Raportti X-Kaadosta

Vihdissä kisailtiin lauantaina 3.10. perinteinen X-Kaato, joka oli samalla kauden viimeinen multisport-cupin kisa. Multisport.fi kisaparin muodostivat tällä kertaa Janne ja Eepo. Etukäteen annettujen tietojen ja säätiedotusten valossa oli odotettavissa jäätävän kylmä kisa, jossa olisi monta lyhyehköä osuutta ja alussa hankalaa suunnistusta pimeällä järvellä.

Lähtö tapahtui mönkijän perässä juosten klo 5 aamulla rapsakassa pikkupakkasessa. Ohjeena oli juosta mönkijän perässä ja leimata vastaantulevat rastit. Mittaa juoksulla ei ollut kuin ehkä 10 minuuttia, mutta muut joukkueet eivät silti oikein pysyneet kannassamme ja saimme Jannen kanssa helposti muutaman sadan metrin keulan. Pääsimme siis juoksua seuranneen parin minuutin fillarilla tapahtuneen siirtymän jälkeen keulassa melontaan, kuten oli etukäteen vähän ajateltukin.

Melontakalustona meilla oli ihan perusmallinen muovinen retki-inkkari, joka oli myös hieman kiero (mm. pudonnut Peten auton katolta vauhdissa) . Kaluston suhteen ei siis hirveästi ollut ainakaan etua muihin nähden. Etukäteen ajateltiin, että ihan kaikkia sekunnin murto-osia ei tarvitse näissä karkeloissa ruveta kaluston kanssa pois höyläämään. Lisäksi arveltiin erilaista raahaamista ja rantautumisia yms. olevan ohjelmassa, joissa tavallinen muovipulkka on hyvä.

Melonta alkoi pikku raahauksen jälkeen kapeassa joessa, josta siirryttiin lyhyen kannon jälkeen erittäin matalalle järvelle, jonka pinta-alasta suurin osa oli heinikkoa. Pääsimme särkemään ohutta jääriitettä, kun poimimme kärjessä pari ekaa rastia heinätupsujen takaa. Oli siis ihan sopivan vilpoinen melontakeli. Suunnistus oli erittäin hankalaa ja näkyvyys ajoittain sumunkin takia heikko. Muut seurasivat ekat pari rastia vain meitä, kuten arvata saattoi. Sitten alkoikin todellinen pummaus. Kolmas järvirasti ei sitten enää löytynytkään ja käytännössä kaikki joukkueet kerääntyivät harhailemaan samaa rastia etsien. Järvellä sojotti kanootteja hujan hajan ja kukaan ei varmastikaan tiennyt tarkkaa sijaintiaan, rasteista puhumattakaan. Me löysimme kyllä kaksi seuravaa rastia -vahingossa- mutta yksi jäi välistä pois. Löysimme loppujen lopulta sen viimeisen välistä jääneen rastinkin ja jouduimme sitten luonnollisesti käymään ne loputkin rastit toiseen kertaan, mutta oikeassa järjestyksessä. Aamu alkoi sarastaa ja vähän vilukin alkoi olla, koska minkäänlaista vauhtia ei rasteja etsiessä voinut pitää. Tässä vaiheessa oli porukka jo harvennut, eli emme olleet enää lähelläkään kärkeä. Melonnan lopussa vielä pikku puska-fighting kanoottia raahaten ja takaisin lähtöpaikkaan samaa jokea pitkin, kuin mitä alussa melottiin toiseen suuntaan. Kaikenkaikkiaan melontaosuudella tarvittiin enemmin hyvää tuuria kuin urheilullisia kykyjä.

Kisa jatkui fillarilla. Muuten osuus meni suhteellisen hyvin, mutta lähdimme oikomaan umpimetsään väärässä kohdassa ja päädyimme pitkän ja hitaan taluttelun jälkeen ehkä kilometrin väärään paikkaan väärän pellon laitaan. Kaikki joukkueet, jotka olimme alussa fillarilla ohittaneet, olivat taas edellämme. Sanoin Jannelle tässä vaiheessa kisaa, että "tämä kisa taisi olla tässä". Olin väärässä.

Fillaroinnin jälkeen kisa jatkui juoksuosuudella, jossa piti piirtää ulkoilupolku suunnistuskarttaan opastaulun mukaisesti ja seurata kyseistä polkua. Rastien piti tulla vastaan, jos pysyi oikealla polulla. Onnistuimme kuitenkin tyrimään tälläkin osuudella, koska polun merkintä maastossa ja kartamme eivät oikein täsmänneet jostain syystä. Meiltä jäi yksi rasti väliin, vaikka sitä emme tosin tienneet kuin vasta maaliin tultuamme. Juoksun loppupuolella oli "quest" -tehtävä, jossa toisen jäsenen piti laskeutua köyttä pitkin kalliolta veteen, uida parikymmentä metriä ja könytä takaisin lähtöpaikkaan. Minä uin ja oli aivan törkeän kylmä, olihan kuitenkin pakkasta. En ymmärrä miksi tällaista pitää kilpailijoilla teettää.

Juoksun jälkeen jatkettiin fillarilla. En vaihtanut vaatteita ollenkaan, vaan jatkoin märissä vehkeissä ja tietysti ilman pipoa. Näin ei mennyt vaihtoon aikaa ja pääsimme kärjessä matkaan, kun muut jäivät vaihtelemaan pikkuhousujaan vaihtoon. Se oli virhe. Tuloksena oli totaalinen jäätyminen ajoviiman ja pikkupakkasen seurauksena. Reisi oli kohmeessa ja trikoot jäässä. Näpikin karahtivat sen verran kohmeeseen, että kun saavuimme seuraavan suunnistusosuuden vaihtoon, oli pakko työntää sormet suuhun lämpenemään, että sai edes kengännauhat solmittua.

Hyisen fillaroinnin jälkeen oli siis vuorossa suunnistusta, joka oli varsin hieno ja melko urbaanissa maastossa Vihdin keskustassa (ilmeisesti). Osuus meni hyvin, vaikka olo ja kulku oli melko jähmeä. Kiirettä ei ollut.

Juoksun jälkeen hypättiin taas fillareiden selkään ja ajeltiin melko rauhassa parin rastin kautta viimeiseen vaihtoon, josta matka jatkui taas suunnistaen jalkapelillä.

Viimeinen suunnistus oli vanhahkolla suunnistuskartalla hienossa maastossa, jossa rastit olivat ikivanhoissa juoksuhaudoissa piilossa. Osuus meni suhteellisen hyvin, vaikka ihan sukkana emme lippuja löytäneetkään. Mitään kiirettä ei ollut ja maaliin tultiin aika reilussa johdossa ennen seuraavia joukkueita. Toiseksi nopeiten reitin suorittivat Tommi ja Seppo "Team Finlandista" ja kolmantena maaliin saapui ilmeisesti Woodman -niminen parivaljakko.

Lopputulosten laskemiseen meni järjestäjiltä aika kauan, johtuen leimojen puuttumisista ja niistä seuraavista sakoista sekä erilaisista tasoituspisteistä ja oikomisista. Lopputulos oli se, että 15 minuutin sakosta ja kaikista harhailuista huolimatta me voitimme, toiseksi tuli Woodman ja kolmanneksi sekapareille annettavan suuren hyvityksen johdosta Omjakon. "Team Finland" tipahti neljänneksi.

Allekirjoittanut kävi myös nolaamassa itsensä yösuunnistuksen SM-kisoissa Tammisaaressa. Karsinnassa perjantai-iltana liput löytyivät kohtuullisesti, mutta B-finaali kutsui silti. Lauantaina illalla vesisateessa juostu finaali olikin sitten osaltani lähinnä surkuhupaisaa harhailua. Jättiläismäiset pummit, itselleni liian vaikeat suunnistustehtävät ja keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen lähes täydellinen puute johtivat häntäpään sijoitukseen. Onneksi pääsin peesailemalla metsästä pois, ennenkuin tuli todella kylmä. Kenties viiden tunnin seikkailukisa yhdistettynä kahden tunnin yöuniin karsinnan ja finaalin välissä myös vaikutti asiaan.

Teksti: Eepo