Bimbache Extreme 2008 raportti

Vuoden 2008 kisa käytiin 100km länteen Madridista Castilla y Leonissa. Aikaisemmat viisi kilpailua oli käyty El Hierron ja Gran Canarian saarilla, sekä kolme kertaa Andaluciassa. Ensimmäistä kertaa oltiin pohjois-Espanjan upeissa maisemissa.Tiimi oli valmistautunut huolella kilpailuun. Yhteisiä harjoitushetkiä oli takana useita kevään mittaan. Valmistautuminen kilpailuun oli varmasti parasta sitten vuoden 2004 jolloin kilpailuja käytiin Nokian tukema. Tiimikin oli täysin uudessa koostumuksessa. Matkassa olivat allekirjoittanut, Janne Mononen, Jenni Mattila ja Eero Jäppinen.

Etukäteiskaavioissa oli tehdä kilpailussa oma hyvä suoritus, tosin jokainen tiesi että paras mahdollinen suoritus tällä koostumuksella riittää todennäköisesti voittoon. Etukäteis kaavailuissa pahimmat vastustajat olivat Ranskan Lafuma sport 2000 ja Espanjan TEVA. Näiden joukkueiden kukistaminen riittäisi kilpailun voittoon.

Matka:
Matka alkoi kaksi päivää ennen starttia Helsingistä. Lento Frankfurtin kautta Madridiin. Ennen kuin saatiin edes kamat hihnalta, peli kovenee potenssiin kaksi. Vastaan kävelevät Wilsan Karinne Baillet ja Sebastian Sxay. Wilsa ei ollut joukkue listassa ennen kisaa ja kohtaaminen oli yllättävä. Viime vuoden MM hopeajoukkue oli paikalla huippukoostumuksessa. Varusteiden poimimisen jälkeen körötellään hotelille. Valmistautuminen:Ilta sujuu lepäillessä ja kamoja virittäessä, seuraava päivä olisi se BIG DAY, jolloin kartat ja reittikirjat jaettaisiin. Seuraavana aamuna tehdään varustetsekki nopeasti ensimmäisenä tiiminä pois alta. Tämän jälkeen suunnataakin Madridiin Espanjan suurimpaan Decathlon nimiseen urheiluliikkeeseen. Rahaa kuluu jokaiselta enemmän ja vähemmän välttämättömyyksiin ja turhuuksiin. Ruokaostokset tehdään samalla matkalla.
Illalla alkaakin sitten pääsemään todenteolla taas fiilikseen. Bimbachen aina selkeä ja informatiivinen briiffinki on tehty tällä kertaa todella mieltä ylentäväksi. Puhe tulee Espanjaksi ja tulkkaus ensisijaisesti ranskaksi. Jotain tärkeimpiä koitetaan sitten kääntää nopeasti englanniksikin. Tärkeint on kuitenkin tällä kertaa se että kartat näyttä selkeiltä ja reittikirja selvältä. ”Straight forward” sanois jenkit. Kamat illalla jonkinnäköiseen järjestykseen ja kasseihin. Tavaraa ja ruokaa on järkyttävä määrä varsinkin pyöräpusseissa. Kaikki saadaan kuitenkin sullomalla mahtumaan, mikä ei ainakaan vaihtoja tulisi nopeuttamaan.

Osuus 1: City suunnistus n. 40min (kaikki osuuksien ajat ovat omaan muistiin perustuvia ja saatavat poiketa todellisuudesta paljonkin. Ajat voi tarkistaa järjestäjien tuloksista)
Kartat roikkuvat 50m päässä lähtöviivasta. Janne ryntää kartoille ja tuo meille yhden kartan. Taktiikkana on pitää Wilsaa silmällä. Alusta asti onkin menossa kissahiiri leikki ja Wilsalla tuntuu olevan sama taktiikka valittuna, seurata meidän tekemisiä. Turha siinä sitten on odotella kun reittikin vaikuttaa yksinkertaiselta ympyrälenkiltä. Matkaan ja kohta perässä on pitkä jono joukkueita Wilsa mukaan luettuna. Osuus sujuu hyvin ja vaihtoon tullaan toisena ja kolmantena joukkueena. Kärjessä ollut Slovakian joukkue on jättänyt yhden rastin käymättä saa tästä puolen tunnin sakon myöhemmin.

Osuus 2: Luistelu n. 40min
Hidas vaihto ja Wilsa pääsee liikkeelle minuutin verran edellä. Puolivälissä kuitenkin ohitamme heidät ja saavumme vaihtoon hyvä voimaisina. Wilsa saapuu vaihtoon n. 1-2min perässä.

Osuus 3: trekking 7h
Taas vedetään tietty nopee vaihto ja liikkeelle lähdetäänkin Wilsan kanssa yhdessä. Osuuden alku on upeaa kovapohjaista laidunniittyä. Fiilikset nousee kun maisemat ja keli on kohdillaan. Matkaa taitetaan koko osuus samoja uria juosten. Ylimääräisiä taukoja ei pidetä ja ero takana tuleviin kasvaa vaikka tempo ei olekaan mikään huikea. Lopun viimeiset pari kilometriä tullaan sitten hieman rivakammin kun seuraavana pääsee jalkoja lepuuttamaan.

Osuus 4: melonta 1h
Melonta on peruslätkytystä tekolammella. Eroja ei tule neljän kärkijoukkueen välille käytännössä paria minuuttia enempää. Nousemme vedestä kärjessä, viimeistä kertaa kisassa.

Osuus 5: MTB 11h
Nyt alkaakin sitten vaihdot takkuamaan. Vartti tulee vaihdossa eroa Wilsaan joka pääsee meiltä karkuun ja saakin taivaltaa omassa yksinäisyydessä koko loppukisan. Team Finlandkin saapuu vaihtoon meidän ollessa lähdössä fillaroimaan, melonta tosin suorittamatta. Eroa on jo puoltoistatuntia.
Alkuun teemme heti oman reitinvalinnan, kierrämme ylös 1000m korkealle mäelle eri kautta kuin Wilsa. Mäen lakipisteestä tulee laskea takaisin samaa uraa ja Wilsa tuleekin vastaan. Eroa on edelleen samat 15min. Samassa kohdassa kellotamme erot myös Lafumaan ja Tevaan. Noin 20 ja 25min. Pitkässä alamäessä alkaakin sitten kova rankkasade. Varusteet pääsevät kastumaan ja suunnistaminenkin on hankalaa kun karttaa ei näe vauhdista. Teemme reitinlöytämisessä pienen virheen mäen alla. Seuraava rasti onkin taas mäen päällä. Samat 800m ylös jotka juuri aiemmin olimme laskeneet alas. Seuraavalta rastilta haemme taas omaa valintaa. Vaihtoehtoja on kolme. Vasemmalta tiputusta alas 1100m tai sitten keskeltä mäen harjannetta. Kolmas vaihtoehto on oikealta kierto, jossa on melkein 20km tasaista, tosin pidempi reitti. Reittien yhtymäkohdasta nousu jatkuu vielä 200m ylös aina 2100m. Poljemme oman reitin kohtuullisen hyvin, ehkä hieman turhia taukoja pitäen. Tosin ehkä yksi hieman pidempi tauko olisi ollut jossain välissä paikallaan, henkisesti huomattavasti helpompi pitää ketjut tiukalla koko ajan.
Yhtymäkohtaan tultaessa olen melkein varma että olemme siirtyneet kilpailun kärkeen, mutta rastilla tiellä edessämme onkin jälkiä ja ilmeisesti ero on suurin piirtein sama kuin aiemminkin.Seuraava rasti sijaitsee ”mäen korkeimmalla kohdalla”. Alue tosin on todella laakeaa, on pimeää ja usvaista. Näkyvyys on todella huono. Aloitamme alueen todellisen haravoinnin. Parinkymmenen minuutin kuluttua seuraan liittyy Lafuma. Mukavassa seurassa on hauska viettää aikaa pidempääkin. Tunnin tahkoamisen jälkeen päätämme löytää rastin tiheästä mäntypuskasta. Tuntia myöhemmin valoisan tultua ongelmia tuskin olisi rastin kanssa ollut. Vaihdossa eroa onkin sitten Wilsaan jo toista tuntia.

Osuus 6: Trekking + KanjoneeringTässä tehdään kilpailun taktinen virhe. Etukäteen oli puhuttu että ensimmäisen vuorokauden aikana nukutaan. Sille oli selvä tilaus kun on tehty tunnin virhe varttia aikaisemmin ja pitkä yö oli takana. Alkajaisiksi heti vaihto meni hieromiseksi ja aikaa kului n. 40min, vaikka sinä ei mitään ihmeellistä edes tehty. Lafumakin kiihdytti vaihdossa meidän ohi. Kohta oltiin kuitenkin peräluukussa kiinni. Ensimmäinen rasti oli avoimen mäen päällä satulassa. Reitti ylös oli kuitenkin omituisen epäselvä, Lafumakin tippui kyydistä. Rastipisteessä rastia ei sitten näkynytkään. Janne tarkisti koodin ja koodi kertoi pisteeksi HILL. Lähdimme huippujen päälle etsimään rastia. Sitä ei sitten sieltäkään löytynyt. Lopulta n. 20min hieromisen jälkeen päätimme mennä vielä eteenpäin kun Lafumakin näytti jo siellä kiitävän. Samassa huomasinkin kiven takana maassa rastilipun. Meille koodi oli virheellisesti käännetty huipuksi vaikka sen olisi pitänyt olla satula. Nyt Lafumakin oli saanut vauhtia jalkoihinsa tai sitten meidän vauhti oli hiipunut. Kohta eroa alkoi tulemaan enemmänkin kun Jennillä alkoi tuntua kipua polvessa. Mäen alas tuleminen vaikutti hetken jopa mahdottomalta. Pidimme hetken tauon ja vaihdoimme kanjoneering märkäpuvut päälle. Vauhti parani taas. Kanjoneering oli laskeutuminen alas vesiputouksessa jossa kastui varmasti. Tehtävä tuntui alkuun kylmältä, mutta eihän se sitä tietenkään ollut. Vaihtoon tulimme lähes puolituntia Lafuman jälkeen.

Osuus 7: Fillari 2h
Huikean nopean 40min vaihdon jälkeen kirmasimme liikkeelle taas reilut 2h kärjen jälkeen. Alkuun oli vuorossa tiukkaa nousua ja tämän jälkeen oli lähinnä tasamaata tai alamäkeä vaihtoon asti. Oma fillari tuntui nihkeältä ja tuntui kuin olisi puurossa polkenut. Poljimme kuitenkin taas ilmeisesti kovinta vauhtia osuuden.

Osuus 8: Rullaluistelu 1h
Nopea vaihto (kerrankin) ja liikkeelle. Oma väsymys olikin tässä vaiheessa melkosen kova. Vauhti oli ihan nolla, meidän mittapuun mukaan. Tosin vauhti oli sama kuin kärjelläkin. Nousua osuudella oli n. 300 nousumetriä. Osuuden jälkeen meitä odottikin sitten kilpailun pakollinen tauko 4h.Tauko:
Kummempia miettimättä tykitin suoraan majoitustilaan eväs- ja varustepussin kanssa. Uni oli silmässä jo vajaa vartti vaihtoon tulon jälkeen. Ruokailukin oli hoidettu siinä välissä. 2,5h unien jälkeen olo olikin sitten palautunut ja kroppa oli valmis jatkamaan kilpailua. Ruokailut tuli hoidettua lämpimässä sisätilassa kuten myös pukeutuminen. Pimeän tuloon olisi aikaa noin 3h.

Osuus 9: Trekking 13h
Vuorossa olisi kilpailun pisin osuus. Kartalla osuus näytti upealta trekkaukselta pitkin korkeiden vuorien harjanteita. Valitettavasti vaan me jouduimme osuudelle keskellä yötä ja näkyvyys oli melko rajallista. Osuuden alkuun suoritimme vaijeriliun ja köysisillan ylityksen. Tämän jälkeen nousimme ylös harjanteelle. harjannetta kuljettiin koko yö ylös ja alas. Meillä oli melko hyvä vauhti päällä. Kaksi kertaa pysähdyimme korjaamaan univelan rasituksia, osittain ensimmäisen yön univelkaa ja muutenkin kilpailun rasituksesta johtuvaa. Molemmat kerrat vaikuttivat piristävästi vauhtiin ja vartin tauot oli varmasti kiritty kiinni muutamassa tunnissa viimeistään. Vaihtoon näytti olevan matkaa enää muutama tunti. Rastivälin piti olla helppo siirtyminen tasaiselle alueelle missä rastina oli luola. Välin alku oli kuitenkin käsittämätöntä piikkipuskaa josta läpipääseminen tuotti meille huomattavan paljon ylimääristä tuskaa ja ajanhukkaa. Lopulta kun pääsimme ison rinteen alas, näytti seuraava rinne yhtä piikkiseltä. Päätimme lähteä kiertämään oikealta tietä ja polkua pitkin rastille. Tie oli parempi kuin kartassa, mutta polku olikin sitten umpisurkea. Lopuksi polku katosi kokonaan. Muutaman minuutin haahuilun jälkeen otimme taktisen aikalisän. Päätimme nukkua 20min jonka aikana valoisa tulisi. Tasan 20min tauon jälkeen reitti rastille olikin selvä. Aikaa väliin meni 3h kun joukkueet päivänvalossa taivalsivat sen tuntiin. Taas oli haittaa olla kärkipään joukkue. Myös Wilsa oli menettänyt välillä puolitoista tuntia aikaa. Lafuma oli nyt noussut 1 tunnin päähän kärjestä.

Osuus 10: MTB 6h
Nyt oli osuutta varten levätty kunnolla. Poljimme osuuden selvästi kovinta vauhtia, seurailimme isoja teitä ja jätimme kaikki oiotkin käyttämättä. Matkalla pidimme vartin tauon kahvilassa ja haimme henkistä voimaa osuuden lopulle.

Osuus 11: Melonta 7h + dark zone
Huippunopean vaihdon jälkeen (turpaan ainoastaan 16min) pääsimme kaiken säätämisen jälkeen lopulta matkaankin. Osuuden oli etukäteen kerrottu kestävän 11h ja matkan olevan 64km. Melkoista tahkoomista siis. Alku olikin todella yllätys kun virtaa riitti ja vauhti oli varmasti päältäistuttavilla traktoreilla varmaan 10km/h luokkaa. Matkalla oli jopa isoja koskia, jotka olivat melko yllättäviä kun melonnassa ei tarvinnut käyttää edes kypärää. Reitti sisälsi myös 6-7 Tammerkosken kokoista putousta, joissa hengenlähtö olisi ollut lähellä. Viikkoa aikaisemmin tehdyissä ohjeissa lukikin: Putouksia (betonireunus) voi mennä yläpuolelta katsomaan ja kajakit voi jostain niistä laskea alas heittoliinalla. Ensimmäistä putousta koitimme mennä katsomaan, mutta jo 10m päässä lirahti sen verran housuun ettei toista kertaa edes uskaltanut missään kohdassa edes harkita. Vesivolyymi putouksissa oli hurja, koska veden pinta oli kuulemma noussut viikossa 1-2m. Hurjat paikat meitä kohtasi pari tuntia ennen dark zonen alkamista kun Jenni ja Eepo kaatuivat. Jenni joutui uimasille ja Eepo pääsi ylös puuhun melojen kanssa. Kajakki lähti karkuun kovassa virrassa ja meillä riittikin tekemistä sen kanssa jotta saimme sen naarattua rantaan. Kun lopulta saimme molemmat kajakit rantaan olimme varmaan valuneet alavirtaan n. 400m verran. Huutelun jälkeen löysimme Eepon ja Jennin hyväkuntoisina, tosin märkinä. Itsekin olin kyllä kajakin pelastusoperaatiossa kastunut. Liikkeelle taas uudelleen. Kaatumiseen meni aikaa 15min. Kellon lähestyessä aikamerkkiä klo 21, päätimme kartasta katsomalla missä pysähdymme. Tiesimme takana tulevat joukkueet meitä heikommiksi melojiksi ja osuus oli meiltä sujut hyvin ilman kaatumista. Pysähdyimme kylän kohdalla klo 20.43. Pysähdyskohdassa sattui olemaan vielä jotain isoja parimetriä läpimitaltaan olevia rautaputkia. Putkien sisässä oli lämmin vaihtaa kuivat ja lämpimät varusteet päälle. Jennin kaatumisessa kastuneiden varusteiden tilallekin saatiin kasattua kuivaa ja lämmintä.
Kylän kohdalle pysähtymisessä oli tietenkin oma missionsa. Liikkeelle kun saisi lähteä aamulla vasta klo 06.30. Ensimmäiset ihmiset jotka näimme olivat kaksi paikallista naista. Kuvausryhmän välityksellä tulkkasimme itsemme majoittumaan heidän luokseen lakanoiden väliin. Ruuatkin saimme heidän luonaan. Suunnitelma toimi loistavasti.
Aamulla virkeinä eteenpäin. Kartan mukaan matkaa olisi jäljellä vielä noin 2h. Matka sujuikin nopeasti kun tiesi ettei enää tarvitse pahemmin itseään rasittaa. Melonnan lopussa jouduimme kuitenkin sitten odottelemaan vielä tunnin verran kun kärkijoukkueet olivat myös joutuneet odottamaan järjestäjien köysiviritysten valmistumista.

Osuus 12: Trekki + köysi
Kävelimme rauhallisesti 2km matkan Penafuelin linnaan ja suoritimme jumaroinnin ja köysiliun. Aikahan oli katkennut melonnan loppuun. Loppu oli pelkkää fiilistelyä medialle.Tulimme kisassa siis kolmanneksi:

Tulokset:
1. Wilsa
2. Lafuma -2h
3. Multisport.fi -3h
4. Teva -6h

Analyysi:
Itse en ole vuoden 2004 jälkeen kilpailut näin hyvä vauhtisessa suomalaistiimissä. Vauhti oli pääsääntöisesti hyvää kaikissa lajeissa ja on niiden eteen keväällä tehtykin töitä. Ero kärkeen tulikin nyt vaihtopaikka toiminnassa ja suunnistusvirheissä lähinnä. Ero kärkeen jäi kuitenkin pieneksi kun muistaa että vuoden 2007 perusteella edellä olivat kaksi selvästi parasta Eurooppalaista joukkuetta. Taktinen virhe oli myös jättää nukkumatta ensimmäisen yön jälkeen. Todennäköisesti lyhyt uni vaihtopaikalla olisi kokonaisuutena lyhyellä trekki+kanjoneering osuudella, vaihdot mukaan lukien, ollut ajallisesti 30-60min nopeampi. Lisäksi osuudet ennen pakollista taukoa olisivat olleet virkeämpiä.
Paljon on lyhyessä ajassa kevään aikana opittu ja paljon opittiin Espanjassa. Seuraavalla kerralla ollaan taas viisaampia, fyysisesti aletaan olemaan sillä tasolla että isoja kisoja voi jo voittaakin.

Nyt jo voi sanoa että tiimi on saavuttanut itselleen talvella asettamansa tavoitteet. Löytää se vauhti ja taito millä suomalaisjoukkue voi taas menestyä maailmalla. Kevään kisojen perusteella tavoitevauhdissa ollaan!

Pete Forsman