Talven hiihtosatoa ja kevään suunnitelmia

Hiihtoa:
Tiimin virallinen hiihtoniilo Janne K. Mononen hiihti kevään viimeisissä SM-kisoissa Kontiolahdella 50 km pertsalla sijalle 27. Raskas rata ja todellinen vesikeli pitivät huolen siitä, että aikaeroja syntyi. Janne jäi voittaja Ville Nousiaiselle reilut 9 minuuttia.

Janne hiihti myös Finlandia hiihdon 50 km perinteisellä ja Pirkan 90 km perinteisellä. Finlandiassa sijoitus oli 17. ja eroa kärkeen (Kari Varis) tuli reilut 7 minuuttia. Pirkan hiihdossa sijoitus oli 2., ja eroa kärkeen (Aki Ijäs) tuli nelisen minuuttia. Kolin x-wiimassa edellisviikonloppuna Eepon kanssa kuntoaan herkistellyt Mäkelän Ville oli Pirkassa kolmas, lähes tavoittaen Jannen lopussa. Poikien välille tuli eroa kokonaiset 11 sekuntia. Janne ei turhia matkalla passaillut, vaan hiihti noin puolet matkasta yksin muilta karussa. Tämä ei taida olla 90 km hiihtokisassa se varmin taktiikka menestyksen kannalta. Ville puolestaan niilotti maaliskuussa Vuokattihiihdon 60 km perinteisellä sijalle 9., 7,5 minuuttia kärkeä hitaammin.

Jannella tuli myös tukku muita startteja, mm. Keuruun SM-kisoista tammikuulta sprintistä sija 31. ja ehkä eniten ansaittua huomiota herättäneenä suorituksena Helsingin seudun hiihdon maakuntaviestin hiihtäminen yhden miehen kokoonpanolla. "Monomies" hiihti maakuntaviestin B-sarjassa (vapaat yhteisöt) 5 osuuksisen viestisuorituksen yksin, kilpailun ulkopuolella tosin. Aika olisi kyllä riittänyt kyseisen sarjan voittoon. Portugalissa marraskuussa telottu olkapää ei siis ainakaan intoa mieheltä vienyt.

Eepo puolestaan hiihti Keski-Suomi hiihdossa tammikuussa 50 km perinteistä ja sijoitus oli 7., 6 minuuttia voittajalle Jarmo Rissaselle jääneenä. Pogostan hiihdossa maaliskuussa Eepo tuli lauantaina 52 km perinteisellä maaliin neljäntenä, vajaat kolme minuuttia voittajaa Atte Seppästä hitaammin. Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, Eepo hiihti Pogostan 58 km:llä (vapaa) maaliin viidentenä kaksi minuuttia voittajalle Alexey Mazuroville jääneenä. Molempina päivinä jyystäneiden kokonaisajassa oli Eepo selkeästi nopein. Maakuntaviestissä Eepo hiihti Mikkelin kakkosjoukkueessa, mutta osuuden nopeimman ajan (M yl, pertsa 6 km).

Tulevia seikkailuja:
Nyt kun on talvi kohta takana ja hiihdot hiihdelty, alkaa taas kesäisempi seikkailukausi 2010.
Kauden kaksi tärkeintä kisaa tulevat olemaan Explore Sweden heinäkuussa ja tietysti ykköstavoitteena Bimbache (MM-kisa) syys-lokakuun vaihteessa. Kokoonpanot eivät vielä ole täysin selvät, mutta eiköhän noissa aika pitkälti samat naamat tule olemaan kuin aikaisemminkin.

Lisäksi keväällä Janne ja Pete edistävät lajia kisajärjestäjinä kotimaisen Multisport-cupin kisoissa. Kenties jotain vähän lyhyempiä kisoja tullaan myös käymään, mutta Explore Sweden ja Bimbache tulevat kuitenkin olemaan pitkinä non-stop kisoina ne eniten resursseja ja lomapäiviä syövät kisat.

Koska talvi on sujunut kaikilta suhteellisen hyvin ja ainakaan vielä ei kukaan ole onnistunut itseään pahemmin rikkomaan, näyttää tässä vaiheessa siltä, että lähtökohdat tuleviin koitoksiin ovat vähintään yhtä hyvät kuin viime vuonna.

Kolin X-Wiima 2010

Multisport-tiimi kävi launtaina kahlaamassa voiton Kolilla järjestetyssä X-Wiima –kilpailussa. Eepo ja Mäkelän Ville onnistuivat kukistamaan toiseksi tulleet Karsun pojat, Leppäsen Jaakon ja Auvisen Mikon, vain muutaman minuutin erolla.

Ratametsuri oli onnistunut luomaan Kolin mahtaviin maisemiin todella hyvän reitin, joka piti sisällään vaihtelevan annoksen talvisia aktiviteetteja. Lajit jakaantuivat sopivassa suhteessa pyöräilyyn, hiihtoon, lumikenkäilyyn ja potkukelkkailuun. Lisäksi kisassa hyödynnettiin alueelta löytyvän ratsutallin palveluita pienen ratsastustehtävän merkeissä.

Kilpailu koostui neljästä etapista, joiden välillä käytiin Kolin koululla vaihtamassa varusteita. Ensimmäiselle etapille kukin joukkue sai tehdä valinnan lähteäkö liikkeelle suksilla vai fillareilla. Päätimme lähteä suksilla, joka osoittautui kuitenkin hieman hitaammaksi vaihtoehdoksi. Toiselle etapille lähdettäessä olimme noin 5 minuuttia kärkeä jäljessä. Pyöräilyä ja lumikenkäilyä sisältäneen etapin aikana siirryimme kärkeen ja saimme tehtyä seuraaviin pientä hajurakoakin. Etapilla ollut ratsastustehtävä hoitui Eepolta niin mallikkaasti, että on syytä epäillä miehen käyneen ratsutallilla aiemminkin.

Kolmas etappi jakaantui hiihtoon ja lumikenkäilyyn. Hiihto-osuudet kuljettiin hoidettuja uria pitkin, kun taas lumikengillä edettiin vaihtelevimmissa olosuhteissa. Kolin alue on saanut omansa tämän vuoden lumisateista, ja sen huomasivat ennen kaikkea reidet. Pohjattomassa hangessa hinaaminen on hapokasta touhua, vaikka jalassa olisivat lumikengät. Etappi kiersi Räsävaaran huipun kautta takaisin Kolin kylälle ja sieltä vaihtopaikalle. Tämän etapin jälkeen eroa kakkoseen oli jotakuinkin 10 min.

Viimeinen etappi oli kilpailun pisin ja piti sisällään pyöräilyä, potkukelkkailua ja lumikenkäilyä. Ensimmäinen tehtävä oli siirtyä pyörillä Lieksaan menevän jäätien alkuun, josta otettiin potkukelkat alle. Potkukelkkoja jouduttiin odottamaan kuitenkin noin viisi minuuttia, koska järjestäjä saapui hieman myöhässä rastille. Potkukelkkapätkälle oli sijoitettu kaksi rastia, joiden hakeminen ei onnistunut pelkästään kelkalla potkuttelemalla. Osuudella toive kuivista sukista haihtui savuna ilmaan ja pelko pyöräilyssä jäätyvistä varpaista hiipi puseroon. Potkukelkkailun jälkeen oli jäljellä enää siirtymä Kolin huipulle, jossa odotti lyhyehkö lumikenkäsuunnistus. Meidän tapauksessa lyhyestä lumikenkäsuunnistuksesta tuli tuplasti pidempi lumikenkäharhailu, jonka aikana Karsu ajoi meidät kiinni. Perinteinen seikkailujormahan etsii rastia aina mäen korkeimmalta kohdalta ja niin teimme mekin. Tällä kertaa rastit eivät kuitenkaan olleet aivan huipuilla, joten saimme kiertää jokaisen huipun kahteen kertaan ennen kuin löysimme rastit.

Maaliin saavuimme pari minuuttia Karsun jälkeen, mutta nousimme ykköseksi potkukelkkaodotuksesta saamiemme hyvitysminuuttien turvin. Saavutettu voitto ei oikein tuntunut voitolta, koska emme olleet ykkösinä maalissa. Yhdessä Karsun poikien (Leppänen, Auvinen) kanssa päätimme jakaa palkinnot, koska emme oikein osanneet päättää kuka oikeasti oli paras. Allekirjoittaneen kisasuoritus ei jättänyt montaa hyvää muistoa. Kulku oli yhtä hyvää kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen semifinaaliottelu Vancouverissa, mikä puolestaan aiheutti sen, että Eepo joutui odottelemaan liiankin kanssa. Nopeammalla etenemisellä lopun pummailu olisi voitu helposti kuitata.

Kilpailu itsessään oli todella mainio. Rata hyödynsi erinomaisesti alueen vaativaa maastoa ja tarjosi komeita maisemia. Turha puttailu oli jätetty muihin kisoihin, ja radasta oli laadittu selkeä ja suoraviivainen. Suosittelemme!

-Ville

Tulokset täältä.