisi olla luonnollisesti jo vähän vanhentunutta. Kotisuomessa olikin allekirjoittaneella jo sen verran kokonaisvaltaisen hapokas olo, että tuli vietettyä pari yötä sairaalassa. Palautumista ei ole juuri tapahtunut.

Tulokset:
1 Eensaar Rain (EST), Eensaar Silver (EST) 3670 23:58:13
2 Jäppinen Eero (FIN), Pinola Jukka (FIN) 3650 23:43:48
3 Dombrovskiy Evgeniy (RUS), Kalinin Oleg (RUS) 3350 23:55:52
4 Aibast Erik (EST), Kraas Andreas (EST) 3250 23:50:14
5 Griesel Ryno (ZAF), Mulder Nicholas (ZAF) 3230 23:51:04
6 Mäkinen Seppo (FIN), Oja Hannu (FIN) 3220 23:51:41
7 Čech Radovan (CZE), Skripnik Ondrej (CZE) 3190 23:24:38
8 Bixley Matthew (NZL), Jarvis Robert (NZL) 3180 23:45:32
9 Evarts Romans (LVA), Jaudzems Kristaps (LVA) 3160 23:30:12
10Vapa Marko (FIN), Vapa Mikko (FIN) 3120 23:55:33

Reittihärveli on täällä.

teksti:Eepo

Epäonnistuminen Endurance Questissä

Team Multisport.fi osallistui 24-27.7. 2012 Hanko-Espoo akselilla kisattuun Suomen ensimmäiseen Adventure Racing World Series seikkailukisaan, Endurance Questiin.

Joukkue oli koottu vanhojen näyttöjen perusteella ja kolmen miespuolisen seikkailudinosauruksen, Ville Niemelän, Janne K. Monosen ja Eero Jäppisen, lisäksi mukana oli tuulahdus nuorempaa ja seikkailu-urheilun saralla hieman kokemattomampaa naisenergiaa Henrika Malmströmin muodossa. Kisan kestoksi oli etukäteen arvioitu kärjen osalta 3 vuorokautta, eli 72 tuntia. Pakollisia taukoja oli ainoastaan yksi kahden tunnin tauko noin puolivälissä kisaa.

Kisa alkoi Porkkalan niemeltä tiistai-aamuna asiaankuuluvalla tavalla, eli heti porukka märäksi ns. coastaleering osuudella, jossa säntäiltiin pitkin liukkaita rantakallioita ja uiskenneltiin. Merivesi oli raikasta. Ensimmäinen osuus jatkui melonnalla kajakkikaksikoilla, jonka jälkeen tuli coastaleering osuus, jossa myös soudettiin tavallisilla mökkiveneillä pikku lenkura. Tämän jälkeen taas melottiin ja coastaleerattiin (eli juostiin ja uitiin) ja sitten taas melottiin ja sitten taas coastaleerattiin. Kun vesileikit hylättiin muutaman tunnin kisaamisen jälkeen, olimme johdossa.

Janne vetää, katse on määrätietoinen. (Kuva: Harri Hytönen)

Juha Prittinen Scandinavian Outdoorstore.com -joukkueesta juoksee vetten päällä. Mukana on hyvä kuljettaa patjaa, koska uni voi näissä hommissa tulla milloin tahansa. (Kuva: Poppis Suomela)

Alun vesileikkien jälkeen matka jatkui ensin juosten rullaluistimet kädessä ja sitten rullaluistellen. Kirkkonummen mäkkäristä haimme drive-thrusta vettä. Jonkin aikaa rullaluisteltuamme iskettiin luistimet reppuihin ja siirryttiin taas jalkapuuhiin. Jalkaosuudella sai välillä vähän käydä uimasillakin, luistimet ja sauvat mukana tietysti. Jalkaosuudella edettiin varsin hienon ja koskemattoman metsäalueen läpi. Välipalana osuudella oli hieno vaijeriliuku, jossa osalla liuku riitti kuivalle maalle, mutta osa joutui taas uiskentelupuuhiin. No, mikäs se on uidessa, kun osaa ja sukatkin on valmiiksi jo kosteat. Osuuden lopussa oli lyhyt rullaluistelupätkä, jonka jälkeen saavuttiin vaihtoon Evitskogiin kisakeskukseen, eli KN-keskukseen.

Kisakeskuksesta matka jatkui rullaluistellen. Lähdimme matkaan kärjessä, mutta epäonni iski kahdessa muodossa: 1) Ville unohti jotain, ja 2) Jannelta lähti luistimista pyörä irti.

Luistimesta irtosi pyörä, koska Janne potkii niin kovaa. (Kuva: Petri Forsman)

Korjausoperaation jälkeen matka jatkui luistellen Veikkolan R-Kioskin kautta kohti Nuuksiota. Luistelun lopussa olimme toisena 6 minuuttia kärjen perässä. Koko yö kuluikin sitten jalkaisin kulkiessa pitkin Nuuksion hienoja metsiä ja polkuja. Vauhtimme oli erittäin heikkoa ja ero kärkeen kasvoi. Koko yön tepasteltuamme napattiin taas luistimet kantoon, syötiin järjestäjien tarjoamat kyrsät ja jatkettiin tepastelua. Kun asfalttitie tuli vastaan, heitettiin luistimet alle ja lähdettiin valtavaa vauhtia kohti uutta virkistävää kohokohtaa, eli hyppyä veteen ja uintia. Pienen tetsauksen jälkeen pojat hyppäsivät pommilla kalliolta järveen ja uivat lyhyen matkan lahden poikki, ja Henrika uitti kamat toiselle puolelle lahtea ottaen samalla ensitutustumisen Finnfoam eristyslevyyn.

Janne hakee hypätessä oikeaoppisesti ns. pommiasentoa, jolla varmistuu maksimaalinen veden roiskuminen. Taustalla näkyy Henrika, joka meloo Finnfoam eristelevyllä. (Kuva: Harri Hytönen)

Uinnin jälkeen matka jatkui jalkaisin kohti Falkbergetiä. Falkbergetillä oli köysilaskeutuminen ja jumarointi ylös pareittain. Kallion korkeudesta ei allekirjoittaneella ole tarkkaa tietoa, mutta korkeus ja köysitehtävän toteutus oli näin suomalaisessa toimintaympäristössä kuitenkin erittäin hyvää tasoa. Lyhyen tepastelun jälkeen heitimme taas luistimet jalkoihin ja luistelimme kisakeskukseen ja vaihtoon. Tässä vaiheessa oli kisaa kisattu reilu vuorokausi, eli kello oli noin 10 keskiviikkoaamuna.

Vaihdossa kävimme suihkussa hiertymien välttämiseksi ja jatkoimme matkaa pyörällä. Jonkin aikaa ajettuamme ajoi tuleva voittajajoukkue, Omjakon, ohitsemme aivan ennennäkemätöntä vauhtia. Pyöräilyssä oli alkupuolella pyöräsuunnistusta MTB-O erikoiskartalla Gunnarlan hiihtomajan läheisyydessä Lohjalla. Kartta oli tosin, kuten asiaan luonnollisesti kuuluu, aivan hanurista, ja vieläpä melko syvältä. Päivitystä karttaan ei oltu ihan viime päivinä tehty. No, matka jatkui kuitenkin hissunkissun polkimia aavistuksenomaisesti painaen kohti uusia rasteja ja uusia kokemuksia. Näihin kokemuksiin kuului mm. rastin leimaaminen Elias Lönnrotin kämpän pihalla, uinti tai pikemminkin läpyttely Finnfoam erityslevyä apuna käyttäen pyörien kanssa järven yli, tetsausta poluilla ja ilman polkuja ja meidän joukkueen osalta myös seisovan lounaspöydän tarjonnasta nauttiminen jossain huitsin nevadassa. Takapuolta myös rasvattiin ahkerasti jokaisessa mahdollisessa käänteessä ja todettiin, että mustikkasato on kohdallaan.

Team Multisport.fi polkee maastopyöriään kuin tulpattomia mopoja. (Kuva Soile Koskela)

 Illan lähestyessä oli vuorossa etukäteen kisan ravistuttavin osuus, eli ns. masterswimming -osuus Finnfoam erityslevyllä, aka åbögning, eli Kiskonjokea 6 km alavirtaan fillareiden kanssa läpsytellen. Ilmassa oli huippu-urheilun tuntua kun loikkasimme veteen kuin saukot ja etenimme lähes plaanissa kohti uusia rasteja ja uusia kokemuksia. Suosittelen.

Villen Finnfoam läpsyttely muistuttaa sudenkorennon höyhenenkevyttä liitoa. (kuva: Toni Olkkonen)

Finnfoam läpsyttelyn jälkeen jatkoimme salamannopean vaihdon siivittämänä matkaa polkupyöräillen. Pimeys hiipi päälle ja nukkumatti alkoi heitellä unihiekkaa silmiimme. Unisuudesta johtuen otimme pienet kauneusunet erään rastin lähellä, eli ohjelmassa oli 20 min syvää unta maassa maaten. Fillariosuuden välissä kävimme myös nousemassa Tammisaaren vesitornin portaat valjaat päällä ja itse itseämme prussik-lenkillä varmistaen. Täytyy sanoa, että harvoin, jos koskaan, on portaiden kävely tuntunut yhtä turvalliselta, joten siinä mielessä oli varsin perusteltua, että kannoimme koko parin satasen mittaisen pyöräilyosuuden kaikkia kiipeilykamoja jumar-kahvoista lähtien mukana repussa. Tammisaaressa kopsuteltiin myös muutaman kilsan city-suunnistus pyöräilykengissä. Torstai-aamun valjetessa matka jatkui kohti jotain järveä, jossa oli saari, johon piti uida, joka merkitsi sitä, että oli taas vaihteeksi märkä, joka taas merkitsi sitä, että oli pirun kylmä. Rastit löytyivät jostain entisistä vankityrmistä ja pääsimme takaisin mantereelle ja pyörien selkään ja loppujen lopulta jopa Hankoon Syndaleniin, jossa oli edessä 2 tunnin pakollinen tauko.

Venytimme taukoa tahallaan siten, että nukuimme 2,5 tuntia. Loppuaika noin 3,5 tunnin pysähdyksestä menikin sitten siirrellessä märkiä sukkia kassista toiseen. Syndalenin taukopaikalta lähdimme etenemään kohti Hanko-cityä Kickbikeillä, elikkäs potkupyörillä. Lyhyehkön potkuttelun jälkeen saavuimme Hankoon uimarannalle, jossa rakennettiin kevytpeitteestä, lankunpätkistä ja kahdesta kajakista huikaisevaa vauhtia etenevä katamaraanitykki.

Mahtava peräsin ja pulleat purjeet. (kuva: Harri Hollo)

Kuuden kilometrin "purjehduksen" jälkeen jatkui matka katamaraanin purkamisen jälkeen ihan perinteisesti meloen, kohti Syndalenin vaihtopistettä.

Syndalenissa napsuteltiin reilun kympin mittainen jalkasuunnistus, jossa vauhtimme oli taas rauhallinen ja heikko.

Edessä oli kuitenkin koko kisan ehdoton kohokohta, eli yön yli tapahtuva useamman kymmenen kilometrin melonta erittäin hienossa saaristossa, ja mikä parasta, myös erittäin hienossa paikoitellen peilityynessä kelissä. Pelkästään tämän osuuden takia kannattaisi tähän kisaan osallistua, vaikka ei niin jatkuvasta vaatteet päällä uimisesta ja kolme päivää märissä kengissä tepastelusta muuten välittäisikään. Osuus oli erittäin hieno, allekirjoittaneen osalta menee kyllä helposti all-time top-10 sakkiin kaikista seikkailukisaosuuksista ja merimelonnoista kakkoseksi heti Etelä-Kiinan merellä Halong Bayn maisemissa melotun Vietnamin Raid Gauloisesin päättäneen melonnan jälkeen. Tätä osaa Suomesta ei moni suomalainen saa koskaan tästä näkövinkkelistä nähdä. Oli hienoa, eikä edes paljoa pummattu.

Melonta upeassa saaristossa hienossa kelissä oli kisan ehdoton kohokohta ainakin allekirjoittaneelle (äärimmäisenä oikealla). (Kuva: Soile Koskela).

 Melonnan lopussa oli pikku köysitikaskiipeilytehtävä kajakista käsin sillan alle, jonka jälkeen vaihdoimme salamannopeasti melontarensselit pyöräilyrensseleihin.

Matka jatkui lyhyellä pyöräilyllä, jonka jälkeen oli vuorossa kanootti- tai juoksuosuus. Etenemistavan sai valita vapaasti, kunhan kaikki kävivät kaikilla rasteilla yhtä aikaa.

Pojat tutkivat karttaa ja arpovat minkälaisia koiruuksia ratamestari on laatinut matkan varrelle. Onko siellä edes vettä? Kastuuko sukat? Näkyykö lohtua missään? (Kuva Soile Koskela)

Kanoottiosuuden jäynäksi osoittautuikin lopulta se, että siinä ei ollut mitään jäynää. Kyse oli melko suoraviivaisesta melonnasta, jossa haettiin rannoilta rasteja, ja vettä oli lähes koko ajan kanootin alla. Välillä tosin jalkauduimme koko porukka. Kanootissa otimme pikku unoset siten, että pojat nukkuivat 2-4 minuuttia kukin, ja Henrika lepäili tunnin verran. Neljä päällä inkkarissa ei itseasiassa suurta eroa juuri ole melooko sitä kolme vai neljä henkeä.

Melonnan jälkeen matka jatkui muutaman kymmenen kilometrin pyöräilyllä, joka päättyi kisakeskukseen. Kisakeskuksessa järjestäjät olivat päättäneet uittaa osallistujat vielä kerran, ja saimmekin taas läpsytellä Finnfoam eristyslevyllä rehevöityneen lutakon yli viimeiselle rastille ja takaisin. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä pikku läpsyttelylle.

Maaliin tulimme, kuten asiaan kuuluu, pyöriä mela kädessä taluttaen, ja totesimme, että täällä sitä nyt sitten ollaan reilun kolmen vuorokauden jyystön jälkeen ja sijoitus on ensimmäinen tappio reilun tunnin erotuksella voittajiin.

Maalissa on kivaa. (Kuva Soile Koskela)

Yhteenvetona suorituksestamme voi sanoa, että se oli huono. Positiivista oli kuitenkin se, että kisareitti oli paikoitellen tosi hieno, ja jaksoimme jotenkuten yrittää loppuun saakka enemmin tai vähemmin ripeästi edeten, ja olimme maalissakin vielä ihan täydessä pelikunnossa. Henrika suoritui myös ensimmäisestä pitkästä kisastaan varsin hyvin. On meille ihan oikein, että tällaisella suorituksella hävisimme.

Tasohan tässä AR Series osakilpailussa oli kuitenkin kansainvälisesti katsoen varsin vaatimaton, josta kertoo esim. se, että kolme ensimmäistä joukkuetta oli suomalaisia. Lisäksi osa lajeista, mm. coastaleering, suosi niitä aiemmin harrastaneita suomalaisjoukkueita. Myös osa kilpailumaastoista oli osalle joukkueista varsin tuttuja aiemmista Endurance Questeistä tai Multisport cupin kisoista. Luonnollisestikaan ei jokaista kisaa voi viedä aina kaikilta osin uusiin paikkoihin, ja parhaat maastot ovat varmasti tervetulleita kisoihin myös useammin kuin yhden kerran. En usko, että osittaisesta paikallistuntemuksesta oli kellekään joukkueelle merkittävää hyötyä, ja voin rehellisesti myös todeta, ettei siitä ainakaan meille ollut käytännössä mitään etua, vaan päinvastoin tietyllä tapaa jopa haittaa mahdollisista samaistusvirheistä johtuen. Eli tutun näköinen paikka ei itse asiassa olekaan tuttu, tai jos on, niin ei riittävän tuttu.

Ranskan MM-kisoihin emme mene.

Onnittelut voittajille, Tommi, Pekka, Heikki ja Outi, eli Omjakon. Hyvin vedetty - olette ykkössijanne ansainneet. Tsemppiä Ranskaan.

Täältä löytyy paljon todella hienoja kuvia kisasta. Lisäksi Endurance Questin Facebook -sivuilla on lisää kuvia ja videonpätkiä ja muuta mielenkiintoista kisaturinaa. Kisassa oli myös GPS-seuranta, siis oikea sellainen, eikä mikään perinteinen seikkailukisaseuranta, joka päivittyy noin kuukauden välein. Seuranta löytyy täältä.

Teksti: Eepo

Sukset pussiin ja kohti kevätlaitumia

Lopputalven hiihtelyjen yhteenveto:

Janne hiihti hyvät hiihdot talven viimeisissä SM kisoissa Imatralla. Tuloksena viestin Suomen mestaruus ja 50 km perinteisellä väliaikalähdöllä kisatussa kisassa sija 12. 10 sakkiin olisi vaadittu 5 sekuntia kovempi hiihto.
Tulokset Jannen osalta, Imatran SM hiihdot:
SM Sprintti (P), sija 21. (Voittaja S. Jauhojärvi)
SM viesti, sija 1. Joukkueessa Colliander, Mononen, Hiidensalo, Heikkinen.
50 km (P), sija 12. (Voittaja R.Hakola)

Aiemmin talvella Janne pääsi testaamaan kuntoaan myös Maailman Cupissa Lahdessa. Skiathlon (15 km P + 15 km V) kisassa tulos oli "lapped" ja sijoitus 80. Yhteislähtökisasta muodostuu takarivin miehille käytännössä jojottelua, jossa on hankala saada kunnollista hiihtoa aikaan. Ylämäissä on alussa ruuhkaa ja mäkien päällä kova kiire. Sprintissä (P) Jannen sijoitus oli 79.

Eepo kävi hiihtämässä pari latu"retkeä":
Pirkanhiihto 90 km (P), sija 3. (Voittaja T.Lemmettylä)
Pogostan hiihto 51 km (P), sija 5. (Voittaja E. Mursu)
Lisäksi Eepo oli hiihtämässä todennäköisesti Suomen vanhinta "hiihtosuunnistus"kilpailua, eli puolustusvoimien Oltermannin hiihtoa Pohjois-Savossa. Kisassa hiihdetään pareittain armeijan suksilla ja viestikapulana toimii selässä kannettava rynnäkkökivääri. Joukkue oli Suur-Savon Reserviläiset ja sija oli 1. Tuolla voi katsella reittejä. (Eepo oli hiihtämässä välillä 21:50:50 - 22:37:50 ja 23:51:30 - 01:37:54)

Kevään ja alkukesän kisasuunnitelmista ei seikkailurintamalla ole kovinkaan selkeää käsitystä, lukuunottamatta Kiinaan suuntautuvaa maailmanvalloitusmatkaa joukkueella Janne, Pete, Ville Mäkelä ja Henrika Malmström.

Heinäkuussa on kuitenkin ohjelmassa Suomen ensimmäinen Adventure Racing World Series kisa, eli Endurance Quest, jossa kolmisen vuorokautta laahustetaan märissä kengissä ja syödään suklaapatukoita kokoonpanolla Janne, Eepo, Ville Niemelä ja Henrika Malmström. Joukkueen esittely tuolla.

Hiihtoa ladulla, umpihangessa ja muuta ulkoilua

Koska viime päivityksestä on 5 kuukautta aikaa, niin tässä lyhyt yhteenveto tiimin jäsenten ulkoiluista ja kisailuista syksyn ja alkutalven aikana.

- Janne on talvisin hiihtoniilo, ja toiminta on ollut sen mukaista. Mainittavimpina suorituksina Keuruun SM-prologin (P) 19. sija (voittaja Sami Jauhojaervi), ja viime viikonlopulta Virossa hiihdetyn Scandinavia cupin 19. sija perinteisen sprintissä (voittaja John Kristian Dahl) ja 22. sija 15 km perinteisen hiihtotekniikan kilpailussa (voittaja John Kristian Dahl). Tuloksia tuolta.

- Eepo on joka paikan niilo, ja toiminta on ollut sen mukaista. Eepo voitti Mikkelin uudenvuoden juoksun, 5,6 km (tulokset)ja tuli tammikuussa Jyväskylässä hiihdetyssä Neljän vuoren hiihdossa (50 km, P, voittaja Jarmo Rissanen) maaliin kymmenentenä hiihtäjänä (hiihti M-sarjassa). Tulokset.

-Eepo oli myös Kouvolan varuskunnan urheilijoiden joukkueessa umpihankihiihdossa Pudasjärven Syötteen lumisissa maisemissa. Muut joukkueen jäsenet olivat Ville ja Jaakko Mäkelä, Pekka Väätäinen ja Jaakko Leppänen. Tulos oli 1. sija. Tästä GPS seurantaa, ja tästä tuloksia ja tästä Juha Nymanin ottamia hienoja kuvia.



Kuvassa Jaakko Leppänen hakee otetta junttaheittoa varten. Jääkarhun puheet on pidetty.

Seikkailua Pohjois-Karjalassa - URSAK II

Janne ja Eepo kävivät Outokummussa kisaamassa Karelian Seikkailu-urheilijat Ry:n, eli Karsun järjestämän seikkailukisan, eli Ursak II:sen. Kisa käytiin hienossa ja lämpimässä kelissä Mustan ja Valkeisen harjualueella Outokummussa. Välillä tosin pistäydyttiin fillarilla vähän kauempanakin.

Kisa koostui puolentoista tunnin suunnistus/uinti-osuudesta hienolla lampi- ja harjualueella, puolentoista tunnin melonnasta samaisella lampialueella, kolmen ja puolen tunnin pyöräilystä ja puolen tunnin rullaluistelusta.

Ensimmäinen osuus, eli suunnistus, jossa välillä uitiin (eli melottiin uimapatjoilla) salmien yli ja saaresta toiseen, oli varsin hieno. Karkasimme siinä heti muilta joukkueilta.

Suunnistus/uintiosuutta seurannessa melonnassa me olimme liikkeellä inkkarikanootilla, vaikka melonnassa olisi voinut käyttää myös kajakkiyksikköjä. Koska kilpailun järjestäjät olivat kertoneet melontaosuuden sisältävän muutamia kannasten ja kivisten purojen ohituksia kanoottia kantaen, päädyimme melomaan inkkarikanootilla, vaikka se onkin melontavauhdiltaan hitaampi kuin nopeat kajakkiyksiköt. Rantautuminen ja takaisin kyytiin hyppääminen ja kantaminen on kuitenkin nopeampaa kuin kajakeilla. Valinta oli varmastikin hyvä, sillä ero takana tuleviin kasvoi melontaosuudella. Erityiskiitokset LUPUS EXTREME seikkailujoukkueelle intiaanikanootin lainasta!

Pyöräilyosuudella saimmekin sitten maistella järjestäjien huumorintajun hedelmiä. Kohokohtana mainittakoon Maarianvaaran laskettelurinteellä suoritettu "quest-suunnistus", jossa ajettiin, kannettiin ja työnnettiin fillareita parhaillaan puolitoistametrisessä vesakossa ylös-alas ja sivurinteeseen. Voimasanojen maltilliselta käytöltä ei säästytty, eikä hirvikärpäsistäkään juuri ollut puutetta. Talutusaikaa taisikin kertyä yhteensä lähes yhtä paljon kuin varsinaista ajoa. Helmi reitti siis, todellista seikkailua. Lämpimät kiitokset tästä mieleenpainuvasta elämyksestä ratamestari Jaakko Leppäselle.

Lopussa oli vielä vajaan puolen tunnin rullaluistelu ja loppuhuipennuksena hyppy 5m hyppytornista järveen. Hyppy tosin suoritettiin ilman rullaluistimia, mitä voi pitää pienenä yllätyksenä.

Meillä kului kisaan aikaa noin 7 tuntia ja seuraavaksi sijoittuneella parivaljakolla Hannu Oja-Seppo Mäkinen (Free Adventure) ilmeisesti reilu tunti enemmin. Kolmanneksi sijoittuneista ei ole tällä hetkellä varmaa tietoa.

Tulokset tulevat joskus tänne.

teksti:Eepo

Geopark Challenge

Janne, Ville ja Eepo kävivät kisaamassa Rokualla "Suomen merkittävimmässä seikkailu-urheilukilpailussa kesällä 2011", eli Geopark Challengessä. Rokuan Geopark sijaitsee Utajärvellä ja kyseessä on varsin hieno lämpäre männikköistä hiekkaharjumaastoa soiden ja peltojen keskellä. Utajärvi taas sijaitsee noin puolivälissä Kajaania ja Oulua. Kisassa tutustuttiin sekä hienoon harjumaastoon että ympäröiviin suo- ja peltoalueisiinkin. Tulipa sitä pulahdettua ja meloskeltua Oulujoessakin. Reitti oli paikoitellen suhteellisen vaativa, varsinkin kosteahkot suo-osuudet, joissa saimme kunnian aurata uraa takana tulijoille.

Voitimme kisan aika reilulla marginaalilla, eikä ihan ns. laikka punaisena tarvinnut loppuun saakka painaa. Joukkue oli tasainen, emmekä tehneet mitään valtavia virheitä. Tarkempaakin raporttia saattaa tulla, mutta saattaa olla tulemattakin.

Tulokset, top-5, 24 h sarja:
1. Multisport.fi 23:10:00
2. Radio Mega 24:52:00
3. Hiiltomiehet 25:00:00
4. VaarojenMaraton 25:11:00, SEKAJOUKKUE
5. Telemark Team Ørn 28:54:00

Täältä löytyy reittejä.

Kevätkuulumisia

Tässä lyhyt kooste tiimin jäsenten kevään ja alkukesän aikaisista sekalaisista liikuntasuoritteista.

Multisport Cup 2011
Spring Adventure

Multisport.fi otti voiton Karjaalla 7.5. kisatussa Spring Adventuressa. Tiimin muodostivat Janne.K. Mononen ja Ville Mäkelä.
Tulokset TOP 5.
1)Multisport.fi
2)Team Vaude Matkasport (Viro)
3)Free Adventure
4)KARSU.FI
5)Kettunen/Putkuri

Multisport Cup 2011
No Limit Adventure
Multisport.fi otti voiton myös Nuuksion maisemissa 11.6 kisatussa No Limit Adventuressa. Tiimin muodostivat tällä kertaa lupaavat seikkailujuniorit Petri Forsman ja Ville Niemelä. Kakkossijan nappasi toinen erittäin lupaava tulevaisuuden duo Tommi Putkuri/Markus Kettunen.
Tulokset TOP 5.
1)Multisport.fi
2)Kettunen & Putkuri
3)KARSU.FI
4)Lupus Extreme
5)Team Rastiklinikka

Viro ja Liettua
Suomenlahden eteläpuolellakin on käyty kisaamassa. Pete nappasi kahden virolaiskaverin kanssa voiton Ace X Dream sarjan ensimmäisessä osakilpailussa Tallinnassa 24.4. Tiimin nimi oli Team Vaude Matkasport ja joukkuetoverit Silver Eensaar ja Indrek Teppo. Kisassa oli 88 joukkuetta A-sarjassa.

Toisessa Ace Xdream sarjan kisassa 5.06.2011 oli kaksi joukkuetta viivalla:
A-sarja sijoitus 17. (68 joukkuetta) Team Multisport 1 (Forsman Petri, Mäkelä Ville, Mäkelä Jaakko)

B-sarja sijoitus 13. (160 joukkuetta)Team Multisport 2 (Mika Pasonen, Heikki Hihnala, Mikko Kolemainen)

Liettuan Vilnassa kisattiin 4.6. (eli päivää toista X Dream kisaa ennen) Vilnius Challenge. Siinä tuli seuraavia sijoituksia miesten sarjasta:
Multisport 1. (Mäkelän veljekset) Sija. 4. (28 joukkuetta)
Multisport 2. (Forsman, Hihnala) Sija 6.
Multisport 3. (Pasonen, Kolehmainen) Sija 25.

Muuta liikuntaa:

Extreme Run, Vantaa 21.5.
Janne juoksi viime vuoden tapaan toiseksi tässä 16 km maasto/estejuoksukisassa. Voittajaksi juoksi David Brickhill-Jones.

Suunnistus:
SM-erikoispitkät Ilomantsi 21.5.
Eepolle sijoitus 10. sarjassa H21. Voittaja Petteri Muukkonen.

Lisäksi tiimin jäsenet ovat osallistuneet niin Tiomilaan, Jukolaan ja henkilökohtaisiinkin suunnistuskisoihin.

Hiihto:
Janne hiihti hienosti sijalle 11. Vöyrin SM 15 km kisassa. Voittaja Sami Jauhojärvi.
Myös massahiihdoissa on tiimin jäseniä nähty ainakin Suomessa, Norjassa ja Virossa.

Tulevaa:
Kesän seikkailuissa tullaan ainakin kotimaisessa 24 h kisassa Geo Park Challengessä näkemään tiimin jäseniä viivalla. Kisa on heinäkuun lopussa ja viivalla on kokoonpano Janne, Ville M. ja Eepo.