Rogainingin eli 24 tunnin (piste)suunnistuksen MM-kisat vm. 2012 käytiin 31.8.-1.9.Tsekeissä. Kilpailun keskuspaikka oli Prebuz niminen kylä, joka on Tsekin pienin virallinen kylä. Kilpailualue oli luoteis-Tsekeissä Saksan rajan tuntumassa ja kisassa liikuttiinkin rajan molemmin puolin. Rogainingissahan on kyse siitä, että kilpailuajan puitteissa, joka oli tässä tapauksessa siis 24 tuntia, haetaan maastosta niin monta rastia kuin ehditään, tai pikemminkin niin monta pistettä kuin ehditään. Rastit ovat nimittäin eri arvoisia, ja esim. tässä MM-kisassa rastien arvot vaihtelivat välillä 3-9 pistettä per rasti. Sitten maalissa järjestäjät laskevat eri joukkueiden pisteet yhteen ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Suomalaisittain kilpailun nimi voisi siis olla pistesuunnistus. Kisamuodon hyvä puoli on se, että matka ei yleensä lopu kesken. Huono puoli taas on se, että kisan aikana ei ole mitään tietoa siitä miten kisa menee. Eli vuorokausi naputellaan menemään ja sitten maalissa todetaan, että jaahas, tultiin näköjään sijalle xx. Kisat käydään pareittain, ilmeisesti turvallisuussyistä. Kisoissa on yleensä maali/lähtöalueella ruokaa tarjolla kisan aikana, mutta käytännössä kaikki tarvittavat eväät ja muut rensselit kulkevat mukana koko ajan. Siten ei tarvitse tehdä ylimääräisiä mutkia matkaan.
Alkuasetelmat
Eepon parina kisaan osallistui kokenut seikkailija Ylivieskan Kuulan Jukka Pinola, mies joka harrasti rogainingia vielä ennen tätä kisaa. Lähtökohdat kisaan olivat aika kyseenalaiset. Puutteellisen ja liian vähäisen harjoittelun lisäksi ennen kisaa arvelluttivat Jukan välilevyongelmat. Lisäksi Eepo sairastui jämäkkään flunssaan pari päivää ennen kisaa, ja vielä kisa-aamunakin arvottiin, että kannattaako kipeänä lähteä hankkimaan lisäongelmia juoksemalla 24 tuntia sateessa pitkin metsiä. Paikan päälle Tsekkeihin saavuttiin luonnollisesti niin myöhään kuin mahdollista, eli kisaa edeltävänä iltana.
Kisa-aamuna täräytettiin kisapaikalle, eli prebuzilaiselle pellolle ja havaittiin auton ikkunasta, että maastohan on sitten melko mäkistä. Kartat saatiin kouraan pienen jonottelun jälkeen klo 9.45, jonka jälkeen alkoi tuuriin ja ns. perstuntumaan perustuva reitin suunnittelu. Aikaa siihen oli reilu 2 tuntia, koska kisa alkoi klo 12. Etukäteen olimme kotona leikanneet 100 km pitkän pätkän lankaa, jolla pystyimme suurinpiirtein arvioimaan suunnittelemamme reitin pituutta. Luonnollisesti lanka oli venyvää villasukkalankaa, ja mittaustarkkuus oli arviolta noin +- 20 km, tai jotain sinne päin. Jonkinlainen reitti saatiin kuitenkin piirrettyä ja matkaa vaikutti tulevan linnuntietä noin 120 km +- mahdollinen virhemarginaali. Mittauksen jälkeen teimme vielä muutamia muutoksia suunniteltuun ja mitattuun reittiin, ja näin ollen lähdimme siis matkaan ilman kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa saatikka käsitystä minkälaista maasto oikeasti on. Koska reittiä suunnitellessa tuli kylmä, keli näytti sateiselta ja olo oli sellainen, että saattaisi olla melko karu reissu edessä, tunki allekirjoittanut vielä ennen lähtöä varapaidan reppuun ja pisti hikoilun maksimoimiseksi sadehousut jalkaan heti startista. Molemmat oli liikaa.
Toteutus
Kisassa laputimme menemään tasaista vauhtia suosien aika pitkiäkin kiertoja ja pomminvarmoja reitinvalintoja. Muutaman rastin lisäsimme matkalla ohjelmaan ja pari rastia jouduimme vastaavasti lopussa jättämään pois. Suunnistus meni aika mukavasti, ottaen huomioon, että emme kumpikaan ole mitään varsinaisia mestarisuunnistajia. Ehkäpä kartan 1: 40 000 mittakaava ja 10 metrin käyräväli tosin hieman tasoittavat eroa oikeasti taitavien suunnistajien ja tällaisten niilojen välillä. Vauhti ja olo olivat ainakin allekirjoittaneen osalta kaukana normitasosta, mutta näissä kinkereissä riittää, kun ei väsy. Yöllä teimme pari virhettä, toinen oli suoranainen pummi (n. 15-20 min rastille nro 40) ja toinen lähinnä huolimaton ajautuminen väärälle reitille (n. 15 min rastille nro 51). Lisäksi tietysti muutama pikku koukero, mutta niitä ei lasketa. Jaksoimme lopussakin pitää kohtuullisen reipasta tahtia yllä, vaikka olimme täydellisen pelisilmän puutteessa jättäneet kilpailualueen raskaimmat maastot aivan loppuun. Maalissa olimme noin vartin ennen määräaikaa, ja totesimme kisan menneen lähtökohdat huomioiden jopa vähän yläkanttiin.
 |
| Matkalla kohti ensimmäistä rastia! |
Tulos
Pisteitä keräsimme 3650, joka oli 20 pistettä vähemmin kuin voittajien eli virolaisten Eensaarten veljesten keräämät pisteet. Saimme siis MM-hopeaa. Koska lopputuloksissa jostain syystä rastien pistemäärät kerrotaan kymmenellä (en tiedä miksi, ehkä se on hienompaa kun saa enemmin pisteitä) ja jokainen rasti oli näin ollen vähintään 30 pisteen arvoinen, hävisimme voittajille alle yhden rastin verran.
Rastiväliaikojen perusteella voi jälkikäteen todeta, että etenimme keskimäärin kisan parasta vauhtia. Linnuntietä matkaa tuli 115,88 km, ja kartalta mitattuna meidän kulkemaamme reittiä pitkin matkaa tuli 162 km. Aikaa jäi lopussa jäljelle reilut 15 min. Voittajien linnuntietä kulkema matka oli 114,78km ja heillä jäi aikaa noin 2 minuuttia. Hävisimme kisan siis tavallaan jo ennen starttia reittiä suunnitellessa, vaikkakin ilman pummeja olisimme kyllä ehtineet poimia voittoon vaadittavat lisäpisteet tälläkin reittisuunnittelulla. Kolmanneksi tullut venäläispari eteni linnuntietä 106,42 km. Ero kolmanneksi tulleisiin ja siitä alaspäin tulosluettelossa on siis tasaisen vauhdin taktiikalla jo parin tunnin luokkaa. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä mainita, että kyseessä ei todellakaan ole kisa, jossa pisimmän matkan tepastellut pari voittaa, vaan menestymiseen vaaditaan jalkojen lisäksi myös kohtalainen annos tuuria, joka jostain syystä tuntuu olevan taitavilla suunnistajilla yleensä aika hyvä. Kisassa oli mukana myös useita muita suomalaispareja, joista Hannu Oja- Sepi Mäkinen voittivat miesten juniorikoukkupolvisarjan ollen kokonaistuloksissa sijalla 6. Vavan veljekset Mikko ja Marko tulivat avoimessa sarjassa sijalle 10.
 | |||
| Palkinnoksi mitalit, diplomit ja 4 pulloa olutta! |
Perästä kuului
Palkintojen jaon jälkeen ajoimme ns. samoilla silmillä Prahaan, jossa ilta, yö ja seuraava päivä sujuivat pahoin voiden. Saimme molemmat nimittäin melko mojovat p-taudit. Ilmeisesti tuli kisassa juotua väärästä ojasta ja vedenpuhdistusainekin taisi olla luonnollisesti jo vähän vanhentunutta. Kotisuomessa olikin allekirjoittaneella jo sen verran kokonaisvaltaisen hapokas olo, että tuli vietettyä pari yötä sairaalassa. Palautumista ei ole juuri tapahtunut.
Tulokset:
1 Eensaar Rain (EST), Eensaar Silver (EST) 3670 23:58:13
2 Jäppinen Eero (FIN), Pinola Jukka (FIN) 3650 23:43:48
3 Dombrovskiy Evgeniy (RUS), Kalinin Oleg (RUS) 3350 23:55:52
4 Aibast Erik (EST), Kraas Andreas (EST) 3250 23:50:14
5 Griesel Ryno (ZAF), Mulder Nicholas (ZAF) 3230 23:51:04
6 Mäkinen Seppo (FIN), Oja Hannu (FIN) 3220 23:51:41
7 Čech Radovan (CZE), Skripnik Ondrej (CZE) 3190 23:24:38
8 Bixley Matthew (NZL), Jarvis Robert (NZL) 3180 23:45:32
9 Evarts Romans (LVA), Jaudzems Kristaps (LVA) 3160 23:30:12
10Vapa Marko (FIN), Vapa Mikko (FIN) 3120 23:55:33
Reittihärveli on täällä.
teksti:Eepo
