Ja itse reissuun...
Lähdimme ajelemaan Mikkelistä kohti Yllästä perjantaiaamuna, perillä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme käydä veryttelylenkin mallikartalla. Samalla totesimme, että peruskartalla pitää olla aika tarkkana, kun ihan jokainen maastonmuoto ei siinä näy. Illalla vielä saunomiset ja hyvä ruokailu. Kamavälppäys rajoittui kisaan mukaan otettavien ruokien minimoimiseen, kun juuri mitään pakollista tavaraa ei ollut. Tuulitakin sijasta kannoimme tosin kuoritakkeja, koska luvassa oli sadetta. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, koska kuoritakit oli päällä kisassa 15 tuntia.
Kartat jaettiin kisa-aamuna kello 9:00, jonka jälkeen reitin suunnitteluun oli aikaa kaksi ja puoli tuntia. Heti oli selvää, ettei kaikkia rasteja pysty hakemaan, koska matkaa tulisi yli 160 kilometriä. Saimme mielestämme toteutuskelpoisen reitin hiottua valmiiksi vajaassa parissa tunnissa. Matkaa meille kertyisi noin 145 km. Loppuajan ennen kisaa käytimme syömiseen ja karttojen päällystämiseen. Reittiä tehdessämme päätimme, ettemme kanna vettä mukana kuin yhden pikku pullon per pää. Matkalta vettä tulisi saamaan riittävän useasti.
Hilpeä tunnelma lähtöä odotellessa...Alkumatka reitistämme oli vauhdikasta kangasta ja tietä. Vedimme rastivälit suunnilleen vuorotellen ja toinen yritti aina toimia jarruna, jottei vauhti ylly liian kovaksi. Alku menikin ihan hyvin ja olimme 40km kohdalla viidessä tunnissa, tuntia nopeammin kuin oli suunniteltu. Sama vauhti jatkui 80km kohdalle asti, jossa olimme 11 tuntia startin jälkeen. Matkalla ehti ripauttaa vettä oikein kunnolla kahdeksan ja puoli kymmenen välissä, rakeitakin oli välillä ilmassa. Pidimme minuutin tauon ja laitoimme kuoritakit päälle heti sateen alkaessa ja silti välillä meinasi vilu iskeä jäseniin. Toinen tauko oli, kun laitoimme housut jalkaan sateen loppuessa. Kaheksan kympin jälkeen alkoi pimeä painaa päälle, se ei menoa haitannut. Lamput repusta päähän ja meno jatkui ennallaan, ylämäet ja metsät käveltiin, muuten juostiin. Yöllä metsää mahtui reitillemme melko paljon, se oli suunniteltua, koska ajattelimme silloin kävelevämme ja vauhtiero kävelyn ja juoksun välissä on metsässä pienin. Sama syy oli valita tiepätkää kisan alkuuun, kun juoksu vielä kulkee. Yö meni hyvin, vaikkakin vauhtimme putosi kuuteen kilometriin tunnissa.
Aamun sarastaessa meno alkoi taas maistua aivan mahtavilla pikku poluilla. Ainut ongema oli, että virheitä alkoi syntymään. Muutama aivan tyhmä pitkäksi veto, 500m ja 1000m rastien ohi, todella helpoissa paikoissa. Molemmat taisi olettaa, että toinen lukee karttaa. Väsymys alkoi siis näkymään. 120km kohdalle saavuimme noin 19 tuntia kisaamisen jälkeen, kello oli siis noin 7 aamulla. Verryttely oli suoritettu. Olimme suunnilleen suunnitellussa aikataulussa, vaikkakin olimme hävinneet aikaisemmin tekemäämme eroa. Seuraava rastiväli meinasi koitua kohtaloksemme. 30 minuutin pummi samaistusvirheen takia, etsimme rastia noin kilometriä liian aikaisin. Onneksi lopetimme kyrvikössä pörräämisen riittävän nopeasti ja päätimme juosta eteen päin vaikka yli 2km päässä olevalle tielle, jos emme muuten saisi kartasta kiinni. Ei tarvinnut ravata kuin 1km ja oikea paikka tuli vastaan. Vuorossa oli kunnon sadattelut ja tilanne arvio rastinoton jälkeen. Totesimme, että aika riittää, kunhan pidämme hyvää vauhtia. Pummeihin ei enää ollut varaa. Loppumatkan eli viimeiset 3,5 tuntia laukoimme tiellä ihan kelpovauhtia tilanteeseen nähden, alla oli kuitenkin jo 20 tuntia jalkalenkkiä.
Virheitä emme enää tehneet, emmekä kävelleet kuin huonot metsäpätkät. Ylämäkijuoksukin tuli taas ohjelmaan pari tuntia ennen maalia. Lopussa teimme yhden pikku muutoksen reittiimme ja saimme sillä yhden pisteen lisää. Loppuharava jäi yhden rastin hauksi Ylläksen huippujen välistä. Se oli samalla viimeinen rasti, jolta laukoimme alamäkeen maalia kohti kuin varsat konsanaan, olevinaan kovaa ja erittäin rumasti. Jalat ei ollut enää ihan kimmoisimmillaan. Maaliin tulimme 18 minuuttia ennen määräajan täyttymistä. Enempää rasteja emme uskaltaneet lähteä yrittämään. Ilman pummeja olisimme varmaan hakeneet lopussa kolme rastia ja 9 pistettä enemmän.
Reittisuunnitelma olisi voinut olla hieman parempi. Top-10 sakissa meillä oli pisin kuljettu reitti per ansaittu piste. Emme olleet tosin reitin tekoa mitenkään harjoitelleetkaan. Onneksi näin pitkässä kisassa voi ns. kengällä paikata reitin puutteita ja aika isojakin pummeja. Tuloksista näkee, että meidän kulkuvauhtimme oli 1 min/kilometri parempi (11.08 min/km) kuin jo hopeallekin sijoittuneella virolaisparilla Eensaar-Eensaar. Linnuntietä (siis rastiväliviivaa) pitkin mitattuna matkaa kertyi 23 tunnin ja 42 minuutin aikana 127,69 km, noin 10 km enemmin kuin hopeaparivaljakolla. Kuljettua reittiä pitkin matkaa tuli reilut 155 km, ilman että mäkiä ja pikku kaarteluja maastossa ottaa huomioon.
Kisasta jäi huomattavasti parempi maku kuin edellisenä vuotena. Tärkeintä oli, että onnistuimme voittamaan itsemme ja tekemään ehjän suorituksen. Kisan aikana muuhun pyrkiminen on aika hankalaa, koska sijoitusta ei tiedä kuin vasta maalissa. Tarkoittaa siis 24 tuntia kyntämistä ja sitten tullaan maaliin ja todetaan, että: "aha, näin meillä meni". Tällä kertaa meillä meni tulosten valossa aika hyvin, vaikka maaliin tullessa ei siltä välttämättä tuntunut.
Treenit jatkuu, kunhan vähän palautellaan kisasta, ja seuraava isompi kisa on seikkailun MM-kisa Portugalissa marraskuussa.
Tulokset top-5 (http://rogaining.fi/uploads/2009/results24h.htm):
1. Multisport.fi 339p FIN
2. Skm! 335p EST Silver Eensaar-Rain Eensaar
3. Adventure Team Finland 326p FIN Seppo Mäkinen-Hannu Oja
4. Brouci 320p CZE Stepan Skripnik-Tomas Udrzal
5. Russia-team-1 305p RUS Borodulin Yury-Kuprienko Denis
-Janne-
