MM kisaraportti

Vuoden 2010 MM kilpailu käytiin Espanjan Castilla y Leonissa. Kisapaikka oli ollut tiedossa jo kolmisen vuotta ja kisaa silmällä pitäen itsekin kisasin samassa maakunnassa pari vuotta taaksepäin. Janne ja Outi kisasivat siellä viime vuonna. Joukkueemme kolmas jäsen oli Ruotsalainen Martin Flinta, jonka kautta järjestyi myös rahoitus kisaprojektiin - sekä joukkueelle nimi Thule Adventure Team.

Vuosien varrella Antonio de la Rosa on tehnyt mitä upeampia ratoja ympäri Espanjaa sekä myös muutamia Latinalaiseen Amerikkaan. Itse olen päässyt haistelemaan ratamestarityötä Kanarian saarten Hierrolle, Gran Canarialle, kahdesti Andalusiassa ja kertaalleen siis tulevaan kisa-alueeseen. Lisäksi olen aikoinaan kisannut Antonion järjestämässä kisassa Huelvassa.
Tämän vuoden MM kisarata ei itselle, eikä varmasti kellekään muullekaan tuottanut pettymystä. Itse rankkaisin sen kaikkien aikojen listalla TOP3:seen. Muut listan kaksi muuta kisaa olkoon Patagonian Eco Challenge 1999 ja Brasilian Mata Atlantica 2001.

Se mikä tuotti tämän vuoden kisassa pettymyksen oli omituisten aikahyvitysten käyttäminen sekä selvien sakkojen sakottamatta jättäminen. Palkintojenjako tilaisuus oli joukkueiden sijoitusten osalta lähinnä farssi. Adidas tiimi esim. hävitti leimauskorttinsa ja ei pystynyt esittämään neljää leimaa järjestäjille - EI sakkoa. Samainen joukkue hävitti numeroliivinsä heti kisan alussa - EI sakkoa. Blackwater joukkue + useampi muu joukkue jätti käymättä uudella pakollisella rastilla - EI sakkoa. Sijalle 8 sijoittunut ranskalaisjoukkue ei melonnut viimeistä melontaa ja sai silti top10 sijan. Tanskalaiset taistelivat loppuun asti sijoista 5-7. Seremoniassa käteen lyötiin muovilätkä 11 sijan kunniaksi. Tuskin tulokset tulevat jäämään voimaan kaikilta osin.
Ihmetystä tuotti itselle se että järjestäjät mainostivat kisaa sillä ettei kukaan saa lisäinfoa tai pysty hyödyntämään huoltajia tms kisassa. Itse tiesin kisasta kaksi viikkoa aikaisemmin enemmän kuin koskaan mistään kisasta. Kilpailun kaikki vaihtopaikat oli tiedossa, kaikki melontapaikat oli tiedossa, toinen köysipaikka oli tiedossa, suunnistuspaikka oli tiedossa. Vielä kaksi päivää ennen kisaa sain vielä selville kisan ensimmäiset osuudet, tosin sen olin jo voinut päätellä aikaisemmin melko varmasti miten kisa alkaa suurin piirtein. Helppo on näiden tietojen jälkeen heittää kysymys ilmaan, jos minä tiesin näin paljon kisasta, miten paljon tiesivät paikalliset joukkueet????? Voittajaksi selvinnyt Buff Thermocool mm. oli pitänyt alueella viikon mittaisen valmistautumisleirin muutamaa viikkoa ennen kisaa.

Miten tuohon farssiin sitten päädyttiin, tässä raporttia siitä.
Torstaina lähdimme Helsinki-Vantaalta kohti Epsanjaa. Paikalla oli myös Penat (Garmin Adventure) sekä heti uudelleen kastetut Vara Penat (Outdoor Store). Myös Omjakonin ylväät atleettivartaloiset seikkailijat tepastelivat kentällä. Perillä tapasimme myös Flintan joka lensi pelipaikalle suoraan Gothenburgista. Ensimmäinen ilta sujui lähinnä majoittuessa ja lisäinfoa haaliessa. Toinen päivä oli sitten varustetsekkiä. Muutaman huoneessa käynnin jälkeen saatiin kaikki tavaratkin näytettyä. Koiteltiin myös järjestäjän rajoja tietenkin. Kun piti näyttää 12h ruokia, näytin viittä elektrolyytti tablettia. Kaveri sanoi että ei noi riitä. Sanoin että riittää, tässä on itse asiassa voimaa 36 tunniksi. Hieman kakoen kaveri ne hyväksyi. Muutamaa minuuttia myöhemmin heppu tuli kyselee kuiskaten että mitä ne oikeesti onJ
Starttia edeltävä päivä oli tynnyreiden vastaanottamista ja ruokien pakkaamista. Illalla oli sitten briefing, joka oli tällä kertaa yksinkertaisen tehokas. Vastaus lähes joka kysymykseen oli “lukekaa reittikirja, sieltä selviää kaikki”. Illalla sitten kartan piirron alle ja kamat tynnyreihin. Taisi kello käydä jo 01 yöllä kun pää tuli tuikattua tyynyn kylkeen.

Startti aamuna sitten ylös n. klo 7 aikoihin. Tepastelu lähtöpaikalle.

Osuus 1: City suunnistus.
Paukusta liikkeelle ja rentoa juoksua vanhassa kaupungissa. Rasteilla aina vihjeiden ettimistä. Lopussa pieni kämmi kun luulin että pitää palata vielä lähtöön takaisin ennen seuraavan osuuden vaihtoa. Säätäminen vaihdossa alkoi heti tässä vaihdossa. Turpaan heti pari minsaa nopeimmille.

Osuus 2: MTB 75km.
Alussa jouduttiin yksin liikkelle kun kaikki muut noteerattavat kärkijoukkueet karkasivat nopeamman vaihdon ansiosta. Onneksi Blackwater oli tehnyt alkuun heti virheen ja pääsimme peesiin jossa kohta oli mukana myös Adidas. Hyvällä reitinvalinnalla ajoimme kohta kärjen kiinni. Siitä hurmasta ei kauan ehditty nauttimaan kun eturenkaaseen tuli reikä. Nesteet oli sisällä ja rengas paikkaantui, tosin siihen meni varmaan lähemmäs pari minuuttia. Kärjestä alkoi joukkueita tippumaan ja niitä ohittelimme aina kun emme koukkuja tehneet. Vaihdossa eroä kärkeen oli n. 16min.

Osuus3: Suunnistus 12km ja 2x6km.
Aluksi joukkue juoksi yhdessä rogaining radan suunnistajien “taivaassa” Pequirinoksen alueella, täällä olin viimeksi käynyt vuonna 1993. Reitti sujui hyvin ja heti perään lähdettiin pareittain kahdelle 6km lenkille. Muutaman minuutin taivuimme nopeimmalle joukkueelle Silvalle ja eroa lienee ollut n. 28min kärkeen kun poistuimme rikospaikalta.

Osuus4: MTB 76km.
Nyt alkoikin sitten tulemaan vettä taivaalta oikein kunnolla. Kovimmat adventure niilot ajoivat ensimmäisen tunnin alamäkivoittoisen osuuden ilman kuoritakkia hampaat irvessä tyyliin “sen verran kovia ollaan ettei täs mitään takkia tarvi” . No kun päästiin sitten tasaisemmalle ja ylämäkiin ni jostain syystä alkoi takki kelpaamaan Jannelle ja Martillekin. Eihän vesisade 1700m korkeudessa koskaan kylmä ole... Sateen ja mudan takia jarrupalatkin kuluivat ennätysajassa loppuun minulla ja Jannella, hyvin näytti kuitenkin jarrutehoa löytyvän metalli vasten metalliakin tyylillä. Lopussa alkoi sitten turhat haahuilut tien löytämisen kanssa, poliisikin halusi osallistua valinnan tekemiseen. Tehtiin myös muista poikkeava valinta joka oli ilmeisen huono koska tällä osuudella kärki teki eroa aika lailla.

Osuus5: Melonta/Juoksu.
Tässä joukkue jakaantui pareiksi niin että toinen juoksee ensin ja toinen pari meloo. Minä Ja Outi lähdettiin ensin juoksemaan 10km juoksua (pojilla melontaa 8km). Matkalla leivottiin yksi puolen tunnin virhe kun tiet menivät eri tavalla kuin kartassa. Oikea polku nähtiin samalla kun Outi teippasi jalkojaan. Tässä kohdassa näimme myös viimeisen kerran Buffin joukkueen samalla viivalla kanssamme, joka lähti oikeaa polkua ja me väärää. Puoliväliin tultaessa pojat olivat päässeet lepäämään 45min verran. Tästä jatkoimme Outin kanssa kaksikolla melontaa. Homma ei ottanut sujuakseen millään. Itselleni 13km melonta (pojilla juoksua 15km) oli ylivoimaisesti kovin yksittäinen osuus kilpailussa. Kovaan vastatuuleen puskemiseen meni aikaa lähes 3h, josta yhtä rastia etsin saarelta n. 20min. Lopun kapeikossakin alkoi nukahtelu ja päräytimme kerran rantahiekkaan kipparin nukahtaessa rattiin Vaihtoon tultaessa levosta ei ollut tietoakaan kun pojat tulivat heti 5min meidän perään. Tähän sorvasimme sitten ensimmäisen maailmanluokan vaihdon. 1h15min! Pojat olivat myös pummanneet ja osuus oli kaikkea muuta kuin onnistunut.

Osuus6: MTB 63km.
Ennen kisaa oltiin suunniteltu että suoritamme ensimmäisen nukkumisen 20-25 tunnin kohdalla ja sen pituuden piti olla n. 90min. Kun reittikirjat oli saatu käteen alkoikin sitten spekulaatio siitä että ei tarvitse nukkua, vaan mennään köysille asti ja nukutaan siellä “ilmaisen” jonotusajan aikana. Tästä kohdasta tulikin sitten kulminaatiopiste meidän kisalle ja käytännössä kisa pilattiin taas kerran hölmöilyn takia. Osuuden alussa piti nukkua 15min, mutta sekin ilmeisesti lyheni 12min koska Martin oli herätysvastaava ja hän oli päättänyt että aikaa säästetään joka nukkumisessa. Joopajoo. Tässä vaiheessa me ei sitä vielä tiedetty. Koko fillariosuus oli kohtuu kampeamista ja se sisälsi yhden rastin hakemisen noin 20-30min verran sekä pari huonoa reitinvalintaa n. 30min verran.

Osuus7: Rullaluistelu 5km.
Vaihdossa oli vielä useampi joukkue kun sinne tulimme mm. Outry, Blackwater ja Daredevils. Blackwater toteutti voittavaa taktiikkaa ja nukkui ensimmäisenä joukkueena tässä kohdassa 1,5h. Tosin Espanjassa ei paraskaan taktiikka riitä välttämättä voittoon. Tässä kohdassa meidän olisi pitänyt nukkua viimeistään, mutta ei. Nyt tuli Martille kiire kun huomasi että mitalisijat on kädenojennuksen päässä… . Daredevils lähti rullaluistimet jalassa vaihdosta, me taas kengät jalassa juosten ensimmäisen kilometrin. Todella huono valinta, koska takkiin tuli heti tässä puolisen tuntia. Ylös punnerrettiin mäki Jannen vetäessä naru tiukalla Outia.

Osuus8-10: Trek 9km, köydet, Trek 34km.
Vauhti oli todella paskaa ja letka venyi sadan metrin pituiseksi. Vänkäämisen jälkeen pysähdyimme nukkumaan hetkeksi, todella hetkeksi. Vartti piti olla, mutta jengi ponkaisi pystyyn 9min kohdalla Blackwaterin lompsiessa ohi. Vauhti oli rauhallista kävelyä, mutta kuitenkin kellotin että noin 6min/h kovempaa mitä meillä. Hyvä nukkuminen taasJ Köysille päästiin kuitenkin. Tässä kohdassa toinen Suomi tiimi Omjakon oli vetänyt ässän hihasta. Ilman unta hekin matkassa. Sen verran oli jengillä tolkku pois etteivät ymmärtäneet enää kartan korkeuskäyristäkään mitään. Etsivät köysirastia mäen korkeimmalta kohdalta, vaikka sinne piti laskeutua ainakin 300m alaspäin. Kun rasti ei löytynyt jatkoivat he matkaa seuraavalle rastille. Perillä seuraavalla rastilla he sinne muistivat että tämä rasti olikin peruttu. Maailmanluokan pummi. Takaisin radalle ei ollut kuin lyhyt hipaisu 1000m korkean töysyn yli. Kun pummaa kovaa, ei pummaa kauan, vai miten se oli? (pummiin kului ilmeisesti aikaa n. 20 tuntia?) No voivathan pojat sitten tosiaan kehua että olivat todellakin ainoa joukkue joka haki tämän rastin.
Köysirasti oli sitten muuttunut todella surkeaksi pikku narupuuhasteluksi. Alunperin puhuttiin usean köydenmittaisesta jumariosuudesta. Nyt jumareita ei edes käytetty ja lyhyen laskeutumisen hoiti järjestäjä. Jonotusaikaa meille tuli n. tunti. Eli ehdimme siinä vähän lepäämään. Outi tosin ilmoitti ettei pystynyt nukkumaan yhtään. Janne otti suunnistusvastuun harjanteelle. Paineltiin kohti uutta rastipistettä joka sijaitsi jossain kartanreunassa parkkipaikalla. Kun saavuimme oletettuun pisteeseen ihmettelimme kun ei mitään näkynyt. Järjestäjät olivat piirtäneet meidän kisakartan reunaan ympyrän ja sanoivat että se on tuosta vähän eteenpäin kartan ulkopuolella. Lisäksi he antoivat meille toisen kartan tyyliin “by the way” tässä myös tällänen toinen kartta jos tarvitsette. Aattelin siinä vaiheessa et otetaan nyt sit, ei kai se paina liikaa. Maastossa sitten aloimme omaa karttaa ja tätä turistikarttaa vertailemaan. Meni useampi minuutti ennen kuin edes tajusimme miten paljon meidän ja oikea rastikohta poikkeavat toisistaan. Parkkipaikka sijaitsi kisakartan ulkopuolella n. 1,5km. Tämä oli rasti jossa Blackwater ja ainakaan Ruotsin Sweco eivät käyneet. Mitään sanktioita ei rapsahdellut. Rastin hakemiseen meni ainakin 30-45min aikaa.
Täältä matka jatkui kohti CP33 Laguna Grandea kohti. Sweco oli meidän perässä oikaistuaan parkkipaikan. Ostimme ruuan jonka Martti ahmi Abut 20sek jonka jälkeen alkoi kaivamaan muille minigrippejä esiin että työntäisimme ruuan niihin ja lähtisimme kävelemään. Paine nousi kun Sweco oli kannoilla ja pelko tappiosta hiipi otsalohkoon 1,5vrk kisaamisen jälkeen, maaliinhan oli enää loppuvedon matka.
Seuraavalle rastille Laguna Cimeralle valitsimme kiertävän reitin oikealta polkua pitikin, kuten suurin osa joukkueista. Tässä Espanjalaiset Buff ja Kolumbia käyttivät paikallistuntemustaan ja vetivät suorilla mäen yli voittaen ainakin tunnin. Ennen rastia ajauduimme vielä vasemmalle ja saimme aikaiseksi muutaman kymmenen minuutin pummin. Rastille tultaessa sinne tuli myös Kolumbia. Heidän vauhtiin ei sitten ollut mitään jakoja. Meillä oli oma tepasteluvauhti. T11 mennessä eroa Espanjalaisiin tuli tunti lisää. Matkalla tosin löysimme pienen majan jossa nukuimme vartin, tai ainakin tarkoitus oli.

Osuus11: MTB 22km.
Osuus oli siirtymä Barco de Avilaan, jossa oli pakollinen 4h tauko.
Nopeasti suihku ja vähän evästä naamaan. Tämän jälkeen heti nukkumaan. Fiilis olikin hyvä kun heräsi. Vartti ennen starttia fillareille laittamaan takavaihtaja kuntoon joka oli koko alkuajan temppuillut. Rasvat ketjuihin. Lisäksi vaihdoin jarrupalat. Sitten valmiina starttiin. Juuri kun piti lähteä ilmoitti Outi että hänenkin jarruja pitäisi säätää. Näin myöhästyimme lähdöstä heti kärkeen 22min. Ei riittänyt neljäkään tuntia meidän tiimille vaihtoajaksi.

Osuus12: MTB 34km.
Heti kärkeen kylässä lähdin harhailemaan väärään suuntaan, keskittymistä häiritsi aikalailla kun piti katsella taakse tuleeko tiimi perässä vai ei. Viiden minuutin harhailujen jälkeen oikealle reitille. Edessä olikin sitten Adidas joka oli ohi livennyt harhailun aikana. Saimme heidät kiinni ja ajelimme alkumatkan heidän kanssaan. Osuus sisälsi hienoja polkupätkiä. Unet oli selvästi piristänyt joukkuetta.

Osuus13: Kajakki 20km + Trek 8km.
Melottiin 10km suuntaansa ja lakipisteessä oli kaksi suunnistusta. Molemmissa paikoissa piti yhden levätä kajakeilla. Ekaan rantaan jätimme Outin nukkumaan. Osuus sujui ilman kommelluksia ja saavutimme ilmeisesti Tanskalaisia koska lähtivät juuri rannasta meidän palattua sinne. Totesin matkalla että saa nähdä ilmoittaako Outi ettei ole saanut nukuttua. No, niinhän siinä kävi. Pystyi jo arvaamaan että nokka kohti uusia ongelmia ollaan menossa. Toisessa rannassa minä jäin kajakeille ja muut lähtivät lompsimaan. Osuus ei sujunut ollenkaan hyvin. Yksi rasti jäi löytymättä pitkällisen etsimisen jälkeen. Takaisin melonta olikin oleellisesti hitaampi kun jouduimme vastatuuleen ja pimeään. Mutkikkaalla järvellä matka onnistui kuitenkin muistin perusteella melkoisen hyvin, yhtä rantahiekkaan karahtamista lukuun ottamatta.

Osuus14: MTB 38km.
Alussa pientä hapuilua reitin löytymisessä, mutta sitten pääsimme jyvälle. Janne etsi reittiä läpi metsän kun polku hävisi alta. Varsin hyvin se löytyikin koska kohta oltiin taas Adidaksen takaluukussa kiinni. Samoihin aikoihin alkoikin meidän vauhti kuitenkin takuta. Kolme minuuttia pyörittelyä ja minuutti odottelua oli intervallien kesto. Päätimmekin tehdä toisen reitinvalinnan loppuun joka osoittautui ainakin puoli tuntia nopeammaksi kuin alkuperäinen, tuuria oli sitten tässä onneksi. Ohitimme tässä Adidaksen ja Kolumbian. Outi oli niin hapoilla että katselimme lepopaikkaa puoli tuntia ennen vaihtoa. Kaikille mieleistä makuupaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, harvemmin viiden tähden majoitusta aamiaisella on tarjolla jossain puskassa. Matka jatkui kohti vaihtoa ja seuraan liittyi Kolumbia, joiden kanssa loppumatkan taitoimme vaihtoon. Päätimme mennä nukkumaan vaikka taas asiasta oli eriävä mielipide. Tästä ei lepopaikka paranisi. Ainoa häiritsevä tekijä mahdollinen pieni hälinä sisällä. Ulkona taas löytyy mahdollisia häiritseviä tekijöitä tusina. Kylmä, tuuli, kosteus, eläimet, kuuma, aurinko, alusta, ihmiset jne. Päätimme nukkua tunnin. Tunnin kohdalla kun heräsimme tuli Mika “turisti” Pasonen sanomaan ettei Outi ollut alkanut nukkumaan kuin vasta puolen tunnin jälkeen. No siitä sitten jatkoimme vielä puoli tuntia lisää. Tällä välin ehti sitten Kolumbia haihtumaan vartti ennen meitä vaihdosta.

Osuus15-16 Trek6+luistelu8km+Trek27km.
Nyt lähdettiinkin sitten liikkeelle todella heikolla tempolla. Kisan todellinen nollavaihe tuli sitten tähän. Outi oli hinauksessa ja kaikki kamat kannossa. Luistelun loppuun tultaessa Columbia oli tehnyt puoli tuntia lisää eroa ensimmäisen 6km polkukävelyn aikana. Pienen haahuilun jälkeen luistelun lähtökin löytyi. Luistelu oli yhtä tuskaa 13% ylämäkeen kaikkien pakollisten kamojen kanssa. Saavutimme Columbiaa kymmenen minuuttia. Seuraavan trekin alkuun vedimme ekan valinnan suorille ja saavutimme Columbiaa usean kymmenen minuuttia niin että rastilla ero oli enää noin 15min. Tämän jälkeen osuus oli kuitenkin pelkää käpyttelyä pois ja ero kasvoi vaihtoon mennessä taas lähes 1,5h. Matkalla meidät ohitti myös Adidas jättäen meitä lähes 40min. Itsellä alkoi tällä osuudella polvikin vaivaamaan. Lisäksi kurkku oli niin kipeä ettei nestettä voinut nauttia ilman kovaa kipua ja siksi sen nauttiminen jäi melko pieneksi. Vaihdossa olo olikin melko hapekas.

Osuus17: MTB 59km.
Heti osuuden aluksi kurvasimme lähi pizzeriaan pizzaa syömään. Itse loikoilin terassilla oikonaan. Päätimme myös nukkua. Vaihtoehtona olisi ollut taas jo vaihto, nyt pizzeria tai sitten joku paikka metsässä. Vänkäämisen jälkeen päädyimme moottoritie sillan alle. Täällä nukuimme vajaa 2h. Liikkeelle ja heti alkuun pienet 10min kiertelyt kun maastossa oli ylimääräinen ura. Tämän jälkeen saimme hyvin temmon päälle ja ajoimme hyvää vauhtia muita joukkueita saavuttaen ja ohittaen (lyhyellä reitillä olleita). Puolivälissä sitten ei kartta ja maasto täsmännytkään ja leivoimme jokinotkossa taas varmaan puolisen tuntia. Matka jatkui kuitenkin eteenpäin ja kohta kasassa olikin 4-5 joukkuetta jotka punnersivat 600m korkeaa mäkeä ylös. Ei ollut muillakaan ihmeellinen isku. Martti veti kertaalleen suorilta pyöriltä nukahtamisen kyljelleen. Vaihtoon tultiin lopulta.

Osuus18: Trek + köydet 23km.
Taas arvottiin nukkumisen kanssa. Menimme lopulta jonkun koulun eteiseen jossa piti tilaa olla. Nämä unet jäi minulta väliin koska jalkoihin tuli joku tsekki eukko ja en saanut jalkoja ollenkaan suoristettua. Vartin verran siinä makoiltiin kuitenkin. Vauhti ei ollut parantunut yhtään. Lähdimme nousemaan linnalle ja joukkueiden valot takana näkyivät. Vähän ennen linnaan päätimme pysähtyä puoleksi tunniksi. Juuri ennen nukahtamista näin seuraavan joukkueen valot polulla muutaman sata metriä takana. Kohta kun joukkue tuli kohdalle huusi Martti että puoli tuntia mennyt. Mitä hel…!!!! Olipa taas kertaalleen onnistunut nukkuminen. Veikkaan että jopa alle 5min oli tässä kohdassa maksimi lepo aika.
Käpyttelimme ylös linnaan jossa meille sanottiin että aika on poikki ja voimme rauhassa pukea valjaat. Toinen joukkue suorittaa ensin. Martti veti vehkeet kiukulla päälle ja alkoi huutamaan järjestäjää paikalle. Oli sitä mieltä että olemme valmiit aloittamaan vaikka kaikki muut olivat juuri rauhassa vasta varusteita päälle laittamassa. Kun järjestäjää ei paikalle tullut alkoi Martti ravaamaan pitkin linnan käytäviä etsimässä heitä. Kun edellinen joukkue oli valmis tuli sitten järjestäjäkin paikalle. Todella mieltäylentävästä virtsalle haisevasta käytävästä olikin mukava päästä eteenpäin.
Jos oli ensimmäinen köysipiste suuri pettymys, ei tämäkään piste tuottanut kovinkaan montaa pointsia varsinkaan turvallisuudesta. Alapuolella meitä sitten odotti mahtava moottoritie joka oli kylvetty täyteen teräväsärmäistä kiveä. Teimme kuitenkin rinteensuuntaisen reitinvalinnan joka tuntui melko hyvältä ja nopealta. Ainakin edellä laskeutunut joukkue jäi meistä jälkeen lähes kolme kilometriä kun katselimme seuraavan rastin jälkeen laakson toiselle puolelle. Nyt alkoi itsellä taas hieman olla nesteet loppu. Nestettä oli edellisen kerran saanut vaihdossa, siis n. 4h aikaisemmin. Rastimieheltä löytyi kuitenkin desi ja Martilta pari RedBull shottia. Niillä mentiin mäki alas luistelun alkuun luostarin pihaan. Täällä päätettiin nukkua tunti, kun sisätiloihin päästiin. Nukkumisen aikana Tsekit ohitti meidät. Virheelliset väliajat aiheuttivat sen että koitimme heitä ja heidän vartin etumatkaansa saada mäessä kiinni. Todellisuudessa eroa lienee ollut puolisen tuntia. Martti ja Janne vetivät Outin ylös. Hiihto kun ei ihan meikäläisen lajeja ole.
Ylhäällä sitten Swecon huoltaja oli kertomassa että heidän tiimi on kans kohta tulossa. Marttiin se iski kuin tuhat salamaa, paniikki tappiosta hiipi puseroon.
Alas löntystäen vaihtoon missä Tsekit tekivät jo lähtöä. Kisan yksi ainoista hyväksytyistä vaihdoista n. 16min.

Osuus20: MTB 71km.
Ilmassa oli vähän fiilistä että ollaankohan me viimeinen joukkue joka tekee koko rataa. Ketään ei näkynyt ja kuulunut koko osuuden aikana. Hienoo baanaa mentiin taas. Puolivälin jälkeen pysähdyttiin johonkin kyläpahaseen ja jonkun autoilijan avustuksella löytyi se kylän ainoa baarikin. Kokikset ja piiraat naamaan. Martilla oli taas minigripit heti esillä että tungetaan loppu niihin ja menoksi. No, tuskin siinä stopis meni 10min kauempaa. Loppuun asti ilman virheitä, osuusajan oltua yksi nopeimmista.

Osuus21: melonta 16km järvi -> darkzoneen.
Arvoimme kovasti lähtöä onko edes turvallista lähteä väsyneenä melomaan pimeyteen. Kohta kuitenkin Tsekit pöräytti paikalle ja tekivät heti lähtöä. Aloin katsella karttoja ja totesin ettei osuuteen mene kuin noin 2h. Siinä vaiheessa laitoimme hippulat vinkumaan ja lähdimme Tsekkien perään. Kaikki kofeiiniä sisältäneet nautintoaineet tuli pakattua kajakkiin. Tosin ei niitä ollut kuin kolme shottia ja kolme energiapurkkia. Niistäkin lopulta meni puolet järvellä. Suunnistus olisi voinut takuta pahemmankin kerran. Onnistuimme kuitenkin tekemään tälläkin osuudella yhden nopeimmista ajoista vaikka meloimme sen pimeydessä. Muistin perusteella taas (sama järvi kuin aiemmin melonta + suunnistus osuudella) eteenpäin. 50min melonnan jälkeen valot päälle eka kerran kun oletettu olinpaikka (yhden suunnistuksen lähtöpaikka) piti olla vasemmalla puolella. Siinähän se täsmälleen oli 20m päässä!!!! Ei paha. Alkoi suunnistustuuri käymään tällekin joukkueelle tässä kisassa, vai taitoako se oli? Loppumutkat sitten kompassin avulla, karttaan kun ei voinut luottaa koska rannat olivat aivan erilaiset kuin kartassa. Järvi oli tekojärvi ja sen ääriviivat muuttuivat jatkuvasti veden määrän johdosta. Tsekit jäivät tekemään omia valintojaan jonnekin oikealle ja jäivät meille vajaa 10min.
Kanootit kannettiin sitten 400m matka padon toiselle puolelle, missä tapahtui majoittuminen. Muut nukkuivat teltassa ja minä ulkona makuupussissa ja bivyssä. Unta saatiin kunnolla 03-06.30 välinen aika. Tällekin osuudelle tehtiin yksi nopeimmista ajoista vaikka meloimme sen pimeässä.

Osuus21: Melonta 62km.
Loppu melonnasta käytiin sitten joella jonka piti olla virtaamaton. Lähdössä oli vielä pimeää ja ledlenserin (on muuten aika surkea tuikku) valossa tuskin mitään näki. Heti alkuun oli virtaa ja jotain omituisia levälauttoja johon mela tarttui. Matkaan pääsimme ilmeisesti neljäntenä joukkueena, yksi kerrallaan kun mahtui lähtemään kerrallaan kapeasta rannasta. Vajaan puolen tunnin melonnan jälkeen olimme jo kärkijoukkue. Tanskalaiset osoittautuivat varsin surkeiksi melanheiluttajiksi ja tippuivat saman tien vauhdista. Columbia taas tunsi joen ja kertoi mitä uomaa missäkin kannatti vetää. Aamu oli vissiin sen verran lämmin että Janne K Mononekin päätti yhdessä padon ylityksessä virkistäytyä, tosin tuskin omaehtoisesti. Koko loppumatkan lätkyttelimme yhdessä Adidaksen kanssa, Columbian aina välillä liittyessä seuraan jääden taas aina melontaosuuksilla ja saaden kiinni patojen ylityksissä. Martti ja Outi vetivät kaksikolla irtiottovetoja hetkittäin mutta hyytyivät aina viiden minuutin pullistelun jälkeen. Janne ja minä tahkottiin yksiköillä, jotka olivat varsin hyväkulkuisia. Vaihtoon tultiin muutama sata metriä Adidaksen edellä.

Osuus22: Citysuunnistus 4km.
Naurettava kuvasuunnistus kisan loppuun. Toivottavasti tällä osuudella ei ratkaistu yhdenkään joukkueen sijoitusta. Meillä meni osuus kävelyksi kun Jannen polvitaive oli sen verran pahaksi ärtynyt ja juoksu ei enää onnistunut. Maaliin tultiin lopulta ajassa 127h. Viimeiset kaksi vuorokautta mahdollisesti nopeinta vauhtia viimeisen rullaluistelun lähdöstä -> maaliin.

Kisasuoritus oli allekirjoittaneelle todella pettymys. Joukkueen suoritus ala-arvoinen. Suunnistusvirheitä tai väärin “veikattuja” reitinvalintoja tuli varmaan noin 5 tuntia. Virheitä tuli tosin varmaan kaikille muille paitsi Buffille, jolle kaikki oikeat polut ja tiet sattuvat kohdalle kuin Manulle illallinen. Suurempi syy vaisuun suoritukseen oli, taas kerran, ala-arvoistakin ala-arvoisempi vaihtopaikka työskentely. Jos 24 vaihtopaikassa häviää 10min/vaihto on hävitty vaihtoaika 4 tuntia. Sitä voi nyt jälkeenpäin miettiä että jäätiinkö siinä keskiarvossakaan lähellekään edes tuota kymmentä minuuttia. Tuskin.
Nukkuminen oli yhtä pelleilyä läpi kilpailun. Yleensäkin nukkumispaikkakin fyysisesti tuntui olevan jatkuvasti ongelma. Kyllä kisaajan pitää pystyä nukkumaan paikassa kuin paikassa. Jos yksi ei pysty nukkumaan ja se on vielä joukkueen heikoin, voi joukkue heittää hyvästit hyvälle suoritukselle. Joukkueella oli myös omituisia olettamuksia siitä että päivällä ei voi nukkua? vaihtopaikalla ei voi nukkua? Paras ajankohta on päivä!, paras paikka on vaihtopaikka! Päivällä olosuhteet on yleensä lämpimät ja nukkuminen onnistuu ilman kosteutta ja kylmyyttä. Lisäksi paikka nukkumiselle löytyy helposti päivänvalossa. Vaihtopaikalla taas pääsi ainakin tässä kisassa sisään nukkumaan monessa paikassa. Lisäksi silloin on saatavilla eväät helposti ennen ja jälkeen nukkumisen ja matkaan ei tarvitse mukaan ottaa nukkumista varten mitään erityistä. Jos pieni hälinä häiritsee, silloin on taas väärässä paikassa.
Nukkuminen oli varmasti yksi syy myös heikkoihin vaihtoihin. Kyllähän jokainen vaihtoon tullessaan vaihtaa juoksusta pyöräilyyn vermeet niskaan kolmessa minuutissa. Siinä ajassa syökin jo hyvin. Eikö? No näissä kekkereissä meillä meni tuon tyyppiseen vaihtoon luultavasti ka 20-30min. Väsyneenä sitä vaan siirtelee tavaraa paikasta toiseen.
Kisakielikin tuntui tuottavan ongelmia. Viimeksi törmäsin siihen aikoinaan Primal Questissa. Jos yksi joutuu toimimaan tulkkina on tilanne heikko. Selkeästi olisi pitänyt olla yksi kieli esim. englanti. Lopussa en kyllä ymmärtänyt itsekään Martin puheesta mitään. Johtuiko itsestä vai mistä, en tiedä ymmärsikö kukaan mukaan puheesta mitään?
Nyt on peräkkäin tullut tahkottua kolme epäonnistunutta kisaa. Portugali oli menossa täydellistä katastrofia kohti, Costa Rica oli sitä ja nyt ei tämäkään paljon hurraahuutoja aiheuttanut. Jokaisessa kisassa on omat erityispiirteensä ja jos joukkue ei niitä tiedosta ennen kilpailua, on menestyksen hakeminen vaikeaa. Portugalissa oli oma erityinen formaattinsa, jota joukkue ei halunnut ottaa huomioon. Costa Ricassa aivan erityiset olosuhteet joita joukkue ei ottanut huomioon. Nyt Espanjassa selvää oli että vaihdot ratkaisee paljon, nyt ne oli todennäköisesti uran huonoimpia. Blackwater (ent. Nike) näytti taas mallia kisaamisesta muille. Järkevät nukkumiset pitkin kisaa pitivät joukkueen hyvässä vauhdissa läpi kilpailun. Buffin paikallistuntemus tosin oli sitä luokkaa että tuskin sellaista on koskaan millään joukkueella ollut vastaavissa kilpailuissa. Toivottavasti ei enää tulevaisuudessakaan

Palkintoseremoniassa käteen lyötiin vielä kunnianosoitus pitkästä seikkailu-urasta. Siinä vaiheessa kun sen unenpöpperöisenä käteen sai ei oikein edes tajunnut mitä tapahtui. Näin jälkeenpäin voi sanoo et hienolta sellainen tuntuu saada. Suomessa välillä tuntuu että lähinnä yritetään joiltakin tahoilta lyödä puukkoa selkään niin ulkomailla näköjään arvostusta löytyy.
Itse näkisin palkinnon jos ei saavutusten perusteella ansaituksi niin myös osittaisena “Fair Play” palkintona. Niin monta kertaa on kisoissa ennen, jälkeen ja kisan aikana tullut autettua eri tasoisia kisailijoita eri tavoin. Ne on niitä pieniä juttuja jotka monelta jää tekemättä. Tarjota väsyneelle geeli, kokis tai antaa varaosa fillariin. Joillekin harrastelijoille riittää ihan se että heidän kanssaan jauhetaan vaan juttua.
Jos minut tästä palkittiin, kuuluu varmasti osa myös kaikille niille tiimikavereille jotka ovat pitkin maailmaan kiertäneet vuosien saatossa. Varsinkin alkuaikojen joukkueet oli laittamassa askelmerkkejä koko lajille. Ian Adamsson totesi joskus “ensin meillä oli hauskaa, sitten tuli suomalaiset ja meillä ei enää ollut hauskaa” (huom, vapaa suomennos). Toivottavasti ainakin joillakin on senkin jälkeen ollut hauskaaJ

Nummela hiljenee
Pete