Kolumbiaa siirretty!

Päivässä ehtii tapahtumaan paljon. Puoli vuorokautta järjestäjiltä tuleen yhteysviestin jälkeen tulee toinen. Toisessa viestissä kerrotaan kisan siirtyneen alkuvuoteen 2010. Näin joukkue ei kisailemaan lähdekään muutaman viikon kuluttua.

Kisa on kuitenkin tiimin seuraava koitos heti ensi vuoden alkupäivinä.

7 Cerros Medellin Kolumbia

Loukkaantumisen ja kaikennäköisten työ- ja perhekiireiden takia Kolumbian joukkue muokkautu melko erinäköiseksi kuin alunperin oli tarkoitus olla. Matkaan lähtevät nyt:
Pekka Sorjonen, Outi Seppä, Jaakko Mäkelä ja Pekka Väätäinen

Kisasivut löytyvät:
http://www.7cerrosmedellin.com/

Yhteenveto Portugalin MM-kisoista 2009

Multisport.fi tiimin kisa katkesi toisen kisapäivän illalla Jannen kaatumiseen pyörällä. Kivikkoisessa alamäessä eturengas lipsahti ja tuloksena oli näyttävät lipat ja solisluun pään murtuminen. Mitään realistista mahdollisuutta kisan jatkamiseen ei ollut, sillä Janne ei pystynyt tekemään kädellä yhtään mitään ja taisi se olla vähän kipeäkin. Kiitokset kaikille paikalle osuneille tiimeille: Team Finland, Helly Hansen, Lundhags, ketkä yrittivät tilanteessa auttaa. Onnettomuuspaikalta taluttelimme läheiseen kylään, josta järjestäjät noutivat meidät ihmisten ilmoille.

Kisa alkoi meiltä järkevään tahtiin, eikä alkuvauhti ollut liian kovaa omaan tasoomme nähden, kuten monilla muilla joukkueilla tulosten valossa näytti olevan, vaan olimme tarkkailuasemissa kärjen tuntumassa. Ekan stagen sijoitus taisi olla 4., vaikka tulimme vasta sijalla 5. sen osuuden maaliin. Onnettomuushetkellä olimme jonkin verran kärkiporukoita perässä, mutta kisahan oli vasta alussa, eli eroja olisi 100% varmasti tullut lisää suuntaan ja toiseen.

Suomalaismenestys näissä kisoissa jäi aika vaatimattomaksi ja parhaasta sijoituksesta vastasivat sitkeällä ja ajoittain myös erittäin viihdyttävällä suorituksella "Penat" eli Scandinavian Outdoorstore.com, loppusijoitus 19. Team Finland heitti pyyhkeen kehään vähän meidän jälkeemme, syynä akillesjännevamma.

Jos joku kisa kannattaa keskyttää, niin se on juuri tämä. Jotain positiivista siis tässäkin asiassa. Kisaformaatti oli täysin epäonnistunut ja suoraan sanoen naurettava. Emme kuulleet kenenkään varteenotettavan joukkueen formaattia kehuvan, vaikka joissain kisaraporteissa näin on sanottu.

Sääntöjä arvottiin vielä kisan loppumisenkin jälkeen ja cut-offit olivat käytännössä merkityksettömiä. Oikominen, säkä ja huonon fyysisen suorituskyvyn pakottamana tehdyt rastien väliinjättämiset osoittautuivat kisan lopputulosten kannalta joidenkin joukkueiden sijoituksen kannalta hyviksi asioiksi. Näinhän asian ei todellakaan kuuluisi olla. Toivon mukaan tällainen pelleily tässä lajissa loppuu. Kisat ovat aivan liian rasittavia ja panokset ajan- ja rahankäytön sekä fyysisen rasituksen osalta sen verran suuria, että tälläista farssia ei pysty millään lailla perustelemaan. Lisäksi urheilullinen taso tippuu väistämättä, jos samanlaisia puttailukisoja järjestetään, varsinkaan MM-kisojen tittelillä!

Loppuajan Portugalissa vietimme sekalaista ulkoliikuntaa harrastaen ja virkistäytyen.

Ensi vuonna katsotaan uudestaan ja ainakin Espanjan MM-kisat tulevat olemaan aivan eri luokan karkelot kuin nämä.

Vuoden 2009 kujeisiin kuuluu vielä 7 Cerros Medellin Kolumbiassa, mutta sinne lähteminen on vähän epävarmaa, sillä Janne.K. Mononen on olkapääremontissa ja Eepo puolustamassa isänmaata.

Kiitokset vielä universumin ylivoimaisesti parhaalle huoltokaksikolle Jaakko "Jorge" Mäkelälle ja Mika "Turisti" Pasoselle.

Teksti:Eepo

keskeytys

21.55 tulleen tiedon mukaan Janne on kaatunut pyörällä ja ilmeisesti olkapää/käsi on mennyt sijoiltaan-> Ohjaustangosta kiinni pitäminen on täysin mahdotonta. Ensiapu ryhmä on menossa paikalle. Mitään vakavampaa ei ole tapahtunut, mutta kisa päättyi tiimiltä siihen.

2. osuus

20.10 (+2GT) Toista osuutta ollaan paineltu nyt n. 10 h ja taakse on jäänyt 45 km trekki, jossa nousua tuli vajaa 4 km vertikaalia. Nopean huollon (n. 2 h sitten) jälkeen Team Multisport lähti survomaan reilun satasen pyöräosuutta (nousua tulossa vajaa 6 km). Seuranta ei odotusten mukaisesti ole juurikaan päivän mittaan toiminut. Mitä nyt satunnaisia tietoa on valunut niin ennakkoon kovat joukkueet ovat hakeneet kaikki trekkipätkällä tarjolla olleet rastit. Mukana kuvioissa ovat ainakin Team Multisport, Team Finland, Buff Coolmax, Nike, Orion ,Quechua, Lundhags.

Iso osa joukkueista on sinkoillut sinne tänne ja varmaan kukaan ei pysty sanomaan virallisia tuloksia ennen kuin lauantai-iltana (jos edes silloinkaan). Seurannan mukaan näytti, että ainakin muutama joukkue haki bonusrastin, mutta jättivät kuitenkin pakollisen rastin väliin???
Kukaan ei voi vielä tässä vaiheessa varmasti tietää onko bonusrastien hakemisessa mitään järkeä. mm muutama joukkue Tsekeistä, Rankasta ja Puolasta voi olla lopputuloksissa korkealla kun keräävät rasteja valikoidusti.

Pyöräilyosuuden alku on näyttänyt, että nyt alkaa eroja kenties syntyä. Pari ekaa tuntia puolustava MM Orion ja Multisport ovat edenneet tasatahtia. Näyttäisi, että ainakin osa keulilla olleista joukkueista olisi hieman joutunut antamaan etumatkaa kaksikolle. Team Niken seuranta ei tällä hetkellä toimi.

1. osuus/prologi

Oma paikka haltuun heti paukusta!!

Ensimmäinen osuus alkaa olla takana päin. Vielä muutama km pyöräilyä ja 5 km trekki ja Team Multisport on päivän maalissa. Lundhags (SWE) on ollut yksi päivän nopeimmista bonusrastin ansainneista ja siihen eroa on tullut n. 20 min-25 min. Seuranta ei ole ollut käytössä 12 joukkueen osalta, joten tarkkoja tuloksia ja sijoituksia on tässä vaiheessa mahdoton sanoa. Palataan tuloksien osalta myöhemmin asiaan.

edit: Tieto kertoi, että sijoitus olisi ollut päivän etapilla 5. Tärkeintä on kuitenkin tässä vaiheessa, että kaikki on vielä mahdollista ja eka päivä saatiin pakettiin ilman isompia ongelmia. Huomenna 8.00 paikallista aikaa alkaa varsinainen non stop- kilpailu ja sen ennakoidaan kestävän aina la-aamuun asti. Ensimmäinen cut off kilpailijoilla on vastassa ke 15.30. Taktiikan luonti bonus-rastien suhteen on varmasti todella vaikeaa, kun käytännössä matkan etenemisen arvioiminen voi olla mahdotonta 2 vrk eteenpäin.Ylitettävän on kuitenkin vuoria ja ties mitä.

edit 2. Lopullinen sijoitus hienosti 4. edellä 3 ruotsalaisjoukkuetta, kärkeen 20 min.

Eepo jibbailee:

http://www.sleepmonsters.com/racereport.php?page_action=gal&gallery_id=1509&race_id=7511&offset=16

Startti on tapahtunut

Ja heti alkuun tuli mielenkiintoisia epävirallisia uutisia. n. 15 joukkuetta (ei yhtään etukäteen vahvaa joukkueita) on skipannut heti 1. osuuden alussa tapahtuvan "hässäkkä kaupungilla" tehtävän. Tästä on tietojen mukaan luvassa yksi vapaaehtoinen CP ja 15 joukkuetta päätti lähteä suoraan rullaluistelemaan rannikkoa pitkin kohti länttä/pohjoista.

Ennakkotunnelmia III

Kaiken pitäisi olla valmista 15 min päästä tapahtuvaan starttiin. Eilen illalla oli ohjelmassa karttojen jaot ja päälle joukkueille varmasti "mielenkiintoinen" briefing. Karttoja tuli jakoon lähteistä riippuen 59-74 kpl/joukkue. Tämä varmaan osaltaan varmisti sen, että viime yö kului monelta taktiikkaa luoden.

Merkittävä "varma" tieto kertoo, että odotusaikoja ei kisan aikana hyvitetä. Normaalisti tämä ei juurikaan kärkijoukkueita haittaa, mutta tällä kertaa kisan erilainen kisan konsepti voi tuoda siihen muutoksen. Koska lähes varmaa on, että kaikki joukkueet joutuvat käyttämään eri osuuksiin varatun ajan lähes kokonaan (kärki hakee vapaaehtoisia rasteja). Osuuksien loppupuolella voidaan törmätä tilanteeseen,että lisärasteja hakeneet joukkueet saapuvat köysi- yms tehtäviin häntäpäässä ja joutuvat odottamaan heikompien joukkueiden suorituksia. Vielä kun usein monet häntäpään joukkueet ovat kokemattomimpia köysitehtävissä voi jonot muodostua pitkiksi. Toivottavasti näin ei käy.

Toivotaan kaikille tsemppiä ja pidetään peukkuja pystyssä, että TOP 10 tuloslista muodostuisi kovista joukkueista, jotka sinne taitojen ja kunnon perusteella kuuluukin.

Ennakkotunnelmia II

Vajaa vuorokausi kilpailun starttiin ja kaikki alkaa pikku hiljaa olemaan valmista. Pyörät saatiin lopulta perille ja yhteen pyörään tehtiin perusteellinen huoltokin keskiö- ja laakerinvaihtoineen. Huoltokamat ja energiat on saatu pussitettua ja pakattua. Lämpötila on tänään ollut +18 C ja samaa tasoa on luvattu myös lähipäiville. Joitain sadekuuroja voi olla huomenna odotettavissa.

Ja kuten kuvasta näkyy niin keskittyminen on n. 100 % luokkaa.

Ennakkotunnelmia I

Kisan konsepti on herättänyt etukäteen paljon tunteita, koska se poikkeaa paljon ”normaali” seikkailukilpailuista. Kerättävänä on niin pakollisia kuin vapaaehtoisiakin rasteja. Jokaisen viiden osuuden aikana yrittää joukkueet kerätä mahdollisimman paljon pisteitä hakemalla pakollisia rasteja ja lisäksi vapaaehtoisia. Osuuksien maaliin pitää saapua kuitenkin aina tietyn ajan sisällä. Jos annettu aika ylittyy, niin koko seuraava osuus jää joukkueelta väliin. Eli toisin sanoen, jos ei ehdi ajoissa osuuksien maaliin, niin kisa on kärkikahinoiden osalta ohi. Osa joukkueista menee varmasti kovallakin riskillä, koska tiedostavat, että riskitön suoritus ei riitä kärkisijoille.

Kilpailu alkaa sunnuntaina kello 12.00 suomen aikaa 60 km mittaisella prologilla, jossa lajeista käydään läpi pyöräily, trekkaus, kiipeily ja trikke/luistelu. Kokonaisnousua saadaan mukavasti kerättyä 1,7 km, mikä toimiikin hyvänä lämmittelynä varsinaiselle 1. osuudelle, mikä alkaa maanantaiaamun kuluessa. 1. osuus tuleekin olemaan etukäteen ajatellen fyysisesti todella rankka. Trekkausta ja pyöräilyä sisältävä etappi sisältää kokonaisnousua 172 km matkalla kunnioitettavat lähes 11 km. Järjestäjät ennakoivat tähän etappiin kuluvan aikaa vajaan vuoro-kauden, mikä kuulostaa etukäteen todella kovalta ajalta, vaikka pyöräilyn osuus onkin reilut 100km. Mainittu kokonaisnousu tarkoittaakin käytännössä keskimäärin 500m nousua jokaiselle vuorokauden tunnille. Osuus päättyy vuoren huipulle, koska seuraavan osuuden alkuun harrastetaan Downhill pyöräilyä. 1. Osuuden aikana vapaaehtoisia rasteja on pakollisten 14 rastin lisäksi tarjolla 3 kpl . Erot joukkuiden välillä tulevat varmasti nousemaan jo suhteellisen isoksi vaikkakin vapaaehtoiset rastit tasoittavat joukkueiden välisiä aikaeroja jonkin verran.

Team Multisport lähtee Portugaliin taistelemaan kärkisijoista. Kevään Bimbachen maailmancup-kisan voitto loi varmasti uskoa omaan tekemiseen. Myös Team Finland ja Scandinavian Outdoor Store (Team Penalty) iskevät kiilaa muun maailman joukkueiden sekaan. Lisäksi suomalais-edustusta nähdään kahden muun joukkueen riveissä. Suomalaisten lisäksi kilpailuun on starttaamassa myös iso liuta muita kymppisakkiin tähyäviä joukkueita. Mukana lähtöviivalla ovat esim. puolustava maailmanmestari OrionHealth(NZL), puolustava Portugalin XPD-kisan voittaja Outdoor experiences (FRA), aina kova Team Nike (USA), Ruotsin kovakuntoiset Team Lundhags, FJS ja Explore Sweden, etukäteen vahvat ranskalaiset Quechua ja Ertips, suomalaisväriä sisältävä Buff Thermocool ja viime vuonna Portugalissa toiseksi tullut Navigator (Poland).


Viimeisimmän tiedon mukaan ensimmäisiä haasteita on tullut heti vastaan. Yksikään keskiviikkona portugaliin lentänyt suomalainen ei vielä ole omaa pyöräänsä vastaanottanut. Finnairin iltakone saattaa tänään jo tuoda helpotuksen ainakin osalle porukasta.

Portugal MM-kisat

MM-kisat lähestyvät ja tiimimme huoltojoukot pyrkivät välittämään näille sivuille väliaika- ym. tietoja useamman kerran päivässä kunhan joukkueet saadaan ensin matkaan. Kaikki innostuneet tervetuloa seuraamaan seikkailu-urheilun vuoden huipentumaa alkaen tulevana sunnuntaina.

Varusteista

Niin tulevissa Portugalin MM-kisoissa, kuin myös muissa seikkailukarkeloissa on oikeilla varustevalinnoilla mahdollisuus tehdä hommasta vähän nautittavampaa. Joukkueen jäsenillä on SM- ja MM-tasolla kokemusta myös muista lajeista, kuin seikkailukisoista ja näidenkin kokemusten valossa ollaan romppeita haarukoitu. Tärkeintä on luotettavuus ja käyttökelpoisuus niissä olosuhteissa, joissa varustetta käytetään. Lisäksi kevyt paino on tietysti hyvä asia. Erityisesti käyttökelpoisuus kisaolosuhteissa rajaa joitakin hienoja ja superkevyitä rensseleitä pois. Esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka liian kevyttä tekoa olevat renkaat maastopyöräilyyn.

Tässä tärkeimpiä poimintoja varusteista:
- Reput: Osprey Talon 33 ja 22. Vahvaa tekoa ja hyvä kantaa, hyvät taskut. On olemassa vähän kevyempiäkin, mutta tuskin tähän käyttötarkoitukseen paremmin soveltuvia. Esim. 200 gr kevyempi reppu voi olla selässä jo paljon huonompi, varsinkin juostessa. Ottaa vaikka pari desiä vähemmin sitten juotavaa mukaan, jos paino pelottaa.

-Fillarit: Vanhat koetellut sotaratsut, eli Lapierre x-control 310. Ei mikään superkevyt, mutta erinomainen ajaa pitkää siivua ja menee hyvin myös isommissa röykyissä. Edessä ja takana 10 cm joustoa. Alumiinirunko ja perustoimiva shimanon voimansiirto ovat ns. pomminvarmoja valintoja.

-Kypärä: Cratonin fillarikypärät kestävät vähän ronskimpaakin käyttöä ja pysyvät päässä hyvin, vaikka päällä olisi lamppu keikkumassa. Lisäksi säätö on helppoa hanskatkin kädessä, kun välillä on pipo tai buff-huivi välissä pitämässä kuupan lämpimänä.

-Kengät: La Sportivan crosslitet ovat melko matalat ja tukevat juosta maastossa, mutta tarjoavat kuitenkin jonkinlaista iskunvaimennustakin. Lisäksi päkiän kohta on melko leveä, mikä on kurttuisille jalkapohjille hyvä asia. Kuivuu myös suhtellisen nopeasti. Pohja voisi tosin olla hivenen kovempi, jos selässä on iso reppu ja maasto pahaa kivikkoa. Jotkut meistä käyttävät pohjiin ruuvattavia nastoja, jolloin pito on lähes nastarin tasoa. Toisille taas riittää pelkkä kumin tarjoama pito, joka sekään ei ole huono.

-Kuoriasut: Berghausin kevyt kuoritakki ja pitkillä vetskareilla varustetut kuorihousut gore-paclitestä ovat osoittautuneet hyviksi silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee. Muutenhan ne ovat repussa.

-Muissa vaatteissa luotetaan kevyisiin ja nopeasti kuivuviin Nonamen ja Onewayn trikoisiin ja juoksupaitoihin ja Harvest pyöräilypaitoihin ja ajohousuihin (descenten tekemät=hyvät). Lämpimämpää vaatetta on mukana Craftin valmistamien ProJob fleece paitojen muodossa. Hanskoina käytetään Yokon kevyitä ajohanskoja, jotka on hyvät myös kaikessa muussa touhussa, kuten mm. melonnassa, jos kädet on kurtussa ja rakkoja alkaa tulla.

-Valoa pimeään tuovat Lupinen lamput, joista käytössä on 3 Wilmaa ja 1 Tesla. Valoteho riittää erittäin hyvin kaikissa olosuhteissa ja käytännössä vain yhden tarvitsee kerralla tohottaa isommalla kuin minimiteholla. Mukana kannossa on myös pienempi ledilamppu, eli Petzlin luotettava Tikka xp.

Tiimi valmistautuu Portugalin MM-kisoihin

Outi, Pete, Janne ja Eepo valmistautuvat ensi sunnuntaina Portugalissa alkaviin seikkailu-urheilun MM-kisoihin. Edessä on n. 5 vrk reipashenkistä non-stop ulkoilua keskisen Portugalin maalaismaisemissa, vuorenrinteillä ja vesistöissä. kenties myös Atlantissa käydään pulahtamassa tai ainakin melomassa, koska kisakeskus sijaitsee meren rannalla Estorilissa.

Kilpailun taso tulee olemaan kova, kuten MM-kisoissa olettaa saattaa. Kisaformaatti sen sijaan on surkea. Kilpailu on jaettu viiteen eri osuuteen, mitaltaan n. 7-30 tuntia. Jokaisen viiden osuuden aikana yrittää joukkue kerätä mahdollisimman paljon pisteitä hakemalla pakollisia rasteja ja lisäksi vapaaehtoisia. Osuuksien maaliin pitää saapua kuitenkin aina tietyn ajan sisällä. Jos ajasta myöhästyy, niin koko seuraava osuus jää joukkueelta väliin. Eli toisin sanoen, jos ei ehdi ajoissa osuuksien maaliin, niin kisa on sitten kärkikahinoiden osalta ohi.

Kisaformaatti on kiva sellaisille joukkueille, joilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia kiertää koko rataa läpi ennen kuin pitäisi jo lentää kotiin. Voi siis lampsia pakollisten rastien kautta ja poimia parhaat osuudet ja helpoimmat pisteet radalta. MM-kisoihin tämä viiteen osuuteen jaettu "rogaining" tyyppinen meininki sen sijaan ei välttämättä sovi, koska taktikointi, puhdas säkä ja paikallistuntemus tulevat näyttelemään erittäin suurta osaa lopputulosten muodostumisessa. Onkin erittäin todennäköistä, että tuloslistan kärkipäässä tullaan näkemään sellaisia joukkueita, joilla ei pitäisi sinne olla fyysisen suorituskyvyn puolesta mitään asiaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Ikävä kuitenkin on vanhaa kunnon kisasysteemiä, jossa tulos mitataan kellolla, eikä pisteillä. Tässä on lähtö ja tuolla on maali, ensimmäinen perillä voittaa! Niinhän sen pitäisi mennä.

Yksi asia on kuitenkin varma: Vauhti pitää olla kohdallaan koko kisan läpi, ja isoihin virheisiin ei ole varaa, jos mielii menestyä. Tiimin jäsenten harjoittelu on sujunut joitain viime hetken sairastumisia lukuunottamatta aika hyvin. Olettaa saattaa, että jos ennen kisaa ei iske sika-nuha tai joku muu ikävyys, niin fyysisen suorituskyvyn tai lajien hallinnan puolesta ei ole esteitä menestymiselle.

Outi mm. voitti Kolilla juostun Vaarojen maratonin muutama viikko sitten ja on panostanut juoksun lisäksi kesällä ahkerasti melontaan. Janne puolestaan on aina kunnossa ja mies kävi mm. Ramsaussa tekemässä reippaan puoleisen harjoitusleirin pari viikkoa sitten. Hinauskuntoa Janne on hakenut mm. juoksulenkeillä rengas hinauksessa ja reppu selässä. Pete on selättänyt jalkavaivat ja vauhtiakin on alkanut taas löytyä kestävyyden lisäksi. Taktista silmää Petellä löytyy kokemuksen myötä ja onhan sitä kokemusta tuolta Portugalistakin muutaman vuoden takaisen voiton verran. Eepo puolestaan on harjoitellut hinausta fillarilla lastenvaunut perässä ja reppu selässä on tullut tehtyä muutakin kuin ajettua jopolla töihin.

Huoltohommissa mukana ovat Jaakko Mäkelä ja Mika Pasonen. Molemmat pelimiehiä, joilla on kokemusta kisaamisesta. Huollon onnistuminen on tärkeää, ja jos nämä ukot eivät siinä onnistu, niin sitten ei onnistu kukaan.

Kisassa on mukana myös kaksi muuta suomalaispoppoota: Scandinavian outdoor store ja "Team Finland". Kisaa ja suomalaisten kulkua voi seurailla mm. kisan nettisivuilla ja sleepmonsterin sivuilla.

Raportti X-Kaadosta

Vihdissä kisailtiin lauantaina 3.10. perinteinen X-Kaato, joka oli samalla kauden viimeinen multisport-cupin kisa. Multisport.fi kisaparin muodostivat tällä kertaa Janne ja Eepo. Etukäteen annettujen tietojen ja säätiedotusten valossa oli odotettavissa jäätävän kylmä kisa, jossa olisi monta lyhyehköä osuutta ja alussa hankalaa suunnistusta pimeällä järvellä.

Lähtö tapahtui mönkijän perässä juosten klo 5 aamulla rapsakassa pikkupakkasessa. Ohjeena oli juosta mönkijän perässä ja leimata vastaantulevat rastit. Mittaa juoksulla ei ollut kuin ehkä 10 minuuttia, mutta muut joukkueet eivät silti oikein pysyneet kannassamme ja saimme Jannen kanssa helposti muutaman sadan metrin keulan. Pääsimme siis juoksua seuranneen parin minuutin fillarilla tapahtuneen siirtymän jälkeen keulassa melontaan, kuten oli etukäteen vähän ajateltukin.

Melontakalustona meilla oli ihan perusmallinen muovinen retki-inkkari, joka oli myös hieman kiero (mm. pudonnut Peten auton katolta vauhdissa) . Kaluston suhteen ei siis hirveästi ollut ainakaan etua muihin nähden. Etukäteen ajateltiin, että ihan kaikkia sekunnin murto-osia ei tarvitse näissä karkeloissa ruveta kaluston kanssa pois höyläämään. Lisäksi arveltiin erilaista raahaamista ja rantautumisia yms. olevan ohjelmassa, joissa tavallinen muovipulkka on hyvä.

Melonta alkoi pikku raahauksen jälkeen kapeassa joessa, josta siirryttiin lyhyen kannon jälkeen erittäin matalalle järvelle, jonka pinta-alasta suurin osa oli heinikkoa. Pääsimme särkemään ohutta jääriitettä, kun poimimme kärjessä pari ekaa rastia heinätupsujen takaa. Oli siis ihan sopivan vilpoinen melontakeli. Suunnistus oli erittäin hankalaa ja näkyvyys ajoittain sumunkin takia heikko. Muut seurasivat ekat pari rastia vain meitä, kuten arvata saattoi. Sitten alkoikin todellinen pummaus. Kolmas järvirasti ei sitten enää löytynytkään ja käytännössä kaikki joukkueet kerääntyivät harhailemaan samaa rastia etsien. Järvellä sojotti kanootteja hujan hajan ja kukaan ei varmastikaan tiennyt tarkkaa sijaintiaan, rasteista puhumattakaan. Me löysimme kyllä kaksi seuravaa rastia -vahingossa- mutta yksi jäi välistä pois. Löysimme loppujen lopulta sen viimeisen välistä jääneen rastinkin ja jouduimme sitten luonnollisesti käymään ne loputkin rastit toiseen kertaan, mutta oikeassa järjestyksessä. Aamu alkoi sarastaa ja vähän vilukin alkoi olla, koska minkäänlaista vauhtia ei rasteja etsiessä voinut pitää. Tässä vaiheessa oli porukka jo harvennut, eli emme olleet enää lähelläkään kärkeä. Melonnan lopussa vielä pikku puska-fighting kanoottia raahaten ja takaisin lähtöpaikkaan samaa jokea pitkin, kuin mitä alussa melottiin toiseen suuntaan. Kaikenkaikkiaan melontaosuudella tarvittiin enemmin hyvää tuuria kuin urheilullisia kykyjä.

Kisa jatkui fillarilla. Muuten osuus meni suhteellisen hyvin, mutta lähdimme oikomaan umpimetsään väärässä kohdassa ja päädyimme pitkän ja hitaan taluttelun jälkeen ehkä kilometrin väärään paikkaan väärän pellon laitaan. Kaikki joukkueet, jotka olimme alussa fillarilla ohittaneet, olivat taas edellämme. Sanoin Jannelle tässä vaiheessa kisaa, että "tämä kisa taisi olla tässä". Olin väärässä.

Fillaroinnin jälkeen kisa jatkui juoksuosuudella, jossa piti piirtää ulkoilupolku suunnistuskarttaan opastaulun mukaisesti ja seurata kyseistä polkua. Rastien piti tulla vastaan, jos pysyi oikealla polulla. Onnistuimme kuitenkin tyrimään tälläkin osuudella, koska polun merkintä maastossa ja kartamme eivät oikein täsmänneet jostain syystä. Meiltä jäi yksi rasti väliin, vaikka sitä emme tosin tienneet kuin vasta maaliin tultuamme. Juoksun loppupuolella oli "quest" -tehtävä, jossa toisen jäsenen piti laskeutua köyttä pitkin kalliolta veteen, uida parikymmentä metriä ja könytä takaisin lähtöpaikkaan. Minä uin ja oli aivan törkeän kylmä, olihan kuitenkin pakkasta. En ymmärrä miksi tällaista pitää kilpailijoilla teettää.

Juoksun jälkeen jatkettiin fillarilla. En vaihtanut vaatteita ollenkaan, vaan jatkoin märissä vehkeissä ja tietysti ilman pipoa. Näin ei mennyt vaihtoon aikaa ja pääsimme kärjessä matkaan, kun muut jäivät vaihtelemaan pikkuhousujaan vaihtoon. Se oli virhe. Tuloksena oli totaalinen jäätyminen ajoviiman ja pikkupakkasen seurauksena. Reisi oli kohmeessa ja trikoot jäässä. Näpikin karahtivat sen verran kohmeeseen, että kun saavuimme seuraavan suunnistusosuuden vaihtoon, oli pakko työntää sormet suuhun lämpenemään, että sai edes kengännauhat solmittua.

Hyisen fillaroinnin jälkeen oli siis vuorossa suunnistusta, joka oli varsin hieno ja melko urbaanissa maastossa Vihdin keskustassa (ilmeisesti). Osuus meni hyvin, vaikka olo ja kulku oli melko jähmeä. Kiirettä ei ollut.

Juoksun jälkeen hypättiin taas fillareiden selkään ja ajeltiin melko rauhassa parin rastin kautta viimeiseen vaihtoon, josta matka jatkui taas suunnistaen jalkapelillä.

Viimeinen suunnistus oli vanhahkolla suunnistuskartalla hienossa maastossa, jossa rastit olivat ikivanhoissa juoksuhaudoissa piilossa. Osuus meni suhteellisen hyvin, vaikka ihan sukkana emme lippuja löytäneetkään. Mitään kiirettä ei ollut ja maaliin tultiin aika reilussa johdossa ennen seuraavia joukkueita. Toiseksi nopeiten reitin suorittivat Tommi ja Seppo "Team Finlandista" ja kolmantena maaliin saapui ilmeisesti Woodman -niminen parivaljakko.

Lopputulosten laskemiseen meni järjestäjiltä aika kauan, johtuen leimojen puuttumisista ja niistä seuraavista sakoista sekä erilaisista tasoituspisteistä ja oikomisista. Lopputulos oli se, että 15 minuutin sakosta ja kaikista harhailuista huolimatta me voitimme, toiseksi tuli Woodman ja kolmanneksi sekapareille annettavan suuren hyvityksen johdosta Omjakon. "Team Finland" tipahti neljänneksi.

Allekirjoittanut kävi myös nolaamassa itsensä yösuunnistuksen SM-kisoissa Tammisaaressa. Karsinnassa perjantai-iltana liput löytyivät kohtuullisesti, mutta B-finaali kutsui silti. Lauantaina illalla vesisateessa juostu finaali olikin sitten osaltani lähinnä surkuhupaisaa harhailua. Jättiläismäiset pummit, itselleni liian vaikeat suunnistustehtävät ja keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen lähes täydellinen puute johtivat häntäpään sijoitukseen. Onneksi pääsin peesailemalla metsästä pois, ennenkuin tuli todella kylmä. Kenties viiden tunnin seikkailukisa yhdistettynä kahden tunnin yöuniin karsinnan ja finaalin välissä myös vaikutti asiaan.

Teksti: Eepo

X-Kaadosta voitto

Janne ja Eepo voittivat kotimaiset seikkailukisat tältä kaudelta päättäneen X-Kaadon. Tarkempaa raporttia lähiaikoina. Eepon yösuunnistuksista sen sijaa ei odotetusti jäänyt jälkipolville juurikaan positiivista kerrottavaa.

X-Kaato haarukassa

Eepo ja Janne lähtevät Vihdin takamaille X-Kaatoon testaamaan Suomen tason.

Eepolle kisa toimii suunnistusten välissä välipalana. Perjantaina ensin SM yö kilpailujen karsinta Tammisaaressa. Lauantai aamulla X-Kaato ja lauantai illalla vielä SM finaali, A tai B.

Eepo 13 vaaran maratonin voittoon!

Eepo voitti elämänsä ensimmäisen juoksukilpailun Vuokatissa. Kyseessä oli 13 vaaran maraton, jonka pituus tosin oli 20km, reitti kulki 13 vaaran yli ja reitillä oli yhteisnousua noin 900 metriä. Ihan sileän kisasta ei siis ollut kyse, eikä maastopohja ole ihan sileä vaan kisareitti kulki UKK vaellusreittiä pitkin, jossa juurakkoa, kivikkoa ja nousuja on tarjolla vähintään riittävästi. Sehän vain sopii adventurekyntäjälle.
Kilpailun voitto oli matkalla jo vaakalaudalla, kun Eepo hieman pummaili tuntemattomalla ja melko huonosti merkatulla reitillä. Takaa tullut hiihtäjä Kari Varis sai Eepon melkein kiinni, mutta loppujen lopuksi vanha tosi asia piti taas paikkansa eli, kun kunto on kohdallaan, voi virheet paikata jalalla.

Kilpailun tulokset
1. Eero Jäppinen
2. Kari Varis
3. Teemu Köngäs
Tarkemmin täällä

Pete lisääntyi

Pete on saanut vaimonsa Paulan kanssa uuden perheenjäsenen. Uuden poikavauvan myötä pääsee Pete nyt paremmin harjoittelemaan seikkailukisoissa oleellisia taitoja, kuten valvomista, hanurin rasvausta ja väsyneenä urheilua. Onnittelut koko perheelle.

Melontaa ja suunnistusta

Outi panostaa vahvasti useille suomalaisseikkailijoille akilleen kantapääksi osoittautuneeseen lajiin, eli melontaan. Viikko sitten Tuusulassa käydyissä sekaparien maratonmatkan sm-kisoissa sijoittui Outin kokeneen parinsa Markku Savolaisen kanssa sijalle 9. Matkaa oli 15 km ja aikaa kului 1.09.03. Kärki tuli maaliin 8 minuuttia ennen MeMa:n parivaljakkoa. Melko reipasta melontavauhtia siis. Samanlaisiin vauhteihin jos pystyisi pidemmille seikkailukisoille tyypillisillä päällä istuttavilla s(h)it-on-top kajakeilla, niin ei olisi ainakaan melontaosuuksilla huolen häivää. Ikävä kyllä seikkailukisojen melontakalusto harvoin antaa hyville melontajoukkueille mahdollisuuksia repiä isoja eroja. Ne lotjat ei vaan kulje, vaikka miten kauhoisi.

Eepo puolestaan osallistui kuluneella viikolla sotilaiden sm-suunnistuksissa partiosuunnistukseen Suur-Savon reserviläisjoukkueessa. Viime vuotinen voitto tässä yö- ja päiväsuunnistusosuuksista ja ammunnan ja kranaatinheiton sisältävästä kiritaipaleesta koostuvassa kilpailussa vaihtui neljänteen sijaan. Suur-Savon joukkueella (kapteeni Risto Haikonen, vääpelikörmy Mikko Väisänen, vänrikki Jere Pajunen ja yliluutnantti Eepo) olikin kenkä syönnillään suunnistusosuuksilla, tuloksena suunnistusosuuksien nopein yhteenlaskettu aika. Sihti sen sijaan ei todellakaan ollut kohdillaan -10 hutia 12:sta laukauksesta- ja miehet tippuivat ansaitusti pois palkintopallilta. Maasto oli varsinkin yösuunnistukseen melko haastavaa ja tekijämiehetkin tekivät aikamoisia pummeja. Täällä voi käydä katselemassa joukkueiden reittejä ja rastien jakoja. Eepon pummeja voi katsella sekä yö (parina vääpeli Väisänen) - että päiväosuudella C suursavo r2 nimellä.

"Tour de Päitsi"

Perjantain ja lauantain välisenä yönä kävivät Pete, Outi, Janne ja Eepo ajamassa tiimin oman Tour de Päitsin Lahti-Orimattila-Nastola-Heinola -akselilla. Ratasuunnittelu oli vähintäänkin maailmanluokkaa, sillä karttojen ja reitin takana oli Hollolan suuri mies ja pyöräsuunnistuksen grand old man Mika Tervala.
Yön saldo oli reilut pari sataa kilometriä ja yksi hajonnut fillari. Hajonneesta fillarista johtuen jäi lenkki suunniteltua lyhyemmäksi, mutta olihan tuossakin jo vähän ajamista. Eipä muuten hirveästi muita ihmisiä näkynyt öisillä poluilla ja teillä, vaikka kuutamokin oli varsin hieno.

Penareeniä pukkaa!

Viikonloppuna pyöräilyrintamalla tapahtuu. Tampereella poljetaan tour de tampere ja helsingissä tour de helsinki.

Tiimi pistää kuitenkin pyöräilyn potenssiin kaksi ja ottaa viikonlopun tapahtumille varaslähdön tour de päitsi merkeissä. Pe - La välisenä yönä tehdään todellinen penareeni Lahden ympäristössä.

Archipelagossa kolmanneksi

Pete ja Kai Immonen rykivät Archipelago Adventuressa kolmanneksi.

Raportti:
Kisassa tuli heikko startti heti muutaman kymmenen minuutin kisaamisen jälkeen kun saavuttiin pyöräilyn loppuun. Epäselvää oli mitä varusteita piti olla ja mitä sai olla uinnissa. Varusteiden vaihtelun jälkeen oltiinkin jo muutama minuutti kärkeä jäljessä kun lopulta veteen päästiin rasteja etsimään. Kun vielä rastit eivät löytyneet kovinkaan nopeasti eroa olikin todennäköisesti jo viitisen minuuttia kärkeen.
Olimme seuraavalle osuudelle valinneet varusteiksi räpylät joka osoittautui vääräksi valinnaksi, ainoa oikea valinta olisi ollut ilmapatja. Myös yksi rasti matkalla tuotti huomattavaa ongelmaa meillä ja muille kärkijoukkueille. Aikaa lienee kulunut vähintään viisi minuuttia sen etsimiseen. Kartalla ollut viiva näytti koordinaativiivalta kun karttakin oli vielä muoviin taitettu niin ettei viivan alaosaa näkynyt. Viiva olikin lopulta metsäautotie. Rastia etsittiin tien väärältä puolelta.
Vaihdossa olimme lopulta seitsemän minuuttia kärkeä perässä.
Seuraavan pyöräsiirtymisen poljimme hiiltomiesten peesissä.
Melonta suoritettiin hienolla järvialueella. Kaitsulla oli elämän toinen kerta kanootissa, ensimmäinen oli muutamaa päivää aikasemmin kun kerran käytiin melontaa kokeilemassa. Melonta sujui kuitenkin mukavasti lukuunottamatta lyhyitä kantoosuuksia missä tappiota kertyi maihinnousuissa ja lähdöissä. Melonnan jälkeen oltiin noustu kolmannelle tilalle yhdessä Putkurin kanssa.
Tässä vaiheessa tuli sitten juotua viimeinen desi juomaa. Energiat oli finaalissa jo 2,5h ennen maalia. Ilmeisesti kisaaminen melontaliivit päällä kulutti nestettä huomattavan paljon.
Lyhyt siirtymä taas pyörillä suunnistuksen alkuun.
Suunnistuksessa Putkuri otti tahtipuikot omiin käsiinsä ja me pysyteltiin tuntumalla. Matkalla ohitettiin Hiiltomiesten toinen joukkue.
Vuorossa taas lyhyt pyöräily seuraavaan questiin, Putkurin 15sek etumatka ajettiin kiinni heti ensimmäisen parin sadan metrin matkalla paremmalla reitinvalinnalla.
Seuraavaksi tultiinkin questiin joka osoittautui paskimmaksi questiksi EVER. Alkuun piti suota tarpoa lounaaseen yhdentoista ojan verran ja kääntyä vasemmalle. Seuraavaksi siirtyä kaksi ojaa oikealle. Seuraavaksi ojan päästä ylittää kaksi ojaa ja jatkaa vasemmalle. Sieltä saatiin leima korttiin. Pyöräilykengillä tarpoessa päkiät oli tulessa ja energiat suolla tarpoamiseen vähissä.
Loppu olikin sitten pyörä myllytystä jossa jouduimme Putkurille antamaan periksi heti koska Kaitsun pyörästä oli etukeula hajonnut. Loppu tultiin siitä huolimatta kohtuu hyvin koska eroa tuli kakkossijaan ainoastaan pari minuuttia.

Kisareitistä jäi loppu questia lukuunottamatta hyvä fiilis. Aikaa meni reilusti enemmän mitä ennakkoon oli lupailtu, mutta kai se kuuluu seikkailun henkeen että vastaan tulee yllättäviä tilanteita.

Archipelago!

Pete on selvinnyt viimeisimmästä parin kuukauden mittaisesta sairaslomasta. Vuorossa on syys kilpailukauden avaus ehkä hieman kevyin treenipohjin. Kilpailuseurana on Kai "kone" Immonen.

Pyöräsuunnistusta

Eepo käväisi viikonloppuna Pohjanmaalla ja tarkemmin sanottuna Karijoella pyöräsuunnistuksen SM-viestissä. Viesti on pariviesti, eli kaksi jäsentä ja molemmilla kaksi reilun puolen tunnin osuutta. Rastivarsat (Mika Tervala ja Eepo) voittivat viestin selkeällä erolla seuraaviin joukkueisiin. Tällä kertaa Eepo ei siis onnistunut tyrimään viestiä, kuten viime vuonna kävi. Toiseksi viestissä tuli Lappeen Riento ja kolmanneksi Tuusulan Voima-Veikot.

EM-Rogaining, Ylläs

Kisaan lähdettiin todella samalla taktiikalla kuin viime vuonna fiaskoksi menneeseen MM-kisaan, tulos tai ulos. Sen verran viime vuodesta oli kuitenkin opittu, että sovimme lämmittelevämme 18 tuntiin asti ja sitten 6 viimeistä tuntia kisataan. Toisin sanoen 18 tunnin kohdalla on oltava hyvässä iskussa. Yhteisiä juoksutreenejä emme ennen kisaa tehneet, mutta sen verran on molemmilla kokemusta, että tiedämme mitä pitää tehdä, jotta jalka liikkuu. Jannen ratkaisu oli kovaa kohtuu pitkään eli reilu 20km ja Eepo lappasi vielä pidempään ei tosin ihan 4min/km vauhtia. Hyviä juoksutreenejä tuli ennen kisaa jonkun verran viime vuotta enemmän.

Ja itse reissuun...
Lähdimme ajelemaan Mikkelistä kohti Yllästä perjantaiaamuna, perillä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme käydä veryttelylenkin mallikartalla. Samalla totesimme, että peruskartalla pitää olla aika tarkkana, kun ihan jokainen maastonmuoto ei siinä näy. Illalla vielä saunomiset ja hyvä ruokailu. Kamavälppäys rajoittui kisaan mukaan otettavien ruokien minimoimiseen, kun juuri mitään pakollista tavaraa ei ollut. Tuulitakin sijasta kannoimme tosin kuoritakkeja, koska luvassa oli sadetta. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, koska kuoritakit oli päällä kisassa 15 tuntia.

Kartat jaettiin kisa-aamuna kello 9:00, jonka jälkeen reitin suunnitteluun oli aikaa kaksi ja puoli tuntia. Heti oli selvää, ettei kaikkia rasteja pysty hakemaan, koska matkaa tulisi yli 160 kilometriä. Saimme mielestämme toteutuskelpoisen reitin hiottua valmiiksi vajaassa parissa tunnissa. Matkaa meille kertyisi noin 145 km. Loppuajan ennen kisaa käytimme syömiseen ja karttojen päällystämiseen. Reittiä tehdessämme päätimme, ettemme kanna vettä mukana kuin yhden pikku pullon per pää. Matkalta vettä tulisi saamaan riittävän useasti.
Hilpeä tunnelma lähtöä odotellessa...

Alkumatka reitistämme oli vauhdikasta kangasta ja tietä. Vedimme rastivälit suunnilleen vuorotellen ja toinen yritti aina toimia jarruna, jottei vauhti ylly liian kovaksi. Alku menikin ihan hyvin ja olimme 40km kohdalla viidessä tunnissa, tuntia nopeammin kuin oli suunniteltu. Sama vauhti jatkui 80km kohdalle asti, jossa olimme 11 tuntia startin jälkeen. Matkalla ehti ripauttaa vettä oikein kunnolla kahdeksan ja puoli kymmenen välissä, rakeitakin oli välillä ilmassa. Pidimme minuutin tauon ja laitoimme kuoritakit päälle heti sateen alkaessa ja silti välillä meinasi vilu iskeä jäseniin. Toinen tauko oli, kun laitoimme housut jalkaan sateen loppuessa. Kaheksan kympin jälkeen alkoi pimeä painaa päälle, se ei menoa haitannut. Lamput repusta päähän ja meno jatkui ennallaan, ylämäet ja metsät käveltiin, muuten juostiin. Yöllä metsää mahtui reitillemme melko paljon, se oli suunniteltua, koska ajattelimme silloin kävelevämme ja vauhtiero kävelyn ja juoksun välissä on metsässä pienin. Sama syy oli valita tiepätkää kisan alkuuun, kun juoksu vielä kulkee. Yö meni hyvin, vaikkakin vauhtimme putosi kuuteen kilometriin tunnissa.

Aamun sarastaessa meno alkoi taas maistua aivan mahtavilla pikku poluilla. Ainut ongema oli, että virheitä alkoi syntymään. Muutama aivan tyhmä pitkäksi veto, 500m ja 1000m rastien ohi, todella helpoissa paikoissa. Molemmat taisi olettaa, että toinen lukee karttaa. Väsymys alkoi siis näkymään. 120km kohdalle saavuimme noin 19 tuntia kisaamisen jälkeen, kello oli siis noin 7 aamulla. Verryttely oli suoritettu. Olimme suunnilleen suunnitellussa aikataulussa, vaikkakin olimme hävinneet aikaisemmin tekemäämme eroa. Seuraava rastiväli meinasi koitua kohtaloksemme. 30 minuutin pummi samaistusvirheen takia, etsimme rastia noin kilometriä liian aikaisin. Onneksi lopetimme kyrvikössä pörräämisen riittävän nopeasti ja päätimme juosta eteen päin vaikka yli 2km päässä olevalle tielle, jos emme muuten saisi kartasta kiinni. Ei tarvinnut ravata kuin 1km ja oikea paikka tuli vastaan. Vuorossa oli kunnon sadattelut ja tilanne arvio rastinoton jälkeen. Totesimme, että aika riittää, kunhan pidämme hyvää vauhtia. Pummeihin ei enää ollut varaa. Loppumatkan eli viimeiset 3,5 tuntia laukoimme tiellä ihan kelpovauhtia tilanteeseen nähden, alla oli kuitenkin jo 20 tuntia jalkalenkkiä.

Virheitä emme enää tehneet, emmekä kävelleet kuin huonot metsäpätkät. Ylämäkijuoksukin tuli taas ohjelmaan pari tuntia ennen maalia. Lopussa teimme yhden pikku muutoksen reittiimme ja saimme sillä yhden pisteen lisää. Loppuharava jäi yhden rastin hauksi Ylläksen huippujen välistä. Se oli samalla viimeinen rasti, jolta laukoimme alamäkeen maalia kohti kuin varsat konsanaan, olevinaan kovaa ja erittäin rumasti. Jalat ei ollut enää ihan kimmoisimmillaan. Maaliin tulimme 18 minuuttia ennen määräajan täyttymistä. Enempää rasteja emme uskaltaneet lähteä yrittämään. Ilman pummeja olisimme varmaan hakeneet lopussa kolme rastia ja 9 pistettä enemmän.

Reittisuunnitelma olisi voinut olla hieman parempi. Top-10 sakissa meillä oli pisin kuljettu reitti per ansaittu piste. Emme olleet tosin reitin tekoa mitenkään harjoitelleetkaan. Onneksi näin pitkässä kisassa voi ns. kengällä paikata reitin puutteita ja aika isojakin pummeja. Tuloksista näkee, että meidän kulkuvauhtimme oli 1 min/kilometri parempi (11.08 min/km) kuin jo hopeallekin sijoittuneella virolaisparilla Eensaar-Eensaar. Linnuntietä (siis rastiväliviivaa) pitkin mitattuna matkaa kertyi 23 tunnin ja 42 minuutin aikana 127,69 km, noin 10 km enemmin kuin hopeaparivaljakolla. Kuljettua reittiä pitkin matkaa tuli reilut 155 km, ilman että mäkiä ja pikku kaarteluja maastossa ottaa huomioon.

Kisasta jäi huomattavasti parempi maku kuin edellisenä vuotena. Tärkeintä oli, että onnistuimme voittamaan itsemme ja tekemään ehjän suorituksen. Kisan aikana muuhun pyrkiminen on aika hankalaa, koska sijoitusta ei tiedä kuin vasta maalissa. Tarkoittaa siis 24 tuntia kyntämistä ja sitten tullaan maaliin ja todetaan, että: "aha, näin meillä meni". Tällä kertaa meillä meni tulosten valossa aika hyvin, vaikka maaliin tullessa ei siltä välttämättä tuntunut.

Treenit jatkuu, kunhan vähän palautellaan kisasta, ja seuraava isompi kisa on seikkailun MM-kisa Portugalissa marraskuussa.

Tulokset top-5 (http://rogaining.fi/uploads/2009/results24h.htm):
1. Multisport.fi 339p FIN
2. Skm! 335p EST Silver Eensaar-Rain Eensaar
3. Adventure Team Finland 326p FIN Seppo Mäkinen-Hannu Oja
4. Brouci 320p CZE Stepan Skripnik-Tomas Udrzal
5. Russia-team-1 305p RUS Borodulin Yury-Kuprienko Denis

-Janne-

EM kultaa Ylläkseltä!

Tiimi otti voiton Ylläksen EM rogaining kilpailusta. Toiseksi sijoittunut Viron maajoukkuemiehistä koostunut parivaljakko hävisi neljä pistettä.

Tarkempi raportti kun miehet ovat päässeet kotiin.

Tiimi Ylläkselle!

Viikonloppuna käydään Ylläksellä Rogainingin EM kilpailu. Lajissa maastossa on useampi rasti joilla on eri suuruinen pistemäärä. Rasteja voi hakea 24 tunnin ajan ja eniten pisteitä- tai kaikki rastit nopeiten löytänyt joukkue on voittaja. Kilpailuun voi osallistua 2-5 hengen joukkuein.

Tiimi on tulessa kahden hengen joukkueella. Matkaa taittavat viime vuoden tapaan Eepo ja Janne. Taktikka on tietenkin tuttu ja turvallinen "tulos tai ulos". Pyrkimyksenä on koittaa tehdä mahdollisimman kova fyysinen suoritus ilman suurempia suunnistusvirheitä.

Melontareeni Bengtskäriin!

Viikonloppuna tiimi kävi vetäsemässä melontaharjoituksen Hiittisten ympäri Bengskäriin. Sieltä takaisin "extreme" olosuhteissa Hankoon. Kilometrejä harjoituksesta kehkeytyi 85 kappaletta ja tehokas melonta-aika oli noin 8,5 tuntia.

Löytyiskö tästä sopiva kolo teltalle?

Extreme olosuhteet Benkku-Hanko välillä

Kymppi matkaa Hangon vanhankylän satamaan

Tiimi kolasi No Limitin!

Tämän vuoden No Limit oli tiimin selvää hallintaa muutamista pienistä virheistä huolimatta. Voittoon päästiin tällä kertaa nuoruuden innolla, kokemuksella ja pienellä paikallistuntemuksellakin.

Raportti:
Kello soittaa kotona 05.45, loistavaa kisata lähellä niin ei tarvitse kukonlaulun aikoihin heräillä. Kanootti Vihtijoen varteen, missä muutkin jo säätävät kalustoaan rantaan. Vauhdikkaita pelejä tuntuu joukkueilla olevan jatkuvasti enemmän ja enemmän käytössä. Tässä kisassa tosin huippukalustosta ei saisi parasta irti...

Kisapaikalla säädetään sitten loput kamat kohdileen Jannen kanssa. Suurempaa säätöä ei ole ja hyvä se. Lähtöönkin ehditään ilman suurempaa kiirettä.

Kisa:
Alkuun lyhyt pyöräily Salmin ulkoilualueen laskettelurinteelle. Päätämme lähteä liikkeelle juoksukengillä niin vältämme yhden kengän vaihdon lyhyen pyöräilyn jälkeen. Startin jälkeen lähdemme ajelemaan ja puoli minuuttia startin jälkeen muistankin sopivasti että Otalammen tiestössä on tapahtunut muutoksia ja osa niistä ei ole kartalle päivitteyä. Käännymme kartassa olevalle väylälle ja saamme ainoastaan kourallisen tiimeistä peräämme. Kohta kannassa on Hiiltomiesten tiimi laskettelurinteelle asti. DownHill pyöräilyn jälkeen saamme hieman eroa suunnistuksen alkuun ja pääsemme juoksuun parin minuutin erolla seuraavaan tiimiin.

Maasto onkin minulle tuttua vuodelta 1992 kun olin suunnistuksen maailman cup kisassa täällä toinen. Selvästä kotikenttä edusta johtuen päätinkin antaa kartan Jannelle;) Oikeasti annoin kartan Jannelle jarruksi. Janne loikotti edellä ja minä perässä. Perässä tulo onnistuikin hyvin tasaisella ja alamäessa, mutta ylämäkien kapuamistaito oli hukkunut johonkin tai sitten se ei ollut pysynyt yllä kevään noin kymmenen juoksulenkin voimalla. Pienten kiirtelyjen ja kaartelujen päätteeksi Woodman ja Buff ajoivatkin meidät kiinni juoksun loppuun.

Seuraavalle pyöräosuudelle lähdimme yhdessä Woodmanin kanssa. Nurmisen Jouni kyseli ennen starttia onko turvesuo tuttu. Ei ollut ja syykin selvisi pehmeässä suossa tarpoessa. Eihän kukaan tuolla viitsi vapaaehtoisesti liikkua. Suon jälkeen Woodman lisäsi hieman vauhtia ja jouduin sitkuttamaan tiukasti Jannen kannassa että pääsimme peräluukkuun kiinni. Kohta Woodman teki kuitenkin pienen virheen ja saimme noin minuutin edun heihin, joka alkoi kasvamaan tasaisesti. Pyöräily tuntui koko ajan hyvin nihkeältä mutta eron kasavaminen sai kuitenkin yrittämään parastaan. Pyöräilyn lopussa etumatka oli ilmeisesti kasvanut jo seitsemään minuuttiin.

Kevään aikana olen kertaalleen Vihtijoella melonut ja tiesin sen hyvin mutkikkaaksi. Pohdimmekin vakavasti josko olisimme kantaneet kanootin rastille ja takaisin. Päätimme kuitenkin luopua siitä kun aloimme muistelemaan kuinka paljon lasikuituinen kalustomme painaa. Kanoottikärryillä kärräily olisi ollut kannattavaa, niitä ei ollut tullut mukaan. Kalustomme ei kyllä muutenkaan sopinut tälle joelle pituutensa tähden kovin hyvin, kun se on peräti 6,5m pitkä. Ohjailu oli vaivalloista ja hidasta tiukoissa mutkissa, varsinkin ylävirtaan meloessa kun virta painoi etupäätä kohti ulkokaarretta. Mennentullen kannoimme yhden pidemmän mutkan, joka tosin saattoi olla virhe koska kanootista poistuminen ja sinne meno veivät kuitenkin sen verran aikaa joka kerta. Melonnan jälkeen etumatka oli pysynyt suurinpiirtein samana takana tuleviin.

Melonnan jälkeen hyppäsimme taas satulaan ja muutaman rastin kautta poljimme vaihtoon.

Vaihdossa otimme rogaining kartan esille. Aikaa meillä oli 1h11min. Uskoimme vielä siinä vaiheessa että pyörällä saattaisimme ehtiä hakemaan kaikki rastit. Lähdimme alkuun lähimmälle rastille ja siitä sitten lähimmän metsäalueen rasteille. Maasto oli kuitenkin sen verran ektosontaa että aikaa ja tupakkia kului yllinkyllin fillaria raahatessa. Näiden neljän rastin jälkeen oli jo selvä ettei kaikkia rasteja ehditä millään hakea. Haimme yhden rastin vielä linjan juuresta teiden välistä ja tämän jälkeen aloimme pohtimaan muutoksia reitille kun olimme ajaneet rastilta pohjoisemmalle tielle. Tielle ajo oli ensimmäinen virhe jossa aikaa kului hukkaan minuutteja. Tämän jälkeen nokitimme vielä toisella virheellä käymällä pitkospuurastilla. Tämä rasti olisi heti pitänyt jättää välistä koska se oli liian hidas hakea. Arviolta näissä kahdessa virheessä aikaa kului hukkaan vähintään 10min. Tämä johti lopulta siihen että meiltä jäi ainakin kolme helppoa rastia hakematta joihin olisimme tarvinneet yhteensä n. 10-15 min lisäaikaa. Maaliin tulimme ilmeisesti n. 5min ennen maksimiaikaa.

Rasteja keräsimme yhteensä 10kpl kun seraavat olivat niitä saaneet kasaan 7kpl. Rogaining hölmöilyllä annoimme vielä mahdollisuuden muille, mutta he ei eivät sitä hyödyntäneet.

Janne porskutti koko kisan vahvasti ja minä sinnittelin perässä. Kunto ei kevään heikon harjoittelun takia ole kovin erikoinen. Nyt on tarkoitus koittaa saada hieman treeniä alle ja koittaa pääsät hyvään syyskuntoon. Jannelle seuraavaksi on vuorossa AC24 ja minulla ilmeisesti Hiiltoadventure.

No Limit huomenna!

Janne ja Pete rallattelee huomenna No Limit Adventure kisassa. Tulokset ja rapsa kisan jälkeen sivuille.

Bimbache Extrem 2009 kisaraportti

Tiimin alkukauden päätavoitteena oli menestyminen Bimbache Extrem kisassa Pohjois-Espanjassa. Paikalla olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Euroopan menestyneimmät joukkueet ja myös pari omilla mantereillaan menestynyttä porukkaa mm. Australiasta ja Etelä-Afrikasta. Suhteellisen hyvän vauhdin ansiosta irtosi kisasta reilun kolmen vuorokauden taaperruksen jälkeen voitto useamman tunnin marginaalilla seuraaviin joukkueisiin. Seuraavaksi käyn läpi joukkueemme kisaamista ja tunnelmia vaihe vaiheelta. Ajat ja matkat voivat heittää paljonkin, sillä raportti pohjautuu täysin allekirjoittaneen hataraan muistiin.

Ennen kisaa:
Kisapaikalle saavuimme myöhään lauantai-iltana, kun itse kisa alkoi maanantai-aamuna. Vaikka väliin mahtuu yksi kokonainen vuorokausi, niin tämäntyyppisessä pitkässä seikkailukisassa on säätämistä ja virittämistä aina ihan riittävästi kisaa edeltäville päiville. Kun kaikki kamat kuitenkin saapuivat perille joukkueen mukana ja etukäteen oli jokainen hieman valmistautunut varusteiden jakamiseen kilpailujärjestäjien antamiin huoltotynnyreihin, niin mitään kummempaa kiirettä ei tällä kertaa saatu aikaiseksi. Ruoat hankittiin pääsääntöisesti periaatteella "Candy and Chocolate" 25 min markettipysähdyksen aikana bussimatkalla lentokentältä kisapaikalle. Kartat ja reittisuunnitelmatkin saatiin valmiiksi ihan ajoissa, joten nukkumaankin ehti ihan mukavasti ennen kisa-aamua. Oman haasteensa kamojen säätämiselle toi se, että järjestäjien antamat tynnyrit olivat melkoisen pieniä. Taisimme olla ainoa joukkue, joka sai kaikki romut mahtumaan tynnyreihin, mukaan lukien mm. luola-ja kanjoniosuudelle tarkoitetut vuokratut märkäpuvut. Luolakypärät painavine lamppuineen eivät tynnyreihin mahtuneet, joten päädyimme luistelemaan ensimmäisen osuuden ne päässä.

1. Etappi: Rullaluistelu, n. 40 min.

Ilman sen kummempia irtiottoyrityksiä jäivät kaikki muut joukkueet taaksemme tällä käytännössä kokonaan ylämäkeen luistellulla osuudella. Ruotsalaiset olivat lähimpänä takana, mutta hyvällä yhteistyöllä saimme pienen eron aikaan. Suomalaiset ovat aina perinteisesti olleet rullaluisteluosuuksilla aika hyviä, varsinkin, jos mukana on sauvat ja reitillä on myös nousua, kuten nyt.

2. Etappi: Trek n. 4 tuntia.

Trekkiin lähdimme kohtalaisella sykkeellä ruotsalaisen Team Exploren kanssa, joka suoriutui vaihdosta hieman ripeämmin. Takaa tuli myös ranskalainen Team Vibram Sport2000. Tarkan suunnistuksen ja melko reippaan vauhdin ansiosta tulimme vaihtoon heti ranskalaisten kannassa, eli kärkikahinoissa. Trekki kulki aika ilmavissa maisemissa ja nousumetrejäkin riitti. Välillä kyllä sai kiemurrella tiheässä pusikossakin ja saimme näin esimakua tulevista puska-fightingeistä.

3. Etappi: Luola+Kanjoni yht. n. 2h. (neutraali etappi, eli aikaa suoritukseen oli 2h, nopeudella ei muuten ollut merkitystä)

Trekin jälkeen vaihdoimme märkäpuvut päälle ja juoksimme muutaman sadan metrin päähän luolan suuaukolle. Ranskalaiset menivät luolaan märkäpuvut kainalossa, joka oli meistä hieman arveluttavaa, koska ohjeissa oli sanottu, että luolaan ei saa mennä ilman märkäpukua. Näin he siis hyötyivät pukujen pukemiseen kuluneen ajan verran, eli n. 5 min. Tämä hieman tietysti siinä vaiheessa kyrsi, mutta ei enää torstaiaamuna kisan maalissa. Ohitimme ranskalaiset luolassa, kun he pukivat märkäpukujaan ajan ollessa pysähdyksissä. Itse luola oli aivan upea. Maan alla edettiin pientä jokea pitkin uiden, kävellen, kiipeillen ja möyrien. Vesi oli viileää, mutta koska päällä oli paksu neopreenipuku, niin hommasta pystyi jopa nauttimaan. Luola oli ehdottomasti kisan kohokohta ja yksi hienoimmista etapeista, jolla allekirjoittanut on koskaan ollut. Luolan loputtua jatkui kanjoni, jossa parin köysilaskeutumisen jälkeen alkoi taas aika juosta. Pienen joen yli kahlaamisen jälkeen päästiin juoksemaan muutama kilometri asfalttitietä pitkin seuraavaan vaihtoon. Ennen vaihtoa otimme pienet kahlaukset tai uinnit vielä rotkon pohjalla kulkeneen joen yli oikaisten.

4. Etappi: Maastopyöräily n. 6,5 h.

Maastopyöräily kulki enimmäkseen ajokelpoisia uria pitkin, mutta välillä irtokivisyys ja jyrkkyys pakottivat porukan talutushommiin. Hyvällä yhteistyöllä ja onnistuneilla reitinvalinnoilla saimmekin tehtyä lisää eroa takana tuleviin porukoihin. Pekka heitti yhdet kunnon lipat, mutta muuten matka eteni sujuvasti. Tiimin käytössä olevat Lapierre täysjoustot ovat aivan mainiot seikkailukisapyörät. Luotettavat osat, pehmeä jousto ja suhteellisen loivat kulmat takaavat vakaan menon reppu selässä huonoillakin urilla.

5. Etappi: Melonta+Suunnistus. n. 3 h yhteensä.

Tällä osuudella jakaannuttiin kahteen osaan, toisen parin (Pekka ja Outi) aloittaessa suunnistaen toinen pari (Janne ja Eepo) meloi. Keskellä etappia oli vaihto lajien vaihtuessa toisinpäin. Pimenevässä illassa aloitetulla etapilla tuli toiselle parille sekä etapin keskellä olleessa vaihdossa että etapin lopussa odottelua, johtuen toisen parin kiinnostuksesta paikallisen maaston ja vesistöjen tutkimiseen myös kilpailun kannalta välttämättömintä tutustumista enemmän. Koko sessiosta päästiin kuitenkin ensimmäisenä eteenpäin.

6. Etappi: Maastopyöräily n. 8 h.

Fillareilla lähdettiin taas sotkemaan pääsääntöisesti ajokelpoisia uria pitkin, mutta mahtui matkalle myös seikkailukilpailuille tyypillistä pyörän tönäämistä aivan riittävästi. Etapin alkuvaiheessa tutustuimme myös erään paikallisen tuppukylän tie- ja polkutarjontaan melko kattavasti, ennenkuin oikea ura vihdoin löytyi. Kisakartta oli myös muualla aika epäselvä, mutta aina se oikeakin reitti loppujen lopulta löytyi. Sujuvalla yhteistoiminnalla ja varmoilla reitinvalinnoilla saimme taas tehtyä lisää eroa takanatuleviin porukoihin. Aamun valjetessa oli ilma melkoisen viileä, kun laskettelimme alas korkeammilta vuorilta. Kuorivaatteille oli käyttöä.

7. Etappi: Melonta n. 2,5 h.

Melko verkkaisen vaihdon jälkeen oli vuorossa melontaa. Käytössä oli yksi ilmatäytteinen kanootti ja yksi päälläistuttava muovikanootti - melkoisia ruuhia molemmat. Alussa oli jonkin matkaa jokea pitkin, pari koskea ja muutama joen yllä melojia vaaniva puu. Ilman suuria kommelluksia jatkui matka isoa järveä pitkin varsin näyttävissä maisemissa. Melonta sujui kohtuullisesti, vaikka toinen pari yrittikin kiemurtelullaan tiputtaa takana tulevaa kanoottia peesistä. Liekö nukkumatilla ollut osuutta asiassa?

8. Etappi: Rafting, n. 3 h.

Melonnan jälkeen raahasimme kanootin järveltä ylös tienvarteen ja jatkoimme matkaa jalkaisin kohti raftingjokea. Ilma oli mainio ja tunnelma hyvä, kun läpsyttelimme mukavasti virtaavaa jokea alaspäin. Joki oli meidän taitotasollemme juuri sopiva, eli helppo. Mukavaa puuhaa, kun jokikin virtasi ja matka eteni. Välillä kannettiin parin padon ohi.

9. Etappi: Trek, n. 8 h.

Seuraavaksi olikin vuorossa taas jalkaosuus. Tiesimme, että eroa oli takana tuleviin jo vähän saatu tehtyä, mutta myös sen, että ennen pimeää olisi hyvä edetä mahdollisimman pitkälle pahimpien pusikoiden ja jyrkkien rinteiden ohi. Tässä myös onnistuttiin. Etapin loppupuolella oli muutama sata metriä erittäin hidaskulkuista puskaa melkoisen jyrkässä rinteessä. Hidaskulkuinen tarkoittaa tässä tapauksessa n. 30min/250 m. Eli hidasta. Etapin lopussa yksi varmisteleva reitinvalinta pienellä extranousulla maustettuna ja asfalttietietä juosten kohti neljän tunnin pakollista taukoa. Kisassa oli siis yksi neljän tunnin pakollinen lepotauko. Meille se sattui parhaaseen mahdolliseen aikaan, toisena yönä juuri pimeän tulon jälkeen. Evästä napaan, kuivaa päälle ja makuupusseihin pönöttämään, kolme korkeushyppypatjalle ja yksi makuualustalle.

10. Etappi: Rullaluistelu n. 1 h.

Makoisten kahden ja puolen tunnin mittaisten unien jälkeen pääsimme liikkeelle vain pari minuuttia pitkäksi venähtäneeltä tauolta. Loivaa ja hyväpintaista asfalttiylämäkeä oli mukava luistella, varsinkin, kun lähtiessämme luistelemaan tuli seuraava joukkue vasta taukopaikalle. Keulaa oli siis n. 4 tuntia. Ei paha.

11. Etappi: Trek n. 12 h

Tämä pitkä trekki oli kisan ”kuningasosuus” ja kisan lopputuloksen kannalta potentiaalisesti ratkaiseva. Lähdimme trekkiin reippaalla vauhdilla, mutta heti alussa ajauduimme erittäin epäselvästä risteyksestä väärään laaksoon. Pimeässä on erittäin vaikea erottaa etäisyyksiä ja ympäröivien vuorten mittasuhteita, koska ainoastaan ääriviivat piirtyvät taivasta vasten. Niinpä päädyimme tetsaamaan paikoitellen melkoisen tiheässä pusikossa ja jyrkähköillä rinteillä n. kahden tunnin pummin. Arvio on oikea, koska katsoimme kellosta ajan, kun saavuimme laakson perukoille ja aloitimme jyrkemmän nousun kohti satulaa, joka osoittautuikin sitten vääräksi. Päivän valjettua saimme kuitenkin itsemme paikannettua ja siirryttyä viereisen laakson päähän satulapisteeseen, jossa rastilippu meitä odottelikin. Hyvät joukkueet erottaa huonoista paitsi vauhti, niin myös kyky nollata epämieluisa tilanne ja jatkaa kisaa entistä paremmalla sykkeellä. Teimmekin niin ja hyvän yhteistyön ja onnistuneen suunnistuksen ansiosta matka eteni suhteellisen reippaasti. Loppuosuus oli maisemien puolesta erittäin hieno, ilmavia harjanteita ja syviä jokilaaksoja. Alun virheestä johtuen jäimme osuuden nopeimmalle porukalle yhden tunnin. Joukkueemme kenkä oli siis n. yhden tunnin verran muita kevyempi tälläkin osuudella.

12. Etappi: Maastopyöräily, n. 6 tuntia.

Koska edellinen osuus oli mennyt vähän erilailla kuin oli suunniteltu, niin päätimme tällä osuudella pitää vauhdin niin korkealla kuin se tässä vaiheessa kisaa on mahdollista. Emme halunneet nimittäin takaa-ajajien saavan sellaista vaikutelmaa, että olisimme jotenkin tummumassa. Niinhän ei ollutkaan, vaan voimia oli jäljellä ja tunnelma hyvä. Iskimme porukalla hyvin ylämäet ja suunnistimme tarkkaan. Tuloksena oli luonnollisesti etapin nopein aika ja taas pieni lisämarginaali takana taapertaviin joukkueisiin. Espanjan paras tiimi, Buff, joutui keskeyttämään kisan tällä osuudella yhden jäsenen kaaduttua fillarilla loukaten itseään. Pyöräilyn jälkeinen vaihto oli säälittävän hidas (yli 50 min) johtuen siitä, että kaikki tarvittavat romppeet eivät olleet paikalla meidän saapuessa vaihtoon. Hidas vaihto huomioiden oli fillarivauhtimme siis erittäin hyvää muihin verrattuna vielä tässä vaiheessa kisaa.

13. Etappi: Rullaluistelu. n. 2h

Matka jatkui illan pimetessä rullaluistellen. Mitään vauhdin hurmaa ei liiemmin päässyt kokemaan, sillä n. 12 km matkallaoli reilut 500 nousumetreiä. Voimasanojen, yleisen manauksen ja tehokkaan yhteistoiminnan säestyksellä pääsimme kuitenkin osuuden loppuun ja aloittamaan viimeisen pidemmän jalkaosuuden.

14. Etappi: Trek, n. 5 h

Kymmenisen minuutin ylämäkitamppauksen jälkeen päätimme vetäistä pienet nokoset. Kyseessä oli lähinnä varotoimi suunnistuksen sujuvuuden varmistamiseksi. Noin kymmenisen minuuttia maassa pötköllään ja porukka oli lähes yhtä tuoretta kuin Pekan Suomesta roudaamat lihapiirakat, jotka olivat muutaman päivän saaneet mureutua vaihtotynnyreissä. Janne veti sikeitä koko ajan (tarkalleen ottaen 13 min), mutta allekirjoittaneella aika kului rattoisasti kelloa tarkkaillen. No, pääasia on, että kartta pysyy oikein päin kädessä oikealla miehellä. Muilla ei ole niin väliä. Trekki sujuikin loppuun melkoisen leppoisissa tunnelmissa, eikä kiirehtimiseen enää ollutkaan mitään syytä. Kisan jälkeen kuulimme, että ranskalaisjoukkue, jossa vahvistuksena oli yksi australialainen, oli turvautunut erään jäsenen polvien kipeytymisen johdosta melko epätavalliseen etenemismuotoon: kottikärryihin. Tästä tuskin kukaan viitsi protestia alkaa väsäämään. Ruotsalaiset olivat nousseet muiden turoillessa tällä osuudella kilpailussa toiseksi.

15. Etappi. Melonta n. 2 h

Melonnan alussa oli muutama sata metriä matalaa jokea, jossa sai välillä edetä kanoottia raahaten. Loppumatka olikin sitten isoa järveä ja matka eteni tiukassa lähituntumassa edeten kahden kanootin voimin aika mukavasti. Nukkumatti yritti taas tulla hiekoittamaan silmiämme, mutta kun viimeinen vaihto lähestyi, niin vireystilakin parani samaa tahtia päivän lämpenemisen kanssa.

16. Etappi + maali: Suunnistus ja trek, n. 3 h

Viimeinen osuus oli rogainingtyyppinen suunnistus erikoiskartalla. Kartantekijä oli ilmeisesti kiskonut ennen kartoitushommia muutaman tonkallisen sangriaa. Siinä määrin epämääräinen kartta nimittäin oli. Tässä vaiheessa saivat kaikki halukkaat luvan kokeilla suunnistusta, ja hauskaahan se oli - lähinnä kuitenkin muiden kustannuksella. Suunnistuksen lopuksi vielä parin kilsan ylimääräinen pikku koukero rastimiehen puutteellisten ohjeiden vuoksi ja asfalttitietä kohti läheistä mantelikakulta tuoksuvaa kaupunkia ja maalia. Maaliin tultiin huikaisevalla köysiliu’ulla kaupungin keskusaukion laidalla sijaitsevan kirkon tornista. Kuohujuomien suihkuttelu, pakolliset haastattelut ja viereiseen ravintolaan syömään. Se oli siinä, eikä seuraavia ihan perässä näkynyt. Itse asiassa eroa oli kaikesta lopun pelleilystä huolimatta n. viisi ja puoli tuntia.

Yhteenveto:

Joukkueemme onnistui tekemään suunnistuksellisesti aika puhtaan suorituksen, vaikka normitilanteessa suunnistusvastuun ottava Pete olikin jäänyt kotiin kannustamaan. Janne hoiti homman oikein mallikkaasti. Outi puolestaan oli tasainen ja varma menijä niin pyörällä kuin jalkaisinkin ja varsinkin korvien väli tuntuisi soveltuvan näihin kisoihin melko hyvin. Pekka taas vanhana kehäkettuna toi mukaan malttia ja kokemusta ja hoiti roolinsa niin hyvin, kuin parin viikon valmistautumisella vain pystyy. Omaa suoritustani saavat arvioida muut.

Joukkueen yhteenlaskettu vauhti oli ainakin tällä kertaa riittävä vaikka vastassa oli menestyneitä porukoita. Pystyimme myös pitämään keskittymisen ja ripeyden jotenkuten riittävänä koko kisan ajan, eikä suurempia vammoja tai pahoja kolotuksia tullut kenellekään. Totuus on kuitenkin se, että perusvauhdin tulee vielä nousta tästä huomattavasti ja kaikkien lajien lajitekniikat tulee jokaisen joukkueen jäsenen saada riittävän korkealle tasolle, jotta pystyy pitämään menestyksestä kiinni myös jatkossa. Kun mukana ovat kaikki maailman parhaat joukkueet ja kun kyseiset joukkueet vielä onnistuvat kisoissa keskimäärin aika usein, niin on myös meidän vauhtimme parannuttava. Hyvällä liikkeellä voi myös korjata mahdollisia matkan aikana sattuvia pikku pummeja ja vastoinkäymisiä. Jannea lainatakseni oli suorituksemme kuitenkin tällä kertaa ”at least better than others.”

Teksti: Eepo

Tiimi voitti Bimbache Extrem kilpailun!

Todennäköisesti Euroopan tämän vuoden toiseksi kovatasoisin kilpailu (tasokkain lienee Portugalissa syksyllä järjestettävä MM kilpailu) on päättynyt tiimin ylivoimaiseen voittoon. Tiimi ylitti maalilinjan klo 10.57 Espanjan aikaa. Toisena maalilinjan ylitti näyttävän nousun lopussa tehnyt Ruotsin Team Explore. Tappiota kertyi kärkeen kuitenkin peräti 5h32min.

Onnittelut Jannelle, Eepolle Pekalle ja Outille. Kisaraportti ilmestyy sivuille kilpailun jälkeen.

12h maaliin!

Kilpailunjohtaja Antonio de La Rosan hetki sitten antaman raportin mukaan maaliin on matkaa vielä noin 12 tuntia. Tilanne tällä hetkellä:

1. Multisport.fi
2. Lafuma -4h
3. Buff -5.30h
4. Maccain
5. Explore

Pitkä yö vielä edessä. Voittajaa odotellaan maaliin tällä hetkellä klo 09.00 Suomen aikaa

Kärki karkaa, kärki karkaa...

Ei hätää, tiimi kulkee selvässä johtoasemassa noin viisi - seitsemän tuntia ennen maalia. Epävirallisten tietojen mukaan johto on yli neljä tuntia lähimpään kilpailijaan Ranskan Lafumaan ja Espanjan Buff Coolmax tiimiin.

Puolen yön jälkeen selviää ottako Suomi tiimi neljännen kerran ykköstilan Bimbache Extreme kilpailussa kautta aikojen!

Tiimi oli fressissä kunnossa ennen starttia

Tiimi käskyttää Espanjassa!

Tiimi näyttää kuka on kingi ja vetää edelleen eroa muihin kilpakumppaneihin. Noin 30h kisaamisen jälkeen tiimi on kärjessä noin 2h erolla Ranskan Lafumaan ja Buff Coolmax on kärjestä 2,5 tuntia. Tällä hetkellä matkaa pakolliseen neljän tunnin taukoon on noin neljä tuntia.

Tulkoset seitsemän tunnin kisaamisen jälkeen!

Times of the teams who had pass trought transition number three
1ºMultisport.Fi (6h.57')
2ºTeam Vibram Lafuma Sport2000 (7h.14')
3ºTeam Explore (7h.21')
4ºSport Nature Ville-la-Grand (7h.55')
5º McCain Adventure Addicts (8h.01')
6º Haglöfs-Yaencontré.com (8h.12')
7º Blackheart.com.au (8h.21')

Tiimi rokkaa Epsanjassa!

Tiimi on aloittanut kisan hienosti Bimbache Extreme kilpailussa. Kahdeksan tunnin kisaamisen jälkeen tiimi on kärjessä yhdessä Ranskalaisen Lafuman 2000 kanssa.

Tiimi valmiina pelipaikalla

Maanantaina alkava kisa sisältää seuraavat osuudet:

Section 1: Inlines 8 km
Section 2: Trekking 17 km
Section 3: Caves/Canyoneering 7 km
Section 4: MTB 51 km
Section 5: Kayak / Trekking 9+5 km / Trekking / Kayak 5+7 km
Section 6: MTB 49 km
Section 7: Kayak 18 km
Section 8: Trekking / repelling 2 km
Section 9: Rafting 22 km
Section 10: Trekking 36 km
Here it will be a 4 hours mandatory stop for all teams…
Section 11: Inlines 11 km
Section 12: Trekking 39 km (2700 meters of altitude)
Section 13: MTB 61 km
Section 14: Inlines 12 km
Section 15: Trekking 17 km
Section 16: Kayak 11 km
Section 17: Orienteering 9 kmFinish

Bimbacheen...

Huomenna lähtee kone kohti Espanjaa.
Lauantai menee matkustaessa, sunnuntaina on kama tsekit ja avajaiset ja illalla saadaan kartat.
Maanantaiaamuna onkin sitten jo kisan startti.
Kisaa voi seurata täältä http://www.meridianoraid.com/raid/bimbache09/en/the_raid.html
Tietoa tulee tänne kunhan kisa on ohi.

Seikkailu- ja melontakauden avaus

Kevät etenee, jäät lähtevät ja seikkailijat kirmaavat ulos laitumille.

Kevään ensimmäinen Multisport Cupin kisa, Spring Adventure, käytiin vapun jälkeisenä lauantaina. Ratamestarointi oli vähintäänkin maailmanluokkaa, sillä kyseistä tehtävää hoiti Janne.K.Mononen. Häikäisevän hienoksi kehuttua rataa Sipoossa kiersivät vauhdikkaimmin Mäkelän veljekset, eli Omjakon, ja sekasarjankin voitto meni Omjakon nimiselle kokoonpanolle. Espanjaan ja Bimbache Extremeen Multisport.fi tiimin kanssa suuntaava Outi oli myös testaamassa kevätkuntoaan, ja hyvältähän se vaikutti. Outi nimittäin oli tuossa sekasarjan voiton korjanneessa joukkueessa ja huhujen mukaan isku oli sen verran hyvä, että kovempaakin olisi tarvittaessa päässyt. Parin viikon päästä taso sitten mitataan kansainvälisissä kinkereissä. Myös Pete oli keräämässä kokemusta kyseisessä kisassa. Kokemusta tuli, mutta kärkisijat menivät muille porukoille.

Eepo ja Markus "Kettu Repolainen" Kettunen ottivat sunnuntaina puolestaan Pieksämäen suunnalla mittaa itsestään ja Naarajoen melontareitistä jo perinteeksi muodostuneessa Naarajoki River Rallyssä. Viime vuotinen kutsukisa järjestettiin ennen jäiden lähtöä, joka teki hommasta melko haastavan ja vilpoisen. Nyt aika oli kuitenkin kullannut muistot, tunto palannut sormiin ja mielen vallannut positiivinen kevätmieli. Ajoitus olikin täydellinen. Jäät lähtivät nimittäin juurikin samana päivänä ja osittain melonnan aikana. Pojat eivät jään sulattamiseen muuten varsinaisesti osallistuneet, paitsi paikoitellen hieman pilkkomalla jäätä pienemmiksi palasiksi. Melontaolosuhteet olivat ilman puolesta kesäiset ja Ketun uudistunut kalustokin osoittautui varsin kilpailukykyiseksi. Voittajatkin saatiin selville: M35 K. Kettunen, M E.Jäppinen.

Espanjaan lähtevä porukka vaikuttaa siis olevan kutakuinkin kunnossa. Pekka "Iso-P" Sorjonen suorittaa harjoitteluaan salassa ja hänen touhuistaan ei ole kuin satunnaisia kuulohavaintoja. Huoleen ei silti ole syytä. Iso-P on aina kunnossa.

Kevättä rinnassa ja pipi jalassa

Alkukauden päätavoitteeseen, eli Bimbache Extremeen Espanjassa, suunnataan uudistuneella kokoonpanolla. Peten korvaa joukkueessa Pekka Sorjonen. Pekka on kokenut kehäkettu ja tuttu mies useimmille suomalaisille seikkailu-urheilijoille. Pekan vahvuudet ovat monipuolinen lajiosaaminen, suhteellisen kova fyysinen kunto ja erittäin katu-uskottava ulkoinen habitus. Peten poisjäänti johtuu pitkään vaivanneesta pohjevaivasta, joka estää täysipainoiseen kisaiskuun pääsemisen Bimbacheen mennessä. Suunnistuspuoli kärsinee tästä kokoonpanon vaihdosta hivenen, mutta kyllä kartta pysyy kädessä muillakin - joukkueesta nimittäin löytyy vähintään kolme henkeä, jotka ovat suunnistuksessa täydellisesti onnistuessaan lähes piirikunnallista oravapolkutasoa.

No, treeni jatkuu. Janne, Outi ja Pete nykäisivät pääsiäisen aikoihin useamman tunnin yhteistreenin, joka osoitti, että vauhti riittää kärkikahinoihin ihan hyvin. Erityisesti fillarilla on vauhti kohdallaan. Myös muuten ovat treenit onnistuneet keskimäärin aika mukavasti. Tässä vaiheessa vuotta onkin tärkeintä taas herätellä esiin eri lajiominaisuudet mm. melontaan ja pyöräilyyn. Jäiden lähtöä siis odotellaan. Eepo puolestaan oli pääsiäisen aikaan viikon Ylläksellä harjoittelemassa hinaamista. Nyt tosin hinattava oli pieni vauva, eikä iso adventureköriläs tai adventurepirkko. Myös Ruotsin ja Skånen Perstorpissa on Eepo nähty juoksevan kartta rullalla pitkin pimeää metsää. Ilmeisesti kyseessä on ollut Tiomila -suunnistusviesti.

Janne on ratamestarina kevään kotimaisen seikkailukauden avauksessa, Spring Adventuressa. Kisa käydään Sipoossa 2.5. ja luvassa on valtavan mahtava elämys ja hieno rata.
Näissä tunnelmissa siis kohti tulevia koitoksia.

Viva La Espana - Bimbache Extreme 2009

Kevään 2009 tärkeimmäksi koitokseksi on tiimille varmistunut luoteisessa Keski-Espanjassa toukokuun puolivälissä käytävä Bimbache Extreme. Kyseessä on noin kolmen vuorokauden mittainen nonstop -tyyppinen seikkailurutistus, jossa myös kilpailun taso on suunnilleen parasta mitä Euroopassa on tarjolla.


Viime vuonna tummuimme ja etsimme rasteja päätyen sijalle 3., ja ei tuota sijoitusta nyt ainakaan huonontamaan ole tarkoitus lähteä. Uutta maustetta touhuun antaa myös uusi nainen, Outi Seppä. Outi on ns. pitkän -tai ainakin keskipitkän- linjan seikkailijanainen, jolla on kokemusta ja menestystä ihan mukavasti myös kansainvälisiltä adventureareenoilta. Jää nähtäväksi kuinka Pete, Janne ja Eepo pysyvät Outin perässä.

Luvassa on paljon mäkeä ja monipuolinen lajivalikoima. Alueella on mm. Picos de Europa vuorijono lumihuippuineen ja useita jokia. Lajeina on perinteisten jalkapatikan, fillaroinnin ja melonnan lisäksi myös rullaluistelua, kanjonissa ja luolissa möyrimistä köysikikkailuineen ja raftingiä, eli koskenlaskua kumilautalla.



Kuvassa Eepo huuhtoo hikiä viimevuotisen kisan kanjoniosuudella. Osuus oli kostea ja kylmä, mutta onneksi erittäin lyhyt.

Seikkailua Kolilla, hiihtoa Pirkanhiihdossa ja potkukelkkailua Kuopiossa.

Viikonvaihde 28.2.-1.3 oli Multisport-tiimin jäsenille menestyksekäs niin hiihtoladuilla kuin seikkailurintamallakin.

Pirkan hiihto:
Janne osoitti nahkeasti sujuneen hiihtokauden alun jälkeen olevansa todellinen hiihto-niilo ja voitti perinteisen Pirkan hiihdon ja vieläpä sillä oikealla, eli perinteisellä tyylillä. Yhdeksänkymppiä on miesten matka, eikä Jannekaan siitä ilman havereita selviytynyt. Sauvan remmi nimittäin katkesi, ja mies joutui jyystämään jonkun aikaa ilman lenkkiä vain sauvasta puristaen. Huoltojoukot kuitenkin antoivat uuden lenkin ja matka jatkui ilman sen suurempia murheita. "Kapula" toimi ja tasatyöntökin kuulemma kulki ihan mukavasti. Voitto oli jaettu ykkössija ajalla 4.55.39. Toinen voittaja oli Antti Peltonen, joka on muutama viikko takaperin nähty myös Pudasjärven umpihangessa möyrimässä ja katkomassa sauvojaan. Latu oli Pirkassa sen verran ummessa, että matkalla ei kuulemma karkuun voinut päästä, ja niinpä Janne jätti homman loppuvedon varaan, kokeiltuaan ensin kerran pientä nykäisyä kisan loppupuolella. Maaliviivan puutteessa jouduttiin siis ykkössija jakamaan. Kisassa esiintyi kärkipäässä myös muita suuria seikkailijoita mm. Mäkelän veljekset Ville ja Jaakko sijoilla 4. ja 6. ja Ville Nieminen sijalla 5. Yhdeksänkymppiä alkaa ilmeisesti olla sellainen matka, että vähän hitaampikäyntisempikin adventurediesel ehtii lämmetä.

Ketkupolkka:
Potkua Pirkkaan Janne haki edellisenä viikonloppuna Kuopiosta, jossa laji ei ollut hiihto, vaan potkukelkkailu. Kisa oli Finland Ice Marathon, matka 100km ja sijoitus toinen. Voittoon potkutteli Kai Immonen ajalla 4:01:03. Janne jäi 42 sekuntia. Kuulemma ainoa paikka mikä kipeytyy, kun nykäisee 100 km potkukelkalla, on kädet. Kertooko tämä käsien huonosta kunnosta, vai pakaralihasten ilmiömäisestä iskusta?

Talviseikkailu Kolilla:
Eepo ja Kettumarkus Kettunen puolestaan kävivät seikkailemassa Kolilla käydyssä X-Wiima seikkailukisassa. Hienoissa kansallismaisemissa käydyssä kisassa ei ainakaan kärsitty lumenpuutteesta, eikä myöskään mäkiä oltu turhaan yritelty radansuunnittelussa vältellä. Tuskin menee arvio pieleen, jos sanoo, että ei ole koskaan ollut yhden päivän seikkailukisassa Suomessa yhtä paljon nousumetrejä.

Kisa alkoi potkukelkkailulla, jossa parilla oli tosin vain yksi kelkka. Alamäet siis yritettiin mennä kaksi päällä ja ylämäet ja tasaiset toinen juoksi. Alkukiihdytyksen ja erittäin näyttävän kaatumisen jälkeen onnistuivat Eepo ja Kettu pummaamaan oikeastaan ensimmäisessä mahdollisessa paikassa noin 5 minuuttia, ja päätyivät potkukelkalla reiluun polvensyvyiseen umpihankeen. Reippaalla matkavauhdilla saatiin ero kuitenkin nopeasti kurottua umpeen ja komento säilyikin sitten kisan loppuun asti.

Potkurijuoksun jälkeen ajeltiin fillarilla, hakien välillä lumikengät jalassa rasteja syvemmältä metsästä. Lumikengät kulkivat siis repussa fillarilla ajettaessa. Fillari/lumikenkäilyosuuden jälkeen hypättiin suksille ja hiihdettiin Kolin hienoja ja melkoisen vaativaprofiilisia hiihtolatuja. Hiihtoreitille mahtui myös Pielisen jäätä, lumista tietä ja lumikenkäuraa umpisessa hangessa. On muuten jännää hommaa, kun ainoa tapa hidastaa vauhtia alamäessä on heittää lipat tai laskea kyykyssä ja jarruttaa käsillä. Poikien reitinvalinta oli umpihankiosuudella ainakin jälkikäteen ajalteltuna vähintäänkin tyhmä. Hiihdon jälkeen oli vielä vuorossa lumikenkäsuunnistus Kolin päällä, jota järjestäjät kuitenkin lyhensivät, jotta pimeä ei yllättäisi kilpalijoita. Etukäteisarvio kisan voittoajasta oli 5 h, ja Eepo ja Kettu käyttivät siihen 6h 14 min, vaikka rataa oli lyhennetty. Talvella voi meno olla hidasta ja matka tekee tehtävänsä joukkueiden välisten aikaerojen suhteen.

Talvisissa seikkailuissa on erityispiirteenä se, että jos kärki esim. lumikenkäilyssä availee uraa, niin takana tulevat pääsevät erittäin paljon helpommalla. Niin myös tällä kertaa, mutta onneksi se ei ollut tällä kertaa ratkaisevassa osassa, vaikka Eepolla ja Markuksella alkoikin välillä vähän reisi painamaan ja mehut loppumaan tai jäätymään. Ilmeisesti alkoi reisi painaa ja mehut olla jäässä muillakin, koska vain kakkoseksi tullut joukkue Etana, eli Pekka Väätäinen ja Olli Miettinen, pysyivät jotenkuten loppuun asti kahinoissa mukana häviten voittajille n. 26 min. Hekään eivät tosin ehtineet aivan koko reittiä suorittaa läpi ennen radan sulkemista, vaan todellisena loppuhuipennuksena ollut liukurispektaakkeli jäi heiltä väliin. Pekka on kestävyysurheilun sekatyömies ja Olli harrastaa pyöräilyä (xc-sm 2. -08). Kolmanneksi tuli pari Terho Anttu, Antti Nygård (MPKK 1).
Kiitokset järjestäjille järjestelyistä - kerrankin oli riittävästi mäkeä.

Voitto umpihangesta + hisu-uutinen

Eepo oli mukana voittamassa Umpihankihiihdon MM-kultaa viikonloppuna Syötteen maisemissa Pudasjärvellä. Joukkue oli UTJR 1 (Utin Jääkärirykmentti) ja muut kaverit olivat Hannu Hakkarainen, Pekka Väätäinen ja Jaakko Mäkelä, joista kukin on myös seikkailukisoja kisaillut.

Kaksipäiväisen kisan reitti oli sopivan raskas saamaan erojakin aikaan, sillä vain kolme joukkuetta ja yksi soolokisaaja hiihtivät lauantain kaikki lisärastit, vaikka Utin pojat aukaisivatkin latua käytännössä koko matkan, ainakin kauimmaisten lisärastien osalta. Ladunavaajan rooli luonnollisesti lankeaa sille joukkueelle, joka ensimmäisenä maastossa liikkuu. Muut vain seurailevat, jos oikean uran sattuvat löytämään. Lauantaina hiihtoa tuli noin yhdeksän tuntia ja matkaa kertyi reilut 52 km, eli hiihtonopeus on "vähän" latuhiihtoa verkkaisempaa.

Lopulliset sijoitukset ratkaisi kuitenkin reilun tunnin mittainen umpihankikiritaival sunnuntaina, jossa Utin joukkue hiihti kiinni ja ohitti ensimmäisenä päivänä täydet pisteet tehtävärasteilta saaneen Pilpasuon pallon joukkueen, joka pääsi matkaan 8 min etumatkan turvin. Kiriosuudella on siis edellämenneiden hiihtäjien urien käyttö kielletty. Onneksi kisa ratkaistiin loppupeleissä kuitenkin hiihtämällä, eikä tehtävärasteilla ansaituilla sakkominuuteilla.

Kuva kiritaipaleen lähdöstä:
http://www.pudasjarvi.fi/galleria/tapahtumat/umppari_2009/pages/_MG_7541.htm

GPS-seurantaohjelman lataamalla saa reitit näkyviin. Hieno ohjelma, kannattaa testata. http://www.gpsseuranta.net/index.php?sivu=o

HISU newsflash: Kettu Kettunen oli Jämillä käydyissä hiihtosuunnistuksen SM-kisoissa M35 sarjassa seitsemäs. Pariin oikomisyrityseen oli tuhrautunut sen verran aikaa, että paremmat sijoitukset menivät muille miehille. Vihtavuoren Pamauksen viestisijoitus oli sama, eli 7., mutta K. Kettunen tuli avausosuudelta toisena vaihtoon aivan toisen seikkailijan, eli Ville Niemisen, tuntumassa. Olosuhteet olivat hyvät.

Hanget korkeat nietokset

Eepo osallistuu helmikuun 7-8 päivä käytäviin Umpihankihiihtokisoihin Pudasjärvellä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mitkään piirikunnallisen tason pippalot, vaan MM-kisat. Urheilullisesta tasosta vetäköön jokainen omat johtopäätöksensä.

Kyseinen tapahtuma koostuu lauantain retkiosuudesta, jossa hiihdellään ja suunnistetaan päivä kiertäen pakollisia tehtävärasteja ja keräten lisärasteja. Hiihtoajalla ei ole lauantaina merkitystä, kunhan on vain tavoiteaikaan mennessä yöpaikalla. Yötä ollaan maastossa nuotion ääressä ja niillä kamoilla ja eväillä, mitä on kantanut mukana.

Mualimanmestaruus ratkotaan sitten sunnuntaina n. 6 km pikataipaleella, johon lähdetään takaa-ajona lauantain pistesakkominuuttien mukaan. Pikataipaleen erikoisuus on jokaisen kärkipään joukkueen perässä hiihtävä "perässähiihtäjä", jonka tehtävänä on valvoa että jokainen porukka tosiaankin avaa omaa uraa umpihankeen. Saa nähdä näkyykö perämiestä enää maalissa. Muut joukkueen jäsenet ovat Pekka Väätäinen, Jaakko Mäkelä ja Hannu Hakkarainen ja joukkue on Utin jääkärirykmentti, eli varustus ja henki on isänmaallinen.

Kettu Kettunen iskee latu-uraa sauvoilla viikonloppuna Jämillä käytävissä hiihtosuunnistuksen SM-kisoissa, M-35 sarjassa. Ainakin maaston puolesta Jämillä on odotettavissa hieno kisatapahtuma. Ja kun mieskin on kuulemma aivan hirveässä iskussa, niin on suoranainen ihme, jos Kettu ei ole tulosluettelossa kärkipäässä.

Jenni puolestaan hiihtää ihan perinteistä latuhiihtoa reilun 40 km:n Savoniahiihdossa Mikkelissä.

Lopuksi vielä Aaro Hellaankosken sanoiksi pukema totuus:
"Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki."

Eipäs lähdetäkään Viroon

Janne.K. Mononen on sairastunut ankaraan flunssaan ja joutuu lepäilemään sekä Marcialongan että Viron reissujen yli. Näin ollen eivät myöskään Eepo ja Mikael lähde Viroon, koska riittävän "kevytkenkäisen" ja suoritusvarman joukkuetoverin värvääminen olisi kenties ylitsepääsemättömän hankalaa näin pitkään suunnistuskisaan näin lyhyellä aikataululla. Harmitus on suuri.

Viron reissu lähestyy

Multisport.fi joukkue kisailee Virossa Nike Winter Xdream kisassa 1.2. kokoonpanolla Janne Mononen, Eero Jäppinen ja Mikael Donner. Mikael on uusi vahvistus tiimin kisailukokoonpanossa ja tuo kehiin suunnistustaitoa, kokemusta ja kovaa kuntoa. Mikael on nimittäin voittanut mm. suunnistuksen normaalimatkan Suomen mestaruuden vuonna -96 ja senkin jälkeen pärjännyt aika mukavasti.

Taso kisassa on kova. Etukäteen kovin vastus lienee virolaisista suunnistajista koottu EKJ SK -tiimi (Kraas, Nõmm, Kärner). Yhteensä kolmen hengen joukkueita on ilmoittautunut pari viikkoa ennen kisaa jo 165 kpl, eli ei metsässä ihan yksin tarvitse tetsailla.

Liikkumismuoto on kisassa vapaa: juosten, hiihtäen, fillarilla, potkukelkalla tai ihan millä vain haluaa, kunhan siinä ei ole moottoria. Viime vuonna mentiin vain juosten, mutta nyt ehkä keksitään jotain uutta - tai sitten ei. Aikaa voittajilta kuluu etukäteistietojen mukaan n. 4,5 tuntia, eli jos koko matkan meinaa juosta, niin mistään ihan kevyestä pikku lenkurasta ei ole kyse.

Kisan sivut: http://www.xdream.ee/

Hiihtoa ja sekalaista ulkoilua

Vuosi 2009 on alkanut tiimin jäsenillä hiihtopainotteisesti, muuta harjoittelua kuitenkaan unohtamatta.

Viikonloppuna Jämillä käydyissä SM-hiihdoissa oli Laura kovassa iskussa ja saavutti naisten yhdistelmähiihdossa (7,5 perinteinen + 7,5 vapaa) erinomaisen 6. sijan. Myös 10 km pertsa kulki mallikkaasti: 9. sija. Sprintissä sijoitus oli 22.

Jenni oli naisten 1o km pertsalla 43.

Janne puolestaan oli sekä sprintissä että 15 km pertsalla 65. Yhdistelmähiihdossa (15 km p + 15 km v) sijoitus oli 50. Jannen isku ei ollut samaa luokkaa kuin aikaisempina vuosina. Syy lienee hiihtokilometrien vähyys mm. lumiolosuhteista johtuen ja kenties hiihtoharjoittelu ei muutenkaan ole ollut aivan optimaalista. Suurin yksittäinen syy lienee kuitenkin se, että tuloslistalla etupuolella olevat hiihtivät kovempaa. Janne lähtee seuraavaksi Italiaan näyttämään spagetinsyöjille kaapin paikkaa. Dolomiittien hienoissa maisemissa hiihdetään nimittäin 25 .1. 70 km mittainen ja kovatasoinen pitkänmatkan klassikko Marcialonga.

Eepo puolestaan kokeili itselleen uutta kilpailulajia, eli hiihtosuunnistusta. Kangasniemellä 3. ja 4. pv tammikuuta käydyistä karkeloista ei paljon jäänyt jälkipolville positiivista kerrottavaa ja tulos oli henkilökohtaisessa kisassa vähintäänkin surkea. Sijoitus oli 26., kun maaliin pääsi 29 hiihtelijää. Olosuhteet olivat lumen määrän puolesta melko kesäiset. Hiihtosuunnistus vaatii taidon ja kunnon lisäksi "kouliintunutta suksikalustoa", suksenpohjia säälimätöntä asennetta ja taitoa laskea ja juosta risukossa sukset jalassa. Samantyyppisiä elementtejä löytyy myös monista seikkailukisoista, eli ollaan väärässä paikassa väärät varusteet mukana ja pikkuisen saattaa homma välillä jopa ns. kyrsiä. Surkean suunnistuksen lisäksi onnistui Eepo mm. kadottamaan emittinsä matkalla. Parisprinttiviestissä oli Anttolan urheilijoiden joukkue Risto Haikonen+Eepo vähän parempi ja sijoitus oli 7/19, ei vähiten Riston ansiosta.

Markus "Kettu" Kettusta sen sijaan eivät Kangasniemen heikohkot lumiolosuhteet paljoa ketuttaneet. Tuloksena M35 sarjan suvereeni kakkossija. Viestissä Vihtavuoren Pamauksen pari Kettunen-Kettunen (Markus ja Heikki, ei sukua toisilleen, tiettävästi) kuitenkin taipui sijalle 14.

Suksilla liikkumisen lisäksi varsinkin Mikkelin osaston (Eepo) yhtenä harjoitusmuotona on ollut luistelu ja tarkemmin sanottuna retkiluistelu. Lajin nimitys on kuitenkin hämäävä, sillä ainakaan tiimin jäsenten kohdalla ei kyse ole mistään retkeilystä, vaan pekkakoskelamaisesta tykityksestä. No, ei kai nyt sentään. Välillä on hyvä ottaa vähän kevyemmin ja nautiskella luonnon tarjoamista ulkoliikuntamahdollisuuksista ilman, että jokaiseen mäkeen tykittää ihan täysillä. Varsinkaan kun mäkiä ei jäällä kovin paljoa ole. Joka tapauksessa on luonnonjäällä luistelu hieno tapa harrastaa liikuntaa ja nähdä ympäristöä vähän uudesta näkövinkkelistä. Ne harvat päivät, jolloin lajia voi harrastaa, kannattaakin hyödyntää. Saimaalla sopivia kelejä riitti n. viikon ajan.

Seuraava ponnistus joukkueena tulee olemaan Viron Xdream seikkailukisa helmikuun ensimmäinen viikonloppu, joka tulee käytännössä olemaan 4,5 tunnin suunnistuskisa, tosin rastit saa hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä. Joukkueen muodostamisessa on kuitenkin ilmennyt pieniä ongelmia, sillä Pete ei pääse lähtemään reissuun. Saa nähdä millä kokoonpanolla viimevuotista kakkossijaa lähdetään parantamaan, vai lähdetäänkö ollenkaan.