Seikkailua Kolilla, hiihtoa Pirkanhiihdossa ja potkukelkkailua Kuopiossa.

Viikonvaihde 28.2.-1.3 oli Multisport-tiimin jäsenille menestyksekäs niin hiihtoladuilla kuin seikkailurintamallakin.

Pirkan hiihto:
Janne osoitti nahkeasti sujuneen hiihtokauden alun jälkeen olevansa todellinen hiihto-niilo ja voitti perinteisen Pirkan hiihdon ja vieläpä sillä oikealla, eli perinteisellä tyylillä. Yhdeksänkymppiä on miesten matka, eikä Jannekaan siitä ilman havereita selviytynyt. Sauvan remmi nimittäin katkesi, ja mies joutui jyystämään jonkun aikaa ilman lenkkiä vain sauvasta puristaen. Huoltojoukot kuitenkin antoivat uuden lenkin ja matka jatkui ilman sen suurempia murheita. "Kapula" toimi ja tasatyöntökin kuulemma kulki ihan mukavasti. Voitto oli jaettu ykkössija ajalla 4.55.39. Toinen voittaja oli Antti Peltonen, joka on muutama viikko takaperin nähty myös Pudasjärven umpihangessa möyrimässä ja katkomassa sauvojaan. Latu oli Pirkassa sen verran ummessa, että matkalla ei kuulemma karkuun voinut päästä, ja niinpä Janne jätti homman loppuvedon varaan, kokeiltuaan ensin kerran pientä nykäisyä kisan loppupuolella. Maaliviivan puutteessa jouduttiin siis ykkössija jakamaan. Kisassa esiintyi kärkipäässä myös muita suuria seikkailijoita mm. Mäkelän veljekset Ville ja Jaakko sijoilla 4. ja 6. ja Ville Nieminen sijalla 5. Yhdeksänkymppiä alkaa ilmeisesti olla sellainen matka, että vähän hitaampikäyntisempikin adventurediesel ehtii lämmetä.

Ketkupolkka:
Potkua Pirkkaan Janne haki edellisenä viikonloppuna Kuopiosta, jossa laji ei ollut hiihto, vaan potkukelkkailu. Kisa oli Finland Ice Marathon, matka 100km ja sijoitus toinen. Voittoon potkutteli Kai Immonen ajalla 4:01:03. Janne jäi 42 sekuntia. Kuulemma ainoa paikka mikä kipeytyy, kun nykäisee 100 km potkukelkalla, on kädet. Kertooko tämä käsien huonosta kunnosta, vai pakaralihasten ilmiömäisestä iskusta?

Talviseikkailu Kolilla:
Eepo ja Kettumarkus Kettunen puolestaan kävivät seikkailemassa Kolilla käydyssä X-Wiima seikkailukisassa. Hienoissa kansallismaisemissa käydyssä kisassa ei ainakaan kärsitty lumenpuutteesta, eikä myöskään mäkiä oltu turhaan yritelty radansuunnittelussa vältellä. Tuskin menee arvio pieleen, jos sanoo, että ei ole koskaan ollut yhden päivän seikkailukisassa Suomessa yhtä paljon nousumetrejä.

Kisa alkoi potkukelkkailulla, jossa parilla oli tosin vain yksi kelkka. Alamäet siis yritettiin mennä kaksi päällä ja ylämäet ja tasaiset toinen juoksi. Alkukiihdytyksen ja erittäin näyttävän kaatumisen jälkeen onnistuivat Eepo ja Kettu pummaamaan oikeastaan ensimmäisessä mahdollisessa paikassa noin 5 minuuttia, ja päätyivät potkukelkalla reiluun polvensyvyiseen umpihankeen. Reippaalla matkavauhdilla saatiin ero kuitenkin nopeasti kurottua umpeen ja komento säilyikin sitten kisan loppuun asti.

Potkurijuoksun jälkeen ajeltiin fillarilla, hakien välillä lumikengät jalassa rasteja syvemmältä metsästä. Lumikengät kulkivat siis repussa fillarilla ajettaessa. Fillari/lumikenkäilyosuuden jälkeen hypättiin suksille ja hiihdettiin Kolin hienoja ja melkoisen vaativaprofiilisia hiihtolatuja. Hiihtoreitille mahtui myös Pielisen jäätä, lumista tietä ja lumikenkäuraa umpisessa hangessa. On muuten jännää hommaa, kun ainoa tapa hidastaa vauhtia alamäessä on heittää lipat tai laskea kyykyssä ja jarruttaa käsillä. Poikien reitinvalinta oli umpihankiosuudella ainakin jälkikäteen ajalteltuna vähintäänkin tyhmä. Hiihdon jälkeen oli vielä vuorossa lumikenkäsuunnistus Kolin päällä, jota järjestäjät kuitenkin lyhensivät, jotta pimeä ei yllättäisi kilpalijoita. Etukäteisarvio kisan voittoajasta oli 5 h, ja Eepo ja Kettu käyttivät siihen 6h 14 min, vaikka rataa oli lyhennetty. Talvella voi meno olla hidasta ja matka tekee tehtävänsä joukkueiden välisten aikaerojen suhteen.

Talvisissa seikkailuissa on erityispiirteenä se, että jos kärki esim. lumikenkäilyssä availee uraa, niin takana tulevat pääsevät erittäin paljon helpommalla. Niin myös tällä kertaa, mutta onneksi se ei ollut tällä kertaa ratkaisevassa osassa, vaikka Eepolla ja Markuksella alkoikin välillä vähän reisi painamaan ja mehut loppumaan tai jäätymään. Ilmeisesti alkoi reisi painaa ja mehut olla jäässä muillakin, koska vain kakkoseksi tullut joukkue Etana, eli Pekka Väätäinen ja Olli Miettinen, pysyivät jotenkuten loppuun asti kahinoissa mukana häviten voittajille n. 26 min. Hekään eivät tosin ehtineet aivan koko reittiä suorittaa läpi ennen radan sulkemista, vaan todellisena loppuhuipennuksena ollut liukurispektaakkeli jäi heiltä väliin. Pekka on kestävyysurheilun sekatyömies ja Olli harrastaa pyöräilyä (xc-sm 2. -08). Kolmanneksi tuli pari Terho Anttu, Antti Nygård (MPKK 1).
Kiitokset järjestäjille järjestelyistä - kerrankin oli riittävästi mäkeä.