HYVÄÄ JA VAUHDIKASTA

SEIKKAILU VUOTTA 2009!

Toivottaa koko multisport.fi jengi

Kauden 2008 tulokset!

Winter X-Dream 2. sija (Viro)
MC 1. Winter Adventure 1. sija (sekasarja)
X-Dream 1. sija (sekasarja) (Viro)
MC 2. Spring Adventure 1. sija (sekasarja)
Bimbache Extreme (Euroopan mestaruuskilpailu) 3. sija (Espanja)
MC 3. No Limit Adventure 1. sija (sekasarja)
MC 4. Endurance Quest 1. sija (sekasarja)
MC 5. Archipelago Adventure 1. sija
Ruotsin Mestaruuskilpailu 1. sija (Ruotsi)
MC 6. X-Kaato 1. sija
7 Cerros Medellin 2. sija (Kolumbia)

Lisäksi tiimin jäsenet kisasivat muissa tiimeissä:
Arcticcircle24h 1. sija (Janne)
Bugarent 2. sija (Janne) (Espanja)
Wulong Mountain Quest 17. sija (Pete&Jenni) (Kiina)
Zunyi Outdoor Challenge 10. sija (Pete&Jenni) (Kiina)
MM kilpailu Brasilia kesk. (Pete) (Brasilia)
7 Cerros Medellin 3. sija (Pete) (Kolumbia)

Kausi 2009

Kauden suunnittelu on kovassa vauhdissa. Ohjelmaan pyritään taas saamaan 3-5 kansainvälistä kisaa.
Kauden alku tapahtuu kuitenkin jo reilu kuukauden kuluttua Virossa talvi X-Dream kisan merkeissä, kuten viime vuonnakin. Viime vuonna tuliaisina oli toinen sija 27 sek voittajalle jääneenä.
http://www.xdream.ee/

7 Cerros Medellin day 3

Päivän pituudeksi oli ilmoitettu n.14 tuntia. Kun aamulla saatiin taas kartat käteen 5.30, oli järjestäjän aika-arvioon uskominen hankalaa. Reitti vaikutti melkolailla pitkältä. Safety oli keulilla 14 min meitä edellä. Nyt oli siis iskettävä vauhdilla.
Päivä alkoi lyhyehköllä mäkiautoilulla, minkä tiimi suoritti turvallisen varmasti vajaan minuutin kärkeä hitaammin. Vaihdossa lyötiin luistimet jalkaan ja edessä oli 5km luistelu, 1,5km juoksu, 8km luistelu ja 1km juoksu. Heti alkumatkasta napattiin piikkipaikka ja luisteltiin rennosti muilta karkuun. Vaihdossa eroa seuraavaan eli Peten tiimiin oli muutama minuutti. Perään 5km kaupunkisuunnistus, jossa eroa saatiin tehtyä hiukan lisää. Peten tiimi jäi tässä vaiheessa yhden jäsenen vatsaongelmien takia.
Suunnistuksen jälkeen saatiin pyörät alle ja lähettiin kiipeämään Medellinin keskustasta kohti viereistä "mäkeä". Eepo pisteli menemään keulilla alun jyrkkään mäkeen Suvia hinaten sen verran vauhdilla, että Janne ja Markus oli hätää kärsimässä. Reilun kympin pyöräilyn jälkeen eroa seuraavaan oli 20 min.

Vaihtopaikalla piti olla huolto, mutta huoltajat ei ollut vielä ehtineet paikalle, koska kaikki huoltoautot liikkuivat yhdessä letkassa. Muutaman minuutin kyselyn jälkeen päätimme lähteä pyöräkengät jalassa kohti melonnan alkua. Huotoautokaravaani tuli meitä vastaan juuri ennen melonnan alkua. Vaihto suoritettiin lennosta, mutta jouduimme edelleen odottamaan meloja 9 min, joka aika luvattiin hyvittää. Melonassa oli käytössä yksi kajakki, jossa sai meloa 2 kerrallaan.

Ensimmäinen 600 m oli joen uomaa, jossa nopeimmaksi tavaksi osottautui heti, että kaksi meloo ja kaksi kahlaa virkistävässä vedessä. Joen jälkeen oli kaksi lyhyttä n. 800 m ja 200 m rastiväliä järvellä. Tässä siis piti viedä yksijäsen kerrallaan rastille ja meloa takaisin hakemaan seuraavaa. Melonta meni hyvin ja siitä jatkettiin 10km juoksulla pyöräilyn vaihtoon. Pyöräily oli myös n.10km, josta suurin osa alamäkeen. Pari kilometriä alamäestä oli pyörän roudaamista kivikossa. Useampi kilometri tultiin alas myös nättiä jyrkkää pikku polkua. Lopussa muutaman sadan metrin nousu vaihtopaikalle. Johto oli säilynyt suunnilleen samana eli Peten tiimi tuli noin 25 min päässä takana.
Edessä oli parinkympin trekki. Alussa vähän huono reitti valinta pienempää tietä pitkin, jossa otettiin pataan viitisen minuuttia, mutta muuten jalka liikkui kevyesti. Trekin toisella rastivälillä tuli sitten pataan oikein kunnolla ja tässä tuli kisan ratkaisu. Kartassa menee yksi polku 2,5 km rastivälillä, jossa nousua reilu 500 m. Lähdimme sitä kulkemaan päätyen viidakkoon. Päätimme tehdä rankan ratkaisun ja kiertää noin 7 km ylimääräistä tietä pitkin. Polun etsintään tuhraantui 25 min ja Peten porukka tuli vastaan, kun lähdimme eteen päin. Petellä oli itsevarma ilme päällä, kun he lähtivät suuntaan josta emme polkua löytäneet. No ei hekään polkua siitä kohtaa löytäneet, mutta Pete tiesi parin vuoden takaa, että jostain polku menee, koska he olivat samalla välillä hävinneet paikalliselle Safety tiimille 45min. Nytkin kävi niin, että Safety tuli takaa ja pelasti Peten porukan, joka seurasi Safetyä kartassa näkymätöntä polkua pitkin. Seuraavalla rastilla olimme 20 min Safetyä ja Explorea perässä eli pataan tuli Explorerilta 45 min ja Safetyltä vielä enemmän. Trekin kolmannella rastilla saimme kärjen kiinni, kun he etsivät rastia, jota ei kuitenkaan löytynyt. Päätimme yhdessä jatkaa matkaa seuraavalle rastille, jossa selvitämme tilanteen, kun kännykkä ei etsintä paikalla kuulunut. Rastilla ei selvyyttä saatu, mutta arvelu oli, että rastiväli on hylättävä. Peli vaikutti menetetyltä, koska matkaa päivän maaliin oli enää kympin verran. Lähdimme vielä kimpassa laputtamaan 4 km kohti seuraavaa rastia, kun käsityksemme oli, että aika lasketaan vasta sieltä eteen päin. Saimme tietää rastilla, että lopussa ollut melonta Rio Medellinin likavedessä oli onneksi peruutettu ja maaliin jatkettiin juosten. Rastilla oli laskeutuminen, jonka vedimme lentäen ja jatkoimme siitä samalla tahdilla kohti maalia. Päivän voitto sentään tuli 6 km loppurykäisyllä, mutta kokonaistuloksissa Safety jäi 7 min edelle. Päivän kokonais kesto oli lopulta tuloksissa 13 tuntia, mutta siitä puuttuu kahdella hylätyllä rastivälillä käytetty noin 2,5 tuntia.
Onhan toinen sija ihan ok, mutta paljon jäi harmittamaan, ettei nopein joukkue voittanut, vaan kisa ratkaistiin paikallistuntemuksella. Kuvia ym. juttua kisasta löytyy järjestäjien sivuilta: www.7cerrosmedellin2008.com

7 Cerros Medellin day 2

Päivän pituudeksi luvattiin aamulla 6h, mitä oli vaikea uskoa ensimmäisen ylipitkän etapin jälkeen...
Koko päivän toiminta oli viritetty Medellinin miljoona kaupungin keskustaan. Päivä sopi tiimille koska suunnistusta oli ohjelmassa lähes koko ajan.
Päviä aloitettiin n. 1km rattaiden työnnöllä.

Kolme kisailijaa istui kyydissä ja yksi työnsi, työntäjää sai tietenkin vaihdella. Osuuden jälkeen oli vuorossa neljä "hajonta luuppia". Järjestäjät antoivat joukkueille A-D reitin käytäväksi. Jokaisen luupin rastilla oli lyhyt tehtävä. Noin yhteismitaltaan 12km osuudesta selvittiin toisena n. 3min Peten tiimiä jäljessä.
Matka jatkui edelleen juoksulla kohti "mahtavat" maisemat tarjonneelle köysilaskeutumiselle. Kahden kerrostalon välissä laskeuduttiin talojen sisäpihalle n. 30-40m matka.
Ero Peten tiimiin oli kutistunut osuuden jälkeen. 2min. Lyhyt juoksu korkean mäen päälle mistä alkoi erikoissuunnistus. Peten tiimi otti huonon valinnan mäen päälle ja oli suunnistuksen alussa 3min jäljessä.
Matkaa taitettiin rauhallisesti ristiin rastiin pieneen puistoon tehtyä rataa suunnistaen. Peten tiimi teki muutaman paremman valinnan ja ero oli kärkeen n. 10min osuuden jälkeen.
Suunnistuksesta ajettiin sitten päivän ainoa fillariosuus n. 5km seuraavaan vaihtoon. Vaihdon jälkeen oli taas muutama erikoistehtävä tarjolla.


Ensin juostiin uimaaltaltaalle missä tehtävänä oli liukumäki, köysirissa ja laattojen lasku altaan pohjassa. Uimaaltaalta matka jatkui armeijan esteradalle, mikä ei ihan kaikkein turvallisemmasta päästä ollut. Kun molemmat tehtävät oli suoritettu, päästiinkin luistelemaan n. 7km. Tiukkoja tilanteita sisältänyt luistelu liikenteen seassa päättyi seinäkiipeily rastille. Yhden piti kiivetä ja Eepo kiipesi seinän ylös.
Matka jatkui luistellen hieman enemmän tiukkoja tilanteita sisältäneen liikenteen seassa kohti seuraavaa rastia. Rastilla matka jatkui kilometrin juoksulla seuraavaan vaihtoon.
Seuraava osuus oli lyhyt juoksu ison mäen päälle missä kunnioitettiin muutama viikko taaksepäin menehtyneen Wilmar "Reno" Henaon muistoa. Mäen päältä ajeltiinkin sitten alas mäkiautolla. Ero kärkeen oli kasvanut ja oli tässä vaiheessa n. 17-18min. Neljän kilometrin juoksun jälkeen asetelmat eivät juurikaan muuttuneet. Peten tiimi oli maalissa ensin mutta, ei ollut kiipeilyseinää ylös asti päässyt. Otteita oli jäänyt käyttämättä n. 5-7. Jokaisesta käytetystä otteesta sai -3min vähennystä. Tiimi siis mahdollisesti otti etappivoiton, tai sitten Peten tiimi. Kokonaistuloksista ei tässä vaiheessa ole tietoa.
Huomenna kisaa jatketaan kisan päättävällä pitkällä etapilla. Luvattu on 14h, mutta nähtäväksi jää miten pitkä siitä muodostuu.

7 Cerros Medellin day 1

Ensimmäisen etapin luvattiin olevan 8h, kärki tosin kaasutti maaliin n. kymmenessä tunnissa. Päivä koostui 15km mäkiautoilusta, 40km trekistä ja 30km pyöräylystä (...pyöräntyönnöstä).

Tiimi otti autoilun rauhallisesti varoen pahempia vautioita, joita tässä lajissa oli kyllä tarjolla. Vaihtoon n. 3-4min kärjen perässä.

Osuuden alku loivaan ylämäkeen juoksua. Kohta tiimi oli yhdessä Peten Ruotsalaisen Primatravel/Explorein kanssa. Viisaat päät lyötiin yhteen ja kaasutettiin juoksun ensimmäinen rasti 5km pitkäksi. Muutama sata metriä tuli myös ylimääräistä kiipeilyä. Kaiken vaivan jälkeen lopulta päästiin juoksun ykkösrastille jonne olisi ollut juoksun alusta matkaa n. 20min;). Kärkeen eroa olikin sitten tässä vaiheessa jo 50min, sijoituksen ollessa huonoimmalla kolmanneksella.

Matkaa alettiin kuitenkin taittamaan sinnikkäästi. Heti kohta alkuun tuli selväksi ettei päivästä tulla selviämään luvatussa ajassa. Trekissä nousua tuli yhteensä kolmisen tuhatta nousumetriä ja tietenkin suurinpiirtein saman verran laskua. Vilkku päällä matkaa tehtiin ja ero kärkeen supistui muutamalla minuutilla joka rastilla.

Osuuden vaihtoon päästiin viidentenä n. 30min kärjen jälkeen. Peten tiimi oli tässä vaiheessa n. 10min edellä.

Koska kisa venyi luvatusta tunneilla ei pyöräilyyn oltu osattu varautua lampuin. Jannekin teki matkaa pikku ledillä, muut vähän suuremmilla ledeillä. Osuuden alussa aikaa tuhraantui minuutteja kun ensimmäinen rasti oli muutaman korttelin väärässä paikassa (tästä on ilmeisesti tulossa jotain aika kompensaatioita). Peten tiimi oli myös rastia hieronnut urakalla ja kohta isoon ylämäkeen polki kolme tiimiä yhdessä, kolmannen ollessa Espanjan Castilla y Leon, Tie muuttui tunnin polkemisen jälkeen niin jyrkäksi ettei ajaminen enää onnistunut ja kohta myös niin kiviseksi että pyöränkin raahaaminen oli nihkeää.

20min ennen huippua Peten tiimin yksi kaveri pyörtyi väsymyksestä ja matka jatkui yksin Espanjalaisten hyydyttyä jo aiemmin. Kohta kivisyys muuttuikin sitten välillä polviin asti upottavaksi mutavelliksi, missä matkaa taitettiin sitkeästi puolisen tuntia ylös ja alaspäin.

Maaliin tiimi tuli kolmantena n. 50min osuuden nopeinta Kolumbia Safety tiimiä jäljessä.
Toinen oli Kolumbian Bosi joka oli vain minuutteja edellä. Petenkin tiimi pääsi maaliin n. 20min jäljessä. Toinen etappi onkin sitten pelkkää cityseikkailua.

...ja Kolumbiaan

Kaiken hässäkän ja viime hetken muutosten takia Petenkin suuntaa Kolumbiaan. Tosin Ruotsalaisen tiimin kanssa. Team Explorerin matka Abu Dhabiin kariutui tiimi kapteenin sairastuttua Brasilian jälkeen viidakkotautiin.

Kisa alkaa Medellinin kaupungissa perjantaina. Osuudet ovat 8h / 8h ja 14h. Kotiin kaikkien on tarkoitus palata keskiviikkona 10.12 klo 16.

Tiimi jatkaa Lapierrellä!

Tiimi tykittää ensi vuonnakin Ranskalais valmisteisella Lapierre pyörällä. Mallistosta käytössä on X-Control 310. Kumeina jatkossakin tiimi käyttää Swhalben renkaita.

Löysät pois

Neljän tunnin viileän pyöräilyn ja 2,5 tunnin suunnistuksen jälkeen päättyi Päämajacity ekstriim challenge -08 tiimin jäsenten kaksoisvoittoon: M35 voitto M.Kettunen, M21 voitto E.Jäppinen. Ei muita osallistujia.

Monipuolista treeniä ja kisojen odottelua

Tiimin jäsenet hajaantuvat joulukuun alkupuolella kahteen eri suuntaan kisailemaan.

Pete lähtee ruotsalaisen Team Exploren vahvistuksena Abu Dhabiin. Siellä on edessä mm. hiekkaa ja kansainvälisen kärkitason kyytiä seikkailukisarintamalla, eli 6-päiväinen etappikisa Abu Dhabi Adventure Challenge. http://www.abudhabi-adventure.com/

Lämmönsietokykyään Pete testasi vähän aikaa sitten jo Brasiliassa, joten se ei varmaankaan tule aiheuttamaan ongelmia. Vielä kun nainenkin pysyy tajuissaan koko kisan, niin mahdollisuudet hyvään sijoitukseen ovat olemassa.

Janne, Eepo, Kettu ja Suvi suuntaavat mm. laadukkaasta kahvista tunnettuun Kolumbiaan, tarkemmin sanottuna Medelliniin. Neljän päivän mittainen etappikisa 7 Cerros Medellin pyörii tämän n. kolmen miljoonan asukkaan kaupungin ympärillä ja myös city-seikkailuna kaupungin sisällä. Tasosta ei ole juurikaan tietoa, sillä Abu Dhabin kisa ja Medellinin kisa ovat niin lähekkäin toisiaan, että tuskinpa kovin moni joukkue molempiin osallistuu.

Suvi Tiainen on ensimmäistä kertaa tässä joukkueessa mukana, mutta kokemusta löytyy mm. Abu Dhabista viime vuodelta ja kotimaisista seikkailukisoista. Suvi kilpailee myös aktiivisesti lähes kaikissa mahdollisissa kestävyysurheilulajeissa kotimaisella rintamalla ja lajit ovat hanskassa maastopyöräilystä hiihtoon ja triathlonista katujuoksuihin.

Jannen treenit keskittyvät hiihtokauteen valmistautumiseen, mutta rutiini ja suoritustaso seikkailukisoissa on sitä luokkaa, että oksat pois.

Kettu Kettunen taas on vanha ja kokenut kettu seikkailukisarintamalla ja muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen on kipinää lajia kohtaan taas alkanut löytymään. Kolumbian kisavalmistautuminen huipentuu kaksi viikkoa ennen reissua käytävään Päämajacity Ekstriim Challengeen, kaksipäiväiseen kutsukilpailuun, jossa taso on matala, mutta puheet kovat. Saa nähdä kuinka äijän käy.

Eepo on puolestaan työntänyt lastenrattaita melko ahkerasti ja sille taidolle saattaa olla tarvetta myös Kolumbiassa, jossa yhtenä "välipalalajina" on ihmisten kärräys paikallisilla puukärryillä.

7 Cerros Medellin seuraavaksi!

Tiimi matkaa seuraavaksi Etelä-Amerikkaan ja Kolumbiaan. Medellinin kaupungissa käydään 7 Cerros Medellin niminen neljän päivän mittainen kisa. Kisapäivät ovat 5.-8.12.
Tiimissä kisaavat Janne, Eepo, Markus Kettunen ja Suvi Tiainen.

Kisasta lisää:
http://www.7cerrosmedellin2008.com/ing_index.php

Brasilian kisaraportti!

Brasilian MM kilpailu

Team Explore keskeytti kilpailun noin 500km kohdalla kun matkaa oli maaliin enää 2km melontaa, 34km pyöräilyä, 32km purjehdusta (jota ei laskettu lopulta tuloksiin) ja 10 kilometriä juoksua. Matkaa oli jäljellä vajaat 80km. Keskeytys hetkellä joukkue lienee ollut kymppisijalla. Alla raportti kilpailusta, jossa aika-arviot ja sijoitukset on noin sijoituksia jotka saattavat poiketa todellisista jonkin verran.

Tiimi kuvassa: Alla huoltajat, vasemmalla kuskit ja tulkki. Yllä joukkue

Kilpailuun lähtö varmistui omalta kohdaltani jo keväällä kun multisport.fi joukkue ei reissua saanut kasaan. Tässä vaiheessa Mikael ”MultiMike” Lindnord kyseli mukaan tiimiin. Suostuin hommaan oitis koska Miken kunto oli nousussa ja painoakin oli edellisvuodesta 10kg vähemmän. Mies siis iskussa. Tiimin kaksi muuta jäsentä olivat avoinna aina syyskuuhun asti. Useita nimiä oli vaihtoehtoina, muutama suomalainenkin. Lopulta kaksi muuta paikkaa tulivat Viktoria Wallinille ja Martin Flintalle, jotka ovat menestyneimmät pohjoismaiset multisport urheilijat kautta aikojen (no, Viktoria ehkä käskyttänyt vasta muutaman vuoden naisosastoa, mutta käskyttänee todennäköisesti niin kauan kun treeniä jatkaa. Haastajia ei ole näköpiirissä).
Kunnon team liiderinä Mike ja vaimonsa Helena olivat onnistuneet motivoimaan matkaan mukaan neljä Ruotsalaista huoltajaa, jotka maksoivat omat edulliset lentonsa. Tiimi hoiti heidän kulunsa paikanpäällä. Saattaa kuulostaa orja hommalta, mutta uskoisin että mistään matkaesitteestä ei löydy pakettia mihin sisältyisi noin paljon aktiviteettia ja paikkojen näkemistä mitä he saivat kokea. Lämpöäkin oli riittävästi. Parasta oli vielä se että kotiin jouduttiin jättämään kolme muuta halukasta.

Pelipaikalle matkustettiin Tukholma-Frankfurt-Sao Paulo-Fortaleza-Jericoacoara reittiä. Kevyet 37h matkustusta odotuksineen Fortalezaan asti, mistä päivän tauon jälkeen jatkettiin matkaa vielä 7h autolla Jeriin. Fortalezassa tehtiin pieniä täydennyksiä varusteisiin ja muonapuoleen. Lisäksi päätin jättää vuoden 2009 mallin Suunto kellon paikallisille suhareille jotka kävivät meidän kimppuun keskellä kirkasta päivää uimarannalla. Vastaavanlaiset suharit yrittivät ottaa pyörälenkillä olleelta Orionhelthin jäseneltä pyörän vauhdista alta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Poliisit jotka asiaa tulivat selvittämään meidän tapauksessa, tulivat autosta ulos ainoastaan pistooli kädessä. Aika herkkää aluetta vissiin?
Tulli viranomaiset lienevät myös melkoisia puupäitä Fortalezassa. Norjan Salomon Multituden rantautuessa kaupunkiin, tehtiin yhden kisailijan vellijauholle kokaiinin pikatesti. Se osoittautui positiiviseksi ja äijä napsahti vankilaan kuudeksi tunniksi. Kuka helvetti toisi Norjasta huumeita Brasilian huumekehtoon???? Olivat varmaan viranomaiset tyytyväisiä kun saivat ensimmäistä kertaa jonkun kiinni joka yritti huumetta maahan salakuljettaa… . Kaiken maailmankiertämisen jälkeen en kyllä koskaan lähtisi Fortalezaan lomalle.

Järjestelyitten takkuaminen alkoi jo meidän matkajärjestelyistä. Järjestäjien piti hoitaa meidän kyyti Fortalezasta Jeriin. Kyytiä ei sitten ollutkaan ja jouduimme vuokraamaan auton jotta pääsimme perille.
Jeri osoittautui maineensa veroiseksi paratiisiksi. Kaikki kylän kadut olivat pelkkää löysää hiekkaa. Joka toinen liike oli jollain lailla tekemisissä surffauksen kanssa. Useampi kuin joka toinen vastaankävellyt oli surffari. Näistä useampi kuin joka toinen oli hippi, näistä useampi kuin joka toinen oli narkkari. Bileet Jerissä jatkuivat joka yö aamu kuuteen asti, bilettäjät bilettivät kuka minkäkin voimalla. Päivällä rannalla oli huikea seurata maailmanluokan surffausta suoraan maailman huipulta. Treeniä Jerissä vetivät parhaillaan mm. freestylen Venezuelalainen Maailmanmestari ja Saksalainen Euroopanmestari. Ei väärä paikka lähteä viettämään lomaa.

Päivät ennen kisaa treenailimme kevyesti kaikkia lajeja ja valmistelimme varustuksen kisakuntoon. Varusteita oli loppujen lopuksi melko vähän. Tämä puoli ei stressiä juurikaan aiheuttanut, kuten usein tapana on isoissa kisoissa.

Kaikille joukkueille oli annettu käyttöön kuljettaja ja auto. Meidän tiimillä oli lisäksi yksi ylimääräinen auto ja kuljettaja johtuen huoltajien suuresta määrästä. Tiimiin liittyi vielä loppumetreillä Andres niminen Argentiinalainen elämänhengailija. Andres oli meidän tulkki kuljettajien suuntaan jotka eivät länsikieliä juuri puhuneet.

Avajaiset Jerissä olivat taas mahtipontiset ja kaikesta näki että kisassa oli satsattu paljon rahaa ja voimavaroja näyttävyyteen. Tässä vaiheessa kisasta ei saatu vielä mitään lisäinfoa.

Päivää ennen starttia matkustimme Paranaiban kaupunkiin joka oli köyhän pohjois-brasilian toisiksi suurin kaupunki. Kartat ja reittikirjat kuittasimme kaupungissa vuorokautta ennen starttia. Kaupunkiin oltiin matkattu Jeristä neljän tunnin automatka.

Kartat olivat 1:100 000 mittakaavaisia. Reitissä ei ollut mitään ihmeellistä, karttojen perusteella siis. Mutta eihän sitä informaatiota hirveästi ole saatavissa jos sentti kartalla on maastossa kilometri;). Alkuperäiseen taktiikkaan aiheutti pureskeltavaa pakollinen kahdeksan tunnin tauko sääntö. pakollisia taukotunteja sai kisan aikana vähentää vähintään tunnin jaksoissa neljässä eri paikassa PC4, PC5, PC15 ja PC16. Lisäksi ensimmäisessä pitkässä melonnassa oli yksi bonusrasti jonka hakemisella pystyi vähentämään taukoajasta 4h. Melontaa kertyi 9km enemmän jos rastin kävi hakemassa pimeässä. Lisäksi matkantekoon vaikutti vuorovesi jonka vaihtelu oli 2m20cm. Samansuuntaisissa kanavissa vesi saattoi virrata ihan eri suuntiin, tai toisessa ei lainkaan. Ihmeellinen on maailma.

Parnaibassa herättiin taas aikaisin starttiaamuna. Ajelua tuli rapiat 3h Tutoian kylään jossa joukkueet kerääntyivät kasaan. Kaikki kellonajat ja syyt mitä milloinkin tapahtui piti jatkuvasti kysellä Brassijoukkueilta. Informaatiota ei ulkolaisille juurikaan tullut. Ihmetytti kovasti kun kuitenkin kyseessä oli MM kisa. Parin tunnin notkumisen jälkeen kylästä jatkettiin matkaa johonkin kylään puolentoista tunnin matka jonka nimeä en nyt muista. Kylässä meiltä puhkesi rengas ja kuskit pääsivät sitä korjailemaan. Samalla me laitoimme itsemme kisavirityksiin. Renkaan paikkauksen jälkeen ajeltiin vielä kuusi kilometriä autiolle rannalle. Joukkueet kokoontuivat rannalle ja pienet kalastajaveneet kuljettivat kisailijat muutaman kilometrin levyisen lähden yli toiselle puolelle. Red Bull moottorivene kävi kyydityksen aikana jakamassa tiimeille ylimääräistä energiaa. Toisella puolella oli sitten vihdoinkin se paikka ja hetki edessä jota oli viikko odotettu.

Startti / Osuus 1. 28km juoksua.
Joukkueet kokoontuivat tällä kertaa Ecomotion tekstin muotoiseen muodostelmaan. Helikopteri lenteli muutaman kerran yli ja kisajohtaja koitti kohottaa fiilistä. Kolmannen kierroksen jälkeen summeri soi ja kisa oli käynnissä. Vauhti oli tuttuun tapaan tietysti raaka, mukaan siihen oli tietysti päästävä. Ensimmäiset kaksi pistettä sijaitsivat lähimpien dyynien huipuilla. Kelasimme pisteille kärjen tuntumassa ja kakkospisteellä olimme itseasissa kärjessä yhdessä Quechuan kanssa. Ensimmäiselle varsinaiselle rastille oli matkaa 5km. Suurin osa joukkueista suuntasi kilsan sivuun kovalle biitsille juoksemaan. Vauhti oli meille sopiva ja minä vedin joukkoa. Ykköselle piti suunnata ison dyynirivistön yli ja oikaisin sinne turhan aikaisin. Kaikki kuitenkin seurasivat ja tekivät saman virheen kuin mekin. Ykkösellä leimasimme toisena. Kakkoselle oli 6km. Suoraan meno oli riskireitti tiheältä näyttäneen puualueen läpi. Koko kärki suuntasikin taas rantaan vaikka sitä kautta juoksumatkaa tuli n. 2km lisää. Rannalle päästyämme olin taas kohta kärjessä. Quechuaa lukuun ottamatta koko muu kärki lähti oikomaan rannalta rastia kohti muutama sata metriä meitä ennen. Rastilla oltiin kärjessä sata metriä muuta letkaa edellä Quechuan kanssa. Rastin jälkeen teimme eri valinnat ja vedimme enemmän oikealle kuin ranskanpullat. Eteen tuli iso vesialue jota kiertäessämme muu letka tuli takaluukkuun kiinni kun oikoivat suoraan ylityspaikkaan. Tosin yllätys oli suuri kun katseli montako joukkuetta letkassa enää oli Wilsa, Dart, Lontra, Orion siinäpä ne. Quechuan reitti oli huonompi ja kolmosta kohti tehtävä 15km rantajuoksu alkoi viiden tiimin ryhmäjuoksulla. Viiden kilsan juoksun jälkeen NIKEN Kloseri tuli yhtäkkiä takaa niin kovalla vauhdilla että vauhti kiihtyi 2-3km/h hetkellisesti. Tipuimme saman tien 30-40m letkan taakse. Taktiikan mukaan emme halunneet hapottaa itseämme ja teimme omaa työtä. Loppu kymppi sitten oltiin vaihtoon asti 50-100m etäisyydellä koko matka vauhdin tiputtua siihen mitä se oli ollut. Vaihtoon tulimme siis kuudentena n. 30sek kärjen perässä.

Osuus 2. 80km melontaa.
Teimme nopean vaihdon ja emme juurikaan vaihtaneet varusteita. Pientä energiaa koneeseen jopa 20h melontaa varten. Veteen pääsimme kolmantena joukkueena. Wilsa oli tehnyt supervaihdon ja oli jopa viisi minuuttia edellä. Kolmosella piti myös informoida järjestäjiä siitä ottaako melonnan bonusrastin vai ei. Me olimme päättäneet ettemme ota, mikä oli lopulta erittäin hyvä päätös. Rintarinnan rannasta aloimme melomaan Orionhealthin kanssa. Kisan kovimman melontajoukkueen kanssa. Minä meloin Viktorian kanssa ja pojat olivat toisessa pulkassa. Ensimmäinen tunti meni hyvin ja pysyimme helposti mukana ja jopa vedimme letkaa ilman ongelmia. Toiselle tunnille päästyämme poikien pulkan vauhti hyytyi täysin. Jouduimme lopulta kahden tunnin kohdalla päästämään Orionin menemään ja odottelemaan poikia viitisen minuuttia. Mitään näkyvää ongelmaa ei näkynyt mutta vene ei vaan kulkenut mihinkään. Pystyimme pintakaasulla melomaan poikien vauhtia ja jopa odottelimme heitä useaan otteeseen. Ohitsimme kiisi mm. Sole joka oli yhdistänyt kajakit toisiinsa, kuten meilläkin oli suunnitelmissa. Jouduimme kuitenkin suunnitelmasta luopumaan kun emme kisapaikalla päässeet käsiksi kajakkeihin ja mittaamaan niihin sopivia kiinnikepuita ja ruuveja jne. Kisabriiffissä kysyessämme milloin näemme ja pääsemme valmistelemaan kajakkeja, oli vastaus. ”Teillä on riittävästi aikaa ennen osuutta”. Aika kotiinpäin vetoa. Paikalliset on pulkilla meloneet vuosia ja ulkolaisille niitä ei viitsitä edes livenä näyttää.
Päätimme 7h melomisen jälkeen pitää tunnin tauon PC4 :sella lepokortista ja miettiä mistä poikien vaisu meno johtuu. Ongelma selvisikin nopeasti kun kannoin tavaroita rantaan. Flintan reppu joka oli kajakin takapäässä painoi varmaan 10kg. Lisäksi vettynyt reppu oli peittänyt sitontop kajakin vedenpoistoaukon ja perä laahasi pahasti. Tauon jälkeen iskettiin taas melaa veteen. Vauhti parani vaikka eivät he edelleenkään päässeet meidän kyytiin. Vuorovedestä johtuen välillä oltiin paikoillaan ja välillä taas laskettiin lähes koskea. Aika vaihtelevaa melontaa. Lopussa kun virta oli oikeaan suuntaan pidimme viiden minuutin tauon kun alkoi väsyttämään auringon noustessa. Lopussa raahasimme kajakkeja tietä pitkin ja saavuimme melonnan vaihtoon kolmantena vajaan vuorokauden kisaamisen jälkeen. Melonnan lopussa pidimme PC5 rastilla kolmen tunnin tauon.

Osuus 3. 15km juoksua + 8km melontaa.
Osuus kaksi ja kolme olivat oikeastaan yhtä ja samaa osuutta. Huoltajia ei nähty tässä välissä. Matkaan lähdimme yhdessä SOLEn kanssa joka oli käynyt bonusrastilla. Meillä oli taukoa pitämättä siis 4h ja heillä 3h. Olivat siis reaaliajassa tunnin edellä. Orion oli ainoa joukkue joka todella hyötyi bonusrastilla käynnistä. Lisäksi rastilla kävi Wilsa jonka kisa sakkasi todella pahoin kun yrittivät liian pienellä levolla vetää kisan. Joku muukin kävi bonuksella mutta en enää muista kuka, eivät siitä kuitenkaan hyötyneet. Ihmetytti juoksuun lähdettäessä kun meillä on kaikki mahdolliset melontavermeet mukana ja Sole vetää suurin piirtein camelbagilla???? kovasti epäilyttää että paikanpäällä on ollut huoltaja tms henkilö joka on ylimääräiset roippeet korjannut talteen???. Kilsan juoksun jälkeen joki pitää ylittää veneellä. Yllätykseksemme veneeseen mahtuu ainoastaan yksi joukkue ja me joudumme odottamaan omaa 5min. Tämän jälkeen teemme oman reitinvalinnan viidakkometsän läpi. Kierrämme selkeää reitti seuraavalle isolle joelle jonka varressa toivomme kulkevan polun. No ei tietenkään kulje. Joen ranta on kuitenkin pääasiassa hiekkabiitsiä joten reitti on mukava ja nopea kulkea. Lisäksi kellon ollessa jo keskipäivä täällä tuuli viilentää mukavasti. Lopussa yritämme löytää taas polun metsästä, mutta polkuja on maastossa tuhat ja viiden minuutin lenkin jälkeen palaamme takaisin joen rantaan. Pari kilsaa ennen waypointtia lopulta iskemme polulle ja pääsemme ylityspaikalle n. 15min SOLEa perässä. Meidän reitti lienee ollut ihan hyvä koska he kuitenkin pystyivät juoksemaan pikku repuillaan, me kuljimme reippaasti kävellen. Vene ylityksen jälkeen saimme taas painajaisissa jo liikkuneet lotjakkeet allemme. Joki jota meloimme virtasi kuitenkin tällä kertaa oikeaan suuntaan ja melonta oli jopa mukavaa.

Osuus 4. 104km MTB
Alunperin olimme budjetoineet osuudelle 6h. Vaihdossa sanoin jo että taitaa olla huomattavasti pidempi osuus tulossa. Lastasimme hieman enemmän energiaa pyöriin. Matka alkoi Paranaiban kaupungista n. 20km asfalttiosuudella, siinä saatiin osuuden ka hieman nostettua;). Asfalttipätkän loputtua karu totuus paljastui. Jokainen joka haluaa tietää mitä totuus oli, voi lähteä ajelemaan Yyterin hiekkadyyneille. Hiekka oli yhtä pehmeää, tosin sitä oli ihan helvetisti enemmän. Välillä kuljettiin pitkiä pätkiä fillariä työntäen. Noin neljän tunnin ajelun jälkeen pääsimme PC8 rastille. rasti oli keskellä kylää ja sieltä ostettua hieman virvokkeita. Olimme ajaneet SOLEn lähes kiinni vaikka teimme n. 15min virheen etsiessämme yhtä polun lähtöä keskellä pimeyttä. Vähän ennen virhettä olimme saaneet Espanjan Buffin kiinni. Joukkue oli pitänyt meitä vähemmän taukoa ja oli melko pihalla. Kuumuus väsytti ihan eri tavalla kuin viileässä kisailu. Rastilta lähdettiin yksin liikkeelle Buffin jäädessä sinne elpymään.
Vartin ajelun jälkeen Viktrorialla oli yllättäen hieman energiahuolia. Pysähdyimme viideksi minuutiksi tankkaamaan. Vauhti pysyi kuitenkin tämänkin jälkeen hyvänä ja Flinta auttoi Viktoriaa hetkittäin. Rasti PC9 oli virtuaalinen. Talon seinästä piti etsiä päivämäärä. Tässä teimme huonoa tiimityötä. Reittikirjassa oli talosta kuva ja silti pörräsimme väärän rakennuksen ympärillä. Lisäksi kun ajoin oikealle talolle jäivät Flinta ja Viktoria edelliselle jotain ihmettelemään. Virhettä lienee tullu 5-10min. Rastilla päätimme pitää tauon ja antaa Viktorian hieman tankata ja levätä. Itsekin aattelin koittaa levätä. Kuistilla oli kymmenkunta paikallista jotka eivät puhuneet mitään. No, ku oltiin maattu siinä 2min niin alkoikin jokaiselle puheripuli. Ei siinä sitten maattukaan kuin 12min. Tauon aikana Buff oli käynyt rastilla. Ei muuta kuin pari minuuttia heidän peräänsä. Kymmenen minuutin kuluttua Viktoria halusi yllättäen pysähtyä. Pysähdyksen jälkeen tulikin sitten oksennusta. Tankattu neste ja energia ei pysynyt sisällä. Meidän oli pakko ottaa siihen tauko. Nestettä työnnettiin suuhun suullinen 3-4min välein. Taukoa tuli yhteensä puoli tuntia. Pääasia oli kuitenkin että neste pysyi sisällä. Tauon aikana meidät ohitti 5-6 joukkuetta, käytännössä kaikki joukkueet lopullisilla 4-9 sijoilla. Tauon jälkeen matkaa jatkettiin taas hyvällä vauhdilla. Yksi joukkue saatiin taas kiinni ja se oli kukapas muukaan kuin rättiväsynyt Buff. Vaihtoon tultiin sitten lopulta, aikaa taisi kulua 12h?

Osuus 5. 31km Trek
Vaihdossa kulutimme aikaa varmaan 40min että saimme Viktoriaan pumpattua lisää nestettä ja energiaa. Lopulta pääsimme matkaan ja takaa peesiin halusi Tanskan Coastzone. Kartan mukaan vuorelle lähtenyt polku lähtee tien päästä ojanotkon oikeaa reunaa ylös asti. Siitä sitä sitten etsittiin ja puolen tunnin haahuilun jälkeen oli pakko todeta ettei polku ainakaan siitä kohti ylös mene. Ei muuta kun ojan vasemmalle puolelle ja mäen huipulle. Siellähän se polku sitten kulkikin. Pummissa mukana kulkeneet tanskalaiset ja Inkku olivat muuttuneet tässä vaiheessa zombieiksi ja jäivät polun löydyttyä saman tien. Tässä samassa paikassa NIKE teki ensimmäisen ison virheensä 2,5 tuntia. Käytännössä kaikki tekivät virheen jotka kartan mukaan yrittivät suunistaa. Matka taittui mukavasti ja vielä mukavammin Quechualla joka ohitti meidät kovalla iskulla puolivälissä matkaa PC11. Otimme yhden 15min tauon matkalla huipulle. Rastille tultuamme Quechua heräili myös oman taukonsa jälkeen. Huipulla 900m korkeudessa oli lähes kylmä. Matka taittui alaspäin. Quechua ryntäsi taas kovaa vauhtia. Kohta olimme kuitenkin taas edellä. Heillä oli kuitenkin kova yritys päällä. Tasangolle päästyämme saimme melonnan jälkeen johtaneen Brassijoukkueen kiinni. Vaihtoon tulimme 6-7 sijalla. Sija 4 oli ainoastaan vartin edellä.

Osuus 6. 22km MTB
Helpoimmalta näyttänyt pyöräily oli edessä. Puoli minuuttia meitä ennen matkaan kaasutti Brasilian Lontra. Matkamme haarautui heti kilometri jälkeen kun valitsimme eri reitit. Itselle tuli hieman kiertävämpi mutta selvä reitti. Ilma oli muuttunut suorastaan tukalaksi. Tukaluus johtui ilmeisesti siitä että vielä muutama tunti taaksepäin oltiin viileässä vuoristossa ja nyt taas pätsissä. Vastaan tuli joki jossa virkistyimme muutamien minuuttien ajan. Puolen tunnin pyöräilyn jälkeen itselle iski kisan ainoa pahempi väsymysjakso kun nukahdin vartin aikana miljoona kertaa tankoon. No tankonuokkuminen ilmeisesti auttoi ja kohta taas oli pirteää menoa. Paahtavassa kelissä päästiin vaihtoon. Vaihdossa Viktorilla ja Mikellä vaikutti olevan hieman huolia. Vaihto venyi taas yli puolituntiseksi.

Osuus 7. 15km Trek + laskeutuminen ja jumarointi
Matkaan lähti viisi joukkuetta vartin sisään. Ehdimme nousta 20min ylös jyrkkään aurinkoa paahtavaan rinteeseen kun Viktorian oli pakko pysähtyä. Etsimme parhaan mahdollisen varjopaikan, jos sellaista edes lehdettömien puiden alta pystyi löytämään. Pidimme 20min palauttavan tauon ja otimme kaikki Viktorian kamat kantoon. Nyt tuli sitten itsellekin nesteenkanto ennätys. Omaa nestettä mukana oli 4,5L ja Viktorian nesteitä lisäksi 3,75L. Joku väitti ennen Brasiliaan ettei siellä tarvi kantaa repussa mitään. Nyt taisi repulla olla painoa kymmenisen kiloa. Tauon jälkeen pääsimme eteenpäin 15min. Nyt löysimme lähteen johon oli rakennettu eläinten juottopaikka. Siinä oli sitten Viktorian hyvä kellua jonkin aikaa. Taukoa tuli taas vartti. Kartassa tästä eteenpäin piti kulkea polku. Seurasimme uraa ylöspäin joka kulki suurin piirtein kartan mukaisessa paikassa. Se ei tietenkään ollut oikea. Tulimme takas alas ja jatkoimme ylös läpi kunnon piikkipensaikon. Kohta alkoi näkyä edellä menneiden jälkiä. Vartin kiipeilyn jälkeen uraa oli sitten tehty jopa machetella. 400m ylöspäin taittui yhdellä loikalla yli 40 pluscelsiuksen avustuksella. Huipulla saimme kuitenkin taas vastaamme toivotun pienen tuulenvireen. Matka alkoikin ylhäällä taittumaan mukavasti ja kelasimme edellä meneviä joukkueita kiinni. Lopulta pääsimme laskeutumispaikalle. Tulimme parahiksi illan pahimpaan liikenneruuhkaan paikalle. Päätimme ottaa yhden tunnin tauon aikakortista tässä koska odotusta näytti kertyvän. Edellä oli köysissä Quechua, Buff, Macain, Dart ja Lontra. Tunnin tauon jälkeen pääsimmekin sitten aika nopeasti muutaman minuutin odotuksella köysiin. Laskeuduin ekana alas melko vaarallisen oloista viritystä pitkin pimeässä (onneksi). Alhaalla olin yhdessä Dartin toisen laskeutujan kanssa. Tiimi laskeutui osuuden alta pois. Sitten alkoikin hierominen.
Köysistä alaspäin oli waypoint jonka löytyminen näytti melko hankalalta pimeässä viidakossa. Sanoin että parasta on mennä sivusta ylös polulle ja kulkea polkua pitkin waypointiin. Mike sanoi että ei halua sinne tulla. Kysyin että mitä hän sit haluaa tehdä. Sanoi että minä päätän sanoin että mennään sitten ylös. Taas kohta tuli vastaus ettei halua tulla… No sitä kun oli jatkettu neljä kertaa totesin että hän saa suunnistaa seuraavan rastivälin ja annoin kartan ja lampun hänelle. Hieromiseen ja kiipeilyyn puskissa meni varmaan puolituntia aikaa. Kohta Miken perässä sitten tultiin alas waypointiin ja polku ylöspäin löytyi nopeasti. Reitti kulki nyt jyrkkäreunaista harjannetta ylöspäin. Harjanteen päältä alkoi ”viitoitus” jumarointiin. Seurasimme satojen metrien välein aseteltuja merkkejä kohti jumarointia. Puoli kilometriä ennen rastia vastaan tuli Buff. Buff oli ohittanut meidät laskeutumisen jälkeen kulkemalla reittiä mitä minä halusin kulkea. Buff kertoi jo pyörineensä suunnassa mihin oltiin menossa vajaan tunnin etsien polkua ja viitoitusta. Ei kuulemma ole siellä. Menimme halpaan ja emme lähteneet rinnettä tutkimaan. Aloimme pörräämään kohdassa jossa ”selvä” ura haarautui miljooniksi. Lopulta päätimme palata kilometrin taaksepäin missä olimme nähneet edellisen viitoistusmerkin. Merkki oli polunristeyksessä. Päättelimme että joku on tahallaan siirtänyt merkin väärään paikkaan ja lähdimme kulkemaan polkua ylöspäin. Lopulta tulimme ylös köysille. Tosin niiden yläpäähän. Osa lähti tarkistamaan ylhäältäpäin missä ne köydet sitten muka on. Yksi järjestäjä antoi meille ohjeita. Lähdimme ohjeiden mukaan taas rinteeseen. Ohjeet osoittautuivat taas täysin virheellisiksi. Lopulta olimme kaiken haahuilun jälkeen kulkeneet kahden kilometrin matkan takaisin pisteeseen missä ensimmäisen kerran tapasimme Buffin. Matkan teko oli käynyt huomattavan vaikeaksi kun molemmissa joukkueissa oli kolme zombieta ja yksi joka koitti löytää reitin pois viidakosta. Otin Lupinen Miken päästä ja lähdin Buffin Siglen kanssa etsimään polkua. Kävelin 50m ja avot, voi/&%¤#... siinä se oli. Me oltiin uskottu Buffia ja laitettu aikaa tähän 2-3 tuntia turhaan. Jumareille oli tästä matkaa vielä puoli kilsaa mutta olin täysin varma että reitti on oikea. Jumarit oli taas heikko esitys järjestäjiltä, ei mitään ihmeellistä, perusnousua piikkipuskan läpi;). Jumareiden päällä oli sitten vuorossa meidän viimeinen kolmen tunnin pakollinen tauko osuus.
Kisa oli pilattu täydellisesti köysien välillä tekemällä tässä yhteensä 3-4 tuntia virhettä. Nelossija oli edellä 3h5min. Viktorian ongelmistakin huolimatta vauhti olisi siis riittänyt nelossija taisteluun.
Tauon jälkeen löntystelimme kilsan verran vaihtoalueelle joka oli kylän keskustassa. Buff oli meitä edellä 10min. Seuraavaan eroa oli kai puoli tuntia.

Osuus 8. MTB 64km
Teimme nyt nopean vaihdon ja pääsimme liikkeelle ennen Buffia. Tosin he hyökkäsivät samaan junaan nopeasti. Alku mentiin varovasti jyrkkää teräväsärmäistä kivitietä alaspäin 500m. Tämän jälkeen alettiin polkemaan vähän vauhdiikkaammin. Lapierre olikin sitten ihan mukavasti syönnillään ja Buff laahasi koko ajan. Puolen tunnin ajelun jälkeen Buff kääntyi oikealle eri reitille. Mulla ei tullut mieleenkään että olisin lähtenyt samaa reittiä. Lähinnä halusin heistä eroon öisen kokemuksen jälkeen. Nyt alettiin ajamaan sitten isoa kovaa. Naru kiinni Viktoriaan ja vauhti päälle. Kohta osoittautui että 2000e Lapierre kulkee kovempaa kuin 7000e Spessu. Jouduttiin löysäämään vauhtia että Mike pysyi matkassa. Puolivälin rastille tultiin ennen Buffia. Jatkoimme nopeasti matkaa ja varjosessa kohdassa n. 90min ajelun jälkeen pidimme tauon. Itse olin pirteä ja söin puusta cashew hedelmiä ja seurasin pienten porsaiden sielunelämää puun alla. Kohta selvisikin että ne odotteli valmiiden cashew hedelmien tippumista puusta. Hedelmän tippuessa maahan ne suorastaan taistelivat siitä kuka sen saa nielaista yhdellä hotkasulla. Myös suklainen snickers paperi tuntui uppoavan ilman ongelmia. Viiden minuutin tauon jälkeen komensin tiimin pystyyn ja matka jatkuin. Edessä oli singletrackia. Kuumin päivä oli selvästi tulossa kun jo klo 10 aikoihin oli paahtavan kuuma. Vaihtoon päästyämme Viktorialla oli selvästi heikot hetket.

Osuus 9. Melonta 60km
Aikaa kului taas yli puolituntia kun Viktoriaa koitettiin saada taistelukuntoiseksi. Parit oksupoksut löysi taas tiensä talon nurkalle. Lopulta aloitettiin kävely joelle puolentoista kilometrin päähän. Viktoria laahusti ilman kantamusta mukana rantaan. Olo näytti todella heikolta. Rantaan päästyämme saimme todeta veden lämpötilankin olevan matalassa joessa ainakin 35c.
Joki osoittautui todelliseksi melonta pelleilyksi. keskimääräinen melontamatka lienee ollut n. 30m. Muuten jatkuvasti raahattiin kanoottia pitkin hiekkaa tai kivikkoa. Tunnin tahkoamisen jälkeen perskärpäset Buffin muodossa iskivät taas takaluukkuun. Siglellä oli kova isku päällä mutta toiset pojat lonnivat joukon jatkona. Kohta vauhti tasoittui ja molemmat tiimit kulkivat vuorotellen kärjessä. Tsemppi oli hyvä. Viktoriallakaan ei näyttänyt pahemmin olevan ongelmia.
Seitsemän tunnin ”melomisen” jälkeen vesi loppui kokonaan joesta. Eteen tuli joen pohjalla 2-3m korkeita puskia joita pujotellen koitettiin kajakkeja vetää. Välillä ei edes tiennyt mihin suuntaan joki jatkui. Auringon laskua ennen päätimme pitää 5min tauon ja nukkua hieman että vauhti pysyy pirteänä. Pojat olivat huolissaan että Buff pääsee karkuun. Sanoin ettei kannata olla huolissaan. Olen sata prosenttisen varma että tapaamme heidät samoissa merkeissä mutkan takana. Ja näin kävi. Saavutettuamme heidät olimme ”meloneet” 7,5h ja n. 20-23km. Buffin Arnau sanoi että 20 kilometristä eteenpäin vettä tulee olemaan vieläkin vähemmän. He olivat sitä mieltä että kannattaisi vetää kajakkeja tietä pitkin loppuosuus. Sanoin että aika riskiä kun ei ole varma missä ollaan. Kartta kun ei todellakaan ollut ihan tiptop. No, pienellä tiedustelulla (joka tosin vei aikaa ainakin 20min) sitten selvisi että tie rannasta kulkisi haluamaamme paikkaan. Ei muuta ku köydet kajakkiin kiinni ja vetämään. Paikoissa joissa oli kiveä esillä homma toimi hyvin mutta löysässä hiekassa kajakki liimautui oikein kiinni. tunnin jälkeen David lähti kyselemään taas neuvoa kun oli risteävää aluetta. Kajakit jäivät tielle ja kisailijat ympärille levyksi. Kohta paikalle ajoi moottoripyörä joka oli ajaa ojaan kun puikkelehti kajakkien välissä eteenpäin. Tosin vielä lähempänä ojaan ajoa hän oli hetken kuluttua kun valokeila osui tarpeillaan tien olleeseen Espanjan tyttöön.
Muutaman tunnin kuluttua lähestyimme Paracuan kylää. Huhu meidän tulosta oli kiirinyt kylään. Ensimmäisen katulyhdyn alla meitä vastassa oli varmaan sata ihmistä. Kaikki seurasivat meitä kylän keskustaan mistä löysimme kaupan. Kunniaksemme kylässä soitettiin kirkonkelloja ja katuvalot sytytettiin ”arvo” vieraiden kunniaksi. Paikalla oli kohta arvion mukaan kolmisensataa kyläläistä. Martin Flinta koki tässä sitten kisan momentuminsa. Joku pyysi häneltä nimikirjoitusta;). Ei hyvää jos ei jotain pahaakin. Viktoria alkoi nyt voimaan pahoin ja oksensi syömänsä talon taakse.
Jatkoimme taas matkaa. Homma kävi rankemmaksi kun Viktoria nyt pelkästään käveli ja minä vedin yksin toista kajakkia, pojat toista. Pari tuntia jatkoimme yhdessä Buffin kanssa. Tämän jälkeen meidän oli pakko todeta että joudumme jäädä lepäämään, Viktoria oli alkanut oksentamaan enemmän. Laitoimme kajakit yhteen ja Viktorian makaamaan kajakkiin. Koitimme päästä näin eteenpäin. Puolituntia vedimme kaikki pelissä. Tämän jälkeen oli pakko todeta ettei homma tule toimimaan. Matkaa olisi vielä kolme kilometriä ja voisimme sen jälkeen meloa loppumatkan 4km. Pidimme taas taukoa ja koitimme saada Viktorian voimiin. Olotila oli kuitenkin mennyt niin huonoksi ettei hän pystynyt juomaan tai syömään mitään. Jatkoimme vielä kerran matkaa Viktorian horjuessa mukana. Kilometrin jälkeen homma loppui sitten kokonaan. Maahan lepäämään vajonnut Viktoria ei enää vastannut puheeseen ja oli ihan velttona. Koitimme soittaa hätäradiolla apua mutta radio ei toiminut. Tämän jälkeen koitimme maailmanlaajuista gps pelastusväline Spottia, mutta sekään ei toiminnut. Kolmesta vaihtoehdosta kaksi oli nyt suljettu pois, avun soitto ja itse perille pääsy. Päätimme että lähdemme hakemaan apua. Otin Lupinen päähän ja juoksin 7km matkan seuraavalle vaihtopaikalle.
Vaihtopaikalta löytyi kohta lääkäri. Lääkäri joutui hetken odottamaan autoa Peugeot Escapea. Sanoin lääkärille kolme kertaa ettei reittiä pitkin pysty ajamaan autolla jota juosten tulin. Lääkäri sanoi että kyllä hän tietää että pääsee. Mitä siinä turhaan vastaan väittämään. Auton mittarissa oli 1200 ajettua kilometriä. Kohta autossa oli saman verran lommoja. Kuljettaja oli täysin idiootti. Ajoi suoraan isojen kivien yli ja kapealla polulla puskien läpi jne. Kohta sitten selvisi että olin oikeassa ja reittiä pitkin ei pääse. Takas yli samojen kivien ja kantojen. Lopulta pääsimme takakautta potilaan luo. Siirryimme vaihtopaikalle autolla ja Viktoria meni suoraan tiputukseen. Loput tavaramme haettiin myöhemmin.
Mike olisi tietenkin halunnut jatkaa matkaa. Kilpailunjohtaja kuitenkin hylkäsi meidät koska emme olleet liikkuneet yhdessä;). Sitten hän muutti syytä. Nyt syyksi tuli se että olimme matkanneet autolla. No, tippaa annettiin 2x0,5L mikä oli aivan liian vähän. Ei olisi ollut mitään järkeä jatkaa. Operaatioon meni 2-3 tuntia aikaa ja sinä aikana en itsekään ollut juonut mitään, ainoastaan juossut 7km täysillä 500km kisailemisen jälkeen. Nyt alkoi itseäkin huippaamaan kunnolla. Nestehukka oli iskenyt itsellekin. 3h ajomatkan jälkeen Jeriin menin suoraan nukkumaan. Huoltajat olivat sitten pyytäneet lääkärin tsekkaamaan voinnin. Ei kai siinä muuta kun koko ajan nestettä koneeseen.

Meille kajakin kanto Viktorian tilanteessa oli väärä päätös. Tosin se olisi ollut nopeampi mitä meloen. Buffin aika oli 15h kun taas pimessä tahkonneet ”melojat” tekivät n. 17h aikoja. Nopein aika oli koko matka kantaen 12h ja koko matka päivällä meloen 13h. Uskon että ilman ”turhia taukoja oltaisiin päästy kantamalla jopa 14h, jos Viktoria olisi jaksanut. Josjos. Kisa jäi kesken n. 500km kohdalla kun matkaa oli enää jäljellä 34km MTB, 32km purjehdus ja 10km juoksu. Sijoitus oli ilmeisesti 10 tai 11 keskeytyshetkellä.

Kisajärjestelyistä ei kovin hyvää kuvaa jäänyt. Kakulla oli hieno kuorrutus. Kaikki näytti todella hienolta ja näyttävyyteen oli satsattu. Köysitehtävistä toinen oli vaarallinen ja toisessa jumaroitiin 30m puskassa. Dart-Nuunilla oli laskeutumisessa todellinen vaaratilanne. Eniten kuitenkin kilpailussa häiritsi kotiinpäinveto jatkuvasti. Kaikki kerrottin portugaliksi, mutta kilpailu oli mielestäni Maailmanmestaruuskilpailu. Jokaisella pitäisi olla lähtökohtaisesti sama tieto käytössä samaan aikaan. Nyt tieto tuli yleensä toisenkädentietona paikalliselta joukkueelta. Yhtään väheksymättä muutamien joukkueiden suorituksia, tuskin ne jossain muussa kilpailussa olisivat niillä sijoilla olleet millä nyt. Portugalia puhuneet joukkueet hyötyivät järjestelyistä huomattavasti.

Joukkue oli todella hyvä. Martin Flintalla on Ruotsissa kyseenalainen maine ja moni on sanonut ettei koskaan kilpailisi hänen kanssaan. Tämän kokemuksen jälkeen voin sanoa että hän oli varmasti parhaita mieskisailijoita joiden kanssa olen koskaan kisaillut. Tämä kisa varmasti muuttaa myös ruotsalaisjoukkueiden suhtautumista häneen. Viktoria oli selvästi paras nainen kenen kanssa olen koskaan kisannut. Kokemattomuus todennäköisesti oli syy mikä johti imeytymisongelmiin tällä kertaa. Aikaisemmin hän on yleensä ollut joukkueen vahvimpia ja aikaa juomiseen ja syömiseen on ollut riittävästi. Nyt mentiin rajoilla ja energia ilmeisesti hieman unohti. Myös paahtavassa kuumuudessa energia nauttiminen on hankalaa. Mike on Mike. Kovempaa tsempparia on vaikea löytää. Kaveri on nyt kunnossa ja oli valmis kovempaankin vauhtiin. Alkuperäisen taktiikan mukaisesti vedettiin, tosin kisan pakollinen 8h tauko sääntö pakotti suurimman osan tiimeistä saman tyyppiseen taktiikkaan, mikä meille ei ollut ollenkaan hyvä asia. Bonusrastin haku oli järkevää ainoastaan Orionhealthille joka oli omaa luokkaansa melomaan kisassa. Nike veti samalla taktiikalla meidän kanssa ja oli koko kilpailun ylivoimaisesti kovavauhtisin joukkue. Kaksi isoa 2,5 ja 3h pummit kuitenkin tiputtivat heidät voittotaistelusta. Meille tuli ”turhaa” taukoa ja virhettä yhteensä 6-8h. Nelosija olisi tullut kilpailussa ilman virheitä tai vaihtoehtoisesti ilman Viktorian ongelmia. Molemmat pois niin oltaisiin taisteltu kärjen tuntumassa. Parhaat voittivat kuitenkin taas kerran.

Seuraavaksi lähdetään Abu Dhabi Challengeen samalla nyrkillä.
Kiitos sponsoreille ja varsinkin huoltajille jotka yötä-päivää pitivät meistä huolta.

Brasilian uutisia!

7.11
Keskeytys tuli Brasiliassa. Ensimmaisesta vuorokaudesta asti Viktoria Wallin karsi nesteen imeytymisesta. Tiimi joutui pitamaan kisan aikana yli kymmenen puolen tunnin taukoa paikkaillen nestevajausta. Lopulta kilpailun neljantena yona oksentelu alkoi taukojen jalkeen aina uudelleen vaikka liikkuminen oli rauhallista kavelya. Siita seurasi lopulta tays stoppi. Viktoria ei pystynyt enaa kunnolla kommunikoimaan ja makasi vaan maassa. Yhteydenotot radiolla ja maailmanlaajuiseella Spot laitteella jarjestajiin ei onnistunut. Tasta jouhtuen apua oli haettava juosten jarjestajilta. Jarjestajat hylkasivat joukkueen aluksi koska joukkue ei liikkunut kokomatkaa yksin;) ja lopulta he keksivat paremman selityksen etta hylkays tapahtui koska joukkuetta siirrettiin hoitoon autolla;).
Lisaksi jarjestajien ns "viitoitetut" reitit tuottivat joukkueelle tuskaa ainakin 3-4 tunnin edesta. Ohjeet olivat myos puutteellisesti kaannetty englanniksi ja paikalliset joukkueet hyotyivat huomattavasti ohjeiden puutteellisuudesta. Alueen paikallisvaesto ei osannut englantia sanaakaan, joten kyseleminen oli ihan turhaa.
Joukkueen liikkuessa vauhti oli karkijoukkueiden tasoa tai jopa parempaakin, jos jotain positiivista pitaa hakea. Loppuraportti tulee kun on kotiuduttu Suomeen.

6.11.
Team Explore on joutunut keskeyttämään kisan vähän ennen maalia, rastien 19 ja 20 välillä. Keskeytyksen syy oli ilmeisesti uupuminen, mutta kaikki jäsenet ovat kuitenkin joten kuten kunnossa. Pete tarkentanee asiaa piakkoin. Jotain haastavuudesta kertoo kisan aikana mitattu 49 asteen lämpötila.
-Janne-
31.10 klo 00.00
Tanaan on vuorossa ollut tervetuliais lounas. Juuri paattyi avajaistilaisuus, jossa esiteltiin joukkueet. Kilpailureitista ei edelleenkaan saatu mitaan tietoa. Kartat ja reittikirja jaetaan huomenna lauantaina klo 20. Kilpailu starttaa sunnuntaina klo 15 ilmeisesti. Kilpailun lahtopaikalle on autolla matkaa n. 8h ja siihen paalle viela laiva siirtyminen todennakoisesti jollekin saarelle.
Kaikki tavarat on pakattu ja kaksi huoltoautoa on tankattu kisakuntoon. Tavarat on ollut valmiina kisaa varten jo oikeastaan pari paivaa. Lahinna aikaa on tapettu hengailemmalla ja aina valilla vahan vedessa viilennellen.
Ennkkosuosikkeja riittaa. Nimea voi ainakin suosikeiksi: Nike, Wilsa, Quehua, Powered Velvet, Ertips, Buff-Coolmax, Dart Nuun, Orionhealth, Sole, Bjurfors, FJS. Saattaa olla et joku unohtui, mutta seuraamalla online tuloksia selviaa kuka lopulta potin korjaa.
Oma taktiikka on talla hetkella paattetty ja siita pidetaan kiinni ainakin siihen asti kun reitti on kayty lapi. Taktiikkaa joudutaan muuttamaan mahdollisesti ainakin jos purjehdus sattuu sellaiseen valiin etta siina kannattaa esim. nukkua.
Jericoacoara hiljenee nyt seuraaviksi paiviksi ja palaa asiaa mahdollisesti kisan jalkeen heti paikanpaalta. Kisaraportti ilmestyy sitten matkan paatteksi sivuille meni miten meni.

30.10 klo 14.00
Kaikki ei siirtymisen osaltamennyt puikkoihin. Jarjestajat olivat ymmartaneet hakupaivamaaramme vaarin. Autoa ei sitten tullutkaan ja jouduimme turvautumaan toiseen kyytiin. Tiimi vuokrasi ison auton ja jo paikalla olleet hurauttivat kisapaikalle linjabussilla. Eilen illalla saapuivat paikanpaalle myos loput huoltajat ja varusteet. Kamatsekki on tanaan aamulla suoritettu ensimmaisena joukkueena. Kaikki pakolliset ja muutenkin kisassa tarvittavat varusteet on matkan jalkeen paikalla ja loput hankinnat suoritettu. Nyt odotellaan lahinna avajaisia ja lahtoon siirtymista. Lahtoon siirrytaan ilmeisesti lauantaina n. 300km matka. Kisa alkaa sunnuntain puolella ilmeisesti joskus iltapaivalla. Kaikki tuntuu pysyneen hyvin salassa ja paikallisetkaan eivat tunnu saaneen reitista vihia.
Inkeri Stengordikin kaveli rannalla, iho ei ainakaan viella ollut muuttunut katkaravun punaiseksi. Eli Tanskan Coastzonekin on saapunut pelipaikalle.
Lamminta riittaa. Rannan tuntumassa lampoa on n. 35 celsiusta, mutta ei tunnu tuulesta johtuen kuitenkaan pahalta. Sisamaassa kisaileminen tulee varmasti olemaan tuskaa lammon takia. Kylassakin paljain jaloin kavely on tuulettomissa kohdissa tuskaa kuuman hiekan takia.
Fortalezan voi kai julistaa kohtuullisen vaaralliseksi paikaksi. Meidan lisaksi Orion Healthin kimppuun oli hyokatty. Kaveri oli juossu pyorailevan joukkueen kiinni ja yrittanyt riuhtoa pyoran itselleen. Heilta ei kuitenkaan saalista ollut irronnut. Katsotaan miten paljon tavaraa tulee katoamaan kisan aikana...
Kisan uudet sivut on myos olleet auki jo muutaman paivan.
Yksi bloggaus tulee viela mahdollisesti ennen kisaa.

28.10 klo 13.00
No niin. Nyt on sitten onnistuttu tulemaan ryostetyksi keskella paivaa viela. JUoksimme pitkin Fortalezan kuulua Praia Futoroa. Kolme heppua paatti kayda kiinni ja onnistuivat hassakan paatteeksi saamaan kellon kadesta. Kukaan ei kuitenkaan saanut vammoja ja matka jatkuu. Edessa kuuden tunnin siirtyminen kisapaikalle.

28.10 klo 09.00
Hapokas matka takana melkein. Lento aluksi Tukholmaan klo 09.00 aamulla. Odottelua kentalla klo 15.05, jonka jalkeen lento Frankfurtiin 2h. Siella taas odottelua 3h jonka jalkeen lento Sao Pauloon 12h50min. Sao Paulossa taas kevyet 3h odottelut. Taman jalkeen 3h15min lento Fortalezaan. Muutaman tunnin siirtyminen hotellille oli sitten ena peanutsia.
Kaikki kamat tuli perille mika tarkeinta.

25.10 klo 22.50

Tiimin sivuille pyrin päivittämään muutaman uutisen ennen kilpailua ja lopullisen kisaraportin kisan jälkeen.
Kisa on kauden ehdoton kohokohta. Alkuun meidän omalla tiimillä oli tarkoitus Brasiliaan lähteä mutta taloudellisten seikkojen takia matka jäi haaveeksi. Budjetti kun kuitenkin olisi pyörinyt n. 10 000e. Myös alkukauden päätavoite Irlanti jäi väliin kun Jenni loukkasi polven viikko ennen kisaa. Tosin jälkikäteen sen jääminen väliin ei harmitakaan niin paljon kun on kuullut että järjestäjät jättivät palkintorahat kärkijoukkueille maksamatta ja katosivat vähin äänin maan alle...
Team Explorer projekti on minun kohdaltani ollut selvä huhtikuusta asti. Mikael "Multimike" Lindnord pyysi minua tuolloin joukkueeseen. Mike on tehnyt puolisonsa Helenan kanssa uskomattoman ison homman saadakseen projektin onnistumaan. Itse täytyy oikein ihmetellä miten parhaina päivinä on tullut käytyä jopa kymmenkunta isoa työtä vaativaa kisaa. Aikaa ja tupakkia kun asioiden järjestelijällä kyllä kuluu. Joukkueen jäsenenä arvioisin kisaan lähdön eteen tehtävän työn max 10% osuudeksi siitä mitä tiimi kapteeni tekee. Kilpailijana pääsee kuitenkin 100% valmistautumaan fyysisesti ja henkisesti kilpailuun. Usein tiimikapteenina tuntui siltä ettei mikään harjoitus onnistunut kunnolla viimeisten kahden viikon aikana kun oli kaikkea muuta hässäkkää.
Oma osuus joukkueessa ei ole perässähiihtäminen. Multimike on antanut minulle 100% luottamuksen kilpailun aikaisen taktiikan luomiseen ja suunnistamiseen. Joten jos kapteenin vastuu on hoitaa joukkue kilpailukykyisenä kilpailupaikalle, niin minun tehtvänä on ottaa täydellinen vastuu taktiikasta kisan aikana. Taktiikka on luotu ja sitä tarkennetaan kun saamme kartat ja reittikirjat. Kaikki joukkueessa ovat kuitenkin antaneet täydellisen luoton minulle. http://www.lansi-uusimaa.fi/Urheilu/Urheilu-Uutiset/Paauutiset/Seikkailijan-harjoituspainona-oma-tytar Tuolta voi tsekata hieman millasia ajatuksia tiimillä on taktiikan suhteen. Martin Flintan tehtävänä on olla joukkueen työjuhta ja huolehtia vauhdinpidosta. Vauhtia pitäisi riittää, onhan Martin viisinkertainen voittaja Åre Extreme Challengesta. Victoria Wallinin tehtävä on pitää itsestään huolta ja säästellä itseään mahdollisimman paljon.
Fiilis ennen kisaa on luottavainen. Lento Tukoholmaan starttaa klo 09.30. Sieltä jatketaan kohti Fortalezaa klo 15.
Kuulemisiin
t.Pete

Pete Brasilian MM kisaan!

Pete matkaa Ruotsalaisen Team Explorerin kanssa Brasilian MM kilpailuun. Joukkueen ehdottomana tavoitteena on taistella TOP3 sijoista maailman parhaiden joukkueiden kanssa. Kisapaikalle matka Brasilian Jericoacoaan alkaa 26.10. Tiimi kokoontuu Tukholmassa jonne myös eri puolella Ruotsia asuvat tiimiläiset lentävät. Joukkue koostuu kapteenista Mikael "multimike" Lindnordista, Victoria Wallinista ja Martin Flintasta. Matkaan lähtee myös neljä huoltajaa Ruotsista ja paikan päällä joukkoon liittyy vielä yksi ruotsalainen sekä yksi brasilialainen. Kilpailun kokonaismatka on n. 580km jolle järjestäjät ovat laskeneet uskomattomaksi voittoajaksi kolme vuorokautta. Matkaa kisassa taitetaan meloen n. 140km, fillarilla 280km, trekkaamalla 130km ja purjehtmalla 32km. Lisäksi ohjelmassa on kaksi köysipistettä joista toinen on laskeutuminen vesiputouksessa ja toinen isompi köysihässäkkä.

Lisää:

Kisasivut:

http://www.ecomotion.com.br/

Tiiminsivut:

http://www.teamexplore.se/

Yleistä höpinää:

http://www.sleepmonsters.com/

X-kaadon voitto!

Janne ja Jenni nappasi X-kaadosta voiton, eikä vain sekasarjassa vaan myös miestiimeistä! Samalla varmistui multisport cupin kokonaisvoitto, johon olisi tosin riittänyt vaikka 9. sija.

Kisa meni kaikin puolin aika nappiin, ainut pummi tuli pyöräilyssä nelosrastilla, kun kartassa tiet näyttävät menevän hiukan eritavalla kuin maastossa. No se oli noin minuutin ohiajelu.
Kisa alkoi parin kilometrin yösuunnistuksella, jonka jälkeen olimme pikkasen kärkeä jäljessä, pääletkassa. Vaihdossa pyöräkengät jalkaan ja eteen päin. Pyöräilyn ykkösrastille tulimme vissiinkin toisena, muutaman muun tiimin kanssa. Ykkös-kakkosväli oli polkua pitkin ja matkalla oli 2 rastia, jotka piti leimata. Omjakon oli lähtenyt ykkösrastilta juosten, me jatkoimme pyörällä, koska preefingissä ratamestari sanoi, että loppupäässä ei saisi hirveästi ajella luonnonsuojelualueen puolella. Ymmärsimme, että aika lähelle kakkosrastia pitää mennä joka tapauksessa eli pyörät mukaan. Omjakonin ratkaisu oli viitisen minuuttia hitaampi. Toisen polkurastin jälkeen kakkosrastille mennessä olimme letkassa Tereksen ja Duron kanssa. Juuri ennen rastia pojat jatkoivat suoraan, me käännyimme rastille vievälle polulle. Matka jatkui pyörällä tiellä hyvää kyytiä. Taisimme olla kärjessä, mutta takana tulevat olivat ihan tuntumalla. Nelosrastia pummatessa putosimme kärjestä ja melonnan vaihtoon tulimme toisena.

Melonnan alku oli ihan ok ja pysyimme aikalailla muiden mukana. Loppuosa oli meille etukäteen heikoksi arvioitua fighting melontaa, ts. kanootin raahaamista uomassa puskien ja matalien koskien läpi. Meidän ratkaisu oli, että Jenni käveli rannalla ja Janne riuhtoi kajakkia uomassa. Vesi oli mukavan raikasta, eikä Jennin heppoiset jalat olisi siitä kovasti tykänneet. Melonnan jälkeen olimme neljänsiä pikkasen kärjen takana. Seuraavalla juoksu osuudella saimme kärjen nopeasti kiinni ja Kauniaisten laskettulu rinteessä suoritetun rinteenkiipeämisquestin jälkeen olimme taas kärjessä Omjakonin kanssa. Juoksimme seuraavaan vaihtoon samaan aikaan, vaikkakin matkalla otimme hiukan eri reitit.

Vaihdosta matkaa jatkettiin pyörällä ja heti alusta oli selvää, että pojat ajavat karkuun. Omjakonin suunnistus oli kuitenkin sen verran "sujuvaa", että tulimme seuraavalle rastille yhtä aikaa, eri suunnista tosin. Seuraavan väli oli tiellä ja pystyimme vastaamaan poikien vauhtiin suuremman peesihyödyn ansiosta. Hiekkatiellä vauhtiero oli taas melko selvä ja Omjakon sai pyöräilyn viimeisellä vitosella parin minuutin kaulan. Kisan ratkaisevaan rogainingiin meillä oli aikaa käytettävissä 15,5 minuuttia. Totesin heti, ettei kaikkia 8 rastia ehditä millään. 5 rastia oli mahdollista hakea, kun reitti oli suunnilleen yhtä pitkä kuin kisan alussa olleessa yösuunnistuksessa, joka kesti noin 10 minuuttia. Nyt lähtö ja maali oli pari minuuttia kauempana. Janne veturiksi keulalle ja Jenni narussa perään. Rastit löytyivät hyvin ja vauhti oli sen mitä jaloista pääsimme. Maalissa meille jäi aikaa puolitoista minuuttia, kun kisan maksimi aika oli 5 h 30min. Omjakon ei ollut vielä maalissa ja tiesimme, ettei seuraavan tulleilla Tereksellä ja Hiiltomiehillä ole mahdollisuutta, koska he olivat jo sen verran olleet perässä. Jännitimme, ottaako Omjakon sakkoa, kun oletimme heidän hakevan ainakin yhden rastin enemmän. Pojat tulivat esiin rannan toiseen päähän, kun vajaa minuutti aikaa oli jäljellä. Totesimme, että ei voi ehtiä. Maaliin he saapuivat noin puoli minuuttia myöhässä ja ottivat yhden pisteen sakkoa. Kaiken kukkuraksi heilläkään ei ollut haettuna kuin 5 rastia, heidän reittivalinnat eivät olleet olleet kovin hyviä. Näin pääsimme hieman muiden avustuksella kruunaamaan kauden X-kaadon voitolla.
-Janne-

Multisport cupin ratkaisun hetket

Janne ja Jenni lähtee kisaamaan viikonloppuna multisport cupin viimeisistä pisteistä X-kaatoon Oittaalle. Cupin kärki on tiukka ja voittomahdollisuudet on ainakin 3 joukkueella. Tiimi on totta kai ykkössuosikki vaikkakin nyt cupissa sijalla 4., mutta vain 3 kisaa käytynä. Neljännet pisteet nostavat joukkkueen melko helposti kärkeen. Nykyiset kolme kärkijoukkuetta ovat kaikki kisanneet jo neljä kisaa, eivätkä voi parantaa pistesaalistaan kuin 10-20 pistettä. Kovimmat uhkaajat ovatkin sijoilla 5. ja 6. olevat Hiiltomiehet ja Woodman 1, sillä Multisport.fi, Hiiltomiehet ja Woodman 1 voivat kaikki kasvattaa pistepottiaan lähes 60 pistettä.
Tähän asti tiimi on napannut cup-kisoissa aina suurimman pistesaaliin ollessaan sekatiimillä kolmas kaikissa kisoissa, joihin on osallistunut. Viikonloppuna yritetään jälleen iskeä miestiimeille kampoihin. Maalissa nähdään mihin vauhti riittää.

Tiimi Ruotsin mestariksi!

Janne ja Pete voittivat viikonloppuna multisportin Ruotsin mestaruuskilpailun. Kilpailu oli perinteinen multisportkilpailu ilman turhia hidasteita tai tehtäviä. Lajit: suunistus 13,5 km, melonta 13,8 km , pyöräily 24 km ja suunistus 3,9 km. Edelliset matkat ovat linnuntietä todelliset ovat noin 17 km, 19 km, 34 km ja 4 km.

Kisa alkoi suunnistuksella. Alkuvauhti oli perinteiseen ruotsalaiseen tapaan kova, mutta tasottui hyvin pian mukavaksi matka vauhdiksi. Vastassa oli selvästi kovempia juoksijoita, mutta pysyimme kärjen tuntumassa hyvillä reitin valinnoilla ja tarkalla suunnistuksella, mm. Cybercom Group rynni edellemme ainakin neljä kertaa tieosuuksilla. Osuuden lopussa muut kärkijoukkueet ottivat selvän loppukirin, me päätimme kiriä vasta koko kisan lopussa ja jäimme kärjelle noin minuutin.

Vaihto sujui melko ripeästi ja pääsimme vesille kärkiryhmän takana. Taktiikkanamme oli melonnassa säästellä voimia, muttei kuitenkaan jäädä paljoa kärjelle. Kaikilla kärkitiimeillä, kuten meilläkin, oli allaan suunnilleen yhtä nopeita multisportkajakkeja, mm. Rocket, XOR ja Sisson. Niillä pääsee leppoisasti meloen reilu 10 km/h ja kiukulla vetäen 12 km/h, ero on siis hyvin pieni eikä pitkässä kisassa kannata tuhlata voimia turhaan. Melonnan lopussa ero kärkeen oli noin 3 minuuttia eli pari minuuttia oli tullut lisää. Voitiin siis päätellä kärjen meloneen kovaa. Taas ripeä vaihto, vähän juotavaa, pyöräkengät jalkaan ja fillari alle.

Pyöräilyn alussa teimme koko kisan isoimman virheen. Ensimmäinen 10 km oli merkattua teknistä polkua. Rannalta lähdettiin tietä ja reitti kääntyi noin 100 m päästä polulle, emme huomanneet kreppejä ja ajoimme polun ohi noin 200 m. Ei muuta kun ympäri ja takaisin. Tökkivän alun jälkeen pyöräily rupesi kuitenkin kulkemaan. Pahaksi tekniseksi mainostettu pätkä ei tuntunut kovin pahalta, kun olimme käyneet edellisellä viikolla ajamassa pahemmassa maastossa ja lujempaa. Ainut ongelma oli erittäin liukkaat kivet ja juret, mitkä pitivät vauhdin maltillisena. Teknisen pätkän jälkeen näimme tiellä kärkiletkan noin 400 m edellämme, olimme siis ajaneet sitä kiinni pari minuuttia, vaikka tuntui, ettei vielä edes ajettu kunnolla. Letka vielä pummasi ykkösrastia ja siiryimme keula paikalle. Polun päätä etsiessä letka ajoi meidät kiinni, mutta hetken päästä polulla huomasimme, ettei kaikki pysy vauhdissa mukana. Päätimme kokeilla pientä vauhdin nostoa ja vain Lundhags säilyi takana näkö etäisyydellä. Vielä vähän lisää tempoa, eikä takaa-ajajia näkynyt. Myllytimme pyöräilyn vauhdilla loppuun ja nopean vaihdon jälkeen jatkoimme viimeiselle suunnistusosuudelle. Arvelimme toisena olevan Lundhagsin olevan noin viitisen minuuttia takana. Tiesimme, että jos vedämme virheittä, voitto on selvä. Juoksu ei ollut kovin helpon oloista, mutta taisi reisi painaa muillakin. Hölkkäilimme maaliin ajassa 5:40:15 ja kuittasimme Ruotsin mestaruuskisojen voiton. Ruotsin mestaruutta ei meille luovutettu, kun asuimme kuulemma vähän liian idässä, sen kuittasi Lundhags, joka tuli maaliin 4 minuuttia meidän jälkeen toisena.

Kisan järjestelyt pelasivat hyvin ja maasto oli sopivan vaihtelevaa. Tuloksia voi lukea järjestäjän sivuilta.

Multisport cupin voitto haarukassa!

Tiimi on tiukasti kiinni multisport cupin voitossa. Viimeinen osakilpailu X-Kaato käydään 11.10 Espoossa. Tiimiläisistä ykkösnyrkissä ovat kisanneet Janne, Jenni ja Laura. Tiimi voi siis sääntöjen mukaan käyttää vielä jopa yhtä uutta kilpailijaa saadakseen pisteet mukaan lopullisiin kokonaispisteisiin. Kokonaisvoitto on ehdoton tavoite hyvin menneen alkukauden jälkeen.

Haastetta ruottalaisille!

Tiimin seuraava kisa käydään länsinaapurissa 4.10. Vuorossa on tuolloin parikilpailuna käytävä Ruotsin mestaruus kilpailu. Kisa käydään Tukholman välittömässä läheisyydessä Bogesundslandetissa. Kilpailun kesto on n. 6 tuntia ja näillä näkymin koko maan parhaimmisto on viivalla. Kilpailulajit ovat juoksu, kajakkimelonta ja maastopyöräily. Kisaan matkaavat Pete ja Janne.

Linkki kisasivuille: http://www.multisportsm.se/

Kiinan kuvia!

Tsekkaa linkistä kuvia Kiinan retkeltä

http://picasaweb.google.com/lllya8061/TbulKK?authkey=GZeTZTn56S4#

Kiinalainen seikkailu PART 2 (Zunyi Outdoor Challenge)

HUOM! Kiinalainen seikkailu osa 1 löytyy alempaa.

Retki Kiinaan ei suinkaan päättynyt Wulongin kaupungin valloitukseen. Wulongin alueen 5 miljoonan asukkaan yhteisöstä ajeltiin seuraavaksi kevyt 9 tunnin raapasu Zunyin 7 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Kaupunkien välissä sijaitsee Maailman suurin kaupunki. Populaa tällä alueella asustelee siis melkoisesti. Infrastruktuuri on huomattavan kehittynyttä, ihmisten elintavat kuitenkin melkoisen puutteelliset monissa paikoissa. Rahamiehillä on rahaa ja köyhälistöllä ei. Täydellistä kommunismia siis, ainakin rahamiesten mielestä todennäköisesti. Zunyin kaupunki on yksi Kiinan tärkeimmistä kaupungeista. Kaupungin laitamilla puna-armeija löi vuonna 1934 upseerien joukot ratkaisutaistelussa. Kiinan kansantasavallan perustamisasiakirjat on tämän jälkeen kirjoitettu Zunyissä.

Kaikesta huolimatta me ei tänne tultu politikoimaan ja ei muutenkaan otettu kantaa mihinkään asiaan mikä meille ei kuulunut. No, ruuan makuun oli pakko ottaa kantaa. Itse olen kaikki ruokainen, mutta ruoka täällä oli jotain ihan käsittämätöntä. Onneksi kylästä löytyi KFC ja taksi kuljetti sinne 50c korvausta vastaan mielellään.

Moni joukkue oli järjestäjiltä saanut houkuttelevan taloudellisen tarjouksen tulla Zunyihin kisailemaan. Zunyin järjestäjät maksoivat osan joukkueen matkakuluista jos he kisaisivat täällä. Kukaan ei tiennyt ennakolta kisasta mitään. Ainoa mikä tiedettiin oli että edessä olisi kaksi n. 5h päivää. Muuta ei juurikaan tiedetty. Meillä pojat olivat motivoituneet tähän kisaan kun homma oli alkanut toimimaan viimeisenä päivänä kohtuullisesti. Tuloillalla vuorossa oli tervetuliaisparty. Urheilullisesti ajatellen tuli varmasti vietettyä se ruokailu ihan väärässä pöydässä.

Etukäteisbriiffi oli jotain ihan käsittämätöntä soopaa. Mikään asia ei varmasti tullut selväksi, kaikki vain epäselvemmäksi. No, tuskin kukaan sen enempää ymmärsi ja kaikki olivat edelleen samalla viivalla. Paikan päällä oli 8 ulkolaista tiimiä ja kymmenen paikallista.

Ensimmäisen etapin lähtö oli kaupungin stadionin kupeesta. Alkuseremonioiden aikana taas jokainen hieman tärkeämpi henkilö pääsi varmasti sanomaan sanansa, kuten Kiinassa yleensä. Avajaiset kestivät varmaan tunnin. Väkeä oli taas paikalla useampi tuhat jo avajaisissa, kyllähän puheita kannattaa kuuntelemaan tulla. Joku voi sanoa jotain tärkeääkin.
Ennen lähtöä taas sai kokea Kiinalaissotilaiden kuria. Menin vessaan jonne kohta ahtautui useampi kymmenen kaveria yhtä aikaa. Kolme jonoa pystyyn. Joka jamppa avasi sepaluksensa ja asettui todelliselle ”tappi” tuntumalle omassa jonossaan. Aikaa ei hukattu edellisen suoritteen jälkeen yhtään. Kusi lensi jo kaaressa seuraavalta kun edellinen vasta kääntyi pois pisuaarin luota. Mutta hienointa oli se kun kolmannella jonolla ei edes ollut pisuaaria, vaan he kylmän viileästi laskivat eritteensä vessan nurkkaan. Hienoa.

Startti tapahtui sitten stadionin edestä. Alkuun kilsan juoksu stadionin ympäri ja ensimmäiseen vaihtoon. Hommassa oli taas rock’n rollia. Vauhtia oli taas enemmän kuin taitoa ja kuntoa. Vaihdon jälkeen vuorossa oli taas 10km biathlon osuus. Pisteltiin sen minkä päästiin yhdessä Chawein kanssa. Muut joukkueet kuitenkin kulkivat huomattavasti parempaa vauhtia. Vaihdossa eroa oli luultavasti minuuttikaupalla kärkeen. Seuraavaksi vuorossa oli 16km pyöräily. Itsellä ei fillari kulkenut ollenkaan ja tuntui kuin se ei olisi rullannut yhtään, muutenkin oli nihkee olo. Saatiin kuitenkin muutama joukkue kiinni. Jenkkien Sole ohitti meidät vasta osuuden lopussa. Saman tervetuliaispöydän seurueella oli ilmeisen nihkeää meno myöskin.
Seuraavaksi oli vuorossa joku ihan käsittämätön osuus. 3km pyörän kantoa!!!!!!!!! joo, kyllä! Mutta, olisin ymmärtänyt jos osuus olisi ollut kantoa jotain jyrkkää polkua ala- tai ylämäkeen. Nyt kuitenkin fillaria kannettiin ihan normaalia asfalttitietä pitkin loivaan alamäkeen????? Ei ymmärrä. Kaikee paskaa sitä joutuu kokemaan.
No sekään osuus ei ollut meidän vahva osuus. Sole karkasi meiltä useamman minuutin päähän. Kannon jälkeen hypättiin taas pyörän rattiin. 19km fillaria edessä. Vauhti ei siinäkään parantunut ja vaihdossa oltiin reilusti kärkeä jäljessä, todennäköisesti n. 20-25min. Tässä oli pakollinen 15min tauko. Loppuun oli vielä vuorossa 7km juoksu. Reitti kulki useiden huippujen kautta puna-armeijan taistelukentälle, kansalaissodan ratkaisutaistelupaikalle. Kiinan pojat koittivat vetää Jenniä minkä pystyivät. Toinen työnsi ja toinen koitti vetää. Nyt oli sitten polvi niin kipeä ettei se kestänyt kuin vetämistä. Maaliin päästiin taas kerran. Eroa tuli kärkeen n. 40min kolmen tunnin kisassa.

Toinen päivä ei etukäteen kiihottanut yhtään sen enempää kuin edellinenkään. Lähinnä sitä odotteli kotiin pääsyä.
Kisan alku tapahtui edellisen päivän järjestyksessä 30sek välein. Ensimmäinen osuus oli taas jotain ihan käsittämätöntä shittiä. 1km puujaloilla kävelyä. Osuudella ei pystynyt millään tavalla auttamaan kaveria. Kävelin osuuden läpi ja odottelin melkein kymmenen minuuttia tiimiä kasaan. Ei oltu edes viimeisiä.
Seuraavaksi päästiin taas juoksemaan. n. 8km asfalttia ja n. 3km hiekkatietä. Viitoitettu reitti. Pojat taas halusivat vauhtia lisää ja ottivat Jennin hinaukseen. Itse hölkkäsin ja kävelin samaa vauhtia. Kilsan juoksun jälkeen viimeiset kaksi joukkuetta ohittivat meidät n. 2min/km kovemmalla juoksuvauhdilla. Sen jälkeen meidän perässä oli taas autot jotka keräilivät latumerkkejä pois tien varrelta. Motivaatio alkoi olla aika hiipunut Kiinassa kisailuun. Pari kilsaa ennen vaihtoa alkoi fiilis melkein kisailemiseen heräilemään kun ohitimme yhden kiinalaisen joukkueen jonka yksi jäsen kärsi ilmeisesti krampeista. JES!
Kelattiin osuus loppuun. Jäätiin osuudella kärkeen joku 25min. Oltiin nyt n. 40min kärkeä jäljessä. Vuorossa olikin seuraavaksi ennakolta meidän vahva osuus suunnistus. Kartta näytti ihan oklta. Tosin koko reitti kulki polkuja pitkin korkean mäen päälle ja sieltä alas. Pari ekaa rastia löytyi hyvin. Kolmannen kanssa oli hieman hapuilua. Pojat kuitenkin käyttivät paikallisten suunnistusgurujen taktiikkaa ja puhuivat meidät rasteille. Kolmosrasti oli ehkä n. puoli kilsaa väärässä paikassa. Sen jälkeen mentiin seuraavat kolme rastia poikien tahdissa ”ask and find” taktiikalla. Osuuden aikana tuli sitten selkä edellä vastaan useampikin kinuski tiimi. Eivät vissiin osanneet tätä tehokkaaksi osoittautunutta etenemistaktiikkaa. Kutonen oli taas väärässä paikassa, mutta niin kyllä kulkivat polutkin ihan väärässä paikassa kuin missä niiden piti kartan mukaan kulkea. Hölkäilimme vaihtoon parin muun joukkueen tuntumassa.
Seuraavaksi päästiin taas asfalttipyöräilemään, mikä oli hyvä juttu fillarin puhtauden kanalta. Nyt ei tarvitsisi pyörää pestä tämän kisan jälkeen ollenkaan. Osuuden alkuun tuli oikein alistaja fiilis. Ensin ohitettiin joukkue missä yksi joukkueen jäsen juoksi (osuus 22km). Ei muuta kuin rinta rottingilla kaasu pohjassa ohi. Seuraavaksi ohitettiin joukkue missä yksi jäsen oli varmaan ensimmäistä kertaa fillarin satulassa. Kaveri näytti siltä kuin olisi taittamassa ojaan tai tien pintaan millä tahansa hetkellä. Fiilis parani hetkessä ja tuntui hienolta alistaa joitakin tiimejä oikein kunnolla näin retken lopuksi. Kyllä oli hienoo, olo tuntui vahvalta!
Läpsyttely lopetettiin siihen ja naru heitettiin kiinni. Nyt pistettiin kunnolla koneeseen kierroksia. Pojat olivat tikissä kun oli asfalttipätkää. Osuus oli meidän paras fillari osuus Kiinassa. Jäätiin nopeimmille ainoastaan pari minuuttia, vaikka alussa hieman himmailtiin ja kertaalleen jouduttiin odottelemaan uupunutta Li niniä. Kisapäivän kruunasi traktorin sisärenkailla pulikointi paskaa kelluvassa joessa. Sekään ei ollut meidän osuus, mutta tätä osuutta en halua paskasta johtuen muistella enempää.
Loppuun juoksu köysipaikalle. Siellä taas jonotettiin 25min, tällä kertaa aika tosin hyvitettiin. Taas oli tarjolla n. 100m laskeutumista, homma sujui tutusti hitaasti mutta varmasti. Köysien alta hölkkä maaliin n. 1km.

Jostain kumman syystä päästiin vielä kokonaistilanteessa kymmenenneksi! Eipä hääviä, mutta saatiin jopa rahapalkinto.

Illalla sitten illallisella musta tuli paras kaveri Zunyin pormestarin kanssa. Mutta se onkin sitten taas ihan oma tarinansa.

Kiinassa oli kivaa ja matkaseura mukavaa. Parasta matkassa kuitenkin oli taas kerran kotiin pääsy!

Epilogi: Kiinassa järjestettiin todella kovatasoinen kilpailu tänä vuonna. Pelimerkeillä jotka heillä on käytössä järjestelyihin, tulee kilpailu entisestään kasvamaan. Ensi vuonna kisasta tuskin jää pois yhtään huipputiimiä. Kisat on avajaisineen ja lopetuksineen varmasti upeimmin järjestetyt kilpailut missään päin maailmaa. Lisäksi kun väkeä on reitin varrella kymmeniä tuhansia ei voi ainakaan huonoa fiilistä syyttää heikoista suorituksista. Joukkue joka haluaa kilpailussa menestyä, tulee olla joka lajissa teknisesti ja fyysisesti huippuluokkaa. Varsinkin pyörän pitää kulkea ylä- ja alamäkeen. Vaihtojen pitää olla hiottuja ja varusteiden muutenkin sopivia ”maastotriathlon” maiseen kisailuun. Kisassa ei ole mitään omituisia piiperryksiä missä säkällä voitetaan minuutteja. Osuudet on ”straight forward” kovaa alusta loppuun asuuksia. Hienointa kisailua mies-miestä vastaan mitä on. Jos Suomitiimit jatkossa haluavat maailmalla pärjätä, pitää kotimaan kisoista jättää lasten palapelikasaukset yms. temppu osuudet pois. Kovuutta pitää saada.

Kiinalainen Seikkailu! PART1 (Wulong Mountain Quest)

Kun Mild Seven Outdoor Quest järjesttiin viimeisen kerran Kiinassa vuonna 2001, teki YLEn Markku Kataja ohjelman nimeltä ”Kiinalainen seikkailu”. Tuskin Mara kuitenkaan tuolloin tiesi mikä on todellinen ”kiinalainen seikkailu”.

Heinäkuun lopussa Kiinasta oltiin yhteydessä ja kyseltiin jos olisi kiinnostusta tulla opastamaan muutamaa innokasta Kiinalaista seikkailijaa Kiinan kisoihin. ”Soppariin” kuului myös se että tuon mukanani naiskisailijan joukkueeseen. Matkaseuraksi valikoitui Jenni. Kiinassa edessä olisivat Wulong Mountain Quest ja Zunyi Outdoor Challenge. Etukäteisinformaation mukaisesti Kiinalaisia kuvailtiin ”kiinan parhaiksi”.

Pekingiin päräytettiin sitten kotimaisin siivin nontoppina 8h. Loistava lento, kolme penkkiä käytössä molemmilla. Perillä sitten vastassa oli mr Liu ja Sam. Sponsorimme edustajat. Majoitus hoitui sitten keskustan liepeiltä sponsorimme tilojen läheisyydestä. Lähes koko päivä pekingissä kului kevyen lenkin merkeissä ja vähän kauppoja kierrellen. Pekingin ankkaa syötiin myös tietenkin tiimikavereiden kanssa. Seuraavana päivänä lähdettiin eteenpäin puolenpäivän aikoihin. Itse lähdettiin lentäen ja Kiinan kaverukset hyppäsivät jo edellisenä päivänä junaan ja puksuttivat perille Chongqingiin 20 tunnissa. Tiimi liideriksi matkaan oli lähtenyt mr Liu. Jälleennäkeminen oli siis Chongqingin lentoasemalla, josta sitten ajeltiin perille Wulongiin 4h pikkubussilla. Perillä oltiin n. klo 01.30.

Seuraava päivä alkoi sitten kisajärjestelyjen merkeissä. Tiimikaverimme ”Chawei” ja ”Li nin” eivät englantia puhuneet tässä vaiheessa vielä pilkunkaan vertaa. Onneksi mr Liu oli meidän liideri ja transleitori. Seuraavassa päivän aikana käyty keskustelu: (minulla märkä punainen lenkkipaita päällä), mr Liu tarttuu paidasta ja toteaa ”this is white”, vastaan: ”No it’s red”. Liu: ”No, this is white” vastaan: ”this is red (ja näytän jotain sinistä valkoista) ja totean: ”this is blue and this white”. Mr Liu: “this is white”. TÄH, HÄH, MITÄ????. Sitten leikkaa, Liu koittaa tarkoittaa että paita on märkä, eli WET!. Varmalla pohjalla siis meidän käännökset. Näillä mennään.

Tavarat tarkistetaan ja köysitesti tehdään. Pojat osoittautuvat erittäin näppäriksi köysihommissa, kuten suurin osa muistakin kiinalaiskisailijoista. Todennäköisesti keskimäärin teknisempiä kuin suomalaiset kisailijat. Pakolliset briiffit yms käydään läpi, mitään uutta ei ohjekirjaan ole tarjolla. Hommat näyttää järjestelyjen osalta olevan hyvin pulkassa. Tiiminä käytiin myös kisaa läpi. Itse kiinnitän huomiota poikien pyörävarustukseen. Lenkkarit ja flättipolkimet, pyörät on ihan hyvät ja sopivat tällaiseen menoon. Ei mitään hirveitä odotuksia fillariosuuksille. Läpi käydään myös syömistä ja juomista.

Kisa alkaa lyhyellä vajaan tunnin prologilla. Alkuun tarjolla on Kiinan tyyliin pitkä alkuseremonia. Kaikki Kansantasavallan alueen virkaa tekevät hieman tärkeämmät henkilöt saavat sanoa omat sanottavansa luultavasti. Käännöksiä puheista ei onneksi tehdä. Ihmisiä onkin sitten raahautunut ladun varteen useampi kymmenen tuhatta. Kiva kisata ”tourdefrance” tyylisessä ihmismeressä.
Startti on taas ”kaamea”. Alkuun 3km rynnistys, kilometrivauhdin ollessa luultavasti 3.20-3.30. Jennille ei ole hinausta ja lopussa tulee tummuminen ja jäädään kärkeen 40sek. Seuraavaksi fillaria 40sek. Joukkueita menee vasemmalta ja oikealta ohi. Puolivälin jälkeen saadaan Jenni hinaukseen ja saadaan ohittaneet joukkueet uudelleen kiinni. Kärki tekee eroa meihin minuutin verran lisää. Vaihdossa turoilua kun liivit meinaa jäädä seuraavalta kumivene osuudelta pois. Valitsen veneen ja ilmeisesti väärän. Vene on niin löysä että sen reunoilla istuminen on lähes mahdotonta jos vielä meloakin haluaisi. Lopussa vielä ohjaus/-kommunikointivirhe. Liian aikaisin rantaan akanvirtaan ja viimeisen 200m matkalla hävitään todennäköisesti lähes pari minuuttia. Loppujuoksu siitä maaliin. Sijoitus taisi olla 17. Eroa kärkeen 5min. Sijoitus huonompi kuin viime vuonna, mutta ero kärkeen 13min parempi!!!!

Toinen etappi alkaa taas juoksulla. Tällä kertaa 4km vuorossa. Nyt on hinaussysteemit kunnossa. Chawei ottaa Jennin heti alusta asti hinaukseen ja pysytäänkin kärjen vauhdissa, joka on tosin huomattavasti rauhallisempi kuin edellisenä rock’n roll päivänä. Vaihtoleima suoritetaan toisena, tosin pieni jääminen muilta lopussa ja ero lienee n. 15sek kärkeen. Toinen osuus Biathlon, eli joukkueella kaksi pyörää ja kaksi juoksee. Näitä saa sitten oman taktiikan mukaan vaihdella niin paljon kuin haluaa. Päästiin hyvin liikkeelle ja tuntui että vauhti riittää hyvin muita tiimejä vastaan. Sitten n. 2km kohdalla rengas puhkeaa toisesta pyörästä!!!! ja siinä huomataan ettei mukaan tullut pumppua!!!!! voi per…hana. Ei siinä sitten muuta kuin jalkaa toisen eteen. Homma olisi varmaan sujunut hieman rivakammin jos pojat tai Jenni olisivat hallinneet pyörällä ajamisen ja toisen pyörän kuljettamisen siinä samalla. Nyt jouduin itse hoitamaan tätä hommaa pelkästään. Turha kai mainita että vaihtoon tullaan viimeisenä 15min kärjen perään. Vaihdossa sitten eroa n. 3min lisää kun rengas vaihdetaan. Seuraavaksi vuorossa pitkä fillariosuus. Li nin iskee kovaa vauhtia alkuasfaltin ja vetää lipat ekassa mutkassa muutaman sadan katselijan silmien alla. Ei onneksi satu mitään. Kylän jälkeen työnnetään sitten ylämäkeen. Siihen sitten vauhti tökkääkin. Alkaa kolmen päivän mittanen duunivuoro fillaripätkille. Ekaks Jenni hinaukseen ja vedän sen muutaman sata metriä poikien edelle. Tämän jälkeen odotan Li nin tulemista ja vedän hänet taas kärkeen. Chawei sätkii tässä vaiheessa vielä hyvin. Osuudella on tasainen pitkä asfalttiosuus jossa pojat pyörittelevät mukavasti. Asfaltilla pääsemme nousemaan kolmen joukkueen ohi, joista tosin kaksi keskeyttää toisena kisapäivänä. Vahvaa on. Osuuden loppuun on sitten taas kyykytysmäkeä tarjolla. Hinaan Jennin mäkeä ylöspäin ja jään odottelemaan poikia. Tässä vaiheessa molemmat on sen verran hapoilla että päätän hinata molempia yhtä aikaa kun en tiedä kumpi on väsyneempi, huonolt näyttää kuitenkin. Vaihtoon päästään lopulta mäen päälle. Kolme minuuttia on edelliseen joukkueeseen eroa. Vuorossa on vartin tauko.
Kunnon tankkaus ja valmistautuminen canjoneering osuuteen ja pitkään järvimelontaan. Chawei heittää laattaa ja näyttää todella huonovointiselta. Alkuun 3km juoksu canjonin alkuun. Chawei on pakko ottaa hinaukseen ylämäessä, mies on ihan puhki. Mäen päällä hinaus irti. Minuutin laskeutumisen jälkeen Li nin saakin sitten kramppeja takareiteen. Muutaman minuutin venyttelyjen jälkeen päästään canjonin alkuun. Canjonissa vauhti loppuukin sitten kokonaan. Kävelen rauhassa eteenpäin ja istuskelen aina välillä kivillä minuuttejakin. Homma ei ihan edennyt niin kuin kilpaurheilussa kuuluisi. Aikaa kuluu tälle osuudelle yhteensä 90min. Alun 3km juoksun jälkeen syke tuskin ylitti kertaakaan 80 lyöntiä minuutissa. No, eroa tulikin sitten kärkeen 44 minuuttia, josta yli puolituntia kilometrin matkalla. Kaikesta huolimatta lopulta päästiin melonnan alkuun. Pojat olivat olleet kymmenen päivän melontaleirillä ennen kisaa. Homma toimi ihan kivasti ja kajakit etenivät mallikkaasti. Eroa tuli maailman parhaimpaan melontajoukkueeseen vain 10min kahden tunnin osuudella. Tosin edellisen osuuden jälkeen kaikki sen jälkeen voi vain olla parempaan suuntaan. Osuudella jopa päästiin kerran heittämään vilkkua päälle kun Aussi/Brassi/Kiinalais yhdistelmä koitti saada Kiinan poikien kajakin kulkemaan suoraan. Melonnan lopuksi kajakit erosivat ja pojat juoksivat järven toiselle rannalle n. 100m korkeudessa kulkevaan n. 400m pitkään vaijeriliukuun. Itse meloimme toiselle rannalle ja nousimme portaat ylös luolaston suuaukolle. Suuaukolla kohtasimme taas pojat ja juoksimme upean tippukiviluolaston läpi. Eroa kärkeen tuli maalissa n. 1h20min.

Toinen päivä olikin sitten parantamisen paikka. Kisa alkoi 15km melontaosuudella Wulong riverissä. Kymmenen vuoden seikkailukokemuksen jälkeen teknisin joki mitä missään olen melonut. Ei yhtään koskia ja muutenkin joki oli 50-200m leveä koko ajan. Joki oli kuitenkin täynnä ihan jatkuvia akanvirtauksia jotka saattoivat tulla ihan mistä tahansa suunnasta. Tärkeintä oli löytää niiden välistä se n. metrin kaistale josta mennä niin ettei kajakin kulkusuunta pääse yhtään muuttumaan. Kuulostaa helpolta, kannattaa lähteä kokeilemaan jos ei usko. Homma lähti ihan kohtuullisesti liikkeelle. Puolivälissä sitten oma etukäteisarvelut osuivat oikeaan ja pojat alkoivat suorittamaan kahden muun tiimin kanssa jonkinnäköistä uintisuoritusmerkkiä. Räpellys näytti siltä ettei kyseessä ollut ainakaan maisteritutkinto. Meloimme suvantoon odottelemaan kajakin lipumista vierelle. Chawei sai kajakin rantaan ja tyhjäksikin. Pääsimme melomaan Li ninin luo turvaveneelle johon hän oli pelastautunut melansa kanssa. Loppu melonta menikin sitten lipuessa viimeiset kilometrit poikien jännittäessä jokaista virtausta. Vaihdossa eroa oli kärkeen vartin verran. Ohjelmassa oli seuraavaksi pitkä juoksu. Ei ainakaan paljon tullut päivän ensimmäisestä tunnin kisasuorituksesta rasitusta. Lähdettiin kelaamaan loivaa mäkeä ylös kylään. Kylässä oli juomapiste, jonka jälkeen lähdettiinkin sitten todella pystysuoraa polkua kelaamaan ylöspäin. Jennin isku ei ollut ihan kohdillaan ja narua lyötiin kiinni. Li nin oli myös melko hapoilla mutta sinnitteli kuitenkin perässä. Mäessä ohitettiin taas edellispäivänäkin ohitettu monikansallinen yhdistelmä ja vaihdettiin Nora Audran kanssa kuulumiset. Mäen laella ohi tuli sitten joku Kiinan juoksukone joukkue. Meidän vauhti ei siihen riittänyt. Vaihtoon päästiin taas lopulta. Eroa kärkeen oli pätkällä tullut parikymmentä minsaa lisää. Seuraavaksi vuorossa oli fillaria. Tie oli paikoitellen todella kivinen ja epätasainen. Vetäminen oli paikoitellen todella hankalaa ja näin matka ei hirveää vauhtia edennytkään. Kivinen tie ja flättipolkimet ei todellakaan ole paras mahdollinen yhdistelmä. Kaikesta huolimatta taas päästiin vaihtoon. Eroa oli kärkeen nyt noin reilu tunti. Vartin tauko oli paikallaan tässä kohden. Eväät tuli syötyä ja juomat juotua. Tuli myös maistettua Kiinalaisten omia energiapatukoita, HYI hel…kutti! Ihan käsittömättömän pahan makuisia. Kiipeilykamat niskaan ja köysille vartin täytyttyä. Jepjep, köysillä olikin sitten 5-6 joukkuetta jonottamassa. Jonotusaikaa ei hyvitettäisi. Lopulta päästiin laskeutumaan ja alaskin tultiin hitaasti ja varmasti 90 metrin matka. Pojatkin tulivat lopulta. Tosin tässä vaiheessa tiputtiin kisassa viimeiseksi kun monikansallinen joukkue osui köysille juuri sopivasti ilman pitkää odotusta ja suoriutui laskeutumisesta minuutteja meitä nopeammin. Köysiltä oli juoksu vaihtoon. Osuudella eroa kärkeen tuli 42min josta odotusta oli luultavasti n. 35min, loppu omaa hitautta. Vaihdossa onnistuttiin jotenkin omituisesti olemaan nopeampi kuin monikansallinen tiimi. Päästiin liikkeelle n. minuutin johdossa. No, eipä siinä kauan mennyt kun porukka oli kasassa. Yhdessä sitkisteltiin reittiä läpi. Pojat pysähtyivät pari kertaa kyselemään evästä maalaistaloista. Evästä löytyikin kurkkujen muodossa jotka tunnetusti sisältävät runsaasti energiaa. Niitä sitten syödä napostelivat. Osuuden lopussa seuraan sitten liittyi moottoripyörä joka keräsi latumerkkejä pois sitä mukaan kun me niitä ohittelimme;). Lopun pitkässä mäessä alkoi toinen tiimi karata. Pyysin Chaweitä ottamaan Jennin hinaukseen ja itse otin Chawein. Näin päästiin samaa vauhtia toisen tiimin kanssa. Kohta tosin piti vielä Li niniäkin työntää kun vauhti alkoi tippumaan. Näin taas kerran päästiin seuraavan vaihtoon. Eroa oli kärkeen tässä vaiheessa jo luultavasti yli pari tuntia. Seuraavalle osuudelle olikin taas kovat odotukset. Varsinkin kun toinen tiimi veti vaihtolaatikosta Tikat päähän. Me vedettiin rouheesti kaksi Lupinea. Vuorossa oli n. 500m pitkä caving osuus. Alkuun oli vuorossa uintia jonkin verran ja sen jälkeen kävelyä kiviä pitkin. No, sekään ei ollut meidän osuus. Eroa tuli kiistakumppaniin 15min ja nopeimpaan tiimiin 22min. Kivillä istuessani mietin oliko Lupinen raahaamisesta mitään hyötyä Kiinaan?, no, ehkä aikaa olisi mennyt vielä useampi minuutti enemmän jos käytössä olisi ollut pelkät tikat tms. Tämänkin päivän maaliviiva saavutettiin taas kerran, tosin tällä kertaa viimeisenä. Eroa oli ilmeisesti lopulta nopeimpaan joukkueeseen n. 2,5 tuntia. Ihan hyvin kuuden tunnin kisassa.
Illalla purin sitten meidän vaihtolaatikoita, joita muuten oli yhteensä viisi + yksi vaihtokassi. Nämä olivat jokaisen etapin aikana kuljetettu järjestäjien toimesta johonkin päin rataa. Tyhjentäessä ihmettelin kun laatikoissa oli täysiä juomapusseja ja –pulloja. Kaikki täydet arsenaalit olivat poikien. Aloin tiedustelemaan mr Liulta mikä on homman nimi. Onko pojat ollenkaan juoneet ja syöneet kisan aikana. Kerroin myös kisan aikaisesta makuelämyksestä ja epäilin onko vikana patukoiden maku kun energia ei maistu. Näinhän siinä sitten oli käynyt. Pojat olivat laiminlyöneet energian nauttimisen kisan aikana totaalisesti. Pidin tiukan puhuttelun mr Liulle ja sanoin että hommaan pitää saada muutos. Mr Liu pahoitteli asiaa ja sanoi että seuraavana päivänä asia korjataan. Myös Hong Kongin joukkueen kapteeni kertoi että kiinalaisten energian nauttiminen perustuu täysin janon ja nälän tunteeseen. Jollei ole kumpaakaan, silloin ei mitään tarvitse nauttiakaan. Jep.

Noniin. Kolmas kisapäivä ja uudet kujeet. Tällä kertaa lähtö tapahtui hotellin lähistöltä ja puuduttavalta yli tunnin bussimatkalta starttiin säästyttiin. Startti tapahtui upeilla niityillä juosten. Turha kai kertoa, mutta luonnollisesti kärki karkasi meiltä paukusta. Niin, oltiin ennen viimeistä päivää toiseksi viimeisellä sijalla, viimeisen ollessa meitä vain kolme minuuttia jäljessä. Kilsan juoksun jälkeen lyötiin hinausta päälle ja päästiin kohentelemaan hieman asemia. Päästiin mm. Lundhagsin kantaan. Tässä porukassa taitoimme ensimmäisen ison jyrkän alamäen ja sitä seuraavan polkuosuuden. Noin tunnin juoksun jälkeen meidän piti uida pienen lammen yli n. 100m matka. Homma sujui meiltä nopeasti ja päästiin Ruotsin Buffin takaluukkuun kiinni. Uinnin jälkeen oli vuorossa pitkä ylämäki ja meidän vauhti tyssäsi siihen ihan täysin. Lundhags karkasi meiltä hetkessä ja Buffin perässä sinniteltiin vain siksi kun joukkueen yksi jäsen laahasi pahasti. Osuuden aikana hiukset ei hirveästi lepattaneet kovasta vauhdista johtuen. Mutta, kuten niin monesti ennenkin tässä kisassa, taas lopulta päästiin vaihtoon. Pyörällä taas jatkettaisiin. Buff pääsi matkaan n. minuutin ennen meitä. Muita ei edellä enää näkynytkään. Muutaman kilsan pyöräilyn jälkeen samassa paikassa olivat Buff ja Lundhags korjailemassa puhjenneita kumeja. No, kuten arvata saattaa kohta sieltä tultiin vilkku päällä ohi. Siihen vauhtiin ei ollut mitään asiaa vaikka kuinka koitin työntämällä ja hetkittäin hinaamalla lisätä meidän vauhtia. Porukka oli niin hajallaan ja sama vauhtista ettei hommasta tullut mitään. Ylämäen ja tasaisen osuuden jälkeen tuli alamäki jonka tiimi iski todella vauhdikkaasti alas, tosin Lundhags oli puolen tunnin matkalla tehnyt eroa meihin melkein kymmenen minuuttia. Vartin tauko paikalle tultiin kuitenkin ennen Buffia. Pyöriin uutta öljyä ja koneeseen energiaa. Tien päälle heti taas kun tauko oli ohi. No, ei siinä ehditty vissiin kun 5min ajamaan kun Chaweiltä puhkesi kumi. Siinä rengasta korjaillessa Buff ajeli ohi. Päästiin kuitenkin takaluukkuun kiinni. Hetki siinä keikuttiin, mutta eroa tuli kun piti odottaa ja vaihtaa uusi vedettävä peesiin. 400m nousun jälkeen ei kuitenkaan oltu todennäköisesti kuin 2-3min Buffia jäljessä, joten ei Ruotsipoikakaan kovin freshinä matkaa tehnyt. No, ylämäen jälkeen tuli taas alamäki. Tiputusta taisi olla lähemmäksi 1000m. Siinähän sitä eroa sitten alkoikin tulla. Li ninkin noudatti päivän aikana juomakäskyä välittömästi pyydettäessä. Vaikka selässä oli camelbäg ja letku roikkui rinnalla, joutui hän pysähtymään joka kerta jotta juominen onnistui. Pientä hiomista perustaidoissa ehkä? Kuten jo arvaatte vaihtoon päästiin taas kerran. Laskettelimme viimeisiä metrejä vaihtopaikalle kun Buffin kajakit irtosivat rannasta. Seuraava osuus siis olisi 30km kajakkimelonta. nopeitten säätöjen jälkeen päästiin matkaankin. Jokimelonta oli taas myrkkyä Kiinan pojille. Itse pidettiin kajakin nokka menosuuntaan koko ajan. Taaksepäin katsottaessa pojilla nokka osoitti useammin johonkin muualle kuin meidän pyrstöön. No eipä siinä sitten hirveän kiire ollut tälläkään osuudella. Tuli siinä ihasteltua Kiinalaista rakennuskulttuuria ja muita massiivisia patorakennelmia yms.Veikkaan että tällä osuudella oli niin paljon taukoja ettei melottu varmaan 20min yhtään. Joki kuitenkin virtasi varmaan ilman melontaakin vähintään10km/h vauhtia, joten ”hyväksi” vauhdiksi riitti sekin kun piti kajakin oikeassa suunnassa ja poissa akanvirroista. Jep, vaihtoon päästiin taas. Jäljellä oli lyhyt juoksu köysille. Kamat niskaan vaihtolaatikosta ja köysiin. Ohjelmassa oli melko vaarallinen liuku veteen korkealta sillalta. Moni retkautti päänsä tullessaan veteen, kaikki palaset isompaan vammaan oli kasassa. Taas kuitenkin selvittiin. Köysien jälkeen muutaman sadan metrin juoksu maaliin. Osuus oli muuten yksi meidän kisan tähtihetkiä, oltiin osuuden seitsemänneksi nopein!!!!!! Jihaaaaaa, loppukohan matka kesken?Maaliin päästiin ja lopulliseksi sijoitukseksi tuli 17. Taakse jäi monikansallinen tiimi. Ero kärkeen oli n. viisi tuntia. Ero oli muuten suurin piirtein sama kuin viime vuonna Team Finland koostumuksella. Silloin aikaerolla pääsi vielä seitsemänneksi. Kisa oli siis kiristynyt melkoisesti viime vuodesta. Mutta, rehellisesti ilman ongelmiakaan meidän vauhtimme ei olisi riittänyt 15 sijaa korkeammalle tänä vuonna. Ruotsalaisetkin olivat kisaan kasanneet kaksi ennakolta todella vahvaa yhdistelmää, jotka lopulta taisivat sijoittua sijoille 9 ja 11. Onkohan Pohjoismainen vauhti hiipumassa?

Kisan jälkeen kamat kasaan ja palkintojenjakoon. Banketti päättyi siihen kun palkinnot oli jaettu. Kaikki menivät nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän matkaan Zunyin kaupunkiin.

Epäonnistuminen Rogainingkisoissa

Eepo ja Janne kävivät kokeilemassa kestävyyttään, suunnistustaitoaan ja taktista osaamistaan Rogainingin eli 24 h suunnistuksen MM-kisoissa Etelä-Virossa 13-14.9. Rogainingissa suunnistetaan tietty määräaika vapaavalintaista reittiä eri pistemääriä omaavien rastien kautta, ja se voittaa joka kerää eniten pisteitä. Kisa meni täysin penkin alle ja tulos oli 30. sija.

Koska kokemusta kyseisestä lajista ei ollut kummallakaan ja itseluottamus molemmilla ns. riittävän korkealla tasolla, niin taktiikaksi valittiin "Tulos tai Ulos". Tämä tarkoittaa siis sitä, että lähdetään reippaasti ja toivotaan ettei tummuta täysin ennen kuin 24 tuntia on pistelty menemään. Taktiikkaan kuului myös se, että ei käydä kertaakaan lähtö/maalialueella sijaitsevalla huoltoalueella eli "hash housella" kisan aikana, jossa olisi ruokaa tarjolla. Reppuun siis pakattiin aika reippaasti evästä ja myös kuorivaatteet, jos vaikka noutaja tai sade tulisi ja kylmä sattuisi yllättämään.

Homma lähtikin hyvin liikkeelle ja 12 tunnin kohdalla oli meno vielä varsin hyvän tuntuista. Matkalle sattui pari pientä pummia, mutta suunnistus parani loppua kohti, kun 1:40000 karttaan ja paikoitellen erittäinkin märkään maastoon oli tottunut. Kuuteentoista tuntiin saakka juoksimme käytännössä kaikki tasaiset ja alamäet teillä ja hyväpohjaisilla urilla, ja jonkin verran myös metsässä. Ylämäet pääsääntöisesti kävelimme ja metsäosuudet myös. Matkan edetessä havaitsimme myös, että uria pitkin kannattaa tehdä suhteellisen isojakin kiertoja, koska maaston kulkukelpoisuudesta ei kartan perusteella oikein voinut sanoa juuta eikä jaata.

Mitään kunnollisia taukoja emme pitäneet missään vaiheessa, paitsi alussa kolmen tunnin välein ja lopussa kahden tunnin välein pidetyt muutaman minuutin venyttelytauot. Havaitsimme niiden olevan tarpeellisia, jotta sai lonkan koukistajiin, polvitaipeisiin ja betonireisiin vähän vetreyttä takaisin. Lisäksi vaihdoimme kerran puhtaat sukat ja laitoimme samalla vaseliinia jalkapohjiin.

Kun mittarissa oli n. 100 km ja aikaa kulunut 17,5 tuntia, tapahtui totaalinen tummuminen. Tästä eteenpäin oli varsinkin Jannen eteneminen erittäin vaivalloista ja hidasta. Energianpuutteesta tai mistään sellaisesta perinteisestä pikku nitkahduksesta ei ollut kyse, vaan kyse oli siitä, että lihakset eivät enää yksinkertaisesti suostuneet toimimaan kunnolla.

Suuntasimmekin suoraan kartan lähes kauimmaisesta nurkasta maaliin, ja matkalla jäi poimimatta hyvinkin lähellä omaa kulkureittiämme olleita pisteitä. Jannen kärsimys alkoi saada suorastaan koomisia piirteitä ja myös Eepolla alkoi olla paras terä jo mennyttä. Allekirjoittanut totesikin, kun matkaa oli vielä sellainen 20 km jäljellä, että ei ole koskaan nähnyt ketään yhtä väsynyttä kuin mitä Janne oli. Ja olen nähnyt väsyneitä miehiä ennenkin. Oma olotilanikin oli ns. aika hapokas ja varsinkin toisen jalan polvitaive, eli Sepi Mäkisen termein "matkamittari", oli erittäin kipeä. Myös ukkovarpaat ja toisen jalan pikkuvarvas olivat heikossa hapessa (ks. kuva).
En muista että eteneminen olisi minullakaan ollut koskaan yhtä kivuliasta, vaikka oma olotilani vaikutti olevan ihan lastenleikkiä Jannen infernaaliseen kärsimysnäytelmään verrattuna. Jannea kiusasivat kovien kramppien lisäksi hiertyneet nivuset ja kipeät jalkapohjat. Ei kuulemma voinut oikein eritellä kipupisteitä, kun joka paikkaan sattui. Mukavaa puuhaa tämä rogaining.

Maaliin tulimme 3,5 tuntia ennen määräaikaa. Sinä aikana olisi pystynyt keräämään vielä reilusti pisteitä, mutta liikkuminen oli todella tuskaista ja hidasta, ja jäimmekin lyötyinä telttaan makaamaan ja voivottelemaan surkeaa olotilaamme. Emme pystyneet siis edes napsimaan reitin varrelta helppoja irtopisteitä maaliin raahautuessamme. Päätavoite oli siinä vaiheessa vain jotenkin selvitä metsästä pois.

Taktiikkamme oli siis täydellisen epäonnistunut. Emme jaksaneet liikkua 24:ää tuntia, mikä on ehdoton edellytys menestymiseen. Lähdimme alussa liian kovaa ja juoksimme liikaa. Surkeaa taktiikkaa, tai lähinnä sen toteutusta, kuvaa myös se fakta, että kulkemamme reitti oli linnuntietä mitattuna 90,4 km ja esim. 10. sijalle sijoittunut virolaispari kulki 89,8km. Tämä johtuu siis siitä, että tulimme lopussa suoraan pois helpointa reittiä, välittämättä pistemenetyksistä. Kulkemaamme reittiä pitkin tuli matkamittariin, eli polvitaipeeseen, lukema 122 km. Se on muuten aika paljon jalkaisin hilppaistuna, vaikka itse sanonkin. Pisteitä keräsimme 242.

Kisan voitti venäläispari Dombrovskiy-Shestakov, joka keräsi huikeat 304 pistettä ja tetsasi linnuntietä pitkin mitattuna 110,7 km. Kuljettu matka lienee siis luokkaa 150 km. Tehkääpä perässä. Paras suomalaispari oli Ville Niemelä-Seppo Mäkinen ja he sijoittuivat hienosti sijalle 5.

Tasainen vauhdinjako ilman tummumisia ja hyvä reitti ilman yltiöpäistä omien kykyjen yliarviointia on varmasti kärkipään joukkueiden menestyksen takana.

Teksti: Eepo

ps. Särkylääkkeiden käyttö tulisi kieltää tämäntyyppisissä kisoissa. Me emme niihin turvautuneet, vaikka ehkä syytä olisi ollutkin.