Costa Ricassa täydellinen epäonnistuminen

"Kaipaan seikkailua, vaaraa ja vastoinkäymisiä ollakseni onnellinen", sanoi Muumipeikko lähtiessään Nuuska-Muikkusen kanssa vaellukselle. Costa Ricassa olivat kaikki nuo elementit varsin hyvin kasassa, ja Muumikin olisi siis varmasti ollut onnellinen. Samaa ei voi sanoa Peten, Jannen, Outin ja allekirjoittaneen muodostamasta kisanelikosta, sillä kisasuorituksemme oli lähes täydellinen fiasko ja tuloksena keskeytys reilun kahden vuorokauden kisaamisen jälkeen.

Alkuasetelmat

Kisaa edeltävät yöt oltiin keskellä viidakkoa sijaitsevassa hotellissa, jossa kuunneltiin tavanomaiset kisalöpinät, katsottiin järjestäjien käärme-briefing kisaa varten pythoneineen päivineen ja ihmeteltiin sadetta, erikoisen värisiä sammakoita ja uima-altaan viereisessä puussa pönöttävää laiskiaista. Jo ennen kisaa tuli selväksi, että järjestäjien kisa-aikataulu tulee olemaan aivan liian tiukka, johtuen mm. mutaisista teistä, kuivan kauden aikana tehdyistä reittitiedusteluista ja 30 vuotta vanhoista kartoista.

Vielä naurattaa.

Seikkailua
Kisa alkoi noin neljän tunnin raftingillä Rio Sarapiqui -joella, jossa meno oli varsin vauhdikasta ja nautittavaa. Otimme luonnollisesti kärkipaikan haltuumme, osin varmasti nohevan paikallisen perämiehemme ansiosta, ja kenties osin myös melonnan ansiosta. Opas oli mukana ensimmäiset pari tuntia, jonka aikana joki olikin lähes yhtäjaksoista koskea tai virtapaikkaa. Loput pari tuntia oli puuduttavaa tasaista virtaa, jossa koskien sijaan mielenkiinto kiinnittyi lähinnä ympäröivään luontoon ja erityisesti eksoottisiin eläimiin.

Vieläkin naurattaa.

Joen varren puissa elämöi mölyapinoita ja kiipeili iguaaneja. Lisäksi jokeen pulahti edestämme pari kaimaania tai krokotiilia, joista toinen oli ainakin sen verran iso, että ei hirveästi tehnyt mieli uittaa kättään saatikka muita ruuminosia vedessä. Vaihtoon kärjessä ja fillarit alle.

Alamäki alkaa
Fillaroinnin aikana kävi selväksi kaksi asiaa:
1) Suomipoika tummuu kuumuudessa
2) Kartat ovat täysin hanurista

Jos Suomen heinäkuu vastaisi saunan alalauteella istumista ilman löylynheittoa, niin Costa Rican elokuu vastaisi Heinolan MM-kisojen finaalia. Vertaus on ehkä liioiteltu, mutta Heinolassa tuskin oli yhtä paljon mutaa, ja suoritus oli huomattavasti lyhyempi.

Pyöräilyn aikana mm. uimme erään viidakkojoen yli pyörien kanssa paikassa, jossa kartalla kulki kunnollinen tie. Eipä näkynyt tietä. Lisäksi allekirjoittanut onnistui astumaan maa-ampiaisten pesän päälle, ja sai siitä kiitokseksi parikymmentä ampiaisenpistoa. Kyllä säikäytti, mutta onneksi ei pelästymistä kummempaa reaktiota piikityksestä tullut. Pyöräilyosuuden keskellä oli myös varsin hieno "canopy", eli vaijeriliukurata, jossa parhaimmillaan satoja metrejä pitkät vaijerit lennättivät meitä sademetsän siimeksessä puulta toiselle. Pyöräilystä saavuttiin vaihtoon toisella sijalla yhtäaikaa Columbian Bosin kanssa, hieman edellä paineli Ruotsin Explore.

Petellä käy jarrukäsi kuumana.

Vaaraa
Seuraavaksi oli vuorossa trekkauspätkä, jossa oli lisämausteena luvassa kanjonia, eli kanjoneeringia. Heti alkuun pieni pummi, josta selvittiin kolumbialaisten espanjankielentaidoilla talosta neuvoa kysymällä ja pienellä oiolla viidakon läpi. Tässä lienee paikallaan mainita, että viidakon läpi oikominen ei juuri koskaan kannata, paitsi nyt. Siihen perään vielä kävelimme puskaan piilotetusta rastilipusta ohi, seurauksena 20 min pummi. Satoi, oli pimeä ja edessä oli kartalta arvioituna varsin hasardi kanjoniosuus. Kanjonin alkuun saavuttuamme arvioimme kanjonitetsauksen olevan meidän joukkueemme riskinottohalukkuuteen verrattuna liian vaarallinen ja päätimme jättää sen väliin. Kiersimme tietä pitkin takaisin vaihtoon ja hyväksyimme sen tosiasian, että hommasta napsahtaa roima sakko. Sakon suuruus on hitaimman osuuden suorittaneen joukkueen aika kertaa kaksi. Sakon suuruutta emme vielä siinä vaiheessa tienneet, onneksi. Näin jälkikäteen arvioituna ratkaisu oli kuitenkin oikea. Neljä kisaajaa oli loukannut itsensä kyseisellä osuudella ja kaksi joukkuetta joutui sen vuoksi myös keskeyttämään. Kanjoniosuudet ovat ihan ok, jos turvajärjestelyt ovat kunnossa, ei sada ja ei ole pimeää. Sateella voi (kanjonista tosin riippuen) vedenpinta nousta todella nopeasti, ja se voi johtaa hengenvaarallisiin tilanteisiin. Hölkätessämme vuorelta alas tarpoi vastaan tuttu kaksikko: Heikki "Hercules" Hihnala ja Tuomas "Tume" Hallila. Poikien naamat loistivat tyytyväisyyttä, kun he kertoivat seikkailu-urheilun ruumiillistuman, mannertenvälisen rakkauden suurlähettilään, Sorjosen Pekan joutuneen keskeyttämään mahataudin vuoksi. Herkkules ja Tume jatkoivat kahdestaan koko kisan lopuun. Sitkeitä sällejä.

Vastoinkäymisiä
Matka jatkui fillareilla ja kanjoniosuuden kiertämisen takia kärkipaikalla edeten. Otimme reitinvalinnan varman päälle isompia teitä pitkin, joka oli kenties hyvä valinta, kenties huono - noilla kartoilla on mahdoton sanoa. Aamuyöstä saavuimme vaihtoon, joka sijaitsi hotellilla. Ostimme lämmintä ruokaa ja nukuimme 2 tuntia. Nukkumisen aikana tuli Explore vaihtoon ja jatkoi samantien matkaa nukkumatta. Aamun sarastaessa lähdimme seuraavalle osuudelle, joka näytti kartalta katsottuna varsin simppeliltä tietä pitkin talsimiselta. Ennen kisaa ratamestari Antonio kommentoi osuutta seuraavasti: "No road, he he he he". Ylitimme joen paikallisella yhdestä tukista koverretulla veneellä ja kyselimme paikallisilta jehuilta sujuvalla epsanjankielellä neuvoa polun alkuun. Äärimmäisen mutainen polku löytyikin, mutta se johdatti meidät aivan eri paikkaan kuin mitä kartalta olisi arvannut. Päädyimme noin 4 km etelämmäksi, kuin kartalta olisi voinut päätellä, mutta määrätietoisella haahuilulla ja paikalliselta "maatalon" isännältä suuntia kyselemällä pääsimme loppujen lopuksi kartalle. Sitten olikin edessä muutama tunti kuumaakin kuumempaa tiekävelyä. Kuumuus imi mehuja joukkueesta, taukoja oli pakko pitää, vaatetus keveni ja vaseliinia kului. Vauhti oli heikkoa, mutta heikompaa tultaisiin silti vielä näkemään. Kun joimme kokista paikallisen puodin lattialla, käveli ohitsemme Kolumbian Safety, ja Ranskan Quechua piipahti samaan baariin virkistäytymään.

Kisahame on ensi kevään ulkoilumuotia.

Vaihtoon saavuimme samaan aikaan patonginpurijoiden kanssa ja havaitsimme myös ruotsalaisten olevan vielä vaihtopaikalla lääkintähenkilökunnan juttusilla. Kolumbialaiset olivat myös vielä vaihdossa. Pullat olivat siis kanjoniepisodia lukuunottamatta varsin hyvin uunissa. Kärkijoukkueet olivat kasassa, mutta me olimme nukkuneet kaksi tuntia muita pidempään. Fiilis kohosi ja pimeys alkoi laskeutua. Fillariosuudella ajoimme ja talutimme ankarassa mutavellissä kolumbialaisten ohi, raskalaiset olivat takana ja ruotsalaiset edellä. Yritimme jopa vetää matkalla 15 min unet, mutta noin 3 metrin päässä haukkuva koira teki unista melko kevyet.

Fillariosuuden jälkeen vaihtuivat pyöräkengät lenkkareihin ja edessä oli muutaman tunnin trekki ennen pakollista kahden tunnin taukoa. Ranskalaiset saavuttivat meidät nopeamman vaihdon ansiosta ja lähdimme talsimaan yhtä matkaa. Varsin jännittävän riippusillan löydyttyä viidakon keskeltä ja pari-kolme tuntia myöhemmin saavuimme kärjessä vaihtoon. Matkalla saimme myös katsella tulivuori Arenalin pienimuotoista purkautumista. Costa Ricassa on useita aktiivisia tulivuoria ja Arenal on yksi niistä. Vaihtopaikalla fillareiden ja ihmisten huolellinen vesipesu ja kaksi tuntia unta palloon.

Savuava mäki.

Lisää vastoinkäymisiä
Ruotsalaiset saapuivat n. 40 min meidän jälkeemme vaihtoon, ja lähtivät liikkeelle seuraavalle trekkiosuudelle erittäin lyhyillä unilla. Riskialtis taktiikka, mutta voitto sillä irtosi joka tapauksessa. Itse olimme siis nukkuneet kahdessa yössä neljä tuntia, ja tarkoitus oli olla pelikunnossa vielä kolmantena ja kenties neljäntenä päivänä. Toisin kuitenkin kävi, keskytys lähestyi kaikesta huolimatta.

Liikkeelle lähdimme kolmansina hieman ranskalaisten jälkeen, ja heidän pienen pumminsa johdosta saavutimme heidät melko nopeasti. Tässä vaihessa kun kisaa oli käyty kaksi vuorokautta, alkoi matka todenteolla painaa. Kuumuuden, hiertymien ja heikkoon kuntoon menneiden jalkojen yhteisvaikutus alkoi näkyä ja tuntua. Vauhti tippui entisestään. Lisäksi allekirjoittanut sai muutaman tunnin ajaksi varsin liukkaan ruoansulatuksen, joka ei onneksi kuitenkaan muodostunut sen kummemmaksi ongelmaksi. Joukkueellamme alkoi olla ns. kakkonen silmässä, eli etenemisvauhti tiellä kävellen oli 2 km/h. Ohitimme hienon hotellin, jossa kävimme vetämässä buffet-aamiaiset ja toivoimme lämpimän ruoan tekevän ihmeitä. Jalat olivat kuitenkin osalla menneet sen verran hapoille, että viimeiset 10 km taittuivat pelkillä pohjallisilla. Oli päivänselvää, että vauhti ei tästä tämän kisan aikana enää tulisi parantumaan. Lämpöäkin riitti.

Superlight jungle shoes.

Maitojunalla kotiin

Seuraavalla vaihtopaikalla kysyimme mikä on kanjoneeringistä saatu sakko. 14 tuntia, kuului vastaus. Se oli viimeinen niitti. Keskeytys ja järjestäjien kyydissä pois. Pete ja allekirjoittanut lensivät heti seuraavana aamuna Suomeen, ja Janne ja Outi siirtyivät kisan maaliin rannikolle juhlistamaan menestystä.

Ainakaan Jannea ei enää paljoa naurata.
Kuvassa vasemmalta: Outi, "Herkules", Janne K. Mononen ja Tume.

Kisan voitti noin vuorokauden pitkäksi venyneellä vääntämisellä Team Explore Ruotsista, kakkonen oli Ranskan Quechua ja kolmonen Kolumbian Bosi. Kärkikahinoissa vielä reilussa puolimatkassa ollut Safety keskeytti, kuten aika moni muukin.

Voittajat vasemmalta machetet tanassa: Jari, Ron, Per ja Multi-Mikko.

Analyysi
Suoritus oli surkea ja keskeytys oli meille aivan oikein.

Uuteen nousuun
Seuraavaksi edessä on kuukauden päästä tämän vuoden MM-kisat Espanjassa. Kisa on sama, josta viime vuonna tuloksena oli voitto, eli Bimbache. Allekirjoittanut ei reissuun lähde, koska luvassa on perheenlisäystä juuri samaan aikaan, mutta tilalle tulee Ruotsin lahja kestävyysurheilulle ja multisporttaukselle, Martin Flinta. Kova kisa siis taas tulossa, ja ainakaan kahdesta edellisestä pitkästä kisasta ei voi muuta kuin parantaa. Sen pituinen se.

Teksti: Eepo
Kuvat: AR Costa Rica Race Organisation

Tiimi Costa Ricassa

Matka Keski-Amerikkaan sujui suitsait sukkelaan Manchesterin, New Yorkin kautta San Joseen. Tulomatkan ainoaksi, vaikkakin varsin merkittavaksi tappioksi joutui laskemaan Outin fillarirungon hajoamisen. Aikaa kotirapuilta hoitellinrapuille kertyi noin 29h.

Ensimmainen perilla olo paiva kuluikin sen jalkeen melko tiiviisti uuden pyoran hankinnassa. Lapierren rungon tilalle paivittyi Meridan Ninety Six. Paaosa palikoista runkoon otettiin vanhasta pyorasta.

Kakkospaiva sujui maailmanluokan tulivuoritrekin parissa. Kaikki hightech kamat mukaan autoon ja parin tunnin ajelu lahes suoria vuoristoteita Volcano Boaksen juurelle. Taalla lahes extreme kokemukseen verrattava trekki huikaisevaa betonoitua polkua pitkin 45min ajan. Vauhti oli parempaa kuin pintakaasu ja maailmanluokka, koska ohitimme matkalla muutaman rollaattorilla liikkuneen mummon. Loppupaiva sujui taas pyoraliikkeessa varusteita hypistellessa.

Positiivikseksi kokemukseksi tahan asti voidaan kirjata pyoraliikeiden korkea taso ja hyva valinnavara.

Toisena paivana satoi rankasti noin kahdeksan tunnin ajan. Kisasta on odotettavaissa kelien puolesta aarimmaisen kostea ja mutainen.

Tanaan siirrymme kohti lahtopaikkaa jossa tapahtuu kisaan rekisteroityminen ja maanantaina aamuna lahto paikallista aikaa klo 07.00 = Suomen aikaan klo 16.00.

Lisaa paivitysta mahdollisesti ennen kisaa tai sitten kun on reitista selvitty.

Pete

Costa Rica tulossa ja kesä vielä menossa

Tiimin seikkailullinen kohokohta kesäkauden osalta on AR Costa Rica elokuun lopussa. Matkaan suunnataan 18.8 ja kotiin tullaan 30.8. Siinä välissä pitäisi tavaroiden pakkaamisen ja purkamisen, lentokentillä hikoilemisen ja muun seikkailu-urheiluun oleellisesti kuuluvan toiminnan lisäksi tempaista 500 km pitkä seikkailukisa. Matkaan lähtevät Outi, Pete, Janne K. Mononen ja Eepo.
Kuvassa ratamestari Antonio De la Rosa juoksee merikilpikonnaa karkuun.

Lajeista merkittävimmässä roolissa tullee olemaan jalkaisin liikkuminen ja suunnistaminen hyvinkin trooppisissa ja vehreissä olosuhteissa ja pyöräily kivisillä ja mutaisilla pikkuteillä. Kenties pääsemme pulahtamaan myös meressä, joko Tyynessä valtameressä tai sitten Karibian meressä. Lisäksi ohjelmassa on mm. melontaa ja raftingiä. Kaiken kaikkiaan odotettavissa on siis varsin hienoissa maastoissa käytävä suhteellisen hyvätasoinen kilpailu. Kovin voittajasuosikki on maailman paras joukkue Team Nike, joka rutinoituneena ja kovavauhtisena porukkana pärjää keskimäärin kisassa kuin kisassa. Lisäksi Ranskasta on tulossa Quechua, Ruotsista Team Explore, ja unohtamatta tietenkään "Team Multisport Omjakonia" koti-Suomesta, joka varmasti tulee myös jyystämään varsin vakuuttavasti seikkailu-urheilun ruumiillistuman Pekka Sorjosen heiluttaessa tahtipuikkoa.

Kesä on kulunut liikunnallisissa merkeissä, ja tiimin jäsenet ovat ulkoilleet ja jopa kisailleet eri puolilla Suomea. Pete ja Janne kävivät Arctic Circle 24 h kisassa Pallastunturin maastoissa Heinäkuussa. Pete oli liikenteessä Jaakko "White cycling pants" Mäkelän ja Niemelän Villen kanssa Hiiltomiehet nimellä. Sijoitus oli 2. Janne puolestaan kisaili Woodmannin heppujen kanssa, Nurminen ja Teivaanmäki, ja sijoitus oli 3. Voiton vei Free Adventure (Vähämetsä, Oja, Mäkinen). Outi puolestaan otti osaa Hiiltomies-adventureen Valkeakosken maisemissa Mäkelän Jaakon kanssa (Omjakon) ja tulos oli sekasarjan voitto. Eepo puolestaan on sinkoillut metsässä mm. Fin5 rastiviikolla, jossa tuloksena oli h21A sarjan (ei siis E, niinkuin eliitti) sija 7.

Lisäksi kauden kiistattomana kohokohtana ajettiin Heinäkuun alussa järjestyksessään ensimmäinen perinteinen Trans-Pohjois-Karjala maastopyörä etappikisa. Kahden päivän mittaisessa ja pirun pitkässä kisassa ei ollut muita kuin voittajia: Rookie sarja: M. Kettunen, Over 40: P. Forsman, White cycling pants: J. Mäkelä ja Men Open: E. Jäppinen. Jos pitää paarmoista ja poluista, niin ei muuta kuin Möhköön ja sieltä sitten fillarilla Teljoon.

Näissä tunnelmissa siis kohti Väli-Amerikkaa, jossa voi paikallisten paarmojen lisäksi olla metsässä vastassa myös muita ötököitä.

Voitto NoLimit Adventuresta

Lauantaina 12.6. kisattiin kauden toinen Multisport Cupin osakilpailu Tenholassa Tammisaaren liepeillä. Multisport.fi tiimiä edusti kaksikko Janne ja Eepo. Pete osallistui kisaan Pekka "Limit" Sorjosen kanssa joukkueella Sahtijahtaajat. Kisan reitti oli erittäin onnistunut, pyörällä liikuttiin mukavan vaihtelevasti pikkuteitä ja polkuja pitkin, eikä juostenkaan asfalttia juuri tarvinnut kuluttaa.

Kisa-aamuna sää näytti vielä ikavän märältä ja kolealta. Päätimme silti lähteä puolipitkissä trikoissa ja muutenkin melko vähissä vaatteissa liikkeelle. Onneksi sade lakkasi ja sää puotaantui, ettei tarvinnut kisan aikana uintien jälkeen palella. Kisan loppupuolella oman lisämausteen tosin teki navakka tuuli, jonka voimasta kertoo se, että viimeisellä osuudella pellon reunasta kaatui suuri kuusi melkoisella rytinällä.

Kisan lähtöön oli 6km siirtymä pyörillä, joka toimi hyvänä lämmittelynä. Itse kisa starttasi lyhyellä suunnistuksella viime vuoden SM-yösuunnistuksen maastoissa. Taktiikkamme oli peesata joten kuten maastot tuntevaa Forsmania. Eepolla kun oli viime vuoden kisoista oppia lähinnä pummauksesta. Taktiikka ei pitänyt ihan loppuun asti, kun Donnerin veljekset osoittautuivat osuuden lopulla hieman nopeammiksi vetureiksi. Tulimme vaihtoon toisena ja nopeamman vaihdon jälkeen matka jatkui meloen kärkipaikalla. Melonta sujui helposti, kun tällä kertaa Eepo teki muutakin kuin ohjaili. Melonnan välissä oli mukava coastaleering-osuus, jossa poimittiin rasteja järven rannalta. Nopein tapa oli uida muutama rastiväli. Tällä osuudella Forsman-Sorjonen kaksikko pääsi muutamaksi sekunniksi kärkeen, kun he uivat yhdellä rastivälillä suoraan rastille meidän uidessa lyhyemmän matkaa ja juostessa rantaa pitkin. Komento säilyi kuintenkin meillä rennosti meloen osuuden loppuun.

Jälleen oli vuorossa nopeahko vaihto. Tästä eteen päin alkoi kisaaminen, sillä olimme sopineet, että melonnan loppuun asti vedetään rauhassa tarkkaillen ja sitten aletaan tekemään eroa. Ja niinhän se homma sitten meni. Pyöräilyn alussa oli hieman teknisempää polkua, joka oli aika haastavaa sateen kasteltua kivet ja juurakot. Ainakin allekirjoittanut liikkui 3 baarin rengaspaineiden avulla juurakoista yli milloin mitenkin päin, pystyssä kuitenkin koko ajan. Pyöräily kulki koko osuuden hyvin ja muutama bunkkeriin piilotettu rastikin löytyi helposti. Eepon takajarrukaan ei menoa hidastanut sen jälkeen, kun koko jarrusatula hyppäsi pois paikoiltaan ruuvien pudottua johonkin matkalle.

Pyöräilyn jälkeen oli urheilukentällä quest-tehtävänä 1200m juoksu. Vedimme sen pyöräkengillä aikaan 4:20. Questin jälkeen käytiin lyhyehkö kaupunki suunnistus rullaluistimilla, jonka jälkeen oli edessä kisan päättävä sprinttisuunnistus. Eroa oli takana tuleviin sen verran, että Eepo sai ottaa kartan käteen sprinttisuunnistukseen. Heti ykkösrastin jälkeen Janne sai kuitenkin kartan, ettei se kastunut Eepon tyhjentäessä rakkoaan. Komento siirtyi kuitenkin muutaman rastin jälkeen takaisin Eepolle, kun Janne teki ainakin 20 metrin pummin. Loppuhölkkäilyt maaliin ja voittoa tuulettamaan. Maaliin tultiin ajassa 4.09,59. Toiseksi tuli jo tuttuun tapaan joukkue Woodman 1 (Nurminen, Teivaanmäki) ajalla 4.26,30 ja kolmanneksi kisassa ehti Sahtijahtaajat (Forsman, Sorjonen) 4.32,26.

Voittajana on mukava poseerata.

Kisa oli hyvin järjestetty, mistä kiitokset järjestäjille! Oma suorituksemme oli hyvä, mutta mikä positiivistä, kamppailu kisan kärjessä on selkeästi kiristynyt. Virheisiin ja haavereihin ei ole varaa. Kärjen takanakin kamppailu on kiristynyt, hyvä niin. Uudet kilpailijat ovat toki edelleen tervetulleita.

-Janne-

Multisporttia ja suunnistusta

Eepo osallistui Ristiinassa 5.6. lauantaina pidettyyn Ristiinan Multisport kisaan Solo-sarjassa. Kisa on todellinen multisport-kisa siinä mielessä, että reitti on merkitty koko matkalta melontaa lukuunottamatta. Melonnassakaan ei kyllä eksymään pääse, sillä reitillä vain kierretään yksi luoto, joka näkyy melonnan lähtöön. Kisa koostui n. 22 km pyöräilystä, n. 4 km melonnasta ja 11 km juoksusta. Tuloksena melko tuulisessa kelissä oli kisan voitto ajalla 1.48:22 ja samalla reittiennätys. Tulokset täällä. Tämä mukava kisatapahtuma jää nyt 10 vuoden jälkeen kuitenkin historiaan, sillä järjestäjät (Timberwolves ry. ) eivät enää ilmeisesti jatka kisan järjestelyjä.

Multisporttauksen jälkeen kokeili Eepo sunnuntaina onneaan myös suunnistuksessa, eli Luumäki-rasteilla. Tulos oli 14. sija, 14.33 voittajalle, eli Jani Mylläriselle, jääneenä. Se on paljon se. Sarja oli h21a ja matka 11.7 km. "Pitkä päätyyn ja perään" -taktiikka puri kuitenkin paremmin Luumäen soilla ja mäillä, kuin edellisenä viikonloppuna Suonenjoen Vasaman kevätkansallisissa ja astetta haastavimmissa suunnistusmaastoissa. Siellä sijoitus oli 28. (H21a, 42 osallistujaa, matka 10,51 km) ja ero voittajaan Antti Nurmoseen 21.03. Se on tosi paljon se. Taitosuunnistajana itseään pitävä E. Jäppinen kellotti Suonenjoella jäätävät kaksi ensimmäistä rastiväliä, ollen kakkosrastin jälkeen 20 sekuntia toiseksi viimeistä väliaikaa perässä.

Ensi viikonloppuna voivatkin Eepo ja Janne sitten syytellä toisiaan, jos suunnistus ei suju, sillä ohjelmassa on No Limit Adventure Tammisaaren liepeillä. Kilpailun johtaja Mika "Turisti" Pasonen on luvannut menestyjille palkinnoksi sahtia, joten panoksista ei ainakaan ole puutetta.

Kesän kohokohdaksi on Multisport.fi tiimille varmistunut elokuun loppupuolella Costa Ricassa kisailtava AR Costa Rica, (AR niinkuin Adventure Race). Kyseessä on non-stop tyyppinen muutaman päivän huitaisu, ilmeisen hienoissa ja eksoottisissa maastoissa. Mukaan on lähdössä peruskokoonpano: Pete, Janne, Outi ja Eepo. Viivalla Costa Ricassa nähdään ilmeisestikin myös muuta suomalaisedustusta, seikkailu-urheilun ruumiillistuman Pekka Sorjosen johdattamana!

Janne kakkoseksi Extreme Runissa

Janne juoksi, möyri ja tetsasi Vantaalla 22.5. järjestetetyssä Extreme Runissa sijalle 2.
Kelpo suoritus Jannelta, sillä nopeammin 15 km radasta selviytyi vain Jani Lakanen, joka on huhujen mukaan joskus menestynyt myös suunnistuskisoissa, mm. maailmanmestaruuden arvoisesti.

Tapansa mukaan Janne. K. Mononen aloitti pintakaasulla, eikä ensimmäisen 5 km rundin jälkeen ollut kuin 30 sekunnin keulassa. Lakanen kuitenkin paineli varsin vauhdikkaana juoksijana toisella kierroksella ohi, mutta muita ei Janne sentään päästänyt edelleen. Kisan pääorganisaattorina toimi muuten eräs Suomen seikkailu-urheilun pioneereistä, eli Hirvisen Mika.

Tulokset, 10 kärki:

EXTREME RUN 2010, VANTAA
TULOKSET 15 km
KILPASARJA
Rank	#	Name	team	Time	Behind
1	313	Jani Lakanen	Vaajakosken Terä	1.01.52
2	22	Janne Mononen		1.03.29	+ 1.36,6
3	29	Juha Hellstén		1.04.49	+ 2.56,4
4	331	Jouni Kahelin	Vaajakosken Terä	1.05.03	+ 3.10,7
5	1135	Mikko Tyni		1.06.50	+ 4.57,3
6	276	Aki Uutela	RC Golden Bollocks	1.08.13	+ 6.20,9
7	2046	Jevgeni Vasilijev		1.08.29	+ 6.36,7
8	51	Samuli Salmenoja		1.08.32	+ 6.39,3
9	268	Pasi Silvennoinen		1.08.45	+ 6.52,3
10	569	Tommi Nietosjärvi		1.10.39	+ 8.46,1

Spring Adventuresta voitto

Lauantaina 8.5. avattiin kotimainen kesäseikkailukausi Lohjalla Spring Adventuren merkeissä. Multisport.fi tiimi osallistui koitokseen Jannen ja Eepon voimin. Pete puolestaan hääri ratamestarina, ja täytyy todeta, että rata olikin varsin onnistunut. Reitin suunnittelussa oli hyödynnetty hyvin mm. Lohjan seudun mainioita maastopyöräilyyn sopivia polkuja ja hienoja harjumaastoja.

Kisa-aamuna tuli vettä kuin aisaa, mutta onneksi sade loppui juuri ennen lähtöä. Lämpötilakin oli selkeästi plussan puolella ja jäätkin olivat lähteneet. Mikäs siinä sitten seikkaillessa.

Ensimmäinen osuus oli melonta kilpailukeskuksena toimineen Kisakallion urheiluopiston viereisellä järvellä. Kaksi rundia järveen ankkuroitujen punaisten kanoottien ympäri, matkaa n. 6 km. Allekirjoittaneen edellisviikonloppuna suunnistusurheillessa* osumaa ottanut kylki rajoitti melontaa sen verran paljon, että tyydyin takaa lähinnä ohjailemaan. Melonnaksi sitä ei kyllä oikein voinut kutsua. Janne sen sijaan lapioi etupenkiltä siihen malliin, että saavuimme vaihtoon toisena parisenkymmentä sekuntia johtavan porukan perässä. Kalustona meillä oli tällä kertaa stealth-ominaisuuksilla varustettu uudenkarhea musta lotjake suoraan kylmän sodan parhailta vuosilta, joka ilmeisesti aiheutti sen verran tutinaa kanssakilpailijoiden pohkeissa, että osa(Woodman3/Ahonen + Vartiamäki) kävi melonnan ohessa takuuvarmasti virkistävällä aamu-uinnilla.

Stealth-kanootti näkyy tässä kuvassa, mutta ei tutkassa.

Melonnan jälkeen toteutui todellinen kauhuskenaario: piti käyttää aivoja. Janne sai kuin saikin lopulta tehtävänä olleen ruutusuunnistuksen koordinaatit ja koodit kohdalleen, emmekä jääneet edes viimeisiksi siinä vaiheessa kisaa. Tehtävä sujui siis aivan yli odotusten. Suuremmat ajanmenetykset vältettiin sillä, että itse en osallistunut tehtävän tekemiseen mitenkään. Kärki tosin ehti karata noin kymmenen minuutin päähän, mutta ei se mitään, kisaa oli vielä reilusti jäljellä.

Seuraava äärimmäisen vaikea n. 20 min suunnistus meni hyvin ja ohitimme matkalla muutaman joukkueen. Sitten hypättiin fillareille, ja nousu kohti kärkikahinoita jatkui. Fillariosuus oli n. 30 minuuttia melko selkeää suoraviivaista paukutusta parilla puskaan piilotetulla rastilla höystettynä.

Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa juoksua ja köysilaskeutuminen kalliolta. Koska etukäteen oli kisaohjeissa sanottu, että osuudella kastuu, niin itse otin homman varman päälle ja valitsin sen köyden, jota pitkin laskeutumalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kuivana. Reunimmaisia köysiä käyttäen eivät olisi edes sukat kastuneet. Varsin kovasta yrityksestä ja cliffhanger -tyyppisestä köysiheijarista huolimatta en onnistunut pääsemään rannalle ilman uimista. Vedestä kivelle raahautuminen ei tosiaankaan parantanut fiiliksiä jo ennestään kipeässä kyljessä.

Janne vie, Eepo vikisee.

Laskeutumishässäkän jälkeen juostiin muutama minuutti takaisin fillareille ja polkaistiin lyhyehkö pyöräosuus, joka oli maustettu pitkospuilla ja lyhyellä mutapolulla. Tällä osuudella saimmekin jo ihmetykseksemme kärjen kiinni ja siirryimme kisan johtoon.

Fillaroinnin jälkeen oli vuorossa Lohjanharjulla hienossa polkumaastossa juostu muutaman kilometrin suunnistus, jossa emme isoja koukkuja tehneet. Suunnistuksen jälkeen vaihtuivat taas lenkkarit fillareihin ja vuorossa oli kisan pisin osuus, reilun tunnin pyöräily/pyöräsuunnistus. Rastiliput löytyivät sieltä mistä pitikin ja paria reitinvalintaa ja osittain melko rauhallista vauhtia lukuunottamatta meni osuus hyvin. Osuudelle mahtui märkiä ja aika haastaviakin polkuja ja pidempiä asfalttipätkiä. Kokonaisuudessaan varsin hyvä fillarointipätkä seikkailukisoihin. Kilpakumppanit olivat jo jääneet aika reilusti, koska edes edestakaisin ajetuilla pätkillä ei muita joukkueita näkynyt.

Fillarointi päättyi Kisakallioon, eli kilpailukeskukseen, jossa oli vuorossa lyhyt, mutta sitäkin enemmin aivonystyröitä työllistävä suunnistus. Retvakasti sanoin karttaa vilkaistuani Jannelle, että homma on hanskassa, tuu vaan perässä. No, noin 30 sekunnin jälkeen pysähdyttiinkin sitten ihmettelemään, että mikä on, kun ei oikein maasto ja kartta täsmää. Sitten selvisi, että kartta oli peilikuva, eli oikea oli vasemmalla ja toisinpäin. Lopun kisaa seurailinkin sitten taas kiltisti Jannea. Vauhti oli rauhallinen ja välillä käveltiinkin, kun ei muita ihan peräpeilissä ollut hönkimässä. Maaliin tultiin ajassa 4.09:25. Toiseksi kisassa tuli Woodman- niminen joukkue ajassa 4.21:36 (Nurminen, Teivaanmäki) ja kolmanneksi penojen, eli Team Penaltyn reinkarnaatio, eli ScandinavianOutdoorStore.com (Prittinen, Toimela) ajalla 4.25:36.

Vasemmalta: Prittinen+ Toimela (Scandinavian Hunks), Teivaanmäki+ Nurminen (Woodman), Eepo + Janne (Multisport.fi).

Kisa oli hyvin järjestetty ja mikä parasta, alkaa harrastajapohja olla jo aika laaja. Nyt oli mukana 77 joukkuetta, eli aika mukava määrä. Osallistujamäärät jatkavat varmasti nousuaan, jos kisajärjestelyt ovat tätä parasta A-luokkaa.

Allekirjoittaneen kisasuorituksen tähtihetket olivat muutama nakkimakkaran pituinen vetovuoro fillarilla, mutta onneksi Janne oli tapansa mukaan täydessä tikissä ja lopputulos sen ansiosta hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, varsinkin kun palkinnoksi saatiin maailman parhaat maastojuoksukengät, eli La Sportivan Crosslitet, jollaiset oli jalassa jo kisan aikanakin.

Tulokset täältä.

* Tiomila, Finnspång, Ruotsi, Anttolan Urheilijat, 3.osuus "långa natten", loppusijoitus 57.

Teksti:Eepo
Kuvat: Ville Mäkelä