Multisport-tiimi kävi launtaina kahlaamassa voiton Kolilla järjestetyssä X-Wiima –kilpailussa. Eepo ja Mäkelän Ville onnistuivat kukistamaan toiseksi tulleet Karsun pojat, Leppäsen Jaakon ja Auvisen Mikon, vain muutaman minuutin erolla.
Ratametsuri oli onnistunut luomaan Kolin mahtaviin maisemiin todella hyvän reitin, joka piti sisällään vaihtelevan annoksen talvisia aktiviteetteja. Lajit jakaantuivat sopivassa suhteessa pyöräilyyn, hiihtoon, lumikenkäilyyn ja potkukelkkailuun. Lisäksi kisassa hyödynnettiin alueelta löytyvän ratsutallin palveluita pienen ratsastustehtävän merkeissä.
Kilpailu koostui neljästä etapista, joiden välillä käytiin Kolin koululla vaihtamassa varusteita. Ensimmäiselle etapille kukin joukkue sai tehdä valinnan lähteäkö liikkeelle suksilla vai fillareilla. Päätimme lähteä suksilla, joka osoittautui kuitenkin hieman hitaammaksi vaihtoehdoksi. Toiselle etapille lähdettäessä olimme noin 5 minuuttia kärkeä jäljessä. Pyöräilyä ja lumikenkäilyä sisältäneen etapin aikana siirryimme kärkeen ja saimme tehtyä seuraaviin pientä hajurakoakin. Etapilla ollut ratsastustehtävä hoitui Eepolta niin mallikkaasti, että on syytä epäillä miehen käyneen ratsutallilla aiemminkin.
Kolmas etappi jakaantui hiihtoon ja lumikenkäilyyn. Hiihto-osuudet kuljettiin hoidettuja uria pitkin, kun taas lumikengillä edettiin vaihtelevimmissa olosuhteissa. Kolin alue on saanut omansa tämän vuoden lumisateista, ja sen huomasivat ennen kaikkea reidet. Pohjattomassa hangessa hinaaminen on hapokasta touhua, vaikka jalassa olisivat lumikengät. Etappi kiersi Räsävaaran huipun kautta takaisin Kolin kylälle ja sieltä vaihtopaikalle. Tämän etapin jälkeen eroa kakkoseen oli jotakuinkin 10 min.
Viimeinen etappi oli kilpailun pisin ja piti sisällään pyöräilyä, potkukelkkailua ja lumikenkäilyä. Ensimmäinen tehtävä oli siirtyä pyörillä Lieksaan menevän jäätien alkuun, josta otettiin potkukelkat alle. Potkukelkkoja jouduttiin odottamaan kuitenkin noin viisi minuuttia, koska järjestäjä saapui hieman myöhässä rastille. Potkukelkkapätkälle oli sijoitettu kaksi rastia, joiden hakeminen ei onnistunut pelkästään kelkalla potkuttelemalla. Osuudella toive kuivista sukista haihtui savuna ilmaan ja pelko pyöräilyssä jäätyvistä varpaista hiipi puseroon. Potkukelkkailun jälkeen oli jäljellä enää siirtymä Kolin huipulle, jossa odotti lyhyehkö lumikenkäsuunnistus. Meidän tapauksessa lyhyestä lumikenkäsuunnistuksesta tuli tuplasti pidempi lumikenkäharhailu, jonka aikana Karsu ajoi meidät kiinni. Perinteinen seikkailujormahan etsii rastia aina mäen korkeimmalta kohdalta ja niin teimme mekin. Tällä kertaa rastit eivät kuitenkaan olleet aivan huipuilla, joten saimme kiertää jokaisen huipun kahteen kertaan ennen kuin löysimme rastit.
Maaliin saavuimme pari minuuttia Karsun jälkeen, mutta nousimme ykköseksi potkukelkkaodotuksesta saamiemme hyvitysminuuttien turvin. Saavutettu voitto ei oikein tuntunut voitolta, koska emme olleet ykkösinä maalissa. Yhdessä Karsun poikien (Leppänen, Auvinen) kanssa päätimme jakaa palkinnot, koska emme oikein osanneet päättää kuka oikeasti oli paras. Allekirjoittaneen kisasuoritus ei jättänyt montaa hyvää muistoa. Kulku oli yhtä hyvää kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen semifinaaliottelu Vancouverissa, mikä puolestaan aiheutti sen, että Eepo joutui odottelemaan liiankin kanssa. Nopeammalla etenemisellä lopun pummailu olisi voitu helposti kuitata.
Kilpailu itsessään oli todella mainio. Rata hyödynsi erinomaisesti alueen vaativaa maastoa ja tarjosi komeita maisemia. Turha puttailu oli jätetty muihin kisoihin, ja radasta oli laadittu selkeä ja suoraviivainen. Suosittelemme!
-Ville
Tulokset täältä.
