Viimeistä yötä pukkaa päälle

Klo 21.20 Paikallista aikaa:

No niin. Nyt on edessä viimeinen yö. Sitten alkaa olla tämä kisa pikkuhiljaa nähty. Ja rankkaahan tämä on ollut, sitä ei käy kieltäminen. Mika Pasonen on esimerkiksi nähnyt vilua, nälkää ja hikisiä ihmisiä ihan riittävästi. Jopa liikaa yhdelle ihmiselle. Tällä hetkellä hän siemailee konjamiinia paikallisessa baarissa, ja on väsynyt mies. Konjamiinia Eepon uuden vauvan kunniaksi tietenkin, ja myös sen kunniaksi, että alkaa tämä tiedonvälitysurakka olla kohta ohi.

Minä olen maljan arvoinen kaveri!

On nimittäin aika rankkaa pysyä viikko valveilla, juoda siinä sivussa sata tölkkiä Mahouta, punkkuakin litratolkulla -vaikka kallista ja laadukasta onkin- ja syödä pelkkiä eläinrasvoja. Ja samalla pitäisi pitää huolta sekä journalismin laadusta että omista linjoista, ja vaikka mistä muusta. Silmäpussitkin kuulemma roikkuu jo leuan alla. Ei voi siis pahemmin kumarrella enää mihinkään suuntaan. Jos ennenkään on kumarreltu. Ja tukkakin on harventunut aika olemattomaksi. Ohut se oli lähtiessäkin, kalju oikeastaan, mutta ei tämä setti sille kyllä hyvää ole tehnyt.

Mikalla on harva hiuslaatu

Itse kisassakin tapahtuu vaikka mitä:
Buff vetää keulilla. Blackwater perässä noin 3,5 tuntia. Buff ajaa nyt fillarilla kohti toiseksi viimeistä etappia eli melontaa. Nike rullailee rullaluistimilla vielä serpenttiinitieä ylös.
Kolmantena länsinaapurin ylpeys, Silva, neljä tuntia Blackwaterista. Sitten seuraa Outdry, reilut 4 tuntia Silvaa perässä. Outdrytä jahtaa tanskalaiset Daredevilssit. Kuulemma jalat on hapokkaassa iskussa, mutta ei näytä ainakaan fillarointia hidastavan. Joukkueessa on kuulemma pari aika menestynyttä pyöräsuunnistajaa, eli lintulauta pyörii ja ketju on sikakireellä, koko ajan vedetään sitä isoa kovaa.

Daredevilssejä puolestaan hiillostaa Columbia, pari tuntia perässä. Sitten tulee perässä Adidas, joka voidaan jättää pois laskuista. He olivat nimittäin hävittäneet leimakorttinsa ja luvassa on noin viikon mittainen sakko. Britit ovat siis maalissa joskus ensi torstaina. Columbiaa puolestaan hiillostelee meidän nyt jo ikioma Thule. Nyt mennään siis sijalla 6. Columbiaan välimatkaa meidän pojilla ja Outilla on noin neljä tuntia. Takana tulevia ei edes kannata noteerata, koska siitähän lähdetään, tai ainakin Pasosen Mika ja Jäppisen Eero lähtevät, että tuumaakaan ei anneta periksi ja tuosta mennään niin että heilahtaa. Thule on hyvässä tikissä ja huumoria löytyy. Nousua on odotettavissa.

Mitä nyt?
Buff jysäyttää melonnan darkzoneen noin 1000% todennäköisyydellä. Nike saa heidät siinä kiinni, eli darkzonen alkamispaikassa on adventurepiknik, joka loppuu auringon nousuun kireissä merkeissä. Melonnassa siis läpsytellään ensin järvellä muutama tunteroinen ja sitten loput jokea. Darkzone koskee siis vain jokea, ja loppuu 7.30 aamulla. Silvalla pitää kiirettä ehtiä loppukiriin mukaan samalta viivalta. Muilla mahikset ehtiä mukaan mitallien jakoon ovat aika heikot, tai olemattomat. Mutta mitä vain voi tapahtua ja it ain't over till the fat lady sings, vai miten sen meni. Vapaasti suomennettuna tuo menee seuraavasti: Homma ei oo ohi enneku Pasonen laulaa we are the champions my friend.

Mites ne "100 % suomalaiset" rummuttaa, jyystää ja paukuttaa?
No, siitähän ei ota pirukaan enää selvää. Homma on mennyt ihan retkeilyksi ja kolmoisvoitto voidaan oikeastaan haudata lopullisesti. Trackerissäkin menee pallukoita ihan missä sattuu. Ota siitä nyt sitten selvää, jos muutama tunti sitten olet vielä ollut synnytysosastolla ilokaasutuutin ääressä. Leaderboardistahan sen voisi tietysti katsoa - ensi viikolla. Kisa kun käydään Espanjassa ja siellä kuulemma homma ja leaderboard toimii kuin junan vessa.