Tiimi kolasi No Limitin!

Tämän vuoden No Limit oli tiimin selvää hallintaa muutamista pienistä virheistä huolimatta. Voittoon päästiin tällä kertaa nuoruuden innolla, kokemuksella ja pienellä paikallistuntemuksellakin.

Raportti:
Kello soittaa kotona 05.45, loistavaa kisata lähellä niin ei tarvitse kukonlaulun aikoihin heräillä. Kanootti Vihtijoen varteen, missä muutkin jo säätävät kalustoaan rantaan. Vauhdikkaita pelejä tuntuu joukkueilla olevan jatkuvasti enemmän ja enemmän käytössä. Tässä kisassa tosin huippukalustosta ei saisi parasta irti...

Kisapaikalla säädetään sitten loput kamat kohdileen Jannen kanssa. Suurempaa säätöä ei ole ja hyvä se. Lähtöönkin ehditään ilman suurempaa kiirettä.

Kisa:
Alkuun lyhyt pyöräily Salmin ulkoilualueen laskettelurinteelle. Päätämme lähteä liikkeelle juoksukengillä niin vältämme yhden kengän vaihdon lyhyen pyöräilyn jälkeen. Startin jälkeen lähdemme ajelemaan ja puoli minuuttia startin jälkeen muistankin sopivasti että Otalammen tiestössä on tapahtunut muutoksia ja osa niistä ei ole kartalle päivitteyä. Käännymme kartassa olevalle väylälle ja saamme ainoastaan kourallisen tiimeistä peräämme. Kohta kannassa on Hiiltomiesten tiimi laskettelurinteelle asti. DownHill pyöräilyn jälkeen saamme hieman eroa suunnistuksen alkuun ja pääsemme juoksuun parin minuutin erolla seuraavaan tiimiin.

Maasto onkin minulle tuttua vuodelta 1992 kun olin suunnistuksen maailman cup kisassa täällä toinen. Selvästä kotikenttä edusta johtuen päätinkin antaa kartan Jannelle;) Oikeasti annoin kartan Jannelle jarruksi. Janne loikotti edellä ja minä perässä. Perässä tulo onnistuikin hyvin tasaisella ja alamäessa, mutta ylämäkien kapuamistaito oli hukkunut johonkin tai sitten se ei ollut pysynyt yllä kevään noin kymmenen juoksulenkin voimalla. Pienten kiirtelyjen ja kaartelujen päätteeksi Woodman ja Buff ajoivatkin meidät kiinni juoksun loppuun.

Seuraavalle pyöräosuudelle lähdimme yhdessä Woodmanin kanssa. Nurmisen Jouni kyseli ennen starttia onko turvesuo tuttu. Ei ollut ja syykin selvisi pehmeässä suossa tarpoessa. Eihän kukaan tuolla viitsi vapaaehtoisesti liikkua. Suon jälkeen Woodman lisäsi hieman vauhtia ja jouduin sitkuttamaan tiukasti Jannen kannassa että pääsimme peräluukkuun kiinni. Kohta Woodman teki kuitenkin pienen virheen ja saimme noin minuutin edun heihin, joka alkoi kasvamaan tasaisesti. Pyöräily tuntui koko ajan hyvin nihkeältä mutta eron kasavaminen sai kuitenkin yrittämään parastaan. Pyöräilyn lopussa etumatka oli ilmeisesti kasvanut jo seitsemään minuuttiin.

Kevään aikana olen kertaalleen Vihtijoella melonut ja tiesin sen hyvin mutkikkaaksi. Pohdimmekin vakavasti josko olisimme kantaneet kanootin rastille ja takaisin. Päätimme kuitenkin luopua siitä kun aloimme muistelemaan kuinka paljon lasikuituinen kalustomme painaa. Kanoottikärryillä kärräily olisi ollut kannattavaa, niitä ei ollut tullut mukaan. Kalustomme ei kyllä muutenkaan sopinut tälle joelle pituutensa tähden kovin hyvin, kun se on peräti 6,5m pitkä. Ohjailu oli vaivalloista ja hidasta tiukoissa mutkissa, varsinkin ylävirtaan meloessa kun virta painoi etupäätä kohti ulkokaarretta. Mennentullen kannoimme yhden pidemmän mutkan, joka tosin saattoi olla virhe koska kanootista poistuminen ja sinne meno veivät kuitenkin sen verran aikaa joka kerta. Melonnan jälkeen etumatka oli pysynyt suurinpiirtein samana takana tuleviin.

Melonnan jälkeen hyppäsimme taas satulaan ja muutaman rastin kautta poljimme vaihtoon.

Vaihdossa otimme rogaining kartan esille. Aikaa meillä oli 1h11min. Uskoimme vielä siinä vaiheessa että pyörällä saattaisimme ehtiä hakemaan kaikki rastit. Lähdimme alkuun lähimmälle rastille ja siitä sitten lähimmän metsäalueen rasteille. Maasto oli kuitenkin sen verran ektosontaa että aikaa ja tupakkia kului yllinkyllin fillaria raahatessa. Näiden neljän rastin jälkeen oli jo selvä ettei kaikkia rasteja ehditä millään hakea. Haimme yhden rastin vielä linjan juuresta teiden välistä ja tämän jälkeen aloimme pohtimaan muutoksia reitille kun olimme ajaneet rastilta pohjoisemmalle tielle. Tielle ajo oli ensimmäinen virhe jossa aikaa kului hukkaan minuutteja. Tämän jälkeen nokitimme vielä toisella virheellä käymällä pitkospuurastilla. Tämä rasti olisi heti pitänyt jättää välistä koska se oli liian hidas hakea. Arviolta näissä kahdessa virheessä aikaa kului hukkaan vähintään 10min. Tämä johti lopulta siihen että meiltä jäi ainakin kolme helppoa rastia hakematta joihin olisimme tarvinneet yhteensä n. 10-15 min lisäaikaa. Maaliin tulimme ilmeisesti n. 5min ennen maksimiaikaa.

Rasteja keräsimme yhteensä 10kpl kun seraavat olivat niitä saaneet kasaan 7kpl. Rogaining hölmöilyllä annoimme vielä mahdollisuuden muille, mutta he ei eivät sitä hyödyntäneet.

Janne porskutti koko kisan vahvasti ja minä sinnittelin perässä. Kunto ei kevään heikon harjoittelun takia ole kovin erikoinen. Nyt on tarkoitus koittaa saada hieman treeniä alle ja koittaa pääsät hyvään syyskuntoon. Jannelle seuraavaksi on vuorossa AC24 ja minulla ilmeisesti Hiiltoadventure.