torstai 25. syyskuuta 2008
Multisport cupin voitto haarukassa!
Tiimi on tiukasti kiinni multisport cupin voitossa. Viimeinen osakilpailu X-Kaato käydään 11.10 Espoossa. Tiimiläisistä ykkösnyrkissä ovat kisanneet Janne, Jenni ja Laura. Tiimi voi siis sääntöjen mukaan käyttää vielä jopa yhtä uutta kilpailijaa saadakseen pisteet mukaan lopullisiin kokonaispisteisiin. Kokonaisvoitto on ehdoton tavoite hyvin menneen alkukauden jälkeen.
Haastetta ruottalaisille!
Tiimin seuraava kisa käydään länsinaapurissa 4.10. Vuorossa on tuolloin parikilpailuna käytävä Ruotsin mestaruus kilpailu. Kisa käydään Tukholman välittömässä läheisyydessä Bogesundslandetissa. Kilpailun kesto on n. 6 tuntia ja näillä näkymin koko maan parhaimmisto on viivalla. Kilpailulajit ovat juoksu, kajakkimelonta ja maastopyöräily. Kisaan matkaavat Pete ja Janne.
Linkki kisasivuille: http://www.multisportsm.se/
Linkki kisasivuille: http://www.multisportsm.se/
torstai 18. syyskuuta 2008
Kiinan kuvia!
Tsekkaa linkistä kuvia Kiinan retkeltä
http://picasaweb.google.com/lllya8061/TbulKK?authkey=GZeTZTn56S4#
http://picasaweb.google.com/lllya8061/TbulKK?authkey=GZeTZTn56S4#
Kiinalainen seikkailu PART 2 (Zunyi Outdoor Challenge)
HUOM! Kiinalainen seikkailu osa 1 löytyy alempaa.
Retki Kiinaan ei suinkaan päättynyt Wulongin kaupungin valloitukseen. Wulongin alueen 5 miljoonan asukkaan yhteisöstä ajeltiin seuraavaksi kevyt 9 tunnin raapasu Zunyin 7 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Kaupunkien välissä sijaitsee Maailman suurin kaupunki. Populaa tällä alueella asustelee siis melkoisesti. Infrastruktuuri on huomattavan kehittynyttä, ihmisten elintavat kuitenkin melkoisen puutteelliset monissa paikoissa. Rahamiehillä on rahaa ja köyhälistöllä ei. Täydellistä kommunismia siis, ainakin rahamiesten mielestä todennäköisesti. Zunyin kaupunki on yksi Kiinan tärkeimmistä kaupungeista. Kaupungin laitamilla puna-armeija löi vuonna 1934 upseerien joukot ratkaisutaistelussa. Kiinan kansantasavallan perustamisasiakirjat on tämän jälkeen kirjoitettu Zunyissä.
Kaikesta huolimatta me ei tänne tultu politikoimaan ja ei muutenkaan otettu kantaa mihinkään asiaan mikä meille ei kuulunut. No, ruuan makuun oli pakko ottaa kantaa. Itse olen kaikki ruokainen, mutta ruoka täällä oli jotain ihan käsittämätöntä. Onneksi kylästä löytyi KFC ja taksi kuljetti sinne 50c korvausta vastaan mielellään.
Moni joukkue oli järjestäjiltä saanut houkuttelevan taloudellisen tarjouksen tulla Zunyihin kisailemaan. Zunyin järjestäjät maksoivat osan joukkueen matkakuluista jos he kisaisivat täällä. Kukaan ei tiennyt ennakolta kisasta mitään. Ainoa mikä tiedettiin oli että edessä olisi kaksi n. 5h päivää. Muuta ei juurikaan tiedetty. Meillä pojat olivat motivoituneet tähän kisaan kun homma oli alkanut toimimaan viimeisenä päivänä kohtuullisesti. Tuloillalla vuorossa oli tervetuliaisparty. Urheilullisesti ajatellen tuli varmasti vietettyä se ruokailu ihan väärässä pöydässä.
Etukäteisbriiffi oli jotain ihan käsittämätöntä soopaa. Mikään asia ei varmasti tullut selväksi, kaikki vain epäselvemmäksi. No, tuskin kukaan sen enempää ymmärsi ja kaikki olivat edelleen samalla viivalla. Paikan päällä oli 8 ulkolaista tiimiä ja kymmenen paikallista.
Ensimmäisen etapin lähtö oli kaupungin stadionin kupeesta. Alkuseremonioiden aikana taas jokainen hieman tärkeämpi henkilö pääsi varmasti sanomaan sanansa, kuten Kiinassa yleensä. Avajaiset kestivät varmaan tunnin. Väkeä oli taas paikalla useampi tuhat jo avajaisissa, kyllähän puheita kannattaa kuuntelemaan tulla. Joku voi sanoa jotain tärkeääkin.
Ennen lähtöä taas sai kokea Kiinalaissotilaiden kuria. Menin vessaan jonne kohta ahtautui useampi kymmenen kaveria yhtä aikaa. Kolme jonoa pystyyn. Joka jamppa avasi sepaluksensa ja asettui todelliselle ”tappi” tuntumalle omassa jonossaan. Aikaa ei hukattu edellisen suoritteen jälkeen yhtään. Kusi lensi jo kaaressa seuraavalta kun edellinen vasta kääntyi pois pisuaarin luota. Mutta hienointa oli se kun kolmannella jonolla ei edes ollut pisuaaria, vaan he kylmän viileästi laskivat eritteensä vessan nurkkaan. Hienoa.
Startti tapahtui sitten stadionin edestä. Alkuun kilsan juoksu stadionin ympäri ja ensimmäiseen vaihtoon. Hommassa oli taas rock’n rollia. Vauhtia oli taas enemmän kuin taitoa ja kuntoa. Vaihdon jälkeen vuorossa oli taas 10km biathlon osuus. Pisteltiin sen minkä päästiin yhdessä Chawein kanssa. Muut joukkueet kuitenkin kulkivat huomattavasti parempaa vauhtia. Vaihdossa eroa oli luultavasti minuuttikaupalla kärkeen. Seuraavaksi vuorossa oli 16km pyöräily. Itsellä ei fillari kulkenut ollenkaan ja tuntui kuin se ei olisi rullannut yhtään, muutenkin oli nihkee olo. Saatiin kuitenkin muutama joukkue kiinni. Jenkkien Sole ohitti meidät vasta osuuden lopussa. Saman tervetuliaispöydän seurueella oli ilmeisen nihkeää meno myöskin.
Seuraavaksi oli vuorossa joku ihan käsittämätön osuus. 3km pyörän kantoa!!!!!!!!! joo, kyllä! Mutta, olisin ymmärtänyt jos osuus olisi ollut kantoa jotain jyrkkää polkua ala- tai ylämäkeen. Nyt kuitenkin fillaria kannettiin ihan normaalia asfalttitietä pitkin loivaan alamäkeen????? Ei ymmärrä. Kaikee paskaa sitä joutuu kokemaan.
No sekään osuus ei ollut meidän vahva osuus. Sole karkasi meiltä useamman minuutin päähän. Kannon jälkeen hypättiin taas pyörän rattiin. 19km fillaria edessä. Vauhti ei siinäkään parantunut ja vaihdossa oltiin reilusti kärkeä jäljessä, todennäköisesti n. 20-25min. Tässä oli pakollinen 15min tauko. Loppuun oli vielä vuorossa 7km juoksu. Reitti kulki useiden huippujen kautta puna-armeijan taistelukentälle, kansalaissodan ratkaisutaistelupaikalle. Kiinan pojat koittivat vetää Jenniä minkä pystyivät. Toinen työnsi ja toinen koitti vetää. Nyt oli sitten polvi niin kipeä ettei se kestänyt kuin vetämistä. Maaliin päästiin taas kerran. Eroa tuli kärkeen n. 40min kolmen tunnin kisassa.
Toinen päivä ei etukäteen kiihottanut yhtään sen enempää kuin edellinenkään. Lähinnä sitä odotteli kotiin pääsyä.
Kisan alku tapahtui edellisen päivän järjestyksessä 30sek välein. Ensimmäinen osuus oli taas jotain ihan käsittämätöntä shittiä. 1km puujaloilla kävelyä. Osuudella ei pystynyt millään tavalla auttamaan kaveria. Kävelin osuuden läpi ja odottelin melkein kymmenen minuuttia tiimiä kasaan. Ei oltu edes viimeisiä.
Seuraavaksi päästiin taas juoksemaan. n. 8km asfalttia ja n. 3km hiekkatietä. Viitoitettu reitti. Pojat taas halusivat vauhtia lisää ja ottivat Jennin hinaukseen. Itse hölkkäsin ja kävelin samaa vauhtia. Kilsan juoksun jälkeen viimeiset kaksi joukkuetta ohittivat meidät n. 2min/km kovemmalla juoksuvauhdilla. Sen jälkeen meidän perässä oli taas autot jotka keräilivät latumerkkejä pois tien varrelta. Motivaatio alkoi olla aika hiipunut Kiinassa kisailuun. Pari kilsaa ennen vaihtoa alkoi fiilis melkein kisailemiseen heräilemään kun ohitimme yhden kiinalaisen joukkueen jonka yksi jäsen kärsi ilmeisesti krampeista. JES!
Kelattiin osuus loppuun. Jäätiin osuudella kärkeen joku 25min. Oltiin nyt n. 40min kärkeä jäljessä. Vuorossa olikin seuraavaksi ennakolta meidän vahva osuus suunnistus. Kartta näytti ihan oklta. Tosin koko reitti kulki polkuja pitkin korkean mäen päälle ja sieltä alas. Pari ekaa rastia löytyi hyvin. Kolmannen kanssa oli hieman hapuilua. Pojat kuitenkin käyttivät paikallisten suunnistusgurujen taktiikkaa ja puhuivat meidät rasteille. Kolmosrasti oli ehkä n. puoli kilsaa väärässä paikassa. Sen jälkeen mentiin seuraavat kolme rastia poikien tahdissa ”ask and find” taktiikalla. Osuuden aikana tuli sitten selkä edellä vastaan useampikin kinuski tiimi. Eivät vissiin osanneet tätä tehokkaaksi osoittautunutta etenemistaktiikkaa. Kutonen oli taas väärässä paikassa, mutta niin kyllä kulkivat polutkin ihan väärässä paikassa kuin missä niiden piti kartan mukaan kulkea. Hölkäilimme vaihtoon parin muun joukkueen tuntumassa.
Seuraavaksi päästiin taas asfalttipyöräilemään, mikä oli hyvä juttu fillarin puhtauden kanalta. Nyt ei tarvitsisi pyörää pestä tämän kisan jälkeen ollenkaan. Osuuden alkuun tuli oikein alistaja fiilis. Ensin ohitettiin joukkue missä yksi joukkueen jäsen juoksi (osuus 22km). Ei muuta kuin rinta rottingilla kaasu pohjassa ohi. Seuraavaksi ohitettiin joukkue missä yksi jäsen oli varmaan ensimmäistä kertaa fillarin satulassa. Kaveri näytti siltä kuin olisi taittamassa ojaan tai tien pintaan millä tahansa hetkellä. Fiilis parani hetkessä ja tuntui hienolta alistaa joitakin tiimejä oikein kunnolla näin retken lopuksi. Kyllä oli hienoo, olo tuntui vahvalta!
Läpsyttely lopetettiin siihen ja naru heitettiin kiinni. Nyt pistettiin kunnolla koneeseen kierroksia. Pojat olivat tikissä kun oli asfalttipätkää. Osuus oli meidän paras fillari osuus Kiinassa. Jäätiin nopeimmille ainoastaan pari minuuttia, vaikka alussa hieman himmailtiin ja kertaalleen jouduttiin odottelemaan uupunutta Li niniä. Kisapäivän kruunasi traktorin sisärenkailla pulikointi paskaa kelluvassa joessa. Sekään ei ollut meidän osuus, mutta tätä osuutta en halua paskasta johtuen muistella enempää.
Loppuun juoksu köysipaikalle. Siellä taas jonotettiin 25min, tällä kertaa aika tosin hyvitettiin. Taas oli tarjolla n. 100m laskeutumista, homma sujui tutusti hitaasti mutta varmasti. Köysien alta hölkkä maaliin n. 1km.
Jostain kumman syystä päästiin vielä kokonaistilanteessa kymmenenneksi! Eipä hääviä, mutta saatiin jopa rahapalkinto.
Illalla sitten illallisella musta tuli paras kaveri Zunyin pormestarin kanssa. Mutta se onkin sitten taas ihan oma tarinansa.
Kiinassa oli kivaa ja matkaseura mukavaa. Parasta matkassa kuitenkin oli taas kerran kotiin pääsy!
Epilogi: Kiinassa järjestettiin todella kovatasoinen kilpailu tänä vuonna. Pelimerkeillä jotka heillä on käytössä järjestelyihin, tulee kilpailu entisestään kasvamaan. Ensi vuonna kisasta tuskin jää pois yhtään huipputiimiä. Kisat on avajaisineen ja lopetuksineen varmasti upeimmin järjestetyt kilpailut missään päin maailmaa. Lisäksi kun väkeä on reitin varrella kymmeniä tuhansia ei voi ainakaan huonoa fiilistä syyttää heikoista suorituksista. Joukkue joka haluaa kilpailussa menestyä, tulee olla joka lajissa teknisesti ja fyysisesti huippuluokkaa. Varsinkin pyörän pitää kulkea ylä- ja alamäkeen. Vaihtojen pitää olla hiottuja ja varusteiden muutenkin sopivia ”maastotriathlon” maiseen kisailuun. Kisassa ei ole mitään omituisia piiperryksiä missä säkällä voitetaan minuutteja. Osuudet on ”straight forward” kovaa alusta loppuun asuuksia. Hienointa kisailua mies-miestä vastaan mitä on. Jos Suomitiimit jatkossa haluavat maailmalla pärjätä, pitää kotimaan kisoista jättää lasten palapelikasaukset yms. temppu osuudet pois. Kovuutta pitää saada.
Retki Kiinaan ei suinkaan päättynyt Wulongin kaupungin valloitukseen. Wulongin alueen 5 miljoonan asukkaan yhteisöstä ajeltiin seuraavaksi kevyt 9 tunnin raapasu Zunyin 7 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Kaupunkien välissä sijaitsee Maailman suurin kaupunki. Populaa tällä alueella asustelee siis melkoisesti. Infrastruktuuri on huomattavan kehittynyttä, ihmisten elintavat kuitenkin melkoisen puutteelliset monissa paikoissa. Rahamiehillä on rahaa ja köyhälistöllä ei. Täydellistä kommunismia siis, ainakin rahamiesten mielestä todennäköisesti. Zunyin kaupunki on yksi Kiinan tärkeimmistä kaupungeista. Kaupungin laitamilla puna-armeija löi vuonna 1934 upseerien joukot ratkaisutaistelussa. Kiinan kansantasavallan perustamisasiakirjat on tämän jälkeen kirjoitettu Zunyissä.
Kaikesta huolimatta me ei tänne tultu politikoimaan ja ei muutenkaan otettu kantaa mihinkään asiaan mikä meille ei kuulunut. No, ruuan makuun oli pakko ottaa kantaa. Itse olen kaikki ruokainen, mutta ruoka täällä oli jotain ihan käsittämätöntä. Onneksi kylästä löytyi KFC ja taksi kuljetti sinne 50c korvausta vastaan mielellään.
Moni joukkue oli järjestäjiltä saanut houkuttelevan taloudellisen tarjouksen tulla Zunyihin kisailemaan. Zunyin järjestäjät maksoivat osan joukkueen matkakuluista jos he kisaisivat täällä. Kukaan ei tiennyt ennakolta kisasta mitään. Ainoa mikä tiedettiin oli että edessä olisi kaksi n. 5h päivää. Muuta ei juurikaan tiedetty. Meillä pojat olivat motivoituneet tähän kisaan kun homma oli alkanut toimimaan viimeisenä päivänä kohtuullisesti. Tuloillalla vuorossa oli tervetuliaisparty. Urheilullisesti ajatellen tuli varmasti vietettyä se ruokailu ihan väärässä pöydässä.
Etukäteisbriiffi oli jotain ihan käsittämätöntä soopaa. Mikään asia ei varmasti tullut selväksi, kaikki vain epäselvemmäksi. No, tuskin kukaan sen enempää ymmärsi ja kaikki olivat edelleen samalla viivalla. Paikan päällä oli 8 ulkolaista tiimiä ja kymmenen paikallista.
Ensimmäisen etapin lähtö oli kaupungin stadionin kupeesta. Alkuseremonioiden aikana taas jokainen hieman tärkeämpi henkilö pääsi varmasti sanomaan sanansa, kuten Kiinassa yleensä. Avajaiset kestivät varmaan tunnin. Väkeä oli taas paikalla useampi tuhat jo avajaisissa, kyllähän puheita kannattaa kuuntelemaan tulla. Joku voi sanoa jotain tärkeääkin.
Ennen lähtöä taas sai kokea Kiinalaissotilaiden kuria. Menin vessaan jonne kohta ahtautui useampi kymmenen kaveria yhtä aikaa. Kolme jonoa pystyyn. Joka jamppa avasi sepaluksensa ja asettui todelliselle ”tappi” tuntumalle omassa jonossaan. Aikaa ei hukattu edellisen suoritteen jälkeen yhtään. Kusi lensi jo kaaressa seuraavalta kun edellinen vasta kääntyi pois pisuaarin luota. Mutta hienointa oli se kun kolmannella jonolla ei edes ollut pisuaaria, vaan he kylmän viileästi laskivat eritteensä vessan nurkkaan. Hienoa.
Startti tapahtui sitten stadionin edestä. Alkuun kilsan juoksu stadionin ympäri ja ensimmäiseen vaihtoon. Hommassa oli taas rock’n rollia. Vauhtia oli taas enemmän kuin taitoa ja kuntoa. Vaihdon jälkeen vuorossa oli taas 10km biathlon osuus. Pisteltiin sen minkä päästiin yhdessä Chawein kanssa. Muut joukkueet kuitenkin kulkivat huomattavasti parempaa vauhtia. Vaihdossa eroa oli luultavasti minuuttikaupalla kärkeen. Seuraavaksi vuorossa oli 16km pyöräily. Itsellä ei fillari kulkenut ollenkaan ja tuntui kuin se ei olisi rullannut yhtään, muutenkin oli nihkee olo. Saatiin kuitenkin muutama joukkue kiinni. Jenkkien Sole ohitti meidät vasta osuuden lopussa. Saman tervetuliaispöydän seurueella oli ilmeisen nihkeää meno myöskin.
Seuraavaksi oli vuorossa joku ihan käsittämätön osuus. 3km pyörän kantoa!!!!!!!!! joo, kyllä! Mutta, olisin ymmärtänyt jos osuus olisi ollut kantoa jotain jyrkkää polkua ala- tai ylämäkeen. Nyt kuitenkin fillaria kannettiin ihan normaalia asfalttitietä pitkin loivaan alamäkeen????? Ei ymmärrä. Kaikee paskaa sitä joutuu kokemaan.
No sekään osuus ei ollut meidän vahva osuus. Sole karkasi meiltä useamman minuutin päähän. Kannon jälkeen hypättiin taas pyörän rattiin. 19km fillaria edessä. Vauhti ei siinäkään parantunut ja vaihdossa oltiin reilusti kärkeä jäljessä, todennäköisesti n. 20-25min. Tässä oli pakollinen 15min tauko. Loppuun oli vielä vuorossa 7km juoksu. Reitti kulki useiden huippujen kautta puna-armeijan taistelukentälle, kansalaissodan ratkaisutaistelupaikalle. Kiinan pojat koittivat vetää Jenniä minkä pystyivät. Toinen työnsi ja toinen koitti vetää. Nyt oli sitten polvi niin kipeä ettei se kestänyt kuin vetämistä. Maaliin päästiin taas kerran. Eroa tuli kärkeen n. 40min kolmen tunnin kisassa.
Toinen päivä ei etukäteen kiihottanut yhtään sen enempää kuin edellinenkään. Lähinnä sitä odotteli kotiin pääsyä.
Kisan alku tapahtui edellisen päivän järjestyksessä 30sek välein. Ensimmäinen osuus oli taas jotain ihan käsittämätöntä shittiä. 1km puujaloilla kävelyä. Osuudella ei pystynyt millään tavalla auttamaan kaveria. Kävelin osuuden läpi ja odottelin melkein kymmenen minuuttia tiimiä kasaan. Ei oltu edes viimeisiä.
Seuraavaksi päästiin taas juoksemaan. n. 8km asfalttia ja n. 3km hiekkatietä. Viitoitettu reitti. Pojat taas halusivat vauhtia lisää ja ottivat Jennin hinaukseen. Itse hölkkäsin ja kävelin samaa vauhtia. Kilsan juoksun jälkeen viimeiset kaksi joukkuetta ohittivat meidät n. 2min/km kovemmalla juoksuvauhdilla. Sen jälkeen meidän perässä oli taas autot jotka keräilivät latumerkkejä pois tien varrelta. Motivaatio alkoi olla aika hiipunut Kiinassa kisailuun. Pari kilsaa ennen vaihtoa alkoi fiilis melkein kisailemiseen heräilemään kun ohitimme yhden kiinalaisen joukkueen jonka yksi jäsen kärsi ilmeisesti krampeista. JES!
Kelattiin osuus loppuun. Jäätiin osuudella kärkeen joku 25min. Oltiin nyt n. 40min kärkeä jäljessä. Vuorossa olikin seuraavaksi ennakolta meidän vahva osuus suunnistus. Kartta näytti ihan oklta. Tosin koko reitti kulki polkuja pitkin korkean mäen päälle ja sieltä alas. Pari ekaa rastia löytyi hyvin. Kolmannen kanssa oli hieman hapuilua. Pojat kuitenkin käyttivät paikallisten suunnistusgurujen taktiikkaa ja puhuivat meidät rasteille. Kolmosrasti oli ehkä n. puoli kilsaa väärässä paikassa. Sen jälkeen mentiin seuraavat kolme rastia poikien tahdissa ”ask and find” taktiikalla. Osuuden aikana tuli sitten selkä edellä vastaan useampikin kinuski tiimi. Eivät vissiin osanneet tätä tehokkaaksi osoittautunutta etenemistaktiikkaa. Kutonen oli taas väärässä paikassa, mutta niin kyllä kulkivat polutkin ihan väärässä paikassa kuin missä niiden piti kartan mukaan kulkea. Hölkäilimme vaihtoon parin muun joukkueen tuntumassa.
Seuraavaksi päästiin taas asfalttipyöräilemään, mikä oli hyvä juttu fillarin puhtauden kanalta. Nyt ei tarvitsisi pyörää pestä tämän kisan jälkeen ollenkaan. Osuuden alkuun tuli oikein alistaja fiilis. Ensin ohitettiin joukkue missä yksi joukkueen jäsen juoksi (osuus 22km). Ei muuta kuin rinta rottingilla kaasu pohjassa ohi. Seuraavaksi ohitettiin joukkue missä yksi jäsen oli varmaan ensimmäistä kertaa fillarin satulassa. Kaveri näytti siltä kuin olisi taittamassa ojaan tai tien pintaan millä tahansa hetkellä. Fiilis parani hetkessä ja tuntui hienolta alistaa joitakin tiimejä oikein kunnolla näin retken lopuksi. Kyllä oli hienoo, olo tuntui vahvalta!
Läpsyttely lopetettiin siihen ja naru heitettiin kiinni. Nyt pistettiin kunnolla koneeseen kierroksia. Pojat olivat tikissä kun oli asfalttipätkää. Osuus oli meidän paras fillari osuus Kiinassa. Jäätiin nopeimmille ainoastaan pari minuuttia, vaikka alussa hieman himmailtiin ja kertaalleen jouduttiin odottelemaan uupunutta Li niniä. Kisapäivän kruunasi traktorin sisärenkailla pulikointi paskaa kelluvassa joessa. Sekään ei ollut meidän osuus, mutta tätä osuutta en halua paskasta johtuen muistella enempää.
Loppuun juoksu köysipaikalle. Siellä taas jonotettiin 25min, tällä kertaa aika tosin hyvitettiin. Taas oli tarjolla n. 100m laskeutumista, homma sujui tutusti hitaasti mutta varmasti. Köysien alta hölkkä maaliin n. 1km.
Jostain kumman syystä päästiin vielä kokonaistilanteessa kymmenenneksi! Eipä hääviä, mutta saatiin jopa rahapalkinto.
Illalla sitten illallisella musta tuli paras kaveri Zunyin pormestarin kanssa. Mutta se onkin sitten taas ihan oma tarinansa.
Kiinassa oli kivaa ja matkaseura mukavaa. Parasta matkassa kuitenkin oli taas kerran kotiin pääsy!
Epilogi: Kiinassa järjestettiin todella kovatasoinen kilpailu tänä vuonna. Pelimerkeillä jotka heillä on käytössä järjestelyihin, tulee kilpailu entisestään kasvamaan. Ensi vuonna kisasta tuskin jää pois yhtään huipputiimiä. Kisat on avajaisineen ja lopetuksineen varmasti upeimmin järjestetyt kilpailut missään päin maailmaa. Lisäksi kun väkeä on reitin varrella kymmeniä tuhansia ei voi ainakaan huonoa fiilistä syyttää heikoista suorituksista. Joukkue joka haluaa kilpailussa menestyä, tulee olla joka lajissa teknisesti ja fyysisesti huippuluokkaa. Varsinkin pyörän pitää kulkea ylä- ja alamäkeen. Vaihtojen pitää olla hiottuja ja varusteiden muutenkin sopivia ”maastotriathlon” maiseen kisailuun. Kisassa ei ole mitään omituisia piiperryksiä missä säkällä voitetaan minuutteja. Osuudet on ”straight forward” kovaa alusta loppuun asuuksia. Hienointa kisailua mies-miestä vastaan mitä on. Jos Suomitiimit jatkossa haluavat maailmalla pärjätä, pitää kotimaan kisoista jättää lasten palapelikasaukset yms. temppu osuudet pois. Kovuutta pitää saada.
Kiinalainen Seikkailu! PART1 (Wulong Mountain Quest)
Kun Mild Seven Outdoor Quest järjesttiin viimeisen kerran Kiinassa vuonna 2001, teki YLEn Markku Kataja ohjelman nimeltä ”Kiinalainen seikkailu”. Tuskin Mara kuitenkaan tuolloin tiesi mikä on todellinen ”kiinalainen seikkailu”.
Heinäkuun lopussa Kiinasta oltiin yhteydessä ja kyseltiin jos olisi kiinnostusta tulla opastamaan muutamaa innokasta Kiinalaista seikkailijaa Kiinan kisoihin. ”Soppariin” kuului myös se että tuon mukanani naiskisailijan joukkueeseen. Matkaseuraksi valikoitui Jenni. Kiinassa edessä olisivat Wulong Mountain Quest ja Zunyi Outdoor Challenge. Etukäteisinformaation mukaisesti Kiinalaisia kuvailtiin ”kiinan parhaiksi”.
Pekingiin päräytettiin sitten kotimaisin siivin nontoppina 8h. Loistava lento, kolme penkkiä käytössä molemmilla. Perillä sitten vastassa oli mr Liu ja Sam. Sponsorimme edustajat. Majoitus hoitui sitten keskustan liepeiltä sponsorimme tilojen läheisyydestä. Lähes koko päivä pekingissä kului kevyen lenkin merkeissä ja vähän kauppoja kierrellen. Pekingin ankkaa syötiin myös tietenkin tiimikavereiden kanssa. Seuraavana päivänä lähdettiin eteenpäin puolenpäivän aikoihin. Itse lähdettiin lentäen ja Kiinan kaverukset hyppäsivät jo edellisenä päivänä junaan ja puksuttivat perille Chongqingiin 20 tunnissa. Tiimi liideriksi matkaan oli lähtenyt mr Liu. Jälleennäkeminen oli siis Chongqingin lentoasemalla, josta sitten ajeltiin perille Wulongiin 4h pikkubussilla. Perillä oltiin n. klo 01.30.
Seuraava päivä alkoi sitten kisajärjestelyjen merkeissä. Tiimikaverimme ”Chawei” ja ”Li nin” eivät englantia puhuneet tässä vaiheessa vielä pilkunkaan vertaa. Onneksi mr Liu oli meidän liideri ja transleitori. Seuraavassa päivän aikana käyty keskustelu: (minulla märkä punainen lenkkipaita päällä), mr Liu tarttuu paidasta ja toteaa ”this is white”, vastaan: ”No it’s red”. Liu: ”No, this is white” vastaan: ”this is red (ja näytän jotain sinistä valkoista) ja totean: ”this is blue and this white”. Mr Liu: “this is white”. TÄH, HÄH, MITÄ????. Sitten leikkaa, Liu koittaa tarkoittaa että paita on märkä, eli WET!. Varmalla pohjalla siis meidän käännökset. Näillä mennään.
Tavarat tarkistetaan ja köysitesti tehdään. Pojat osoittautuvat erittäin näppäriksi köysihommissa, kuten suurin osa muistakin kiinalaiskisailijoista. Todennäköisesti keskimäärin teknisempiä kuin suomalaiset kisailijat. Pakolliset briiffit yms käydään läpi, mitään uutta ei ohjekirjaan ole tarjolla. Hommat näyttää järjestelyjen osalta olevan hyvin pulkassa. Tiiminä käytiin myös kisaa läpi. Itse kiinnitän huomiota poikien pyörävarustukseen. Lenkkarit ja flättipolkimet, pyörät on ihan hyvät ja sopivat tällaiseen menoon. Ei mitään hirveitä odotuksia fillariosuuksille. Läpi käydään myös syömistä ja juomista.
Kisa alkaa lyhyellä vajaan tunnin prologilla. Alkuun tarjolla on Kiinan tyyliin pitkä alkuseremonia. Kaikki Kansantasavallan alueen virkaa tekevät hieman tärkeämmät henkilöt saavat sanoa omat sanottavansa luultavasti. Käännöksiä puheista ei onneksi tehdä. Ihmisiä onkin sitten raahautunut ladun varteen useampi kymmenen tuhatta. Kiva kisata ”tourdefrance” tyylisessä ihmismeressä.
Startti on taas ”kaamea”. Alkuun 3km rynnistys, kilometrivauhdin ollessa luultavasti 3.20-3.30. Jennille ei ole hinausta ja lopussa tulee tummuminen ja jäädään kärkeen 40sek. Seuraavaksi fillaria 40sek. Joukkueita menee vasemmalta ja oikealta ohi. Puolivälin jälkeen saadaan Jenni hinaukseen ja saadaan ohittaneet joukkueet uudelleen kiinni. Kärki tekee eroa meihin minuutin verran lisää. Vaihdossa turoilua kun liivit meinaa jäädä seuraavalta kumivene osuudelta pois. Valitsen veneen ja ilmeisesti väärän. Vene on niin löysä että sen reunoilla istuminen on lähes mahdotonta jos vielä meloakin haluaisi. Lopussa vielä ohjaus/-kommunikointivirhe. Liian aikaisin rantaan akanvirtaan ja viimeisen 200m matkalla hävitään todennäköisesti lähes pari minuuttia. Loppujuoksu siitä maaliin. Sijoitus taisi olla 17. Eroa kärkeen 5min. Sijoitus huonompi kuin viime vuonna, mutta ero kärkeen 13min parempi!!!!
Toinen etappi alkaa taas juoksulla. Tällä kertaa 4km vuorossa. Nyt on hinaussysteemit kunnossa. Chawei ottaa Jennin heti alusta asti hinaukseen ja pysytäänkin kärjen vauhdissa, joka on tosin huomattavasti rauhallisempi kuin edellisenä rock’n roll päivänä. Vaihtoleima suoritetaan toisena, tosin pieni jääminen muilta lopussa ja ero lienee n. 15sek kärkeen. Toinen osuus Biathlon, eli joukkueella kaksi pyörää ja kaksi juoksee. Näitä saa sitten oman taktiikan mukaan vaihdella niin paljon kuin haluaa. Päästiin hyvin liikkeelle ja tuntui että vauhti riittää hyvin muita tiimejä vastaan. Sitten n. 2km kohdalla rengas puhkeaa toisesta pyörästä!!!! ja siinä huomataan ettei mukaan tullut pumppua!!!!! voi per…hana. Ei siinä sitten muuta kuin jalkaa toisen eteen. Homma olisi varmaan sujunut hieman rivakammin jos pojat tai Jenni olisivat hallinneet pyörällä ajamisen ja toisen pyörän kuljettamisen siinä samalla. Nyt jouduin itse hoitamaan tätä hommaa pelkästään. Turha kai mainita että vaihtoon tullaan viimeisenä 15min kärjen perään. Vaihdossa sitten eroa n. 3min lisää kun rengas vaihdetaan. Seuraavaksi vuorossa pitkä fillariosuus. Li nin iskee kovaa vauhtia alkuasfaltin ja vetää lipat ekassa mutkassa muutaman sadan katselijan silmien alla. Ei onneksi satu mitään. Kylän jälkeen työnnetään sitten ylämäkeen. Siihen sitten vauhti tökkääkin. Alkaa kolmen päivän mittanen duunivuoro fillaripätkille. Ekaks Jenni hinaukseen ja vedän sen muutaman sata metriä poikien edelle. Tämän jälkeen odotan Li nin tulemista ja vedän hänet taas kärkeen. Chawei sätkii tässä vaiheessa vielä hyvin. Osuudella on tasainen pitkä asfalttiosuus jossa pojat pyörittelevät mukavasti. Asfaltilla pääsemme nousemaan kolmen joukkueen ohi, joista tosin kaksi keskeyttää toisena kisapäivänä. Vahvaa on. Osuuden loppuun on sitten taas kyykytysmäkeä tarjolla. Hinaan Jennin mäkeä ylöspäin ja jään odottelemaan poikia. Tässä vaiheessa molemmat on sen verran hapoilla että päätän hinata molempia yhtä aikaa kun en tiedä kumpi on väsyneempi, huonolt näyttää kuitenkin. Vaihtoon päästään lopulta mäen päälle. Kolme minuuttia on edelliseen joukkueeseen eroa. Vuorossa on vartin tauko.
Kunnon tankkaus ja valmistautuminen canjoneering osuuteen ja pitkään järvimelontaan. Chawei heittää laattaa ja näyttää todella huonovointiselta. Alkuun 3km juoksu canjonin alkuun. Chawei on pakko ottaa hinaukseen ylämäessä, mies on ihan puhki. Mäen päällä hinaus irti. Minuutin laskeutumisen jälkeen Li nin saakin sitten kramppeja takareiteen. Muutaman minuutin venyttelyjen jälkeen päästään canjonin alkuun. Canjonissa vauhti loppuukin sitten kokonaan. Kävelen rauhassa eteenpäin ja istuskelen aina välillä kivillä minuuttejakin. Homma ei ihan edennyt niin kuin kilpaurheilussa kuuluisi. Aikaa kuluu tälle osuudelle yhteensä 90min. Alun 3km juoksun jälkeen syke tuskin ylitti kertaakaan 80 lyöntiä minuutissa. No, eroa tulikin sitten kärkeen 44 minuuttia, josta yli puolituntia kilometrin matkalla. Kaikesta huolimatta lopulta päästiin melonnan alkuun. Pojat olivat olleet kymmenen päivän melontaleirillä ennen kisaa. Homma toimi ihan kivasti ja kajakit etenivät mallikkaasti. Eroa tuli maailman parhaimpaan melontajoukkueeseen vain 10min kahden tunnin osuudella. Tosin edellisen osuuden jälkeen kaikki sen jälkeen voi vain olla parempaan suuntaan. Osuudella jopa päästiin kerran heittämään vilkkua päälle kun Aussi/Brassi/Kiinalais yhdistelmä koitti saada Kiinan poikien kajakin kulkemaan suoraan. Melonnan lopuksi kajakit erosivat ja pojat juoksivat järven toiselle rannalle n. 100m korkeudessa kulkevaan n. 400m pitkään vaijeriliukuun. Itse meloimme toiselle rannalle ja nousimme portaat ylös luolaston suuaukolle. Suuaukolla kohtasimme taas pojat ja juoksimme upean tippukiviluolaston läpi. Eroa kärkeen tuli maalissa n. 1h20min.
Toinen päivä olikin sitten parantamisen paikka. Kisa alkoi 15km melontaosuudella Wulong riverissä. Kymmenen vuoden seikkailukokemuksen jälkeen teknisin joki mitä missään olen melonut. Ei yhtään koskia ja muutenkin joki oli 50-200m leveä koko ajan. Joki oli kuitenkin täynnä ihan jatkuvia akanvirtauksia jotka saattoivat tulla ihan mistä tahansa suunnasta. Tärkeintä oli löytää niiden välistä se n. metrin kaistale josta mennä niin ettei kajakin kulkusuunta pääse yhtään muuttumaan. Kuulostaa helpolta, kannattaa lähteä kokeilemaan jos ei usko. Homma lähti ihan kohtuullisesti liikkeelle. Puolivälissä sitten oma etukäteisarvelut osuivat oikeaan ja pojat alkoivat suorittamaan kahden muun tiimin kanssa jonkinnäköistä uintisuoritusmerkkiä. Räpellys näytti siltä ettei kyseessä ollut ainakaan maisteritutkinto. Meloimme suvantoon odottelemaan kajakin lipumista vierelle. Chawei sai kajakin rantaan ja tyhjäksikin. Pääsimme melomaan Li ninin luo turvaveneelle johon hän oli pelastautunut melansa kanssa. Loppu melonta menikin sitten lipuessa viimeiset kilometrit poikien jännittäessä jokaista virtausta. Vaihdossa eroa oli kärkeen vartin verran. Ohjelmassa oli seuraavaksi pitkä juoksu. Ei ainakaan paljon tullut päivän ensimmäisestä tunnin kisasuorituksesta rasitusta. Lähdettiin kelaamaan loivaa mäkeä ylös kylään. Kylässä oli juomapiste, jonka jälkeen lähdettiinkin sitten todella pystysuoraa polkua kelaamaan ylöspäin. Jennin isku ei ollut ihan kohdillaan ja narua lyötiin kiinni. Li nin oli myös melko hapoilla mutta sinnitteli kuitenkin perässä. Mäessä ohitettiin taas edellispäivänäkin ohitettu monikansallinen yhdistelmä ja vaihdettiin Nora Audran kanssa kuulumiset. Mäen laella ohi tuli sitten joku Kiinan juoksukone joukkue. Meidän vauhti ei siihen riittänyt. Vaihtoon päästiin taas lopulta. Eroa kärkeen oli pätkällä tullut parikymmentä minsaa lisää. Seuraavaksi vuorossa oli fillaria. Tie oli paikoitellen todella kivinen ja epätasainen. Vetäminen oli paikoitellen todella hankalaa ja näin matka ei hirveää vauhtia edennytkään. Kivinen tie ja flättipolkimet ei todellakaan ole paras mahdollinen yhdistelmä. Kaikesta huolimatta taas päästiin vaihtoon. Eroa oli kärkeen nyt noin reilu tunti. Vartin tauko oli paikallaan tässä kohden. Eväät tuli syötyä ja juomat juotua. Tuli myös maistettua Kiinalaisten omia energiapatukoita, HYI hel…kutti! Ihan käsittömättömän pahan makuisia. Kiipeilykamat niskaan ja köysille vartin täytyttyä. Jepjep, köysillä olikin sitten 5-6 joukkuetta jonottamassa. Jonotusaikaa ei hyvitettäisi. Lopulta päästiin laskeutumaan ja alaskin tultiin hitaasti ja varmasti 90 metrin matka. Pojatkin tulivat lopulta. Tosin tässä vaiheessa tiputtiin kisassa viimeiseksi kun monikansallinen joukkue osui köysille juuri sopivasti ilman pitkää odotusta ja suoriutui laskeutumisesta minuutteja meitä nopeammin. Köysiltä oli juoksu vaihtoon. Osuudella eroa kärkeen tuli 42min josta odotusta oli luultavasti n. 35min, loppu omaa hitautta. Vaihdossa onnistuttiin jotenkin omituisesti olemaan nopeampi kuin monikansallinen tiimi. Päästiin liikkeelle n. minuutin johdossa. No, eipä siinä kauan mennyt kun porukka oli kasassa. Yhdessä sitkisteltiin reittiä läpi. Pojat pysähtyivät pari kertaa kyselemään evästä maalaistaloista. Evästä löytyikin kurkkujen muodossa jotka tunnetusti sisältävät runsaasti energiaa. Niitä sitten syödä napostelivat. Osuuden lopussa seuraan sitten liittyi moottoripyörä joka keräsi latumerkkejä pois sitä mukaan kun me niitä ohittelimme;). Lopun pitkässä mäessä alkoi toinen tiimi karata. Pyysin Chaweitä ottamaan Jennin hinaukseen ja itse otin Chawein. Näin päästiin samaa vauhtia toisen tiimin kanssa. Kohta tosin piti vielä Li niniäkin työntää kun vauhti alkoi tippumaan. Näin taas kerran päästiin seuraavan vaihtoon. Eroa oli kärkeen tässä vaiheessa jo luultavasti yli pari tuntia. Seuraavalle osuudelle olikin taas kovat odotukset. Varsinkin kun toinen tiimi veti vaihtolaatikosta Tikat päähän. Me vedettiin rouheesti kaksi Lupinea. Vuorossa oli n. 500m pitkä caving osuus. Alkuun oli vuorossa uintia jonkin verran ja sen jälkeen kävelyä kiviä pitkin. No, sekään ei ollut meidän osuus. Eroa tuli kiistakumppaniin 15min ja nopeimpaan tiimiin 22min. Kivillä istuessani mietin oliko Lupinen raahaamisesta mitään hyötyä Kiinaan?, no, ehkä aikaa olisi mennyt vielä useampi minuutti enemmän jos käytössä olisi ollut pelkät tikat tms. Tämänkin päivän maaliviiva saavutettiin taas kerran, tosin tällä kertaa viimeisenä. Eroa oli ilmeisesti lopulta nopeimpaan joukkueeseen n. 2,5 tuntia. Ihan hyvin kuuden tunnin kisassa.
Illalla purin sitten meidän vaihtolaatikoita, joita muuten oli yhteensä viisi + yksi vaihtokassi. Nämä olivat jokaisen etapin aikana kuljetettu järjestäjien toimesta johonkin päin rataa. Tyhjentäessä ihmettelin kun laatikoissa oli täysiä juomapusseja ja –pulloja. Kaikki täydet arsenaalit olivat poikien. Aloin tiedustelemaan mr Liulta mikä on homman nimi. Onko pojat ollenkaan juoneet ja syöneet kisan aikana. Kerroin myös kisan aikaisesta makuelämyksestä ja epäilin onko vikana patukoiden maku kun energia ei maistu. Näinhän siinä sitten oli käynyt. Pojat olivat laiminlyöneet energian nauttimisen kisan aikana totaalisesti. Pidin tiukan puhuttelun mr Liulle ja sanoin että hommaan pitää saada muutos. Mr Liu pahoitteli asiaa ja sanoi että seuraavana päivänä asia korjataan. Myös Hong Kongin joukkueen kapteeni kertoi että kiinalaisten energian nauttiminen perustuu täysin janon ja nälän tunteeseen. Jollei ole kumpaakaan, silloin ei mitään tarvitse nauttiakaan. Jep.
Noniin. Kolmas kisapäivä ja uudet kujeet. Tällä kertaa lähtö tapahtui hotellin lähistöltä ja puuduttavalta yli tunnin bussimatkalta starttiin säästyttiin. Startti tapahtui upeilla niityillä juosten. Turha kai kertoa, mutta luonnollisesti kärki karkasi meiltä paukusta. Niin, oltiin ennen viimeistä päivää toiseksi viimeisellä sijalla, viimeisen ollessa meitä vain kolme minuuttia jäljessä. Kilsan juoksun jälkeen lyötiin hinausta päälle ja päästiin kohentelemaan hieman asemia. Päästiin mm. Lundhagsin kantaan. Tässä porukassa taitoimme ensimmäisen ison jyrkän alamäen ja sitä seuraavan polkuosuuden. Noin tunnin juoksun jälkeen meidän piti uida pienen lammen yli n. 100m matka. Homma sujui meiltä nopeasti ja päästiin Ruotsin Buffin takaluukkuun kiinni. Uinnin jälkeen oli vuorossa pitkä ylämäki ja meidän vauhti tyssäsi siihen ihan täysin. Lundhags karkasi meiltä hetkessä ja Buffin perässä sinniteltiin vain siksi kun joukkueen yksi jäsen laahasi pahasti. Osuuden aikana hiukset ei hirveästi lepattaneet kovasta vauhdista johtuen. Mutta, kuten niin monesti ennenkin tässä kisassa, taas lopulta päästiin vaihtoon. Pyörällä taas jatkettaisiin. Buff pääsi matkaan n. minuutin ennen meitä. Muita ei edellä enää näkynytkään. Muutaman kilsan pyöräilyn jälkeen samassa paikassa olivat Buff ja Lundhags korjailemassa puhjenneita kumeja. No, kuten arvata saattaa kohta sieltä tultiin vilkku päällä ohi. Siihen vauhtiin ei ollut mitään asiaa vaikka kuinka koitin työntämällä ja hetkittäin hinaamalla lisätä meidän vauhtia. Porukka oli niin hajallaan ja sama vauhtista ettei hommasta tullut mitään. Ylämäen ja tasaisen osuuden jälkeen tuli alamäki jonka tiimi iski todella vauhdikkaasti alas, tosin Lundhags oli puolen tunnin matkalla tehnyt eroa meihin melkein kymmenen minuuttia. Vartin tauko paikalle tultiin kuitenkin ennen Buffia. Pyöriin uutta öljyä ja koneeseen energiaa. Tien päälle heti taas kun tauko oli ohi. No, ei siinä ehditty vissiin kun 5min ajamaan kun Chaweiltä puhkesi kumi. Siinä rengasta korjaillessa Buff ajeli ohi. Päästiin kuitenkin takaluukkuun kiinni. Hetki siinä keikuttiin, mutta eroa tuli kun piti odottaa ja vaihtaa uusi vedettävä peesiin. 400m nousun jälkeen ei kuitenkaan oltu todennäköisesti kuin 2-3min Buffia jäljessä, joten ei Ruotsipoikakaan kovin freshinä matkaa tehnyt. No, ylämäen jälkeen tuli taas alamäki. Tiputusta taisi olla lähemmäksi 1000m. Siinähän sitä eroa sitten alkoikin tulla. Li ninkin noudatti päivän aikana juomakäskyä välittömästi pyydettäessä. Vaikka selässä oli camelbäg ja letku roikkui rinnalla, joutui hän pysähtymään joka kerta jotta juominen onnistui. Pientä hiomista perustaidoissa ehkä? Kuten jo arvaatte vaihtoon päästiin taas kerran. Laskettelimme viimeisiä metrejä vaihtopaikalle kun Buffin kajakit irtosivat rannasta. Seuraava osuus siis olisi 30km kajakkimelonta. nopeitten säätöjen jälkeen päästiin matkaankin. Jokimelonta oli taas myrkkyä Kiinan pojille. Itse pidettiin kajakin nokka menosuuntaan koko ajan. Taaksepäin katsottaessa pojilla nokka osoitti useammin johonkin muualle kuin meidän pyrstöön. No eipä siinä sitten hirveän kiire ollut tälläkään osuudella. Tuli siinä ihasteltua Kiinalaista rakennuskulttuuria ja muita massiivisia patorakennelmia yms.Veikkaan että tällä osuudella oli niin paljon taukoja ettei melottu varmaan 20min yhtään. Joki kuitenkin virtasi varmaan ilman melontaakin vähintään10km/h vauhtia, joten ”hyväksi” vauhdiksi riitti sekin kun piti kajakin oikeassa suunnassa ja poissa akanvirroista. Jep, vaihtoon päästiin taas. Jäljellä oli lyhyt juoksu köysille. Kamat niskaan vaihtolaatikosta ja köysiin. Ohjelmassa oli melko vaarallinen liuku veteen korkealta sillalta. Moni retkautti päänsä tullessaan veteen, kaikki palaset isompaan vammaan oli kasassa. Taas kuitenkin selvittiin. Köysien jälkeen muutaman sadan metrin juoksu maaliin. Osuus oli muuten yksi meidän kisan tähtihetkiä, oltiin osuuden seitsemänneksi nopein!!!!!! Jihaaaaaa, loppukohan matka kesken?Maaliin päästiin ja lopulliseksi sijoitukseksi tuli 17. Taakse jäi monikansallinen tiimi. Ero kärkeen oli n. viisi tuntia. Ero oli muuten suurin piirtein sama kuin viime vuonna Team Finland koostumuksella. Silloin aikaerolla pääsi vielä seitsemänneksi. Kisa oli siis kiristynyt melkoisesti viime vuodesta. Mutta, rehellisesti ilman ongelmiakaan meidän vauhtimme ei olisi riittänyt 15 sijaa korkeammalle tänä vuonna. Ruotsalaisetkin olivat kisaan kasanneet kaksi ennakolta todella vahvaa yhdistelmää, jotka lopulta taisivat sijoittua sijoille 9 ja 11. Onkohan Pohjoismainen vauhti hiipumassa?
Kisan jälkeen kamat kasaan ja palkintojenjakoon. Banketti päättyi siihen kun palkinnot oli jaettu. Kaikki menivät nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän matkaan Zunyin kaupunkiin.
Heinäkuun lopussa Kiinasta oltiin yhteydessä ja kyseltiin jos olisi kiinnostusta tulla opastamaan muutamaa innokasta Kiinalaista seikkailijaa Kiinan kisoihin. ”Soppariin” kuului myös se että tuon mukanani naiskisailijan joukkueeseen. Matkaseuraksi valikoitui Jenni. Kiinassa edessä olisivat Wulong Mountain Quest ja Zunyi Outdoor Challenge. Etukäteisinformaation mukaisesti Kiinalaisia kuvailtiin ”kiinan parhaiksi”.
Pekingiin päräytettiin sitten kotimaisin siivin nontoppina 8h. Loistava lento, kolme penkkiä käytössä molemmilla. Perillä sitten vastassa oli mr Liu ja Sam. Sponsorimme edustajat. Majoitus hoitui sitten keskustan liepeiltä sponsorimme tilojen läheisyydestä. Lähes koko päivä pekingissä kului kevyen lenkin merkeissä ja vähän kauppoja kierrellen. Pekingin ankkaa syötiin myös tietenkin tiimikavereiden kanssa. Seuraavana päivänä lähdettiin eteenpäin puolenpäivän aikoihin. Itse lähdettiin lentäen ja Kiinan kaverukset hyppäsivät jo edellisenä päivänä junaan ja puksuttivat perille Chongqingiin 20 tunnissa. Tiimi liideriksi matkaan oli lähtenyt mr Liu. Jälleennäkeminen oli siis Chongqingin lentoasemalla, josta sitten ajeltiin perille Wulongiin 4h pikkubussilla. Perillä oltiin n. klo 01.30.
Seuraava päivä alkoi sitten kisajärjestelyjen merkeissä. Tiimikaverimme ”Chawei” ja ”Li nin” eivät englantia puhuneet tässä vaiheessa vielä pilkunkaan vertaa. Onneksi mr Liu oli meidän liideri ja transleitori. Seuraavassa päivän aikana käyty keskustelu: (minulla märkä punainen lenkkipaita päällä), mr Liu tarttuu paidasta ja toteaa ”this is white”, vastaan: ”No it’s red”. Liu: ”No, this is white” vastaan: ”this is red (ja näytän jotain sinistä valkoista) ja totean: ”this is blue and this white”. Mr Liu: “this is white”. TÄH, HÄH, MITÄ????. Sitten leikkaa, Liu koittaa tarkoittaa että paita on märkä, eli WET!. Varmalla pohjalla siis meidän käännökset. Näillä mennään.
Tavarat tarkistetaan ja köysitesti tehdään. Pojat osoittautuvat erittäin näppäriksi köysihommissa, kuten suurin osa muistakin kiinalaiskisailijoista. Todennäköisesti keskimäärin teknisempiä kuin suomalaiset kisailijat. Pakolliset briiffit yms käydään läpi, mitään uutta ei ohjekirjaan ole tarjolla. Hommat näyttää järjestelyjen osalta olevan hyvin pulkassa. Tiiminä käytiin myös kisaa läpi. Itse kiinnitän huomiota poikien pyörävarustukseen. Lenkkarit ja flättipolkimet, pyörät on ihan hyvät ja sopivat tällaiseen menoon. Ei mitään hirveitä odotuksia fillariosuuksille. Läpi käydään myös syömistä ja juomista.
Kisa alkaa lyhyellä vajaan tunnin prologilla. Alkuun tarjolla on Kiinan tyyliin pitkä alkuseremonia. Kaikki Kansantasavallan alueen virkaa tekevät hieman tärkeämmät henkilöt saavat sanoa omat sanottavansa luultavasti. Käännöksiä puheista ei onneksi tehdä. Ihmisiä onkin sitten raahautunut ladun varteen useampi kymmenen tuhatta. Kiva kisata ”tourdefrance” tyylisessä ihmismeressä.
Startti on taas ”kaamea”. Alkuun 3km rynnistys, kilometrivauhdin ollessa luultavasti 3.20-3.30. Jennille ei ole hinausta ja lopussa tulee tummuminen ja jäädään kärkeen 40sek. Seuraavaksi fillaria 40sek. Joukkueita menee vasemmalta ja oikealta ohi. Puolivälin jälkeen saadaan Jenni hinaukseen ja saadaan ohittaneet joukkueet uudelleen kiinni. Kärki tekee eroa meihin minuutin verran lisää. Vaihdossa turoilua kun liivit meinaa jäädä seuraavalta kumivene osuudelta pois. Valitsen veneen ja ilmeisesti väärän. Vene on niin löysä että sen reunoilla istuminen on lähes mahdotonta jos vielä meloakin haluaisi. Lopussa vielä ohjaus/-kommunikointivirhe. Liian aikaisin rantaan akanvirtaan ja viimeisen 200m matkalla hävitään todennäköisesti lähes pari minuuttia. Loppujuoksu siitä maaliin. Sijoitus taisi olla 17. Eroa kärkeen 5min. Sijoitus huonompi kuin viime vuonna, mutta ero kärkeen 13min parempi!!!!
Toinen etappi alkaa taas juoksulla. Tällä kertaa 4km vuorossa. Nyt on hinaussysteemit kunnossa. Chawei ottaa Jennin heti alusta asti hinaukseen ja pysytäänkin kärjen vauhdissa, joka on tosin huomattavasti rauhallisempi kuin edellisenä rock’n roll päivänä. Vaihtoleima suoritetaan toisena, tosin pieni jääminen muilta lopussa ja ero lienee n. 15sek kärkeen. Toinen osuus Biathlon, eli joukkueella kaksi pyörää ja kaksi juoksee. Näitä saa sitten oman taktiikan mukaan vaihdella niin paljon kuin haluaa. Päästiin hyvin liikkeelle ja tuntui että vauhti riittää hyvin muita tiimejä vastaan. Sitten n. 2km kohdalla rengas puhkeaa toisesta pyörästä!!!! ja siinä huomataan ettei mukaan tullut pumppua!!!!! voi per…hana. Ei siinä sitten muuta kuin jalkaa toisen eteen. Homma olisi varmaan sujunut hieman rivakammin jos pojat tai Jenni olisivat hallinneet pyörällä ajamisen ja toisen pyörän kuljettamisen siinä samalla. Nyt jouduin itse hoitamaan tätä hommaa pelkästään. Turha kai mainita että vaihtoon tullaan viimeisenä 15min kärjen perään. Vaihdossa sitten eroa n. 3min lisää kun rengas vaihdetaan. Seuraavaksi vuorossa pitkä fillariosuus. Li nin iskee kovaa vauhtia alkuasfaltin ja vetää lipat ekassa mutkassa muutaman sadan katselijan silmien alla. Ei onneksi satu mitään. Kylän jälkeen työnnetään sitten ylämäkeen. Siihen sitten vauhti tökkääkin. Alkaa kolmen päivän mittanen duunivuoro fillaripätkille. Ekaks Jenni hinaukseen ja vedän sen muutaman sata metriä poikien edelle. Tämän jälkeen odotan Li nin tulemista ja vedän hänet taas kärkeen. Chawei sätkii tässä vaiheessa vielä hyvin. Osuudella on tasainen pitkä asfalttiosuus jossa pojat pyörittelevät mukavasti. Asfaltilla pääsemme nousemaan kolmen joukkueen ohi, joista tosin kaksi keskeyttää toisena kisapäivänä. Vahvaa on. Osuuden loppuun on sitten taas kyykytysmäkeä tarjolla. Hinaan Jennin mäkeä ylöspäin ja jään odottelemaan poikia. Tässä vaiheessa molemmat on sen verran hapoilla että päätän hinata molempia yhtä aikaa kun en tiedä kumpi on väsyneempi, huonolt näyttää kuitenkin. Vaihtoon päästään lopulta mäen päälle. Kolme minuuttia on edelliseen joukkueeseen eroa. Vuorossa on vartin tauko.
Kunnon tankkaus ja valmistautuminen canjoneering osuuteen ja pitkään järvimelontaan. Chawei heittää laattaa ja näyttää todella huonovointiselta. Alkuun 3km juoksu canjonin alkuun. Chawei on pakko ottaa hinaukseen ylämäessä, mies on ihan puhki. Mäen päällä hinaus irti. Minuutin laskeutumisen jälkeen Li nin saakin sitten kramppeja takareiteen. Muutaman minuutin venyttelyjen jälkeen päästään canjonin alkuun. Canjonissa vauhti loppuukin sitten kokonaan. Kävelen rauhassa eteenpäin ja istuskelen aina välillä kivillä minuuttejakin. Homma ei ihan edennyt niin kuin kilpaurheilussa kuuluisi. Aikaa kuluu tälle osuudelle yhteensä 90min. Alun 3km juoksun jälkeen syke tuskin ylitti kertaakaan 80 lyöntiä minuutissa. No, eroa tulikin sitten kärkeen 44 minuuttia, josta yli puolituntia kilometrin matkalla. Kaikesta huolimatta lopulta päästiin melonnan alkuun. Pojat olivat olleet kymmenen päivän melontaleirillä ennen kisaa. Homma toimi ihan kivasti ja kajakit etenivät mallikkaasti. Eroa tuli maailman parhaimpaan melontajoukkueeseen vain 10min kahden tunnin osuudella. Tosin edellisen osuuden jälkeen kaikki sen jälkeen voi vain olla parempaan suuntaan. Osuudella jopa päästiin kerran heittämään vilkkua päälle kun Aussi/Brassi/Kiinalais yhdistelmä koitti saada Kiinan poikien kajakin kulkemaan suoraan. Melonnan lopuksi kajakit erosivat ja pojat juoksivat järven toiselle rannalle n. 100m korkeudessa kulkevaan n. 400m pitkään vaijeriliukuun. Itse meloimme toiselle rannalle ja nousimme portaat ylös luolaston suuaukolle. Suuaukolla kohtasimme taas pojat ja juoksimme upean tippukiviluolaston läpi. Eroa kärkeen tuli maalissa n. 1h20min.
Toinen päivä olikin sitten parantamisen paikka. Kisa alkoi 15km melontaosuudella Wulong riverissä. Kymmenen vuoden seikkailukokemuksen jälkeen teknisin joki mitä missään olen melonut. Ei yhtään koskia ja muutenkin joki oli 50-200m leveä koko ajan. Joki oli kuitenkin täynnä ihan jatkuvia akanvirtauksia jotka saattoivat tulla ihan mistä tahansa suunnasta. Tärkeintä oli löytää niiden välistä se n. metrin kaistale josta mennä niin ettei kajakin kulkusuunta pääse yhtään muuttumaan. Kuulostaa helpolta, kannattaa lähteä kokeilemaan jos ei usko. Homma lähti ihan kohtuullisesti liikkeelle. Puolivälissä sitten oma etukäteisarvelut osuivat oikeaan ja pojat alkoivat suorittamaan kahden muun tiimin kanssa jonkinnäköistä uintisuoritusmerkkiä. Räpellys näytti siltä ettei kyseessä ollut ainakaan maisteritutkinto. Meloimme suvantoon odottelemaan kajakin lipumista vierelle. Chawei sai kajakin rantaan ja tyhjäksikin. Pääsimme melomaan Li ninin luo turvaveneelle johon hän oli pelastautunut melansa kanssa. Loppu melonta menikin sitten lipuessa viimeiset kilometrit poikien jännittäessä jokaista virtausta. Vaihdossa eroa oli kärkeen vartin verran. Ohjelmassa oli seuraavaksi pitkä juoksu. Ei ainakaan paljon tullut päivän ensimmäisestä tunnin kisasuorituksesta rasitusta. Lähdettiin kelaamaan loivaa mäkeä ylös kylään. Kylässä oli juomapiste, jonka jälkeen lähdettiinkin sitten todella pystysuoraa polkua kelaamaan ylöspäin. Jennin isku ei ollut ihan kohdillaan ja narua lyötiin kiinni. Li nin oli myös melko hapoilla mutta sinnitteli kuitenkin perässä. Mäessä ohitettiin taas edellispäivänäkin ohitettu monikansallinen yhdistelmä ja vaihdettiin Nora Audran kanssa kuulumiset. Mäen laella ohi tuli sitten joku Kiinan juoksukone joukkue. Meidän vauhti ei siihen riittänyt. Vaihtoon päästiin taas lopulta. Eroa kärkeen oli pätkällä tullut parikymmentä minsaa lisää. Seuraavaksi vuorossa oli fillaria. Tie oli paikoitellen todella kivinen ja epätasainen. Vetäminen oli paikoitellen todella hankalaa ja näin matka ei hirveää vauhtia edennytkään. Kivinen tie ja flättipolkimet ei todellakaan ole paras mahdollinen yhdistelmä. Kaikesta huolimatta taas päästiin vaihtoon. Eroa oli kärkeen nyt noin reilu tunti. Vartin tauko oli paikallaan tässä kohden. Eväät tuli syötyä ja juomat juotua. Tuli myös maistettua Kiinalaisten omia energiapatukoita, HYI hel…kutti! Ihan käsittömättömän pahan makuisia. Kiipeilykamat niskaan ja köysille vartin täytyttyä. Jepjep, köysillä olikin sitten 5-6 joukkuetta jonottamassa. Jonotusaikaa ei hyvitettäisi. Lopulta päästiin laskeutumaan ja alaskin tultiin hitaasti ja varmasti 90 metrin matka. Pojatkin tulivat lopulta. Tosin tässä vaiheessa tiputtiin kisassa viimeiseksi kun monikansallinen joukkue osui köysille juuri sopivasti ilman pitkää odotusta ja suoriutui laskeutumisesta minuutteja meitä nopeammin. Köysiltä oli juoksu vaihtoon. Osuudella eroa kärkeen tuli 42min josta odotusta oli luultavasti n. 35min, loppu omaa hitautta. Vaihdossa onnistuttiin jotenkin omituisesti olemaan nopeampi kuin monikansallinen tiimi. Päästiin liikkeelle n. minuutin johdossa. No, eipä siinä kauan mennyt kun porukka oli kasassa. Yhdessä sitkisteltiin reittiä läpi. Pojat pysähtyivät pari kertaa kyselemään evästä maalaistaloista. Evästä löytyikin kurkkujen muodossa jotka tunnetusti sisältävät runsaasti energiaa. Niitä sitten syödä napostelivat. Osuuden lopussa seuraan sitten liittyi moottoripyörä joka keräsi latumerkkejä pois sitä mukaan kun me niitä ohittelimme;). Lopun pitkässä mäessä alkoi toinen tiimi karata. Pyysin Chaweitä ottamaan Jennin hinaukseen ja itse otin Chawein. Näin päästiin samaa vauhtia toisen tiimin kanssa. Kohta tosin piti vielä Li niniäkin työntää kun vauhti alkoi tippumaan. Näin taas kerran päästiin seuraavan vaihtoon. Eroa oli kärkeen tässä vaiheessa jo luultavasti yli pari tuntia. Seuraavalle osuudelle olikin taas kovat odotukset. Varsinkin kun toinen tiimi veti vaihtolaatikosta Tikat päähän. Me vedettiin rouheesti kaksi Lupinea. Vuorossa oli n. 500m pitkä caving osuus. Alkuun oli vuorossa uintia jonkin verran ja sen jälkeen kävelyä kiviä pitkin. No, sekään ei ollut meidän osuus. Eroa tuli kiistakumppaniin 15min ja nopeimpaan tiimiin 22min. Kivillä istuessani mietin oliko Lupinen raahaamisesta mitään hyötyä Kiinaan?, no, ehkä aikaa olisi mennyt vielä useampi minuutti enemmän jos käytössä olisi ollut pelkät tikat tms. Tämänkin päivän maaliviiva saavutettiin taas kerran, tosin tällä kertaa viimeisenä. Eroa oli ilmeisesti lopulta nopeimpaan joukkueeseen n. 2,5 tuntia. Ihan hyvin kuuden tunnin kisassa.
Illalla purin sitten meidän vaihtolaatikoita, joita muuten oli yhteensä viisi + yksi vaihtokassi. Nämä olivat jokaisen etapin aikana kuljetettu järjestäjien toimesta johonkin päin rataa. Tyhjentäessä ihmettelin kun laatikoissa oli täysiä juomapusseja ja –pulloja. Kaikki täydet arsenaalit olivat poikien. Aloin tiedustelemaan mr Liulta mikä on homman nimi. Onko pojat ollenkaan juoneet ja syöneet kisan aikana. Kerroin myös kisan aikaisesta makuelämyksestä ja epäilin onko vikana patukoiden maku kun energia ei maistu. Näinhän siinä sitten oli käynyt. Pojat olivat laiminlyöneet energian nauttimisen kisan aikana totaalisesti. Pidin tiukan puhuttelun mr Liulle ja sanoin että hommaan pitää saada muutos. Mr Liu pahoitteli asiaa ja sanoi että seuraavana päivänä asia korjataan. Myös Hong Kongin joukkueen kapteeni kertoi että kiinalaisten energian nauttiminen perustuu täysin janon ja nälän tunteeseen. Jollei ole kumpaakaan, silloin ei mitään tarvitse nauttiakaan. Jep.
Noniin. Kolmas kisapäivä ja uudet kujeet. Tällä kertaa lähtö tapahtui hotellin lähistöltä ja puuduttavalta yli tunnin bussimatkalta starttiin säästyttiin. Startti tapahtui upeilla niityillä juosten. Turha kai kertoa, mutta luonnollisesti kärki karkasi meiltä paukusta. Niin, oltiin ennen viimeistä päivää toiseksi viimeisellä sijalla, viimeisen ollessa meitä vain kolme minuuttia jäljessä. Kilsan juoksun jälkeen lyötiin hinausta päälle ja päästiin kohentelemaan hieman asemia. Päästiin mm. Lundhagsin kantaan. Tässä porukassa taitoimme ensimmäisen ison jyrkän alamäen ja sitä seuraavan polkuosuuden. Noin tunnin juoksun jälkeen meidän piti uida pienen lammen yli n. 100m matka. Homma sujui meiltä nopeasti ja päästiin Ruotsin Buffin takaluukkuun kiinni. Uinnin jälkeen oli vuorossa pitkä ylämäki ja meidän vauhti tyssäsi siihen ihan täysin. Lundhags karkasi meiltä hetkessä ja Buffin perässä sinniteltiin vain siksi kun joukkueen yksi jäsen laahasi pahasti. Osuuden aikana hiukset ei hirveästi lepattaneet kovasta vauhdista johtuen. Mutta, kuten niin monesti ennenkin tässä kisassa, taas lopulta päästiin vaihtoon. Pyörällä taas jatkettaisiin. Buff pääsi matkaan n. minuutin ennen meitä. Muita ei edellä enää näkynytkään. Muutaman kilsan pyöräilyn jälkeen samassa paikassa olivat Buff ja Lundhags korjailemassa puhjenneita kumeja. No, kuten arvata saattaa kohta sieltä tultiin vilkku päällä ohi. Siihen vauhtiin ei ollut mitään asiaa vaikka kuinka koitin työntämällä ja hetkittäin hinaamalla lisätä meidän vauhtia. Porukka oli niin hajallaan ja sama vauhtista ettei hommasta tullut mitään. Ylämäen ja tasaisen osuuden jälkeen tuli alamäki jonka tiimi iski todella vauhdikkaasti alas, tosin Lundhags oli puolen tunnin matkalla tehnyt eroa meihin melkein kymmenen minuuttia. Vartin tauko paikalle tultiin kuitenkin ennen Buffia. Pyöriin uutta öljyä ja koneeseen energiaa. Tien päälle heti taas kun tauko oli ohi. No, ei siinä ehditty vissiin kun 5min ajamaan kun Chaweiltä puhkesi kumi. Siinä rengasta korjaillessa Buff ajeli ohi. Päästiin kuitenkin takaluukkuun kiinni. Hetki siinä keikuttiin, mutta eroa tuli kun piti odottaa ja vaihtaa uusi vedettävä peesiin. 400m nousun jälkeen ei kuitenkaan oltu todennäköisesti kuin 2-3min Buffia jäljessä, joten ei Ruotsipoikakaan kovin freshinä matkaa tehnyt. No, ylämäen jälkeen tuli taas alamäki. Tiputusta taisi olla lähemmäksi 1000m. Siinähän sitä eroa sitten alkoikin tulla. Li ninkin noudatti päivän aikana juomakäskyä välittömästi pyydettäessä. Vaikka selässä oli camelbäg ja letku roikkui rinnalla, joutui hän pysähtymään joka kerta jotta juominen onnistui. Pientä hiomista perustaidoissa ehkä? Kuten jo arvaatte vaihtoon päästiin taas kerran. Laskettelimme viimeisiä metrejä vaihtopaikalle kun Buffin kajakit irtosivat rannasta. Seuraava osuus siis olisi 30km kajakkimelonta. nopeitten säätöjen jälkeen päästiin matkaankin. Jokimelonta oli taas myrkkyä Kiinan pojille. Itse pidettiin kajakin nokka menosuuntaan koko ajan. Taaksepäin katsottaessa pojilla nokka osoitti useammin johonkin muualle kuin meidän pyrstöön. No eipä siinä sitten hirveän kiire ollut tälläkään osuudella. Tuli siinä ihasteltua Kiinalaista rakennuskulttuuria ja muita massiivisia patorakennelmia yms.Veikkaan että tällä osuudella oli niin paljon taukoja ettei melottu varmaan 20min yhtään. Joki kuitenkin virtasi varmaan ilman melontaakin vähintään10km/h vauhtia, joten ”hyväksi” vauhdiksi riitti sekin kun piti kajakin oikeassa suunnassa ja poissa akanvirroista. Jep, vaihtoon päästiin taas. Jäljellä oli lyhyt juoksu köysille. Kamat niskaan vaihtolaatikosta ja köysiin. Ohjelmassa oli melko vaarallinen liuku veteen korkealta sillalta. Moni retkautti päänsä tullessaan veteen, kaikki palaset isompaan vammaan oli kasassa. Taas kuitenkin selvittiin. Köysien jälkeen muutaman sadan metrin juoksu maaliin. Osuus oli muuten yksi meidän kisan tähtihetkiä, oltiin osuuden seitsemänneksi nopein!!!!!! Jihaaaaaa, loppukohan matka kesken?Maaliin päästiin ja lopulliseksi sijoitukseksi tuli 17. Taakse jäi monikansallinen tiimi. Ero kärkeen oli n. viisi tuntia. Ero oli muuten suurin piirtein sama kuin viime vuonna Team Finland koostumuksella. Silloin aikaerolla pääsi vielä seitsemänneksi. Kisa oli siis kiristynyt melkoisesti viime vuodesta. Mutta, rehellisesti ilman ongelmiakaan meidän vauhtimme ei olisi riittänyt 15 sijaa korkeammalle tänä vuonna. Ruotsalaisetkin olivat kisaan kasanneet kaksi ennakolta todella vahvaa yhdistelmää, jotka lopulta taisivat sijoittua sijoille 9 ja 11. Onkohan Pohjoismainen vauhti hiipumassa?
Kisan jälkeen kamat kasaan ja palkintojenjakoon. Banketti päättyi siihen kun palkinnot oli jaettu. Kaikki menivät nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän matkaan Zunyin kaupunkiin.
maanantai 15. syyskuuta 2008
Epäonnistuminen Rogainingkisoissa
Eepo ja Janne kävivät kokeilemassa kestävyyttään, suunnistustaitoaan ja taktista osaamistaan Rogainingin eli 24 h suunnistuksen MM-kisoissa Etelä-Virossa 13-14.9. Rogainingissa suunnistetaan tietty määräaika vapaavalintaista reittiä eri pistemääriä omaavien rastien kautta, ja se voittaa joka kerää eniten pisteitä. Kisa meni täysin penkin alle ja tulos oli 30. sija.
Koska kokemusta kyseisestä lajista ei ollut kummallakaan ja itseluottamus molemmilla ns. riittävän korkealla tasolla, niin taktiikaksi valittiin "Tulos tai Ulos". Tämä tarkoittaa siis sitä, että lähdetään reippaasti ja toivotaan ettei tummuta täysin ennen kuin 24 tuntia on pistelty menemään. Taktiikkaan kuului myös se, että ei käydä kertaakaan lähtö/maalialueella sijaitsevalla huoltoalueella eli "hash housella" kisan aikana, jossa olisi ruokaa tarjolla. Reppuun siis pakattiin aika reippaasti evästä ja myös kuorivaatteet, jos vaikka noutaja tai sade tulisi ja kylmä sattuisi yllättämään.
Homma lähtikin hyvin liikkeelle ja 12 tunnin kohdalla oli meno vielä varsin hyvän tuntuista. Matkalle sattui pari pientä pummia, mutta suunnistus parani loppua kohti, kun 1:40000 karttaan ja paikoitellen erittäinkin märkään maastoon oli tottunut. Kuuteentoista tuntiin saakka juoksimme käytännössä kaikki tasaiset ja alamäet teillä ja hyväpohjaisilla urilla, ja jonkin verran myös metsässä. Ylämäet pääsääntöisesti kävelimme ja metsäosuudet myös. Matkan edetessä havaitsimme myös, että uria pitkin kannattaa tehdä suhteellisen isojakin kiertoja, koska maaston kulkukelpoisuudesta ei kartan perusteella oikein voinut sanoa juuta eikä jaata.
Mitään kunnollisia taukoja emme pitäneet missään vaiheessa, paitsi alussa kolmen tunnin välein ja lopussa kahden tunnin välein pidetyt muutaman minuutin venyttelytauot. Havaitsimme niiden olevan tarpeellisia, jotta sai lonkan koukistajiin, polvitaipeisiin ja betonireisiin vähän vetreyttä takaisin. Lisäksi vaihdoimme kerran puhtaat sukat ja laitoimme samalla vaseliinia jalkapohjiin.
Kun mittarissa oli n. 100 km ja aikaa kulunut 17,5 tuntia, tapahtui totaalinen tummuminen. Tästä eteenpäin oli varsinkin Jannen eteneminen erittäin vaivalloista ja hidasta. Energianpuutteesta tai mistään sellaisesta perinteisestä pikku nitkahduksesta ei ollut kyse, vaan kyse oli siitä, että lihakset eivät enää yksinkertaisesti suostuneet toimimaan kunnolla.
Suuntasimmekin suoraan kartan lähes kauimmaisesta nurkasta maaliin, ja matkalla jäi poimimatta hyvinkin lähellä omaa kulkureittiämme olleita pisteitä. Jannen kärsimys alkoi saada suorastaan koomisia piirteitä ja myös Eepolla alkoi olla paras terä jo mennyttä. Allekirjoittanut totesikin, kun matkaa oli vielä sellainen 20 km jäljellä, että ei ole koskaan nähnyt ketään yhtä väsynyttä kuin mitä Janne oli. Ja olen nähnyt väsyneitä miehiä ennenkin. Oma olotilanikin oli ns. aika hapokas ja varsinkin toisen jalan polvitaive, eli Sepi Mäkisen termein "matkamittari", oli erittäin kipeä. Myös ukkovarpaat ja toisen jalan pikkuvarvas olivat heikossa hapessa (ks. kuva).
En muista että eteneminen olisi minullakaan ollut koskaan yhtä kivuliasta, vaikka oma olotilani vaikutti olevan ihan lastenleikkiä Jannen infernaaliseen kärsimysnäytelmään verrattuna. Jannea kiusasivat kovien kramppien lisäksi hiertyneet nivuset ja kipeät jalkapohjat. Ei kuulemma voinut oikein eritellä kipupisteitä, kun joka paikkaan sattui. Mukavaa puuhaa tämä rogaining.
Maaliin tulimme 3,5 tuntia ennen määräaikaa. Sinä aikana olisi pystynyt keräämään vielä reilusti pisteitä, mutta liikkuminen oli todella tuskaista ja hidasta, ja jäimmekin lyötyinä telttaan makaamaan ja voivottelemaan surkeaa olotilaamme. Emme pystyneet siis edes napsimaan reitin varrelta helppoja irtopisteitä maaliin raahautuessamme. Päätavoite oli siinä vaiheessa vain jotenkin selvitä metsästä pois.
Taktiikkamme oli siis täydellisen epäonnistunut. Emme jaksaneet liikkua 24:ää tuntia, mikä on ehdoton edellytys menestymiseen. Lähdimme alussa liian kovaa ja juoksimme liikaa. Surkeaa taktiikkaa, tai lähinnä sen toteutusta, kuvaa myös se fakta, että kulkemamme reitti oli linnuntietä mitattuna 90,4 km ja esim. 10. sijalle sijoittunut virolaispari kulki 89,8km. Tämä johtuu siis siitä, että tulimme lopussa suoraan pois helpointa reittiä, välittämättä pistemenetyksistä. Kulkemaamme reittiä pitkin tuli matkamittariin, eli polvitaipeeseen, lukema 122 km. Se on muuten aika paljon jalkaisin hilppaistuna, vaikka itse sanonkin. Pisteitä keräsimme 242.
Kisan voitti venäläispari Dombrovskiy-Shestakov, joka keräsi huikeat 304 pistettä ja tetsasi linnuntietä pitkin mitattuna 110,7 km. Kuljettu matka lienee siis luokkaa 150 km. Tehkääpä perässä. Paras suomalaispari oli Ville Niemelä-Seppo Mäkinen ja he sijoittuivat hienosti sijalle 5.
Tasainen vauhdinjako ilman tummumisia ja hyvä reitti ilman yltiöpäistä omien kykyjen yliarviointia on varmasti kärkipään joukkueiden menestyksen takana.
Teksti: Eepo
ps. Särkylääkkeiden käyttö tulisi kieltää tämäntyyppisissä kisoissa. Me emme niihin turvautuneet, vaikka ehkä syytä olisi ollutkin.
Koska kokemusta kyseisestä lajista ei ollut kummallakaan ja itseluottamus molemmilla ns. riittävän korkealla tasolla, niin taktiikaksi valittiin "Tulos tai Ulos". Tämä tarkoittaa siis sitä, että lähdetään reippaasti ja toivotaan ettei tummuta täysin ennen kuin 24 tuntia on pistelty menemään. Taktiikkaan kuului myös se, että ei käydä kertaakaan lähtö/maalialueella sijaitsevalla huoltoalueella eli "hash housella" kisan aikana, jossa olisi ruokaa tarjolla. Reppuun siis pakattiin aika reippaasti evästä ja myös kuorivaatteet, jos vaikka noutaja tai sade tulisi ja kylmä sattuisi yllättämään.
Homma lähtikin hyvin liikkeelle ja 12 tunnin kohdalla oli meno vielä varsin hyvän tuntuista. Matkalle sattui pari pientä pummia, mutta suunnistus parani loppua kohti, kun 1:40000 karttaan ja paikoitellen erittäinkin märkään maastoon oli tottunut. Kuuteentoista tuntiin saakka juoksimme käytännössä kaikki tasaiset ja alamäet teillä ja hyväpohjaisilla urilla, ja jonkin verran myös metsässä. Ylämäet pääsääntöisesti kävelimme ja metsäosuudet myös. Matkan edetessä havaitsimme myös, että uria pitkin kannattaa tehdä suhteellisen isojakin kiertoja, koska maaston kulkukelpoisuudesta ei kartan perusteella oikein voinut sanoa juuta eikä jaata.
Mitään kunnollisia taukoja emme pitäneet missään vaiheessa, paitsi alussa kolmen tunnin välein ja lopussa kahden tunnin välein pidetyt muutaman minuutin venyttelytauot. Havaitsimme niiden olevan tarpeellisia, jotta sai lonkan koukistajiin, polvitaipeisiin ja betonireisiin vähän vetreyttä takaisin. Lisäksi vaihdoimme kerran puhtaat sukat ja laitoimme samalla vaseliinia jalkapohjiin.
Kun mittarissa oli n. 100 km ja aikaa kulunut 17,5 tuntia, tapahtui totaalinen tummuminen. Tästä eteenpäin oli varsinkin Jannen eteneminen erittäin vaivalloista ja hidasta. Energianpuutteesta tai mistään sellaisesta perinteisestä pikku nitkahduksesta ei ollut kyse, vaan kyse oli siitä, että lihakset eivät enää yksinkertaisesti suostuneet toimimaan kunnolla.
Suuntasimmekin suoraan kartan lähes kauimmaisesta nurkasta maaliin, ja matkalla jäi poimimatta hyvinkin lähellä omaa kulkureittiämme olleita pisteitä. Jannen kärsimys alkoi saada suorastaan koomisia piirteitä ja myös Eepolla alkoi olla paras terä jo mennyttä. Allekirjoittanut totesikin, kun matkaa oli vielä sellainen 20 km jäljellä, että ei ole koskaan nähnyt ketään yhtä väsynyttä kuin mitä Janne oli. Ja olen nähnyt väsyneitä miehiä ennenkin. Oma olotilanikin oli ns. aika hapokas ja varsinkin toisen jalan polvitaive, eli Sepi Mäkisen termein "matkamittari", oli erittäin kipeä. Myös ukkovarpaat ja toisen jalan pikkuvarvas olivat heikossa hapessa (ks. kuva).
En muista että eteneminen olisi minullakaan ollut koskaan yhtä kivuliasta, vaikka oma olotilani vaikutti olevan ihan lastenleikkiä Jannen infernaaliseen kärsimysnäytelmään verrattuna. Jannea kiusasivat kovien kramppien lisäksi hiertyneet nivuset ja kipeät jalkapohjat. Ei kuulemma voinut oikein eritellä kipupisteitä, kun joka paikkaan sattui. Mukavaa puuhaa tämä rogaining.
Maaliin tulimme 3,5 tuntia ennen määräaikaa. Sinä aikana olisi pystynyt keräämään vielä reilusti pisteitä, mutta liikkuminen oli todella tuskaista ja hidasta, ja jäimmekin lyötyinä telttaan makaamaan ja voivottelemaan surkeaa olotilaamme. Emme pystyneet siis edes napsimaan reitin varrelta helppoja irtopisteitä maaliin raahautuessamme. Päätavoite oli siinä vaiheessa vain jotenkin selvitä metsästä pois.
Taktiikkamme oli siis täydellisen epäonnistunut. Emme jaksaneet liikkua 24:ää tuntia, mikä on ehdoton edellytys menestymiseen. Lähdimme alussa liian kovaa ja juoksimme liikaa. Surkeaa taktiikkaa, tai lähinnä sen toteutusta, kuvaa myös se fakta, että kulkemamme reitti oli linnuntietä mitattuna 90,4 km ja esim. 10. sijalle sijoittunut virolaispari kulki 89,8km. Tämä johtuu siis siitä, että tulimme lopussa suoraan pois helpointa reittiä, välittämättä pistemenetyksistä. Kulkemaamme reittiä pitkin tuli matkamittariin, eli polvitaipeeseen, lukema 122 km. Se on muuten aika paljon jalkaisin hilppaistuna, vaikka itse sanonkin. Pisteitä keräsimme 242.
Kisan voitti venäläispari Dombrovskiy-Shestakov, joka keräsi huikeat 304 pistettä ja tetsasi linnuntietä pitkin mitattuna 110,7 km. Kuljettu matka lienee siis luokkaa 150 km. Tehkääpä perässä. Paras suomalaispari oli Ville Niemelä-Seppo Mäkinen ja he sijoittuivat hienosti sijalle 5.
Tasainen vauhdinjako ilman tummumisia ja hyvä reitti ilman yltiöpäistä omien kykyjen yliarviointia on varmasti kärkipään joukkueiden menestyksen takana.
Teksti: Eepo
ps. Särkylääkkeiden käyttö tulisi kieltää tämäntyyppisissä kisoissa. Me emme niihin turvautuneet, vaikka ehkä syytä olisi ollutkin.
perjantai 12. syyskuuta 2008
MM Rogaining
Janne ja Eepo kisaavat viikonloppuna MM rogaining kilpailussa Virossa. Tavoitteet on pystyä tekemään mahdollisimman vahva suoritus ilman simahtamista ja selvitä matkasta ilman aikaa kuluttavaia suunnistusvirheitä.
Kilpailun ehdottoman ennakkosuosikkina matkaan lähtee Chris Forne ja Dennis de Monchy, hallitsevat mestarit. Lisäksi suosikkeihin voidaan lukea heinäkuun EM kisoissa menestyneet Venäläiset sekä ainakin yksi tsekki pari. Vanha herra Iiro Kakko parinsa kanssa on varmasti myös sotkemassa kärkitaistoa.
Kilpailu alkaa lauantaina ja päättyy sunnuntaina.
Kilpailun ehdottoman ennakkosuosikkina matkaan lähtee Chris Forne ja Dennis de Monchy, hallitsevat mestarit. Lisäksi suosikkeihin voidaan lukea heinäkuun EM kisoissa menestyneet Venäläiset sekä ainakin yksi tsekki pari. Vanha herra Iiro Kakko parinsa kanssa on varmasti myös sotkemassa kärkitaistoa.
Kilpailu alkaa lauantaina ja päättyy sunnuntaina.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Eepo armeijan leivissä
Peten ja Jennin Kiinan valloituksen aikana käväisi Eepo puolustamassa isänmaata pohjoisella rintamalla, eli tarkemmin sanottuna Kemijärven Sarriojärvellä. Siellä käytiin Puolustusvoimien suunnistusmestaruuskilpailut, joissa Eepo osallistui Suur-Savon reserviläisjoukkueessa partiosuunnistukseen.
Kyseisessä lajissa on nelihenkinen joukkue ja kisa koostuu pareittain suoritettavasta yösuunnistuksesta, yksin juostavasta päiväsuunnistuksesta ja kisan lopussa olevasta pikataipaleesta, jonka aikana porukalla ammuskellaan rynchesterillä eli rynnäkkökiväärillä ja nakellaan käsikranaatteja. Käsikranaatit eivät tosin räjähdä. Ammunnasta ja kranaatinheitosta saa ankarasti sakkominuutteja, jos ei osu. Partiosuunnistuksen erikoispiirre kaiken edellämainitun lisäksi on vielä se, että rastit saa hakea missä järjestyksessä tahansa. Lisäksi on muutama yhteinen rasti, joilla kaikkien on käytävä tai jossa partio kokoontuu jokaisen haettua omat rastinsa. Rastien jako joukkueen jäsenten kesken kisan aikana on siis tärkeää. Varustus on tietysti maastopuku ja selässä intin reppu ja rynnäkkökivääri.
No, voittohan sieltä irtosi ja joukkueen suoritus oli sotilaallinen ja tasavahva. Joukkueen jäsenet olivat kapteeni mvh Risto Haikonen, luutnantti Eepo, vänrikki (ja varsinainen tarkk'ampuja) Jere Pajunen ja kersantti O-J Korpinen. Kisa oli mukava uusi kokemus kestävyysurheilun saralla ja järjestelyt sotilaallisen jämäkät.
Linkistä saa ladattua gps seurantaohjelman, jolla voi katsella joukkueiden kulkemat reitit ja rastienjaot jne.
http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=o
Kyseisessä lajissa on nelihenkinen joukkue ja kisa koostuu pareittain suoritettavasta yösuunnistuksesta, yksin juostavasta päiväsuunnistuksesta ja kisan lopussa olevasta pikataipaleesta, jonka aikana porukalla ammuskellaan rynchesterillä eli rynnäkkökiväärillä ja nakellaan käsikranaatteja. Käsikranaatit eivät tosin räjähdä. Ammunnasta ja kranaatinheitosta saa ankarasti sakkominuutteja, jos ei osu. Partiosuunnistuksen erikoispiirre kaiken edellämainitun lisäksi on vielä se, että rastit saa hakea missä järjestyksessä tahansa. Lisäksi on muutama yhteinen rasti, joilla kaikkien on käytävä tai jossa partio kokoontuu jokaisen haettua omat rastinsa. Rastien jako joukkueen jäsenten kesken kisan aikana on siis tärkeää. Varustus on tietysti maastopuku ja selässä intin reppu ja rynnäkkökivääri.
No, voittohan sieltä irtosi ja joukkueen suoritus oli sotilaallinen ja tasavahva. Joukkueen jäsenet olivat kapteeni mvh Risto Haikonen, luutnantti Eepo, vänrikki (ja varsinainen tarkk'ampuja) Jere Pajunen ja kersantti O-J Korpinen. Kisa oli mukava uusi kokemus kestävyysurheilun saralla ja järjestelyt sotilaallisen jämäkät.
Linkistä saa ladattua gps seurantaohjelman, jolla voi katsella joukkueiden kulkemat reitit ja rastienjaot jne.
http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=o
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
