Kiinalainen seikkailu PART 2 (Zunyi Outdoor Challenge)

HUOM! Kiinalainen seikkailu osa 1 löytyy alempaa.

Retki Kiinaan ei suinkaan päättynyt Wulongin kaupungin valloitukseen. Wulongin alueen 5 miljoonan asukkaan yhteisöstä ajeltiin seuraavaksi kevyt 9 tunnin raapasu Zunyin 7 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Kaupunkien välissä sijaitsee Maailman suurin kaupunki. Populaa tällä alueella asustelee siis melkoisesti. Infrastruktuuri on huomattavan kehittynyttä, ihmisten elintavat kuitenkin melkoisen puutteelliset monissa paikoissa. Rahamiehillä on rahaa ja köyhälistöllä ei. Täydellistä kommunismia siis, ainakin rahamiesten mielestä todennäköisesti. Zunyin kaupunki on yksi Kiinan tärkeimmistä kaupungeista. Kaupungin laitamilla puna-armeija löi vuonna 1934 upseerien joukot ratkaisutaistelussa. Kiinan kansantasavallan perustamisasiakirjat on tämän jälkeen kirjoitettu Zunyissä.

Kaikesta huolimatta me ei tänne tultu politikoimaan ja ei muutenkaan otettu kantaa mihinkään asiaan mikä meille ei kuulunut. No, ruuan makuun oli pakko ottaa kantaa. Itse olen kaikki ruokainen, mutta ruoka täällä oli jotain ihan käsittämätöntä. Onneksi kylästä löytyi KFC ja taksi kuljetti sinne 50c korvausta vastaan mielellään.

Moni joukkue oli järjestäjiltä saanut houkuttelevan taloudellisen tarjouksen tulla Zunyihin kisailemaan. Zunyin järjestäjät maksoivat osan joukkueen matkakuluista jos he kisaisivat täällä. Kukaan ei tiennyt ennakolta kisasta mitään. Ainoa mikä tiedettiin oli että edessä olisi kaksi n. 5h päivää. Muuta ei juurikaan tiedetty. Meillä pojat olivat motivoituneet tähän kisaan kun homma oli alkanut toimimaan viimeisenä päivänä kohtuullisesti. Tuloillalla vuorossa oli tervetuliaisparty. Urheilullisesti ajatellen tuli varmasti vietettyä se ruokailu ihan väärässä pöydässä.

Etukäteisbriiffi oli jotain ihan käsittämätöntä soopaa. Mikään asia ei varmasti tullut selväksi, kaikki vain epäselvemmäksi. No, tuskin kukaan sen enempää ymmärsi ja kaikki olivat edelleen samalla viivalla. Paikan päällä oli 8 ulkolaista tiimiä ja kymmenen paikallista.

Ensimmäisen etapin lähtö oli kaupungin stadionin kupeesta. Alkuseremonioiden aikana taas jokainen hieman tärkeämpi henkilö pääsi varmasti sanomaan sanansa, kuten Kiinassa yleensä. Avajaiset kestivät varmaan tunnin. Väkeä oli taas paikalla useampi tuhat jo avajaisissa, kyllähän puheita kannattaa kuuntelemaan tulla. Joku voi sanoa jotain tärkeääkin.
Ennen lähtöä taas sai kokea Kiinalaissotilaiden kuria. Menin vessaan jonne kohta ahtautui useampi kymmenen kaveria yhtä aikaa. Kolme jonoa pystyyn. Joka jamppa avasi sepaluksensa ja asettui todelliselle ”tappi” tuntumalle omassa jonossaan. Aikaa ei hukattu edellisen suoritteen jälkeen yhtään. Kusi lensi jo kaaressa seuraavalta kun edellinen vasta kääntyi pois pisuaarin luota. Mutta hienointa oli se kun kolmannella jonolla ei edes ollut pisuaaria, vaan he kylmän viileästi laskivat eritteensä vessan nurkkaan. Hienoa.

Startti tapahtui sitten stadionin edestä. Alkuun kilsan juoksu stadionin ympäri ja ensimmäiseen vaihtoon. Hommassa oli taas rock’n rollia. Vauhtia oli taas enemmän kuin taitoa ja kuntoa. Vaihdon jälkeen vuorossa oli taas 10km biathlon osuus. Pisteltiin sen minkä päästiin yhdessä Chawein kanssa. Muut joukkueet kuitenkin kulkivat huomattavasti parempaa vauhtia. Vaihdossa eroa oli luultavasti minuuttikaupalla kärkeen. Seuraavaksi vuorossa oli 16km pyöräily. Itsellä ei fillari kulkenut ollenkaan ja tuntui kuin se ei olisi rullannut yhtään, muutenkin oli nihkee olo. Saatiin kuitenkin muutama joukkue kiinni. Jenkkien Sole ohitti meidät vasta osuuden lopussa. Saman tervetuliaispöydän seurueella oli ilmeisen nihkeää meno myöskin.
Seuraavaksi oli vuorossa joku ihan käsittämätön osuus. 3km pyörän kantoa!!!!!!!!! joo, kyllä! Mutta, olisin ymmärtänyt jos osuus olisi ollut kantoa jotain jyrkkää polkua ala- tai ylämäkeen. Nyt kuitenkin fillaria kannettiin ihan normaalia asfalttitietä pitkin loivaan alamäkeen????? Ei ymmärrä. Kaikee paskaa sitä joutuu kokemaan.
No sekään osuus ei ollut meidän vahva osuus. Sole karkasi meiltä useamman minuutin päähän. Kannon jälkeen hypättiin taas pyörän rattiin. 19km fillaria edessä. Vauhti ei siinäkään parantunut ja vaihdossa oltiin reilusti kärkeä jäljessä, todennäköisesti n. 20-25min. Tässä oli pakollinen 15min tauko. Loppuun oli vielä vuorossa 7km juoksu. Reitti kulki useiden huippujen kautta puna-armeijan taistelukentälle, kansalaissodan ratkaisutaistelupaikalle. Kiinan pojat koittivat vetää Jenniä minkä pystyivät. Toinen työnsi ja toinen koitti vetää. Nyt oli sitten polvi niin kipeä ettei se kestänyt kuin vetämistä. Maaliin päästiin taas kerran. Eroa tuli kärkeen n. 40min kolmen tunnin kisassa.

Toinen päivä ei etukäteen kiihottanut yhtään sen enempää kuin edellinenkään. Lähinnä sitä odotteli kotiin pääsyä.
Kisan alku tapahtui edellisen päivän järjestyksessä 30sek välein. Ensimmäinen osuus oli taas jotain ihan käsittämätöntä shittiä. 1km puujaloilla kävelyä. Osuudella ei pystynyt millään tavalla auttamaan kaveria. Kävelin osuuden läpi ja odottelin melkein kymmenen minuuttia tiimiä kasaan. Ei oltu edes viimeisiä.
Seuraavaksi päästiin taas juoksemaan. n. 8km asfalttia ja n. 3km hiekkatietä. Viitoitettu reitti. Pojat taas halusivat vauhtia lisää ja ottivat Jennin hinaukseen. Itse hölkkäsin ja kävelin samaa vauhtia. Kilsan juoksun jälkeen viimeiset kaksi joukkuetta ohittivat meidät n. 2min/km kovemmalla juoksuvauhdilla. Sen jälkeen meidän perässä oli taas autot jotka keräilivät latumerkkejä pois tien varrelta. Motivaatio alkoi olla aika hiipunut Kiinassa kisailuun. Pari kilsaa ennen vaihtoa alkoi fiilis melkein kisailemiseen heräilemään kun ohitimme yhden kiinalaisen joukkueen jonka yksi jäsen kärsi ilmeisesti krampeista. JES!
Kelattiin osuus loppuun. Jäätiin osuudella kärkeen joku 25min. Oltiin nyt n. 40min kärkeä jäljessä. Vuorossa olikin seuraavaksi ennakolta meidän vahva osuus suunnistus. Kartta näytti ihan oklta. Tosin koko reitti kulki polkuja pitkin korkean mäen päälle ja sieltä alas. Pari ekaa rastia löytyi hyvin. Kolmannen kanssa oli hieman hapuilua. Pojat kuitenkin käyttivät paikallisten suunnistusgurujen taktiikkaa ja puhuivat meidät rasteille. Kolmosrasti oli ehkä n. puoli kilsaa väärässä paikassa. Sen jälkeen mentiin seuraavat kolme rastia poikien tahdissa ”ask and find” taktiikalla. Osuuden aikana tuli sitten selkä edellä vastaan useampikin kinuski tiimi. Eivät vissiin osanneet tätä tehokkaaksi osoittautunutta etenemistaktiikkaa. Kutonen oli taas väärässä paikassa, mutta niin kyllä kulkivat polutkin ihan väärässä paikassa kuin missä niiden piti kartan mukaan kulkea. Hölkäilimme vaihtoon parin muun joukkueen tuntumassa.
Seuraavaksi päästiin taas asfalttipyöräilemään, mikä oli hyvä juttu fillarin puhtauden kanalta. Nyt ei tarvitsisi pyörää pestä tämän kisan jälkeen ollenkaan. Osuuden alkuun tuli oikein alistaja fiilis. Ensin ohitettiin joukkue missä yksi joukkueen jäsen juoksi (osuus 22km). Ei muuta kuin rinta rottingilla kaasu pohjassa ohi. Seuraavaksi ohitettiin joukkue missä yksi jäsen oli varmaan ensimmäistä kertaa fillarin satulassa. Kaveri näytti siltä kuin olisi taittamassa ojaan tai tien pintaan millä tahansa hetkellä. Fiilis parani hetkessä ja tuntui hienolta alistaa joitakin tiimejä oikein kunnolla näin retken lopuksi. Kyllä oli hienoo, olo tuntui vahvalta!
Läpsyttely lopetettiin siihen ja naru heitettiin kiinni. Nyt pistettiin kunnolla koneeseen kierroksia. Pojat olivat tikissä kun oli asfalttipätkää. Osuus oli meidän paras fillari osuus Kiinassa. Jäätiin nopeimmille ainoastaan pari minuuttia, vaikka alussa hieman himmailtiin ja kertaalleen jouduttiin odottelemaan uupunutta Li niniä. Kisapäivän kruunasi traktorin sisärenkailla pulikointi paskaa kelluvassa joessa. Sekään ei ollut meidän osuus, mutta tätä osuutta en halua paskasta johtuen muistella enempää.
Loppuun juoksu köysipaikalle. Siellä taas jonotettiin 25min, tällä kertaa aika tosin hyvitettiin. Taas oli tarjolla n. 100m laskeutumista, homma sujui tutusti hitaasti mutta varmasti. Köysien alta hölkkä maaliin n. 1km.

Jostain kumman syystä päästiin vielä kokonaistilanteessa kymmenenneksi! Eipä hääviä, mutta saatiin jopa rahapalkinto.

Illalla sitten illallisella musta tuli paras kaveri Zunyin pormestarin kanssa. Mutta se onkin sitten taas ihan oma tarinansa.

Kiinassa oli kivaa ja matkaseura mukavaa. Parasta matkassa kuitenkin oli taas kerran kotiin pääsy!

Epilogi: Kiinassa järjestettiin todella kovatasoinen kilpailu tänä vuonna. Pelimerkeillä jotka heillä on käytössä järjestelyihin, tulee kilpailu entisestään kasvamaan. Ensi vuonna kisasta tuskin jää pois yhtään huipputiimiä. Kisat on avajaisineen ja lopetuksineen varmasti upeimmin järjestetyt kilpailut missään päin maailmaa. Lisäksi kun väkeä on reitin varrella kymmeniä tuhansia ei voi ainakaan huonoa fiilistä syyttää heikoista suorituksista. Joukkue joka haluaa kilpailussa menestyä, tulee olla joka lajissa teknisesti ja fyysisesti huippuluokkaa. Varsinkin pyörän pitää kulkea ylä- ja alamäkeen. Vaihtojen pitää olla hiottuja ja varusteiden muutenkin sopivia ”maastotriathlon” maiseen kisailuun. Kisassa ei ole mitään omituisia piiperryksiä missä säkällä voitetaan minuutteja. Osuudet on ”straight forward” kovaa alusta loppuun asuuksia. Hienointa kisailua mies-miestä vastaan mitä on. Jos Suomitiimit jatkossa haluavat maailmalla pärjätä, pitää kotimaan kisoista jättää lasten palapelikasaukset yms. temppu osuudet pois. Kovuutta pitää saada.